Luulen, että moni yksinäinen pohjimmiltaan haluaakin elää niin, ja hänellä kalvava yksinäisyydentunne ei lopulta johdukaan omien toiveiden täyttymättömyydestä vaan siitä, että yhteiskunta on häneen ulkoapäin iskostanut odotuksia, jotka ovat vieraita hänen pohjimmaiselle luonteelleen.
Väitetään, että nykykulttuurinkin mukaan me suomalaiset olisimme vasta jokin aika sitten siirtyneet metsästä kaupunkeihin, ja tästä syystä moni tuntisi vieläkin vetoa palata takaisin asustelemaan yksinään korpimökkiin. Esimerkiksi kesämökkeilyn suosiota perustellaan tällaisilla ajatuskuluilla. Mielestäni tämä ei pidä juurikaan paikkaansa, vaan meitä on aina "sosiaalistettu". Ennen oli paineena aktiivinen osallistuminen oman kyläyhteisön toimintaan ja osa sukuakin piti olla siten, että itse kullakin oli lähes velvollisuutena jatkaa sukuaan jälkeläisten muodossa. Tämänkaltainen kollektivisointi on nykyään kyllä pitkälti kadonnut, mutta tilalle on astunut mm. amerikkalaisista tv-sarjoista tuttu ihmiskuva, jonka mukaan ihmisellä pitäisi olla hyvinkin vilkas sosiaalinen elämä.
Pähkinänkuoressa: Monta yksinäistä kalvava yksinäisyydentunne ei välttämättä nouse hänen omasta sisimmästään, vaan se pohjimmiltaan johtuu häneen ulkoapäin ladatuista odotuksista. Vaikka puhutaankin individualismin aikakaudesta, ihminen on edelleen sosiaalinen eläin ja omaksuu ulkoapäin annetut käyttäytymisodotukset omiksi normeikseen pitkälti jopa tiedostamattaan.
Väitetään, että nykykulttuurinkin mukaan me suomalaiset olisimme vasta jokin aika sitten siirtyneet metsästä kaupunkeihin, ja tästä syystä moni tuntisi vieläkin vetoa palata takaisin asustelemaan yksinään korpimökkiin. Esimerkiksi kesämökkeilyn suosiota perustellaan tällaisilla ajatuskuluilla. Mielestäni tämä ei pidä juurikaan paikkaansa, vaan meitä on aina "sosiaalistettu". Ennen oli paineena aktiivinen osallistuminen oman kyläyhteisön toimintaan ja osa sukuakin piti olla siten, että itse kullakin oli lähes velvollisuutena jatkaa sukuaan jälkeläisten muodossa. Tämänkaltainen kollektivisointi on nykyään kyllä pitkälti kadonnut, mutta tilalle on astunut mm. amerikkalaisista tv-sarjoista tuttu ihmiskuva, jonka mukaan ihmisellä pitäisi olla hyvinkin vilkas sosiaalinen elämä.
Pähkinänkuoressa: Monta yksinäistä kalvava yksinäisyydentunne ei välttämättä nouse hänen omasta sisimmästään, vaan se pohjimmiltaan johtuu häneen ulkoapäin ladatuista odotuksista. Vaikka puhutaankin individualismin aikakaudesta, ihminen on edelleen sosiaalinen eläin ja omaksuu ulkoapäin annetut käyttäytymisodotukset omiksi normeikseen pitkälti jopa tiedostamattaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan se totta että suurimmat paineet tulevat ulkoapäin. Ihmiset arvostelevat herkemmin niitä jotka ovat yksin jne. Yleensä paine sosialisoitumiseen on paljon suurempi ulkoapäin kuin sisältä päin. Tietysti eipä kovinkaan moni jaksa yksinäisyyttäkään joten haluaakin sosialisoitua.
Jos miettii kuitenkin tätäkin palstaa niin aika moni valittaja tuskin sisäisesti tuntee tarvetta miljoonille ystäville ja tutuille, vaan tuo paine tulee ulkoapäin.
Samalla lailla voisi ottaa esimerkiksi alkoholinkin, jonka käyttöä monet kailottavat kovaan ääneen. Tuokin tarve syntyy enemmän ulkoapäin kuin siitä, että henkilön olisi oikeasti tarpeellista kertoa tuommoisista asioista muille.
etsi ystäviä itselleni, kotiini olen jumittunut neljän seinän sisälle enkä ole ollut oikeastaan koskaan halukaskaan lähtemään etsimään kavereita.
On ainoastaan nuo nettiystävät youtubessa ja facebookissa, siinäpä se.
Mulla on kuitenkin hyvin läheiset suhteet vanhempiini ja veljeeni sekä hänen naisystäväänsä, mut en ole koennut tarvetta lähteä hakemaan seikkailuja ihmissuhteissa.
Siis kyllä mä itteäni aika totaalisena erakkona pidän, joskin nuoruudessa olin aina mukana kaikissa leikeissä kuten kaikki muutkin ja mä juttelin jonkun verran muitten kanssa.
Nuorena poikana mä ystävystyin joiden kanssa, ja kävin yönkin yöpymässä muutaman kanssa ja oli ihan hauskaa.
Jos meille joku tulee kylään niin olen kyllä iloinen silloin, iloinen yllätys jos vaikka naapuri tulee käymään kylässä mutta mä tahdon jännittää kommunikointia ihmisten välillä.
Siis olen omalla tavallani autistinen, koska mun on vaikea kommunikoida.
Kaikille ihmisille en puhu kovin paljoa.
Mut en näe tätä asiaa niin suurena ongelmana että elämä menisi totaalisesti pilalle.
, jotkut pelkäävät yksinoloa ja jo muutama päivä yksin tekee yksinäiseksi. Mutta en minä usko, että sen takia, että ulkoinen paine, kuten ulkonäköasioissa tai niin monessa muussa seikassa on tässä niin tärkeä.
Tai, no, ehkä moni tosiaan häpeää sitä, ettei ole miljoonaa kaveria, kuten "menestyvillä". Ehkä tällaisen häpeän, jopa kateuden sosiaalisesti menestyvämpiä ja halutumpia kohtaan, voi joku sotkea oikeaan yksinäisyyteen, mutta en minä usko, että nämä tulevat tänne valittamaan.
laumaeläimenä vaikka ihminen analysoidaan todetaan usein laumaeläimeksi, sosiaaliseksi olennoksi.
Siis haluanko mä olla yksin?
Ehkä, koska olen aina ollut yksin.
Mikä syy siihen voisi olla?
enkö mä oikein pidä ihmisistä vai?
Ainakin se että jouduin henkisesti kiusatuksi vakavasti kouluaikoina USEIN,mikä on vaikuttanut ihmissuhteisiin negatiivisesti.
Kait mä jännitän ihmisten kanssa olemista?
Mä pelkään että ei tulla toimeen ja sitä rataa.
"Pähkinänkuoressa: Monta yksinäistä kalvava yksinäisyydentunne ei välttämättä nouse hänen omasta sisimmästään, vaan se pohjimmiltaan johtuu häneen ulkoapäin ladatuista odotuksista."
Tämä on aika lailla täyttä 100% tuubaa, sori vaan. En ensinnäkään edes usko tuhon metsäläisteoriaan, vaan kyllä täällä on asuttu isoissa perheissä ja kyläyhteisöissä, eikä yksin ole edes oikein voinut jäädä, ainakaan niin helposti kuin tänään, ellei sitten varta vasten sitä halunnut. Itsekin olen erakkoluonne sikäli, että viihdyn itsekseni. Mutta tarpeeni ihmissuhteisiin, nimenomaan oikeisiin ystäviin ja hnegenheimolaisiin on minullakin.
Jotkut ovat yksinäisiä, vaikka heillä on ihmissuhteita, koska niistä puuttuu syvätaso. Toiset, vakavammat tapaukset, kärsivät sosiaalisista estoista, neurooseista, ahdistuksesta, sairaanloisesta ujoudesta, huonosta itsetunnosta, mikä estää heitä saamasta aikaan pahimmassatapauksessa mitään sosiaalisia suhteita.
Se, että tämä jälkimmäiseksi mainittu on Suomessa niin yleistä johtuu syistä, joita tosiaan kannattaisi pohtia.
"
...
En ensinnäkään edes usko tuhon metsäläisteoriaan, vaan kyllä täällä on asuttu isoissa perheissä ja kyläyhteisöissä,
...
"
Enhän minäkään usko siihen, mikä kyllä käy kirjoituksestani ilmi. Pikemminkin puhuin "amerikkalainen tv-hömppä"-teoriasta.
Asiani uudelleen: