Psykoosi ja henkinen kokemus

Olihan se rankka kokemus mutta miellän sen tosiaan henkiseksi kokemukseksi , varsin puhdistava ellen sanoisi

Voipa olla että noinkin voi asioita nimitellä ja limitellä... Normaali ihminen joka kulkee alituisessa päiväunessaan ei näe näkyjä, koska ei käytä mieltään poikkeavalla tavoilla, esim. ei harjoittele säännöllisesti meditointia. Aidot henkiset opettajat puolestaan sanovat, ettei mitään näkyjä pidä seurata, sillä ne joka tapauksessa johtavat vain jonkinlaiseen harjojen verkkoon. Itseasiassa henkistä tietä "pitkälle" kulkeva kohtaaminen tilanteen jossa mielestä tulee ikäänkuin paholaisen leikkikenttä. Hänen pitää osata erottaa mikä on vain näkemistä, ajatusta, kuulemista, tunnetta, ja kyetä järjellä näkemään etteivät ne ole "hän", tai "hänen" koska ne ovat muuttuvia, virtaavia, matkalla, ei todellisia, eivät pysyviä... Tämä srlväjärkisyyden logiikka on täydellistynyt Buddhan opetuksissa. (Tämä viesti on kirjoitettu kännykällä).

Mielipide ei ole koskaan väärä. Jokaisella on omansa. Erimieltäkin voi olla.

Rohkenen olla eri mieltä, kyllä ne merkityselämykset luetaan psykoosiksi tai sairauden oireiksi. Siinähän se juju juuri onkin: kokee merkitykselliseksi asiat, jotka eivät sitä ole. Vaikka henkilökohtaisina viesteinä jotkut asiat, lehdessä tai televisiossa. Näin jälkikäteen huomaan, että selittelin itselleni, että mediassa viestitellään minulle, kun ajattelin heidän seuraavan elämääni. Psykoedukaatiossa laitoksella puhuttiin paljon näistä merkityselämyksistä. Tosin aina olen kyllä saanut "visioita", mutta en ole niistä ennen tainnut joutua psykoosiin. Pointti on siinä, että nuo psykoosikuvitelmat eivät ole mitään tajunnnalaajenemia, vaan sairauden oireita, kuten eivät huumeetkaan "avarra" mieltä, vaan supistavat sitä.
Tiedä sitten mikä on "näkyjeni" sietokyky. Ainahan sitä hermostuu, jos näkee ympäristöstä rankkoja asioita: näkee liian paljon pinnan alle ihmisten luonteesta tai organisaation ongelmista. Koska sitä epäilee onko tämä totta vai vain minun kuvitelmaani. Eräällä työkkärin kurssilla tuntui, että näki liian paljon paikan "pahasta" tai negatiivisesta energiasta ja se järkytti ja vei voimia toimia sellaisessa ympäristössä. Kouluttajat kuittailivat toisilleen ja tuntui, että koko paikka oli valheiden ja teeskentelyn kyllästämä, esitettiin toista kuin mitä todellisuudessa oltiin. Toinen homma, jossa näki paljon on m0rm0nien temppeli. Kaikki näytti aidolta, mutta oli tehty muovista. Karmivia maalauksia "uskonnollisista" aiheista. Tuntui, että ne seinät huutaisivat, jos pystyisivät. Ikkunoita, joiden takana vain oli valo, ei oikeita ikkunoita. Paikka näytti enemmän joltain seksin harrastamiseen tarkoitetulta karvaisine alttareineen, pehmeine sohvineen, peileineen ja altaineen. Miksi alttari olisi pehmeä, karvainen ja päällystetty jollain plyysillä? Soveltuu enemmän naimiseen kuin uskon menoihin. Paikka vaikutti siltä, että siellä raiskataan ihmisiä toisten katsellessa. Tuohan on tosiasiassa paholaisen kultti, verhottu kristinuskon kaapuun. Hirveitä asioita uskon, että tapahtuu tuossa lahkossa sekä fyysisesti että henkisesti. Tuohon "uskoon" meneminen johtaa ongelmiin. Eräässä amerikkalaisessa? ohjelmassa oli jotain, että ne pakotti jonkun nuoren miehen syömään hiekkaa ja kai potkivat myös. Ensin olin, että eihän tuommoista usko, mutta sitten kävi ilmi, että kyse on tästä lahkosta.

Psykoosi on kovin henkilökohtainen kokemus, että raamatun diipadaapatextit ei oikein auta pikemminkin vain sekottaa pakkaa enemmän. Aivot on sähkökemiallinen koneisto ja psykooseja ilmenee monista syistä pelkkä murheiden maton alle lakaiseminen ne luurangot kaapissa tai materiaalismi eivät riitä selittämään psykooseja, muuten niihin olisi kehitetty jo tehokkaita terapioita, ihmeellistä diletantin diipadaapaa.

Pelkoja voidaan istuttaa gang stalkingia hyödyntämällä ja muillakin keinoin palkitsemisjärjestelmää stimuloimallavoi olla, että ensin tuotetaan keinotekoisesti elämyksiä, jotka tuottavat välittömän palkintovasteen mielessä klassinen ehdollistaminen elämysten mpalkintoarvoa kehittämällä. Tansseissa oletkin yllättäen suosittu tyttö tai kukaan ei hae tanssimaantai jotain siltä väliltä

Onko gang stalking jumalasta lähtöisin? Toteutuuko rakkauden kaksoiskäsky?

Suomi24 keskustelualue tuottaa merkityselämyksiä olematta jumalallinen. Koukuttava kuin oopiumi "apteekkarin yskänlääke!

Itse koin psykoosin lähinnä "oireeksi" eli yrityksesi ratkaista dilemmaa, johon olin päätynyt. Olen materialistisessa maailmassa kasvanut ihminen, jolla on liuta paranormaaleja "psykoottisia" kokemuksia. Lapsenmielinen, eli intuitiivinen puoli minussa, ymmärtää hyvin miksi päädyin "psykoosiin" ratkaisuna psyykkisiin ja kehityksellisiin haasteisiini ja ymmärtää senkin, että psykoosi oli aidosti paranormaali, ei-selittämätön kokemus, ei vain liuta hallitsemattomia merkityselämyksiä. Minulle psykoosi oli hurjan jännä kokemus, se oli mielen laajentumista tavalla jota en ole kokenut sitä ennen enkä sen jälkeen. Tapasin psykoottisena esimerkiksi miehen, josta tiesin nimen, sukupuolen, elämänhistorian ja ammatin ennen, kuin hän avasi edes suutaan. En voi selittää tätä millään löyhällä assosiaatiolla tai omien ajatusten projisoinnilla ventovieraaseen, ne eivät olleet sellaisia kokemuksia. Tiesin isäni kuolemaan johtavasta sairaudesta ennen, kuin minulle kerrottiin siitä, koska kuulin kokemukseni mukaan isäni oman etiäisen hänen kuolemastaan. Pakkohoidossa näin "kämppäkaverini" elämänhistorian mielikuvina ja ajatusvirtana tietoisuudessani, kunnes luin hänen päiväkirjaansa, jossa oli kaikki asiat joita olin telepaattisesti hänestä saanut tietää sanomalla hänelle vain "päivää". Nämä ovat aika hurjia kokemuksia tällaiselle taantuneelle lapselliselle materialistille, jolle on opetettu, että tällaiset asiat eivät ole mahdollisia. Intuitiivisesti minulle kaikki oli niin selvää kuin vain saattoi, tajusin miksi mieleni laajeni, mutta minut oli kasvatettu olemaan kuuntelematta intuitiotani. Se oli ainoa syy, miksi sain skitsofreniadiagnoosin, ei siksi että olisin ollut oikeasti mitenkään erityisen heikko toimintakyvyltäni tai edes oikeasti kyvytön tajuamaan sosiaalista todellisuutta, ehkäpä jopa päin vastoin. Miellyttämisen halussani halusin vain sopeutua siihen ja mukautua tulkintoihin, joita minusta tehtiin. Minua vain jatkuvasti häiritsi se, miten paljon vaistosin ja oivalsin ihmisistä, ja miten pieneksi ja taantuneeksi minun piti itseni kutistaa tullakseni nähdyksi. Se oli pohjimmiltaan äärimmäisen nöyryyttävä kokemus henkisesti, minun piti tyhmistää itseni taantuneeksi pikkulapseksi jolle joku taantunut psykiatri sönköttää, että sairauteni ei ole ihan niin kuin korkea kolesteroli mutta ehkä kuitenkin jotain sinne päin. En tiedä, ehkä se loukkasi jotain turhamaisuuttani lähinnä, ehkäpä tarpeellinen opetus inhimillisyydestä kaiken kaikkiaan, omasta keskeneräisyydestäni sekä ylipäätään kulttuurin, jossa elän. Mutta ajattelen, että jos ympärilläni olisi ollut toisenlaisia ihmisiä, niin tämä niin kutsuttu psykoosi olisi voinut kehittää minua hurjasti pidemmälle kuin mihin päädyin. Ymmärrän oikein hyvin, miksi jossain alkuperäisheimoissa joitakin psykoottisia harhoja kokevia pidetään potentiaalisina shamaaneina, jotka ylittävät ajan ja fyysisen tilan rajoitteet omalla tietoisuudellaan. Heillä on jonkinlaista kollektiivista perimätietoon pohjautuvaa intuitiivista viisautta, joka oikoo ehkä liikaa mutkia analyyttisestä tieteellisestä näkökulmasta, mutta joka ehkä siksi löytää joskus nopeammin perille tai ainakin tajuaa idean, jota haetaan.

Elikkä olen 18v mies Siilinjärvestä

Kärsin erittäin pahasta henkisestä ongelmasta en hirveestikkään tunne ongelmia vaikka olen lukenut googlesta.

Tämä ongelma sisältää toistoja minun on tehtävä samaa toistettavaa asiaa jotta minun elämänrutiini palautuu normaaliin kuntoon, joskus olen menettää järkeni kun en saa ekalla päivällä haluamaani suoritusta loppuun.

yleensä henkiset ongelmat on kestäny pahimmissa taisteluissa 4 päivää

Ongelmiini kuului ennen hapenpidätys niin pitkään kuin ongelmat häviää. Saatoin jopa olla vaarallisessa tilanteessa silloin

Pahin tapaus oli se kun vieyin koko kesäni huoneessani tehden mitään muuta kuin taistellen psyykisesti ongelmiani vastaan. Katsoin ulos kun muut saivat lenkkeillä ja pitää hauskaa mutta yksi poika katsoo ulos ikkunasta ja päättää lopettaa ongelmat ensin mikä on mahdotonta

Pahin ongelmani on siis nytten asioitten toistaminen 😟

Maailmankaikkeus vaan nyt on pohjimmiltaan henkinen! Kaikki muutkin läheiseni kokevat mm. enneunia, aavistuksia, viestejä kuolemasta ja kuolemanrajan takaa jne. He vain ovat normaaleja ihmisiä, käyvät töissä ja puhuvat näistä asioista vain läheisilleen, kuten minulle. Minä kun olen kotonani lorvehtiva (kokoajan en lorvehdi todellakaan, mutta kuitenkaan en ole palkkatyössä enkä veroja maksava yrittäjä) juoppo, niin katkolla alan itkeä hoitajan sanottua jotain mielestäni todella tyhmää ja "herää epäilys psykiatrisesta sairaudesta". Saan lähetteen tutkimuksiin toisaalle. Arvelen olla menemättä. Sieltä soitetaan perään, niin menenkin. Sitten pöljänä pallopäänä selostan kaikki elämäni asiat, niinkuin ne on. Kysellään enneunista ja mystisistä "sattumista", niitähän löytyy ja pallopää ne paljastaa. Joten minulla on skitsofrenia!