Historiankirjoitus on tunnetusti poliittisin kaikista tieteistä. Ei suinkaan vain totaalitaarisissa maissa, vaan myös ns. demokratioissa kuten Suomessa.
Maamme historiankirjoitus on tahallisesti vääristynyt sotien jälkeen. Ruotsin vallan aika esitetään aivan liian myönteisessä valossa. Todellisuudessa Ruotsi on suomalaisten perivihollinen, ei suinkaan Venäjä.
Suomalaiset eivät ole KOSKAAN varsinaisesti sotineet Venäjää vastaan. Koko Ruotsin vallan ajan sotaa kävi Ruotsi ja suomalaiset pakotettiin mukaan. Kysymys oli suuruudenhullujen ruotsalaisten kuninkaiden suurvaltahaaveista, josta nimenomaan suomalaiset maksoivat suurimman laskun.
Ennen Ruotsin valtaa venäläisiä ei ollut suomalaisia lähelläkään, vaan suomalaiset sotivat vain karjalaisia ja ruotsalaisia vastaan. Toisen maailmansodan aikana Suomi soti monikansallista Neuvostoliittoa vastaan, jota johti gruusialainen diktaattori.
Siis käsitys venäläisistä suomalaisten perivihollisina on pelkkä tarkoin rakennettu myytti. Sitä ylläpitää ruotsinmieliset tahot Suomessa. Miksi? Jotta totuus ei paljastuisi. Mikä on totuus?
SUOMALAISTEN PERIVIHOLLISIA OVAT AINA OLLEET RUOTSALAISET.
Maamme historiankirjoitus on tahallisesti vääristynyt sotien jälkeen. Ruotsin vallan aika esitetään aivan liian myönteisessä valossa. Todellisuudessa Ruotsi on suomalaisten perivihollinen, ei suinkaan Venäjä.
Suomalaiset eivät ole KOSKAAN varsinaisesti sotineet Venäjää vastaan. Koko Ruotsin vallan ajan sotaa kävi Ruotsi ja suomalaiset pakotettiin mukaan. Kysymys oli suuruudenhullujen ruotsalaisten kuninkaiden suurvaltahaaveista, josta nimenomaan suomalaiset maksoivat suurimman laskun.
Ennen Ruotsin valtaa venäläisiä ei ollut suomalaisia lähelläkään, vaan suomalaiset sotivat vain karjalaisia ja ruotsalaisia vastaan. Toisen maailmansodan aikana Suomi soti monikansallista Neuvostoliittoa vastaan, jota johti gruusialainen diktaattori.
Siis käsitys venäläisistä suomalaisten perivihollisina on pelkkä tarkoin rakennettu myytti. Sitä ylläpitää ruotsinmieliset tahot Suomessa. Miksi? Jotta totuus ei paljastuisi. Mikä on totuus?
SUOMALAISTEN PERIVIHOLLISIA OVAT AINA OLLEET RUOTSALAISET.
Vastaukset 104
Vanhimmat
En suinkaan tarkoita, että tuota perivihollisuutta pitäisi jotenkin vaalia. Tottakai pitäää päästä normaaleihin suhteisiin. Siihen ei kuitenkaan päästä muuten kuin totuuden tunnustamisen kautta.
Jos tarkkoja ollaan niin Venäjä vapautti meidät suomalaiset 1700 luvulla ruotsin pakkovallan alta, ja perusti meille oman pääkaupungin Helsinkiin Turun sijaan.
Venäjän aikana myös Suomen kieli sai sen aseman mikä sille kuuluu, ruotsalainen vähemmistö ajettiin nurkkaan. Talonpojat saivat oikeutensa , ja maata ja hyvinvointia alettiin rakentaa . Ruotsin vallan aikana Suomi oli siirtomaa jota ryöstettiin ja jonka väkeä käytettiin ihmisreservinä älyttömissä sodissa pitkin eurooppaa.
Alkuperäinen suomalainen kulttuuri on idästä, karjalasta ja lappalaisten peruja, ei ruotsalaista .
Uskot siis Isonvihan olleen vapautusta? No juu. Kaippa se Pietari ensimmäisnen mielestä olikin.
Venäläiset vain edustavat tässä sitä hyökkääjää, joka on usein tullut kaakosta. Olivatpa ne karjalaisia tai slaavilaisia tai muita. Mutta kyllä venäläisillä on suurena kansana ollut vihollisuuksissa keskeinen sija Novgorodin ajoista lähtien.
Ruotsia sanotaan usein rakkaaksi viholliseksemme, mutta sinä Herodotos ilmeisesti pudottaisit tuon "rakkaan" pois?
Ehkä ei pitäisikään puhua Ruotsin vallan ajasta vaan ruotsalaismiehityksestä. Siitähän oli kyse, ruotsalaiset tulivat ryöstämään ja valtaamaan.
Niin ja olisiko myös syytä puhua ajanjaksosta 1808-1917 venäläismiehityksen aikana.
Suomalaisuudesta ja sen vanhasta taustasta mielenkiintoinen referaatii
Tarkastellaan vuonna 1599 Kaarle-herttualle maakunnan (Pohjanmaan) kokouksen lähettämän valituskirjeen sisältöä. Lainaukset ja asiatiedot ovat Heikki Ylikankaan teoksesta Nuijasota.
Tämän valituskirjeen aluksi viitataan siihen "laittomuuteen sekä vihollismaiseen ryöstöön ja rappaukseen, jota suomalaiset ovat maakunnassa harjoittaneet" Selvennykseksi todettakoon, että kyse on siis varsinaissuomalaisista. Suomalaisia vaadittiin maksamaan takasin pohjalaisilta kaiken ottamansa. Suomalaisia oli Pohjanmaalla viroissa, eikä heidän väärinkäytöksistään saanut puhua.
Kirjeessä sanotaan: "Pyydämme nöyrimmästi, että tämä röyhkeä suomalainen joukkokunta karkotettaisiin tästä maakunnasta (maasta) ja heidän sijastaan tämän maakunnan syntyperäisiä miehiä käytettäisiin viroissa; muuten emme pääse koskaan tuosta suomalaisesta röyhkeydestä eroon" Suuttuneet maakunnan miehet halusivat maksaa veronsa ja ulostekonsa suoraan kruunulle Tukholmaan.
Pohjalaisilla oli siis selvä kauna varsinaissuomalaisiin nähden, olivathan tuolta useimmat aateliston jäsenet ja ratsutilalliset. Kyse oli aatelisvallan pelosta ja pelosta oman vapauden menettämisestä, Mutta mielenkiintoinen tuo varsinaissuomalaisiin ulottuva kauna. Ylikangas toteaakin: "mitään sellaista kuin suomalainen kansallistunto, jota tietty tutkimussuunta on näihin päiviin asti kaivamalla kaivanut näkyviin suomalaisesta 1500-luvun yhteiskunnasta ei yksinkertaisesti ollut olemassa" Ylikangas jatkaa: "Ihmiset identifioituivat silloin paitsi yhteiskunnallisesti säätyihinsä Ruotsin valtakunnan puitteissa myös -paikallisesti -pitäjiinsä ja erityisesti maakuntiinsa. Heimoidentiteettiä laajempaa paikallista identiteettiä ei esiintynyt; olettama kansallisesta identiteetistä on puhdasta ja paljasta anakronismia" Näin siis Heikki Ylikangas teoksessaan Nuijasota.
Suomalaisuus on myöhemmän prosessin tulos, johon on vaikuttanut merkittävimmin 1800-luvun aatehistorian merkittävä ilmentymä, kansallisuusaate.
"Niin ja olisiko myös syytä puhua ajanjaksosta 1808-1917 venäläismiehityksen aikana"
Niin, no ei oikeastaan. Silloin Suomen ja suomalaisten asema oli parempi, kehitys oli myönteistä, toisin kuin silloin Ruotsin aikana. Ruotsin periferiana olo oli yhtä itkuvirttä suomalaisille. ERo on siinä, että venäläiset antoivat meille paljon, kun taas ruotsalaiset vain ottivat.
Opponoin käsityksiä vastaan vastaskenaariolla. Entäpä jos valtioyhteys Ruotsiin olisi 1809 säilynyt?
Vuoden 1809 Ruotsin asukkaista muistamani mukaan noin 20 % käytti äidinkielenään Suomea ja nykyisen Suomen alueen asukkaista noin 90 %. Huolimatta oletetusta ruotsinkielen ylivallasta olisi 1800-luvun lopun voimakkaimpiin kuuluva - ehkä voimakkain - aatevirtaus eli kansallisuusaate vaikuttanut niin, että separatistisia itsenäisyysajatuksia olisi tavalla tai toisella syntynyt. Itse asiassa sellaisia ajatusmalleja syntyi jo 1700-luvulla sen loppupuolella muun muassa Anjalan liiton nimellä tunnettuna ilmiönä ja vaikkapa Y.M.Strengportenin itsenäisyysajatuksina.
Kansallisuusaatteen voima johti myös Norjan itsenäistymiseen, kansallisuuden, jonka kieli kuuluu ruotsin kielen kanssa samaan kieliryhmään. Separaatiopaine olisi ollut siten kielellisen eroavuuden takia voimakkaampi suomalaisen kansallisuuden kohdalla. Pitäisin oletettua itsenäistymisprosessia väistämättömänä eikä liittovaltio tai kulttuuriautonomia olisi riittänyt oletetuille suomalaisille itsenäisyysaktivisteille ja heidän tavoitteilleen. Irtautuminen olisi tapahtunut rauhanomaisesti.
Sen sijaan ruotsinkieli olisi kokonaan toisenlaisessa asemassa kuin nyt. Heitän ilmaan, tosin vailla todisteita, väitteen, että kielisuhteet olisivat tuota kautta itsenäistyneessä Suomessa lähes yhtä suuret kieliryhmien kesken tai että ruotsi olisi maan käytetty kieli suomen kielen ollessa kuitenkin elävä ja käytetty lainsäädännöllisesti turvattu kieli. Poliittiset ja kulttuurilliset yhteydet olisivat valtioiden kesken olleet kiinteämmät ja mahdollinen sotilasliitto 2. maailmansodan aikana mahdollinen. Muuten mielenkiintoista on se, että myös viron kieli säilyi valtiollisessa ja kulttuurillisessa puserruksessa. Omaperäinen kieli on merkittävä osa kansallisuuskäsityksen muodostumisessa.
Turku olisi todennäköisimmin Suomen pääkaupunki - ei liittovaltion toisen valtion vaan Ruotsista itsenäistyneen Suomen. Toisaalta valtioalueemme olisi ollut pienempi eikä siihen olisi kuulunut Karjalan kannaksen aluetta. Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743 Venäjälle menetetty Vanha Suomi liitettiin Suomen suurruhtinaskunnan alueeseen 1812. Tätä ei olisi tapahtunut vaan itärajamme olisi Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa lännempänä. Lappeenranta ja Hamina olisivat Venäjän aluetta ja Helsinki melkein itärajalla. Toisaalta painetta Pietarin/Leningradin alueen turvallisuudesta ei olisi ehkä ollut. Ehkä joitain riskejä itäsuunnassa olisi ollut vähemmälti.
Autonomian aikana yhteiskunnallinen kehityksemme jäi jälkeen Ruotsin kehityksestä. Suomi eli keisarivallanpuristuksessa ja sensuurin ilmapiirissä. Sen sijaan Ruotsissa siirryttiin vapaaseen yhteiskuntaan pois kuningasvallasta kohti todellista valtiopäivien demokratiaa ja elinkeinojen vapauteen. Ruotsin taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys 1800-luvulla oli merkittävää. Jos olisimme olleet mukana tässä kehityksessä, mikä olisi ollut lähtöasemamme itsenäistymiseen. Ehkä Norjan kaltainen? Ehkä itsenäistynyt valtio olisikin ollut metsäteollisuuden kärkivaltioita? Hypoteesi siitä, että 1800-luvun Ruotsissa olosuhteet olisivat olleet välttämättömästi huonommat kuin Suomessa eivät ole kuin hypoteesi. Vastasyitä väittää toisin löytyy!
Heitänpä vielä yhden kysymyksen. Käsittääkseni ruotsalaiset esittivät 1809 Venäjän ja Ruotsin rajan jättämistä Kokemäenjoelle. Tuolloin olisi Suomen alue jakaantunut Ruotsin ja Venäjän kesken eteläiseen ja läntiseen Ruotsin alueeseen ja itäiseen ja pohjoiseen Venäjän osaan. Mikä olisi tilanne ollut tuolloin?
Olisiko suomen kielen asema tässä skenaariossa verrattavissa vaikkapa Ison-Britannian kelttiläisiin kieliin, kymriin ja gaeliin. Suomi olisi ehkä ruotsinkielinen maa Finland, jossa paikallisesti puhuttaisiin suomea. Olisiko olemassa siinä mallissa suomenkielistä kirjallisuutta, lehdistöä ym. kielellisen kulttuurin ilmentymiä? Kehitysoptimistina olisin käsittänyt kuitenkin suomen kielen toimineen tuossakin skenaariossa, koska se ei ole 1809 tilanteessa ollut sitä puhuvan väestön määrän suhteen mikään vähäinen kieliryhmä. 1800 luvun kansallisaate olisi tuonut esille omat Aleksis Kivensä siinäkin tilanteessa.
Suomellahan oli suuriruhtinaskunnan asema Venäjällä, ruotsin vallan aikaan olimme siirtomaa jota kutsuttiin ruotsissa "itämaaksi", ei edes Suomeksi.
Venäjän vallan aikaan rakennettiin rautatie, tiestöä, perustettiin tehtaita, ja kouluissa aloitettiin laajamittainen suomenkielinen perusopetus.
Venäjä myös antoi Suomelle mahdollisuuden itsenäistyä, jota ruotsi ei olisi antanut koskaan.
En nyt malta olla huomauttamatta, että muuallakin rakennettiin rautateitä, tiestöä ja tehtaita nimenomaan 1800-luvulla samoin kuin kansankielten arvostus nousi 1800-luvulla muuallakin. Ei noita asioita voi venäjän ansioksi laskea.
No eipä rakennettu ruotsin pohjois-osissa, jota asuttivat ns metsäsuomalaiset. Heitä vainottiin ja jopa maksettiin tapporahaa, jos puhuivat suomea.
Sama olisi ollut kohtalomme täälläkin ruotsin pakkovallan alla.
Onneksi tuli vapaa Venäjä!
Nyt on enää jäljellä viimeinen ruotsin pakkovallan rippeen poistaminen lastemme niskasta, eli pakkoruotsi!
Tuo tapporahajuttu on marqiisin höpötyksiä, ei sitä kannata uskoa.
Ei Suomessakaan rakennettu teollisuutta harvaanasutuille syrjäseuduille.
Takapajulahan se tsaarin Venäjä oli, ei siitä mihinkään pääse.
Mutta tuo takapajula antoi, varsinkin 1850-luvun lopulta alkaen Suomen kehittyä paljolti omissa oloissaan ja itseään paljon pitemmälle.
Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö teollisuutta olisi rakennettu 1800-luvulla ilman Venäjääkin. Jos Venäjä jotain antoi niin jarrua kehitykseen.
Jäimme lähinnä kyllä Venäjän takia muista kehityksessä jälkeen. Venäjän takapajuisuus edisti myös sisällissodan syntyä.
Ruotsissa ei syntynyt sisällissotaa koska siellä tehtiin demokraattisia uudituksia ja parannettiin työväestön asemaa. Näin ei ollut Tsaarien ja Kerenskin Vemäjässä puhumattakaan siitä että antoivat baltian saksalaisen aateliston vapaasti kiusata baltteja.
Ei se ryssälässä olo niin autuasta ollut kuten näytät kuvittelevan.
Teollinenvallankumous oli yleiseurooppalainen ilmiö. Tottakai Venäjälläkin rakennettiin rautateitä kuten muuallakin. Rakensihan Stalinkin orjatyövoimalla tehtaita. Mitä tuon nyt muka pitäisi todistaa!?
Fakta on se että sisällissotaa ei olisi syttynyt jos meillä olisi tehty Ruotsin kaltaiset uuditukseyt, jos Kerenski olisi vetänyt paskaisen rosvolaumansa pois täältä ja jos Tsaari ei ylipäätään olisi hyökännyt Itä-Preussiin.
Venäjällä kaikki edistykselliset tapetaan kuten Lev Trotski ja Tsaari Aleksanteri II. dIKTATUURI siellä on taas suosittua.
Pietari I oli ehkä länsimielinen mutta myös brutaali ja julma diktaattoria. Lev taas halusi kehittää sosialismia demokraattiseen muotoon ja sai jäähakusta päähän.
Palstan svekojen historiakäsitys ei yllätä, näköjään kaikki hyvä tulee Ruotsista. Ilmeisesti Suomen irtoaminen emämaasta 1809 on suruille edelleen katkera pala.
Mielenkiintoinen "svekonäkemys" on tunnetun historiantutkijan, tri Martti Häikiön, näkemys, jonka mukaan kehitys osana 1800-luvun Ruotsia olisi johtanut myönteisempään tulokseen. Häikö on muuten ollut Suomalaisuuden Liiton taannoinen puheenjohtaja, joten svekoksi leimaaminen lienee hänen osaltaan kaukaa haettua. Tutustukaa Häikön kirjaseen "Historia ja väärät profeetat"
Ei yllätä ei. Tapio Rautalapio vihaa Suomea ja suomalaisuutta kaikissa muodoissa.
Kunnes Aleksanteri II nuoruuden idealismissaan ja sittemmin myös kiitokseksi lojaalisuudesta salli kaikinpuolisen yhteiskunnallisen kehityksen. Eikä se sitten päässyt paljonkaan laantumaan edes venäläistämiskaudella. Ruotsin hallinnassa, ainakin ilman autonomiaa, kehitys olisi luullakseni ollut hitaampaa, valtakunnan syrjäseudulle "kuuluvaa".
Huomaan, että oma käsitykseni edellä on vähän toisenlainen.
Jossittelu on helppoa mutta tuloksetonta.
Eipä paljon kannata puhua demokratiasta kun on kyse kuningaskunnasta, hyi helvetti.
Kaiken huipuksi tosiaan Suomessa vieläkin asuu porukkaa joka haikailee tälläisen perään, ties minkä älykkyyden puutteen takia, eikä arvosta Suomea ja suomalaisuutta sen vertaa että opettelisi isänmaan kielen.
Venäjä vapautti Suomen aikoinaan, ja on nyt supervalta, joka on Suomen tärkein kauppakumppani ja jonka kehityksen mukana itsenäinen Suomi jälleen kehittyy ja kukoistaa!
Ahvenanmaa on hieno esimerkki minkälaiset olisivat meidän suomalaisten olot ja oikeudet nykyään jos olisimme jääneet ruotsin pakkovallan ikeen alle.!
Tuskin edes vuokralle pääsisi ilman kielikoetta, puhumattakaan että pystyisi ostamaan talon tai tontin, omassa maasaaan!
Sananvapautta tsaari ei kuitenkaan valtakunnassaan sallinut eikä tinkinyt yksinvaltiudestaan pätkääkään, minkä seurauksena kehitys sitten kääntyi väkivaltaiseksi. Siitä väkivallasta Suomikin sai osansa 1918.
Suomessa kehitys pääsi käyntiin hitaammin kuin länsinaapurissa juuri Venäjän takia ja 1800-luvulla Ruotsi sai sen etumatkan kehityksessä, jonka Suomi on saanut kiinni vasta viime vuosikymmeninä. 1800-luvun alussa Ruotsi oli ihan yhtä köyhä maa kuin Suomikin.
Näkemys Suomesta Ruotsin syrjäseutuna ei pidä yhtä totuuden kanssa. Ruotsin valtakunnan ydinalueita oli Sveanmaan ja Götanmaan lisäksi Suomen lounaisosa. Pitää muistaa, että rautateiden rakentamiseen asti vesireitit ja meret olivat pääasiallisia yhdistäjiä. Periferisia syrjäseutuja oli niin Suomen kuin Ruotsinkin puolella.
Minä mitään vihaa. Me ruotsinkieliset vain olemme ylempää rotua, kuten esim. A.O. Freudenthal on tutkimuksissaan todennut.
Niin meni kuin meni. Ja tässä ollaan.
Niinhän se meni. Autunomian autuutta julistettiin 1800-luvulla ja venäläisiä mielisteltiin sittemminkin poliittisista syistä. Todellisuudessa Venäjän takapajula ei vienyt Suomea eteenpäin, vaan hyydytti paikalleen vuosikymmeniksi.
Koska paskalapio täällä niin innokkaasti haluaa puhua venäläisyten takapajuisuudesta niin mainittakoon että Ruotsilla ei edes ollut ilmavoimia vuoteen 1926 asti. Ruotsin vanhin lentoyhtiö ON PERUSTETTU VASTA vuonna 1943. Yhtiö nimi on Svensk Interkontinental Lufttrafik.
Venäjällä taas oli runsaasti lentokone teollisuutta. Jo Keisarillisen Venäjän ajoilta. Sitten kun hurri paska tämä sivistyksen esikuva sai lentokoneteollisuutensa kuntoon niin suurin osa lennoista suuntautui lähinnä Suomeen koska kukaan ei uskaltanut lentää pPelle Mortensonin kyydissä.
Ruotsin ilmailuteollisuus on yhtä taitavaa kun laivastoteollisuus ala Sotalaiva Vasa!
Jopa kreivi von Rosen tiesi miten paskas sijoitus hurri ilmavoimat olisi ja päätti sijoittaa Suomeen. Siksi Ruotsin ilmavoimat perustuikin pirkälle siihen tukeen mitä saivat Suomen ilmavoimilta ja Luftwaffelta.
Jopa Birger Ek meni Suomen eliitti ilmavoimien palvelukseen eikä hurri paskojen. Mainittakoon että kreivi von rosenin poika Carl Gustav von Rosen tuki Suomen ilmavoimia konkreettisemmin taistelemalla vapaaehtoisena talvisodassa.
Eric von Rosenhan sai sakon tuodessaan Suomeen Suomen ilmavoimien toisen lentokoneen koska Ruotsi suhtautui silloin vihamielisesti ja aggressiivisesti itsenäiseen Suomeen.
Jopa Virolla on kehittyneempi ilmailuhistoria kuin ruotsalaisilla apinoilla.
Suomalainen keksijä ja matemaatikko Räähkä Arhippainen (1072-1131) suunnitteli ensimmäisen lentokoneen jo vuonna 1106. Ristiretkien aikana osittain tuhoutuneet piirustukset vietiin Ruotsiin, eikä niistä ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Sittemmin Arhippainen teki uudet paremmat piirustukset ja jopa rakensi prototyypin. Ennen koelennolla Rapolanvuorelta kaakkoon sattunutta onnettomuutta, jossa hän traagisesti menehtyi törmättyään kännykkämastoon, hän vielä kerran hämäsi Ruotsin agentteja ja toimitti heille uudet väärennetyt piirustukset. Ruotsin lentokoneteollisuus kärsii vieläkin tämän katalan teon seurauksista.
Arhippainen, alun perin A. R(äähkä) Hippanen, onnistui aikanaan patentoimaan lasten leikin, jolle antoi nimeksi "hippa". Se levisi nopeasti ympäri maailman. Rojaltimaksuja ei suku enää tietenkään saa, mutta vaurastui niillä mukavasti ja hankki Valkeakosken lähelle ensilennon muistomerkin. Suomen sodan jälkeen se vietiin Pietariin, koska siellä oli keksitty lentokone 700 v. myöhemmin eikä kunniaa haluttu jakaa "Arhjippaisen" kanssa. Tästä syystä virallinen Suomi ei koskaan ole halunnut riitauttaa keksintöä.
Tarkempia tietoja saat "Oikeudet Arhippaiselle" -kansanliikkeeltä. Kokoukset pidetään täydenkuun aikana Rapolanvuorella.
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Piirustukset
Venäjän laivastolla oli jo useita sukellusveneitä 1900-luvun alussa kun taas Ruotsin laivastolla ei ollut kuin yksi. Sotalaiva Vasa on hyvä esimerkki Ruotsin laivaston surkeasta epäonnistuneesta takapajuisesta historiasta.
Surkea esitys Ruotsin kaltaiselta valtiolta joka oli saannut elää satavuotta rauhassa ja jolla oli kyllä aikaa ja resursseja rakentaa laivastoaan.
Venäjä oli isompi maa kuin Ruotsi ja täten vaikeammin hallittavissa.
Sekin edistys mikä Ruotsi nimisessä takapajulassa saavutettiin vuosisatojen aikana oli lähinnä suomalaisten, saksalaisten ja venäläisten siirtolaisten ansiota. Ruotsissa alettiin rakentamaan rautateitä ja teollisuutta suunnilleen samaan aikaan kun Venäjällä. Teollisuus oli Ruotsissa kehiittynempää mutta tämä johtui siitä ettei Ruotsi ollut niin iso ja vaikeasti hallittava maa kuten Venäjä. Rautatieverkko oli Venäjällä huomattavasti parempi.
Entäs Ruotsin takapajuisuus tiedustelutoiminnassa. Ensimmäinen kunnollinen tiedusteluvirasto perustettiin vasta vuonna 1942. Sen nimi oli Försvarets radioanstalt.
Apinoi tyypillisesti Hallamaata, Canarista sekä NKVD/kgb:TÄ ja muita kehittyneempiä laitoksia.
Ei edes massiivinen ruotsalainen byrokraattinen paska tiedusteluverkosto pysty paikallistamaan Olof Palmen murhaajaa. Säälittävää toimintaa kerrakseen tältä edistyksen perikuvalta.
NKVD sentää paikallisti useita haluamiaan henkilöitä-.
Oli niillä pieni lentoyhtiöitä.
Yksi positiivinen puoli sisällissodassa oli juuri mielestäni se etteä sen takia jouduimme panostamaan ilmavoimiemme kehittämiseen jotta meillä olisi uskottava puollustus. Meillä oli myös Saksaan lentoteollisuuteen juuri erinomaiset kontaktit sellaisten ensimmäisessä maailmansodassa taistelleiden miesten takia.
Somersalo ja Seber sekä Rosenin kautta Göring.
Jos skandinaaveilla olisi ollut sisällissota niin he tuskin olisivat pystyneet kehittämään ilmavoimiaan yhtä nopeasti kuin me.
Kuten muistatte Neuvotoliitossa oli aikoinaan suuri Keksintömuseo. Muuan suomalainen turistiryhmä meni tutustumaan museoon oppaan johdolla. Museo osoittautui oikein antoisaksi paikaksi, jossa oli nähtäivillä jos minkälaista härveliä. Ryhmä tuli huoneeseen, jossa oli vain kolme seinille ripustettua muotokuvaa. Suomalaiset kysyivät oppaaltaan, keitä muotokuvien esittämät henkilöt olivat. Opas selitti:
- Tämä huone on omistettu Neuvostoliiton kolmen suurimman keksijän muistolle. Tässä vasemmalla on Oleg Popov, joka on keksinyt sähkölampun, puhelimen, radion, television, sähköompelukoneen, ydinvoiman ja tietokoneen.
- Tässä vasemmalla on Jevgeni Popov, joka on keksinyt polttomoottorin, sukellusveneen, lentokoneen, auton, avaruusraketin ja kantosiipialuksen. Keskellä on Neuvostoliiton suurin nero ja keksijä Ivan Popov.
Kun opas lopetti selityksen tähän, muuan suomalaisista kysyi:
- Mitä Ivan Popov on keksinyt?
Opas röyhisti rintaansa ja sanoi:
- Voi paljon, paljon... Muuan muassa hän keksi Oleg Popovin ja Jevgeni Popovin.
Ryssillä oli kuitenkin tappava ilmavoima kun Ruotsilla oli pieni postilento yhtiö jossa työskenteli miekkonen nimeltään Göring.
Göring tapasi juuri luksushuora aatelisvaimonsa täsä ammatoisssa.
Carin tietysti jätti miehensä kun sai saksalaista bratwurst munaa.
Olen muuten kuullut että Mannerheim ja Göring olisivat jo Ruotsissa aikanaan tavanneet.
Göring oli ruotsallaisessa mielisairaalassa muuten hoidossa aikanaan. Totta se on. :D
Suomen ilmavoimat on Pohjoismaiden ja Baltian vanhin. Siitä tuli juuri siksi niin tappava koska hyvistä yhteyksistä Saksaan.
Jo se että sellaiset suuret saksalaiset lentäjä-ässät kuten Josef Veltjens ja Emil Thuy olivat kiinnostuneita meistä pitäisi olla meillä suuri kunnia.
Saksasta osallistui toki varmaan porukkaa myös balttien ja skandien ilmavoimien kehitykseen mutta Suomi oli heille prioriteetti.
Suomen ja Saksan ilmavoimien upseereiden yhteydet olivat käytännöllisesti katsoen särkymättömät. NEI eivät kaivanneet kirjallita vahvistusta!
Suomen väkiluku alkoi vasta nousemaan, kun Ruotsin miehityksessä ollessaan väkiluku jopa laski usein lukuisten sotien ansiosta.
Ja väkiluvun nousu taittuikin sitten taas lasku suuntaan kiitos Nikolai toisen, Vladimir Leninin ja Josif Stalinin.
Ei se kehitys Ruotsissakaan nii n huimaa ollut. Statens Järnvägar perustettiin vain kuusi vuotta ennen VR:ää-.
Keisarillinen Venäjä oli Ruotsia monessa asiassa edellä. Venäjä oli kuitenkin isompi maa joten aivan luonnollista ettäse myös kärsi.
Lisäksi Venäjä koki useita sotia kuten sodan Turkin kanssa sillä aikaa kun Ruotsi sai nauttia rauhanajasta.
UT
mUTTA saksa vei.
Saatin saksalta aika paljon takaisin Leninin autamisesta.
LOLOLZ
Kyllä ryssien lentokoneet ja laivbasto jota tänne jäi ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli paljon kehittyneempää kuin Sotalaiva Vasa tuo Ruotsin ylpeys joka vielä neitsytmatkan jälkeen on museona Tukholmassa.
Itseasiassa Suomen väkiluku alkoi nousta 1700-luvun puolivälistä alkaen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_v%C3%A4est%C3%B6
1790 705 600
–
1800 832 700 18%
1810 863 300 3.7%
1820 1 177 500 36.4%
1830 1 372 100 16.5%
1840 1 445 600 5.4%
1850 1 636 900 13.2%
1860 1 746 700 6.7%
1870 1 768 800 1.3%
1880 2 060 800 16.5%
1890 2 380 100 15.5%
1900 2 655 900 11.6%
1910 2 943 400 10.8%
1920 3 147 600 6.9%
1930 3 462 700 10%
1940 3 695 617 6.7%
1950 4 029 803 9%
1960 4 446 222 10.3%
1970 4 598 336 3.4%
1980 4 787 778 4.1%
1990 4 998 478 4.4%
2000 5 181 000 3.7%
2010 5 353 197 3.3%
Mistä löytyy se suomenmielinen historioitsija, joka sanoo asiat suoraan?
Siis ilman anteeksipyytelyjä ja huonoja kompromisseja.
Svekonäkemystä meinanderilaisittain on kuultu tarpeeksi.
Yksi rehellinen selonteko ja sille kunnolla näkyvyyttä pääämedioissa, niin tuulettuisi Ruotsin vallan historia.
"Historiankirjoitus on tunnetusti poliittisin kaikista tieteistä."
Riippuu siitä, mitä vaadit suoruudelta ja rehellisyydeltä. Minkä suunnan totuutta se edustaa?
Ehkäpä siinä marqiisin vuosikaudet lupailemassa historiakoosteessa "Ruotsalaisten kootut vittumaisuudet" on runnottu menneisyys netti fennoja tyydyttävään asuun?
Tieteellinen historiantutkimus kun ei valitettavasti pysty netti fennojen vaatimuksia täyttämään.
Herodotos. puhuu tieteistä eli tieteellisestä historiankirjoituksesta. Syvällisesti ajatellen sekin on aina sikäli poliittista, että sillä on aina lähtökohtansa. Onhan varsinkin viime aikoina huomattu, kuinka monenlaisiin tuloksiina tutkimuksilla voidaan samoistakin asioista päätyä.
Katselukulma voi olla erilainen, lähdemateriaali voi olla erilaista, mutta olennaista on, että tutkija tiedostaa omat lähtökohtansa ja näkökulmansa.
Nimimerkki 'herodotos' sivuuttaa sen tosiasian, että suomalainen historiankirjoitus on on ollut tieteellisen historiantutkimuksen alusta asti varsin kansallismielistä ja suorastaan fennomaanistakin. Jos tulokset eivät riitä tyydyttämään hänen tarvettaan nähdä Ruotsi vihollisena niin sitten varmaan hänen täytyy keksiä itseään tyydyttävä menneisyys.
"--- anteeksipyytelyjä ja huonoja kompromisseja. Svekonäkemystä meinanderilaisittain ---"
Tätä on suomalainen historiankirjoitus Herodotosin mielestä siis ollut tähän saakka. Teidän kahden näkemykset ovat siis perin erilaiset, ilmeisesti poliittisista lähtökohdista (kielikysymys) juontuen. Itse en osaa sanoa muuta kuin että totuus lienee tuolla jossakin ... välimailla.
Ei se ole siellä välimailla. Ketä nuo 'svekohistorioitsijat' oikein ovat? missä he ovat esittäneet näkemyksiään?
Totuus on siis sinun puolellasi. Niinpä tietysti ...
No tuo Henrik Meinander, Helsingin yliopiston historian professori ainakin näköjään ...
Niin se nyt tässä tapauksessa on. Kyllä Suomen historian tutkimus on ihan harvinaisen kansallista ja kansallismielistäkin. Muualla maailmassa Suomen historia ei juuri kiinnosta eikä sitä paljoakaan tutkita.
Meinanderin nimi on ketjussa mainittu. Olikohan muita?
Rautalapio puhuu menneestä ajasta. Viime vuosikymmenet eivät ole olleet mitään kansallismielistä aikaa historiankirjoituksessa. Päinvastoin. Pikemminkin varotaan leimautumasta kansallismieliseksi ja varotaan suomalaisnäkökulmaa.
Ero on myös aiheissa. Kun kyseessä on Neuvostoliitto, niin on sen hajoamisen jälkeen uskalllettu puolustaa suomalaista näkemystä.
Ruotsin suhteen on menty toiseen suuntaan. Suomalaista näkemystä saa todella hakea. Ihan kuin ei uskallettaisi tuoda omaa näkemystä esille. Ruotsalaisnäkemys sen sijaan kukoistaa, ei vähiten suruhistorioitsijoiden kirjoituksissa.
Suomalainen historiankirjoitus on edelleen hyvin kansallisissa käsissä siinä mielessä, että ulkopuolisia Suomen historia juurikaan kiinnosta. Kansallismielisyys taas ei ole välttämättä mikään etu objektiivisuuteen pyrkivälle tutkimustyölle. Vaikuttaakin siltä, ettei nimimerkki herodotos kaipaa tieteellistä historiatutkimusta, vaan kansallismielisiä julistuksia.
Nyt pyytäisin herodotosta hieman tarkentamaan, miten 'ruotsalaisnäkemys kukoistaa'.
"Ruotsin vallan aika esitetään aivan liian myönteisessä valossa. Todellisuudessa Ruotsi on suomalaisten perivihollinen, ei suinkaan Venäjä."
Siinähän se lienee. Lisäksi arvelen, että Suomen ruotsinkielisten panosta maamme historiassa on monen mielestä yliarvioitu ja suomenkielisten merkitystä päinvastoin vähätelty.
Tarkemmin epäkohtaa on vaikea tässä selvittää ilman historiamme tarkempaa läpikäyntiä mainituista lähtökohdista käsin.
Eli kärjistetysti sanoen historia näyttää siltä, miltä sen haluaa näyttävän. Ehkä tosiaan tarvittaisiin vähän paluuta suomalaiskansallisen suuntaan. Eivätköhän muutkin kansat yhä huolehdi itsetunnostaan.
Tjaa, todellisuudessa Suomen ja Ruotsin välit ovat hyvät ja maatkin muistuttavat toisiaan yhteiskuntajärjestykseltään ja kulttuuriltaan varsin paljon. Taitaapa olla niin, että jos pitäisi hakea mahdollisimman Suomen kaltainen maa, päädyttäisiin Ruotsiin. Suomen ja Ruotsin välillä ei ole ollut sotia ja länsirajamme lienee yksi maailman rauhallisimmista ja avoimimmista rajoista.
"Eli kärjistetysti sanoen historia näyttää siltä, miltä sen haluaa näyttävän"
Jos haluatte tarkoitushakuista historiankirjoitusta ja 'kansallinen itsetuntonne' nilkuttaa niin kannustakaa nyt marqiisia saamaan ulos se väännelmänsä "Ruotsalaisten kootut vittumaisuudet." Tai kyhäilkää itsellenne mieluisia 'tulkintoja'. Niinhän marqiisikin tekee. Sitä en vain käsitä, miksi 'kansallinen itsetunto' vaatisi naapurin mollaamista? Eikö sellainen ole aika lapsellista hommaa?
Talan tapainen "mollaaminen" ei ole aiheellista, mutta vähättelyähän se vaatii. Painopistettä olisi siirrettävä oman suomalaisen panoksen puolelle. Mutta tällaiset uudelleenarvioinnit ovat historiassa tavallisia ja suoratsaan välttämättömiä. Jäähn vielä Meinander kumppaneineen puolustamaan painavasti ruotsalaisuuden ja skandinaavisuuden merkitystä Suomen menneisyydessä ja nykyisyydessä.
Suomalainen historiankirjoitus Ruotsin vallan ajalta on nimenomaan tarkoitushakuista ja puolueellista Ruotsille eduksi. Ja ennenkaikkea historian kouluopetus! Kouluopetus tietysti seuraa "virallista" historiantulkintaa.
En tarkoitttanut puolueellista historiankirjoitusta, kun vaadin suomalaisen näkökulman huomioonottamista. Tarkoitin juuri puolueellisuuden postamista eli ruotsalaisen näkemyksen suosimisen poistamista.
Ei ole kohteliasta tulkita toisen kommenttia väärin.
Tulkintavirheitä aina sattuu, usein tulkittavan hämäryydestä johtuen. Tahallinen väärintulkinta ei ole asiallista, mutta on paljon käytetty keino keskusteluissa.
Kyllä sinä taisit tarkoittaa nimenomaan puolueellista historiankirjotusta, jonka tarkoituksena olisi luoda kuvaa Ruotsista jonkinlaisena suomalaisten 'perivihollisena' ilmeisesti kansallishengen nostattamiseksi ihan aitoon 1930-luvun tyyliin. Silloinhan luotiin kuvaa Venäjästä perivihollisena. Aika vaikeaa aloitustasi on muuten ymmärtää tai tulkita.
Mielestäni kansallisen itsetunnon rakentaminen jonkin muun kuin kaunan. katkeruuden ja uhkakuvien varaan olisi rakentavampaa ja kaikin tavoin hyödyllisempää. Varsinkin kun todellisuutta jouduttaisiin taivuttamaan melko paljon, jotta sen saisi kuvattua toivomallasi tavalla.
Olisin toki kiinnostunut kuulemaan, mikä on tuo tarkoittamasi 'ruotsalainen näkemys' ja miksi nimität sitä ruotsalaiseksi kun suomalainen historiankirjoitus on kuitenkin ollut vankasti suomalaiskansallisissa käsissä.
Vietäisiinkö kesksutelua hieman konkretian tasolle?
"Tulkintavirheitä aina sattuu, usein tulkittavan hämäryydestä johtuen. Tahallinen väärintulkinta ei ole asiallista, mutta on paljon käytetty keino keskusteluissa. "
En usko tulkinneeni nimimerkki herodotosta kovinkaan pahasti väärin. Aloituksessaan hän peräänkuuluttaa historiankirjoitusta, jossa Ruotsi maalattaisiin Suomen 'periviholliseksi'. Sellainen vaatisi todellisuuden taivuttamista melkoisen paljon.
Ruotsin ja muun Euroopan vaikutus Suomeen nyt vain on aikamoisen kiistaton tosiasia. Yhteiskunnat ja kulttuurit nyt ylipäänsä kehittyvät vuorovaikutuksessa toistensa kanssa enkä edes osaa pitää oma- tai kotoperäisyyttä mitenkään erityisen keskeisinä arvoina. Ns. miesmuisti on varsin lyhyt ja monet asiat, joita pidämme perisuomalaisina, ovat loppujen lopuksi suhteellisen tuoreita keksintöjä. Kuten esimerkiksi kansallinen itsetunto.
mielenkiintoinen yksipuolisuudessaan.
Miten ruotsalaisvallan alla suomalaiset olivat ruotsalalaisiin nähden tasaveroisia, kun suurin osa suomalaisista ei ymmärtänyt sanaakaan ruotsinkieltä?
Eipä Ruotsin ja Suomen välillä ollut tuona aikana sotiakaan, kun suomalaisia miehiä kaatui Ruotsin puolesta ruotsalaisten sodissa.
Entä luonnonrikkaudet, minne ne kertyivät?
Olisi syytä tutkia tätä Suomen historiaa tältäkin kantilta, eikä ylistää sitä, kuten teet kritiikittä.
En missään tapauksessa jaa näkemystäsi, muutahan se ei ole, tuosta Ruotsin vallan hienoudesta suomalaisiin nähden.
Maanvaltaaja kun on aina miehittäjä ja katsoo asioita vain omien etujensa kautta.
Miksi ylipäätänsä suomalaisia miehiä piti lähettää Ruotsin sotiin?
Kyse ei ollut suomalaisten sodista vaan täysin Ruotsin aiheuttamista sodista, joissa suomalaiset kaatuivat Ruotsin puolesta.
Mitä muuten Ruotsi teki puolustakseen Suomea ?
En ylipäätänsä ymmärrä näitä ruotsalaisuusintoilijoita, jotka maalaavat ruusunpunaisia ja väritettyjä historiankuviaan.
Minä löpisin taas yleisesti - en edes ollut selvillä siitä, kumpi meistä ehkä oli tulkinnut väärin.
Ruotsin vaikutus Suomeen ja suomalaisiin on tosiasia.
Kuten sekin, että suomalaisia miehiä kaatui Ruotsin järjestämissä, omien intressiensä johdosta, sodissa.
Myös se, ettei Suomen kansalliskieltä kehitetty, eikä sillä järjestetty mitään ylemmän tason opetusta.
Paljon on todella käsittelemättä tuosta Ruotsin vallan ajasta, eikä se ole kaikki myönteistä.
1809 Ruotsin vallan päättyminen on kiistatta ollut Suomelle ja suomalaisille eduksi.
Mikäli Ruotsin valta ei olisi päättynyt, tuskin suomalaisten tilanne olisi nyt niin hyvä kuin se on.
Ruotsalaisilta saimme aikoinaan kovat verot, maaoimaisuuden mielivaltaisen jakamisen omille suosikeilleen yms.
"Kyse ei ollut suomalaisten sodista vaan täysin Ruotsin aiheuttamista sodista, joissa suomalaiset kaatuivat Ruotsin puolesta.
Mitä muuten Ruotsi teki puolustakseen Suomea ?"
Mutta kyllähän jouduttiin paljon puolustamaan nimenomaan Suomea idän hyökkäyksiä vastaan. Toki ns. suurvaltasodat Suomenlahden ja koko Itämeren eteläpuolella ovat surullinen luku suomalaisten muistissa.
Suomenlinnan rakentaminen oli suuri ponnistus valtakunnalta.
huokuu läpi tämä ruotsalaisuusintoilu.
Ruotsi oli kaiken hyvän tuoja Suomelle ja suomalaisille.
Puheet "perivihollisesta" ovat löpinää ja tyypillistä höpötystä vailla todellisuudenpohjaa.
Vai onko niin, että Ruotsin vallan aiheuttamat negatiiviset vaikutukset Suomeen, suomalaisiin ja kansantalouteen tulisi ohittaa olankohautuksella ?
Sitäkö yrität selittää ?
... Sveaborg (Viapori) nimeltään silloin
Tätä minä en ymmärrä, miksi asia pitäisi nähdä vain mustana tai valkoisena? Jos en ole sitä mieltä, että Ruotsi on 'perivihollinen' niin olen 'ruotsalaisuusintoilija'? Tuohan on aivan hullua!
"Miten ruotsalaisvallan alla suomalaiset olivat ruotsalalaisiin nähden tasaveroisia, kun suurin osa suomalaisista ei ymmärtänyt sanaakaan ruotsinkieltä? "
Täytyy muistaa, että tavallisen ihmisen elämässä sillä ei ollut juurikaan merkitystä. Valta, valtio ja hallinto eivät olleet arkielämässä läsnä samalla tavalla kuin nykyisin kun kaikki on tarkasti säädeltyä ja yhteiskunta palvelee jäseniään monin eri tavoin, mikä tarkoittaa viranomaiskontakteja ja kaikenlaisten lippusten ja lappusten täyttelyä ja lukemista. Jumalanpalvelukset hoidettiin suomeksi ja samassa yhteydessä tapahtui myös julkinen tiedotus.
"Entä luonnonrikkaudet, minne ne kertyivät? "
Tähän kyllä voisi kysäistä, että mitkä luonnonrikkaudet?
"Miksi ylipäätänsä suomalaisia miehiä piti lähettää Ruotsin sotiin? "
Koska kyseessä oli yksi ja sama valtio, saman kuninkaan alamaiset.
"Mitä muuten Ruotsi teki puolustakseen Suomea ? "
Kävi sotia Venäjää vastaan.
"Kuten sekin, että suomalaisia miehiä kaatui Ruotsin järjestämissä, omien intressiensä johdosta, sodissa. "
Sinä nyt unohdat sen, että ne suomalaiset miehet olivat saman kuninkaan alamaisia kuin ruotsalaisetkin. Tavalliset ruotsalaiset hyötyivät sodista ihan saman verran kuin suomalaisetkin. Sodat olivat yhteiskunnallisen eliitin mahdollisuus vaurastua. Maailma kun ei ollut tasa-arvoinen.
"Myös se, ettei Suomen kansalliskieltä kehitetty, eikä sillä järjestetty mitään ylemmän tason opetusta."
Ylemmän tason opetus oli latinankielistä.
"Mikäli Ruotsin valta ei olisi päättynyt, tuskin suomalaisten tilanne olisi nyt niin hyvä kuin se on. "
Tuosta ei ole mitään näyttöä. Mikä olisi huonommin?
JOS Suomi olisi pysynyt ruotsin pakkovallan alla 1700 luvulla , olisi todennäköisesti tapahtunut seuraavaa:
- 1918 sisällisota olisi käyty, keltaiset olisivat voittaneet, Suomi olisi pysynyt ruotsin siirtomaana
- 1939 olisi Neuvostoliitto hyökännyt ja miehittänyt Suomen, koska olisi käynyt kuten 1700 luvulla, Suomen armeija olisi perääntynyt Tornioon ruotsalaiset upseerien johdolla ja rauha olisi tehty rajalle.
- NL olisi miehittänyt Suomen , kuten Viron 1940 luvulta aina 1990 luvulle saakka. Ruotsinkieliset olisi viety siperiaan ja rannikot asutettu venäläisillä ja savolaisilla.
- 1990 olisi itsenäistytty kuten Viro .
Paradoksiit:
- pakkoruotsia ei olisi !
- rantahurrit saavat siis olla itseasiassa kiitollisia Venäjälle, että ylipäätään ovat olemassa!
Luulenpa, ettei olisi pysytty Ruotsin osana niin pitkään. Viimeistään 1917-18 olisi otettu mallia Baltiasta ja Itä-Euroopasta, vaikka maailmansota ei olisi Ruotsia varsinaisesti koskettanut.
Eikös se Suomi Ruotsiin kuulunutkin 1700-luvulla. Haminan rauha tehtiin vuonna 1809!
Itäsinen osa Suomea vapautettiin jo 1700 luvun puolella , raja oli kymijoella haminan rauhaan saakka.
"Itäsinen osa Suomea vapautettiin jo 1700 luvun puolella"
'Vapautetulla' alueella talonpoikien olot huononivat nopeasti, sillä Venäjän hallitsijat lahjoittivat kokonaisia talonpoikaistiloja ja kyliä omille suosikeilleen. Periaatteessa lahjansaajien eli donataarien piti saada vain oikeus kerätä tilojen kruununvero, mutta 1700-luvun lopulle tultaessa puhuttiin lahjoituskirjoissa jo venäläiseen tapaan "sieluista", ts. talonpojat katsottiin osaksi lahjoitusta. Vanhan Suomen talonpojat olivat siis liukumassa maaorjien asemaan.
Vapautetulle Kymenlaaksolle ja itä-Suomelle muodosti kasvavan miljoonakaupungin Pietarin elintarvike ja rakennushuolto merkittävän tulolähteen ja elinkeinon. Kaupankäynti ja maanviljelys kukoisti sekä Venäjä rakennutti hyvän tieverkoston ja aloitti valtavan tie- ja linnoitusketjun rakentamisen rajalle (Suvorov). Historiallinen tosiasia on mysö, että Suomen lopullisen vapautuksen jälkeen 1800 luvulla Venäjän keisari perusti Suomeen kunnallishallinnon ja kansakoululaitoksen, eli erotti valtion kirkosta. Siihen saakka (ruotsin pakkovallan alla) kansalle ei oltu annettu minkäänlaista mahdollisuutta opiskella suomeksi. Tästä alkoi kansallinen herääminen!
Erikoinen yksityiskohta on, myös rannikkoseutujen opetuksessa, että suomen kielen lisäksi opetettiin erityisen tarmokkaasti saksan kieltä.
Historia tulee toistamaan itseään..
ja pelkästään ruotsalaisväritteisin katsantokannoin.
Tämä sama päti täysin Suomessa Ruotsin vallan alla.
Ruotsalaiskuninkaat lahjoittivat Suomesta maata ja talonpoikia mielivaltaisesti omille suosikeilleen.
Taidat olla todellakin yksisilmäisesti historian tapahtumia tulkitseva ruotsalaisihannoija.
Näet Venäjän pahat teot, mutta jätät mainitsematta, että ruotsalaiset harrastivat ihan samaa.
Ruotsi-vastaisuus ei sentään oikeuta nurinkurista ajattelua.
Eniten Pietarin läheisyydestä ja hyvistä kauppayhteyksistä hyötyi Viipuri, mutta muuten alueen taloudellinen ja henkinen kehitys taantui taantumistaan. Kun Aleksanteri I vuonna 1801 oli noussut valtaistuimelle isänsä Paavali I:n murhan jälkeen, hän kiinnitti huomiota alueen surkeaan tilaan ja asetti peräti komitean sitä selvittämään. Syksyllä 1809 Vanhan Suomen asioiden hoito annettiin muun Suomen asioita hoitavalle Suomen asiain komissiolle. Kun komissiosta vuonna 1811 muodostettiin erityinen Suomen asian komitea, sen puheenjohtajaksi tuli keisarin suosikki Kustaa Mauri Armfelt, joka piti Vanhan Suomen yhdistämistä muuhun Suomeen erittäin tärkeänä.
"Olen tänään ollut päivällisellä hovissa, tehnyt illalla työtä keisarin kanssa ja vihdoin saanut Vanhan ja Uuden Suomen yhdistämisen ratkaisuun. Se on todella suuri työ ja tärkeä voitto ihmiskunnalle, sillä sen avulla Vanhan Suomen onnettomat asukkaat voivat toivoa saavuttavansa takaisin lain suojaaman aseman ja kohoavansa eläimellisestä tilastaan." Näin raportoi Armfelt iloisena vaimolleen marraskuussa 1811.
Joulukuussa 1811 Aleksanteri I antoi manifestin, jossa Vanha ja Uusi suomi yhdistettiin ja myös Vanhan Suomen alueella voimaan palasivat Ruotsin lait.
"No nation was ever so virtuous as each believes itself, and none was ever so wicked as each believes the other." Bertrand Russell 1916
kirkkaasti, että vasta Venäjän vallan alla suomenkieli pääsi vihdoin nousemaan kohti sille kuuluvaan asemaan ja suomalaiset pääsivät vihdoin käyttämään omaa äidinkieltään viranomaisiin päin sekä opiskelemaan suomenkieltä.
Tämähän ei ollut mahdollista Ruotsin vallan alla.
Voidaan todellakin sanoa, että 1809 Ruotsalaisvallan päättyminen on ollut onni Suomelle ja suomalaisille.
Ruotsinvallan jatkuminen olisi merkinnyt todella taantumista.
Rautalapio tuo vain toisen puolen asiasta esiin, sen, minkä te muut Ruotsin-inhossanne haluatte unohtaa. Hänen motiivinsa ovat toissijainen asia, jos väitteet vain suurin piirtein pätevät, kuten näyttää. Kyllä Ruotsinkin pahat teot keskustelussa näkyvät tulevan esiin korkojen kera.
"vasta Venäjän vallan alla suomenkieli pääsi vihdoin nousemaan kohti sille kuuluvaan asemaan "
Unohdat nyt kuitenkin kirkkaasti sen, ettei suomen kielen nousu liity Venäjän valtaan, vaan kansallisuusaatteen nousuun, joka tapahtui kaikkialla Euroopassa 1800-luvulla.
"Tämähän ei ollut mahdollista Ruotsin vallan alla. "
Ei kun ei ollut yritystäkään ja yritystä ei ollut kun nationalismia ei oltu vielä keksitty.
"Ruotsinvallan jatkuminen olisi merkinnyt todella taantumista. "
Siitä taas ei ole mitään näyttöä. Ruotsissa yhteiskunnallinen liberalisoituminen 1800-luvulla oli nopeaa, aivan toisin kuin Venäjällä.
"Tämä sama päti täysin Suomessa Ruotsin vallan alla. "
Ei pätenyt koska suomalaiset talonpojat säilyttivät vapautensa. Torpparikaan ei ollut tilanomistajan omaisuutta, vaan vapaa yksilö, joka teki itse sopimuksensa. Venäjällä taas maaorjat olivat tilanomistajan omaisuutta, jota saattoi ostaa ja myydä siinä kuin karjaakin. Lisäksi maanomistajalla oli maaorjiinsa nähden tuomiovalta. Ruotsissa niin ei ollut, vaan asiat ratkaistiin oikeusistuimissa.
Mutta maiden yksittäisissä johtajissa on kaikenlaisia, laidasta laitaan, joten jos joku pääsee yksinvaltaan, niin se leimaa koko kansan toimintaa ja vaikutusta. Vuonna 1916 ei vielä tiedetty esimerkiksi Stalinista ja Hitleristä.
Taas Rautalapio tulkitsee väärin(tahallaan?) kommenttiani.
Avauksessa esitin vain oman, toki subjektiivisen, näkemykseni. Subjektiivisuus muuten ei tarkoita valheellista.
En vaatinut omaa tulkintaani historiankirjoitukseen tai -opetukseen, vaan edes hieman puolueettomampaa tulkintaa.
Periviholliseksi nimittäminen ei tosiaan kuulu historianopetukseen tai edes historiankirjoitukseen, ainakaan rauhan aikana.
Kuitenkin nimeämisen puuttuminen EI tarkoita, ettei sitä olisi.
joka tapauksessa suomalainen torppari ei voinut mitään sille että ruotsalaiset anastivat heidän maitaan, verottivat ankarasti, eikä suomalaisia tuotteita voinut viedä minnekään ilman että oli mentävä Tukholman kautta. Lisäksi joutuminen ruotsalaisten valloitussotiin ei varmastikaan ollut mieleen.
Lisäksi suomalainen ja suomenkielinen talonpoika ei päässyt elämässään eteenpäin. Ruotsinkieli tai sen puutehan esti tämän tehokkaasti.
Kuten sanoin, ruotsalaismyönteisesti väritetty historia ei ole sitä objektiivisinta historiantulkintaa.
ja ruotsalaismyönteistä historiantulkintaa, sitähän esität mielellälläsi
Ruotsinvallan aika kesti yli 500 vuotta.
Mikäli ruotsalaiset olisivat halunneet kehittää suomenkielen nousua, he olisivat tehneet sen.
Todistetusti eivät sitä tehneet.
Miten voit todistaa, ettei ollut yritystä?
Olihan sitä, mutta estettiin ruotsalaisten toimesta.
Ruotsinvallan jatkuminen olisi merkinnyt taantumista.
Tästähän taannoin kirjoitti yksi ruotsalainenkin, että suomenkieli olisi näivettynyt eikä suomalaisilla olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä eteenpäin.
On todistetutusti osoitettu, että vaikka Venäjän valta merkitsi myös kovia aikoja suomalaisille, heidän aikakautenaan suomenkieli nousi sadassa vuodessa sille kuuluvaan asemaan.
Tätä eivät ruotsalaiset sallineen oman yli 500 vuotisen valtansa aikana.
En todellakaan ymmärrä tuota mielestäni perusteetonta ruotsalaisuuden ihalua ja sen väritteistä historian tulkintaa.
Et oikein näytä ymmärtävän, että kansallisuusaate eli nationalismi, joka johti kansallisvaltioiden (mm Suomen ja Norjan itsenäistymiseen) ja nosti kansankielet (mm suomi, viro, latvia, karjala jne), syntyi vasta Suomen sodan aikoihin. Nationalismi tarkoittaa noin pelkistetysti ajatusta kuulumisesta johonkin kansaan. Yksi 1800-luvun nationalismin keskeisiä ajatuksia oli, että kieli määrittää kansallisuuden ja sitä mukaa omaa kieltä alettiin pitää tärkeänä ja kiinnostus kieliin kasvoi ja erityisesti 'oman kansan kieleen' kasvoi. Kielen merkitys muuttui.
Maita 'anastettiin' eliitille, pääasiassa sodissa menestyneille henkilöille tai muuten kuninkaalle suuria palveluksia tehneille. Aivan samassa tilanteessa oli ruotsalainenkin torppari.
Merkantilismin aikana 1600-1700 -lukujen vaihteessa valtio pyrki kontrolloimaan kaikkea ulkomaankauppaa. Ruotsalainen kauppias ei ollut tässä suhteessa suomalaista kummemmassa asemassa, samat kaupankäynnin rajoitukset koskivat häntäkin. 1700-luvulla merkantilistista järjestelmää purettiin ja rannikkokaupungeille myönnettiin tapulioikeuksia.
Talonpoika pääsi elämässään eteenpäin sen verran kuin pääsi tekemällä työtä. Säätykiertoa kun ei kerta kaikkiaan juurikaan ollut. Jos onnistui varustamaan hevosen sotaan, sai verovapauden. Suomalaisia ratsusotilaita oli enemmän kuin ruotsalaisia muuten juuri siksi, että varakkaampina suomalaiset talonpojat pystyivät useammin varustamaan ratsuhevosen.
Kummallista on miten Suomessa oli aina yli 80% suomenkielinen enemmistö, jolla ei ollut oikeutta käyttää äidinkieltään virkavallan kanssa asioitaessa, puhumattakaan, että olisi saanut opiskella sillä.
Tätä en todellakaan ymmärrä.
Ruotsalaisvaltaa kesti yli 600 vuotta, mutta tämä on kiistaton tosiasia.
Kyllä minä luulen, että suomenkielisillä oli kiinnostusta käyttää suomenkieltä.
oliko oikein, että suomalaiset osallistuivat ja kustansivat Ruotsin ja ruotsalaisten valloitussotiin.
Voidaan todeta, että kirjoituksesi perusteella suomalaiset rahoittivat ja miesmääräisesti osallistuivat suuremmalla panostuksella täysin tarpeettomiin ja resursseja hukkaavaan ruotsalaisten sotiin.
En näe tässä mitään kunnioitettavaa.
"Kummallista on miten Suomessa oli aina yli 80% suomenkielinen enemmistö, jolla ei ollut oikeutta käyttää äidinkieltään virkavallan kanssa asioitaessa, puhumattakaan, että olisi saanut opiskella sillä. ""
ja he käyttivätkin sitä. koko ajan. kaikkialla. Virkamiestenhän oli pakko jollakin tavalla saada selville mitä asiaan kuuluu. Olennaisempaa on nyt muistaa, ettei virkamiesten kanssa selviteltäviä asioita osunut tavallisen kansan kohdalle kovinkaan usein.
Uskonpuhdistuksen jälkeen kansanopetus oli kansankielistä, mutta yliopistot pääasiallisesti latinankielisiä, joskin myöhemmin myös ranska valloitti alaa.
Sovittaisiinko yksi juttu? Älä SINÄ kerro MINULLE, mitä MINÄ olen tekstilläni tarkoittanut.
Minähän juuri vastustan perivihollinen-mielikuvaa, jota venäläisistä on aina ylläpidetty!
Se, että todellinen perivihollinen on ilmiselvästi Ruotsi, on vain tosiasia. Ei kyseessä ole mikään mielikuvan luonti.
Sinä et omista syistäsi tahdo tätä tosiasiaa hyväksyä ja väännät asian päinvastaiseksi.
Se on agendasi tuntien ymmärrettävää ja sinulla on oikeus kantaasi.
Se vain sattuu olemaan valheellinen.
Mitähän keskustelusta tulisi, jos ei voisi kertoa omaa tulkintaansa toisen puheenvuorosta. Siihenhän oma anti perustuu.
"SUOMALAISTEN PERIVIHOLLISIA OVAT AINA OLLEET RUOTSALAISET."
Tuota ei tarvitse paljon tulkita. Sinulle Herodotos. se on tosiasia, mutta ei esimerkiksi minulle. Jos perinteistä, vanhaa, ikiaikaista vihollista on pakko etsiä, niin se löytyy historian valossa pikemmin idästä. Jos Suomi olisi aina kuulunut itään, niin se varmaan löytyisi lännestä.
Kompromissi: ollaan omillamme ja pidetään kaikkia muita perivihollisina, ainakin periaatteessa.
Niin, ja pahimpia ovatkin sitten isänmaanpetturit, joille jonkun muun maan arvot tai kieli on tärkeämpi kuin oman isänmaan valtakieli.
"Kummallista on miten Suomessa oli aina yli 80% suomenkielinen enemmistö, jolla ei ollut oikeutta käyttää äidinkieltään virkavallan kanssa asioitaessa, puhumattakaan, että olisi saanut opiskella sillä. "
"Den första på finska tryckta boken, troligen utgiven 1543, var en enkel ABC-bok (ABC-kiria) innehållande läsningens grunder kompletterade med tio guds bud och ett antal centrala böner. Boken var inte avsedd att brukas av allmogen, utan härur skulle prästerskapet inhämta grunderna i det nya skriftspråket. Denna den finska litteraturens förstling följdes i rask takt av översättningar av en rad bibelböcker, kyrkliga handböcker och det monumentala verket Rucouskiria Bibliasta på hela 875 sidor, och redan år 1548 utkom Se Wsi Testamentti eller Nya testamentet på finska."
http://finnpro2000.netfirms.com/Fstallning.htm
Ruotsin vallan aikana ei rahvas opiskellut millään kielellä missään Ruotsin kuningaskunnassa, eikä sen puolella missään muuallakaan maailmassa. Koulutusta saivat vain aatelin ja yläluokan lapset ja hekin pääosin latinaksi.
Tavallista kansaa alettiin sivistää vasta 1800-luvun puolivälissä jopa niin ettei se kansa itse alkuun ollut siitä koulusivistyksestä kovin kiinnostunut.
"Ensimmäiset kansakoulut perustettiin Suomeen 1850-luvulla, perustajina olivat yleensä sivistyneet ja kaukonäköiset kartanonomistajat ja tehtailijat. 1800-luvun loppupuolella kansakoulujen perustaminen oli kuntien aktiivisuuden varassa, vaikka kouluihin olikin mahdollista saada valtionapua. Kouluja perustettiin melko laiskasti, sillä kansan keskuudessa katsottiin kirkollisen kiertokoulun riittävän tavallisen ihmisen sivistykseksi. Tuolloin nelivuotisen kansakoulun uskottiin opettavan lapset laiskoiksi ja totuttavan heidät kirjoihin ruumiillisen työn sijasta. Kaupungeissa kansakouluja perustettiin aktiivisemmin, sillä teollisuus tarvitsi lasku- ja lukutaitoisia kansalaisia eikä toimettomille lapsille ollut lapsityövoiman käytön vähentyessä parempaakaan käyttöä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansakoulu
Meitä on moneksi. Sillehän ei voi mitään, jos jokin tuntuu tärkeämmältä kuin oma. Mutta sitä voisi odottaa, ettei kukaan ryhtyisi aktiivisesti ajamaan vieraan etua, kuten eräiden poliitikkojemme voi katsoa tehneen.
"Sovittaisiinko yksi juttu? Älä SINÄ kerro MINULLE, mitä MINÄ olen tekstilläni tarkoittanut. "
Sovittaisiinko yksi juttu? Älä sinä kerro minulle, mikä on minun agendani. Sinä kylläkin toit aloituksessasi esille aivan selvästi sen, että historiantutkimuksen tulokset eivät tue tarpeeksi ajatuksiasi ja haluaisit historiaa kirjoitettavan uudelleen mielesi mukaisesti. Jos et sitä tarkoittanut niin olisit kirjoittanut sitten muuta!
Perivihollisasiassa olet hieman myöhään liikkeellä. Mm. Matti Klinge on osoittanut, että käsitys venäläisistä perivihollisena ja ns. 'ryssänviha' on 1920-1930 -lukujen tuotetta. Toisaalta Kustaa H.J. Vilkuna on sittemmin tuonut esille myös sen, että ison vihan ajoista asti on kansanperinteeseen vakiintunut tarinoita venäläisten hirmuteoista Suomessa ja siksi ryssänvihan kylvölle oli olemassa hyvät edellytykset.
Esitit väitteen Ruotsista Suomen perivihollisena, mutta unohdit perustella sen.
"Mutta sitä voisi odottaa, ettei kukaan ryhtyisi aktiivisesti ajamaan vieraan etua, kuten eräiden poliitikkojemme voi katsoa tehneen. "
En nyt ihan tiedä, keneen poliitikkoon tuossa viittaat, mutta kysymys voi tietysti olla siitäkin, että kyseinen poliitikko katsoo kyseessä olevan yhteisen edun.
Nationalististen korostusten kanssa kannattaa mielestäni olla varovainen. Harva aate on yhtä voimakas ja harvan aatteen varjolla on aiheutettu yhtä paljon pahaa, kuolemaa ja kurjuutta maailmassa.