Minäkin aion päättää päiväni.
Mutta vain yhdellä tavalla.
En ole löytänyt sitä puuttuvaa palasta.
Se on varma tapa. Olen jo epätooivoinen.
Oon menossa terapiaan joka alkaa ens kuun 23 päivä.
Muttei se mitään auta. Olen täysin syrjäytynyt ja vailla minkäänlaista
sosiaalista elämää. Menetin ison asian elämästäni äskettäin ja tuntuu erittäin pahalta.
Hitto kun en saa mistään sitä puuttuvaa asiaa, epätoivo piinaa mua=(
Mutta vain yhdellä tavalla.
En ole löytänyt sitä puuttuvaa palasta.
Se on varma tapa. Olen jo epätooivoinen.
Oon menossa terapiaan joka alkaa ens kuun 23 päivä.
Muttei se mitään auta. Olen täysin syrjäytynyt ja vailla minkäänlaista
sosiaalista elämää. Menetin ison asian elämästäni äskettäin ja tuntuu erittäin pahalta.
Hitto kun en saa mistään sitä puuttuvaa asiaa, epätoivo piinaa mua=(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ethän aio päättää päiviäsi oikeasti? Älä tee sitä. Minusta on järkyttävää, ettei kukaan ole vastannut viestiisi. Voimia sinulle. Yritä jaksaa päivä kerrallaan, jaksa vielä siihen terapiaan asti.
ei ole kuin yksi henkilö minun lisäkseni antanut kommentin tässä yhteydessä.
Kuule hei!, jaksamista.
Mene ihmeessä terapiaan ja toivon ettet tee sitä.
MULLA EI OLE ENÄÄ MITÄÄN SYYTÄ ELÄÄ, ANTAKAA EES YKSI SYY JATKAA TÄTÄ....
Miks ihmees pitäis jatkaa/jaksaa?
Kannattaa jatkaa, koska masentuneena ja allapäin me ei usein nähdä kuin asioiden kielteiset puolet. Kuitenkin JOKAISESSA asiassa on myös myönteistä, jos ei nyt, niin myöhemmin, kun vointi paranee. Sen takia itsemurha on turha, että me ei opita sitä mitä voitaisiin oppia kun vaan annettais itsellemme aikaa.
Malttaisit odottaa sinne 23.8. asti. Onko ketään kenen kanssa voisit puhua ennen sitä? Ketään sun lähipiirissä tms.? Olis tärkeetä, että voisit jutella asioistasi luottamuksella. Kuitenkin sulle on tapahtunut vaikea asia ja itsemurha-ajatukset on nekin otettava aina vakavasti.
Millainen sun vointi on noin muuten? Jaksatko hoitaa arkirutiinit? Miten sun päivät menee? Jos vointi menee oikein huonoksi ja ajatukset synkiksi niin voisitko ottaa yhteyttä vaikka akuuttipsykiatriaan ennen varsinaisen terapian alkua? Tärkeetä olis ettet jäis yksin oikein huonon olon kanssa. Huolestuin sun voinnista ja lähetän sulle paljon voimia. Pidä huolta itsestäsi, olet tärkeä.
Itsekkin olen monesti miettinyt että miksi jaksan näitä vastoinkäymisiä päivästä toiseen, jossain pään sisällä on vaan pieni ajatus että kyllä kaikki vielä muuttuu iloksi, siitä haluisin päästä eroon jotta voisin tappaa itteeni. Se on vittumainen ajatus tuolla jossain takaraivossa, aina kun jollain on taas lyöty pohjalle niin alan kokoamaan itseeni, joskus siinä menee päiviä, joskus viikkoja jopa kuukausia että pääsee taas jaloilleen, mutta taas juuri kun luulemassa että nyt minuakin onnisti niin tavalla tai toisella kaikki haaveet hajoavat pieniksi palasiksi ja taas rupean kasaamaan niitä. Joku ehkä väittää että elämään kuuluu ylä ja ala mäet, kyllä mutta ei tämmönen oravanpyörä jossa kaikki särkyy juuri kun alkaa valoa. Saisin tämän turhan taistelun vain loppumaan, ei tää muutu.
Teen n.5 tunnin päiviä, en nyt sano mitä teen ja missä olen, koska en viiti liikaa yksityisiä asioitani tänne kirjoitella. Nippa nappa jaksan tehdä tuon mittaisen päivän, tällä hetkellä kun pääsen aina tuolta pois olen rättiväsynyt ja päätä jomottaa ja sitten on erittäin rasittavaa antaa huomiota työkavereille, olen sen takiakin aina ihan loppu, kotiin kun pääsen en jaksa muuta ajatella, yleensä otan päiväunet, joskus ne venähtää jopa 5 tunnin uniksi, tosin mä urheilen kyllä, ajattelen myös, että täytyy koittaa olla liikkeessä niin saa muuta ajateltavaa, jos nyt jäisin kotiin pysyvästi niin tästä ei tulisi yhtään mitään. Saisin pitää lomaa, mutta en uskalla ees ajatella lomaa tällä hetkellä. Sitten joku kysy miten arkitutiinit hoidan, noh väkisin nekin saa hoitaa, no en oo siivonnut pitkään aikaan, ei jaksa ees ajatella, muuta ku pakolliset, että tääl voi olla, välillä tuntuu, että pää räjähtää kun en jaksais tapella asioitten kanssa. Kauhee paine kerääntyy tonne päähän.
Joo kyllä mulla on kenen kansaa jutella, tuolla missä käyn päivisin, pakottivat mut puhumaan, en pyytänyt..
Huomenna oisi palaveri. Mutta siis jos mulla olisi yksi asia niin takuu varmasti tekisin, mulla kun ei oo mitään millä tehdä itsemurhaa ja haluan kerralla onnistua, kaikki on hyödytöntä paskaa. Miten nii muka olen tärkeä, joopa joo, turhaa uskotella tuollaista...
Monesti vaikeiden aikojen jälkeen helpottaa ja tulee taas hyviä aikoja. Siksi ei kannata tappaa itseään. Ehkä jo muutaman kuukauden kuluttua kaikki on toisin ja asiat paljon paremmin...