Toivoa enää elämässä?

Haluan johonkin purkautua, ja täällä on hyvä paikka koska kohtalotovereita on.
Minulla on ollut huono vatsa noin 13 vuotta, paniikkihäiriön myötä tämä ongelma tuli.

Vatsani menee ajoittain vesiripulille yks kaks. Sattaa jäädä yhteen kertaan, saattaa tulla 5 peräkkäin.
Elämääni en pysty elämään ilman että joka toinen päivä ottaisin Imocurin, se auttaa, mutta aina pelko että milloin on kurat taas.

VAtsani ei kestä maitotuotteita, alkoholi joskus ärsyttää, ruisleipä tekee ilmaa, lakritsi ja xylitoli tosi paha. Jännittäessä sata varma vessareissu, jos toinenkin.

Olen kokeillut vatsaani: librax, vi-siblin, lepicol, KAIKKI maitohappo bakteerit, pii valmisteita, kovettaia tuokia ja hedelmiä ja mitä vielä, paljon muuta, kaikki mistä olen kuullut että apua voisi olla, mutta ei. AInut joka auttaa on ripulilääkkeet.
Vatsaani ei koske usein mutta joskus koskee vasemmalle puolelle suolistoa, ja hieman ylävatsaturvotusta.

Lääkäri epäilee joko stressivatsaa tai ärtynyttä suolta, nyt syksyllä menen tähystykseen ja keliakia laktoosi testeihin.

Eniten minua pelottaa, jos niistä ei löydy mitään, ja joudun loppuelämäni elämään tämänkaltaisen vatsan kanssa, olenhan vasta päälle 30v. Ei näin pitäisi elämä mennä, ja näin vatsa rajoittaa ihmistä.
Joskus en uskalla lähteä mihinkään kun maha on ollut huonona, ja silloin masennun todella pahasti.
Eilen illalla maha meni yks kaks sekasin, ja mulle tuli sellainen viha itseäni kohtaan ja suolistoani kohtaan,että olisin halunnut satuttaa itseäni siitä vihasta, mutta ei minusta siihen ole...

Pelottaa, kykenenkö koskaan töihin ja elämään huoletta normaalisti vatsan kanssa :(
Paniikkiin on nyt hyvä lääke ja se on taka alalla, sekä käyn intensiivisessä terapiassa. Mutta tuntuu,e tten KOSKAAN pysty hyväksymään sitä , että mahani on tälläinen. Tää asia on vetänyt mun mielen niin matalaksi, että tuntuu, ettei minusta koskaan ole mihinkään. Toivon jopa, että minulla olisi avanne, olisi tämäkin asia pois ...ei tarvitsisi aina etsiä kaupassa vessaa ja pelätä milloin se on housussa.
Ja omistuista se, että raskausaikana mahassani ei ole ollut mitään ongelmia.

Toivoisin että joku jotian kommentoisi minulle, kertoisi miten pärjää elämässä ja työssä. Mistä on saanut apua, ja mikä auttaa jaksamaan....

Toivon voimia sydämellisesti jokaiselle joka tästä kärsii
6425
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

poissulkemalla selviää varmasti syy oireisiisi ja löytyy myös sopiva, helpottava/parantava lääkitys.

Esim. harvinaisempi kollageenikoliitti on sellainen sairaus, jonka oireet näyttäisivät helpottuvan raskauden aikana.

Elikkä tsemppiä peliin, syksyllä tutkimuksiin ja oireet hoitoon niin elämäkin alkaa hymyillä eikä sairaus enää rajoita liikkumista ja olemista! Siihen asti vointeja ja kesän jatkoa!

Äänestä
  • Olen myös lukenut joiltain palstoilta että joillakin vain on todella sekava maha eikä niihin löydy syytä, se että olen katsonut näitä palstoja on että itsellä alkanut tulla moisia oireita että maha menee sekasin yks kaks.. vaikea nauttia elämästä ja koko ajan pelottaa että on jotain vakavaa, ja karmii ajatukset joistain tähystyksistä jne! Ei voi ystävienkään kanssa lähteä viettämään iltaa ilman stressiä että onko paikan päällä vessaa tai siitä ettei viitsi syödä jos se pahentaa oloa.. Argh.. Onpa suoraan sanottuna persiistä tällänen!

    Äänestä

  • eikivaa kirjoitti:

    Olen myös lukenut joiltain palstoilta että joillakin vain on todella sekava maha eikä niihin löydy syytä, se että olen katsonut näitä palstoja on että itsellä alkanut tulla moisia oireita että maha menee sekasin yks kaks.. vaikea nauttia elämästä ja koko ajan pelottaa että on jotain vakavaa, ja karmii ajatukset joistain tähystyksistä jne! Ei voi ystävienkään kanssa lähteä viettämään iltaa ilman stressiä että onko paikan päällä vessaa tai siitä ettei viitsi syödä jos se pahentaa oloa.. Argh.. Onpa suoraan sanottuna persiistä tällänen!

    Ja niin, minunkin puolesta tsemppiä niille joilla on vaivoja!

    Äänestä

puhua terapeutille tästäkin asiasta? haleja.

Äänestä

Ikävä kyllä lääkärit eivät juurikaan tiedä syitä "selittämättömiin vatsavaivoihin" ja jos kyse ei ole suoranaisesti mistään sairaudesta ja jos tilanteeseen eivät auta mitkään maitohappobakteerit yms. niin tilanne on "lähes toivoton".

Toki kannattaa käydä tähystyksissä yms. mutta jos niistä ei löydy mitään niin silloin tilanteeseen ei ole odotettavissa suoranaista ratkaisua vaan sen kanssa on tultava toimeen jollakin lailla.

Tiukoista ruokavaliokuureista voi joillekin olla paljonkin apua. Kyse voi olla joko yksittäisistä tai monistakin tuotteista. Jotkut ovat saaneet apua ongelmiinsa eri ruokavalio-ohjeilla (esim. scd-ruokavalio, keliakiaruokavalio jne.) tai sitten pois sulkemalla huonoja tuotteita.

Ihmisillä on kuitenkin niin eri tyyppisiä vaivoja, että joillekin ihmisille jo täysin pienet muutokset voivat tuoda suuren avun ja toiset tarvitsevat valtavia muutoksia. Yleensä kyse lienee siitäkin miten kauan tilanne on jatkunut pahana ja mitä nopeammin siihen osataan puuttua mm. maitohappobakteereilla yms. tuotteilla ja myös tutkimalla taudit ja tämmöiset niin tilanteen korjaantuminen lienee moninverroin helpompaa. Tilanteen pitkittyessä vaivan jäämisen riski pysyväksi kasvaa.

Omalla kohdallani olen tajunnut että kyse on jonkinlaisesta bakteeriepätasapainosta johon saan "väliaikaista apua" maitohappobakteereista, mutta useimmiten mikään ei tunnu auttavan tai vaatii pitkän ajanjakson taukoa maitohappobakteereista kunnes ne auttavat (tosin vain muutamat valmisteet). Mutta tilanne on kuitenkin erittäin monimutkainen ja mistään lääkäreistä yms. ei ole mitään apua. Eivät nämä "urpot" edes tajua koko ongelmaani ja sitä ei otetakkaan tämän takia vakavasti. Kuitenkin tämäkin ongelma menee niihin selittämättömiin vatsavaivoihin ja sempä takia mitään ihmelääkitystä ei ole olemassakaan.

Äänestä
  • Itsellä alkanut vuosi sitten vatsavaivat, ensin oli vain ilmavaivoja ym pientä vaivaa, kunnes vatsa alkoi menemään huonompaan kuntoon. Välillä saattoi mennä ripuliksi/sekaisin ihan yllättäen, mistä tahansa ruuasta, ja varsinkin jännitys/stressi tilanteessa. Jonkun aikaa sitä kestin, kunnes menin lääkäriin, testejä tehtiin ja minulla todettiin laktoosi-intoleranssi. Olen tämän jälkeen yrittänyt välttää laktoosipitoisia tuotteita, mutta vatsa vaivaa vieläkin. Koskaan ei tiedä milloin reagoi mitenkin. Tästä on ajan mittaan kehkeytynyt ns. paniikkitiloja, aina kun joutuu jonnekin lähteä (mihin tahansa), niin joutuu vessassa ravaamaan "varmuuden vuoksi" monta kertaa, sekä aamuisin myös joutuu vessassa käymään monta kertaa ennen kun pääsee lähtemään töihin. Olen työssä, jossa täytyy liikkua monesti paikasta toiseen, ja tapaamaan asiakkaita. Tämä on hyvin kiusallinen vaiva, josta on kehkeytynyt todellinen ongelma, joka haittaa työtäkin. Välttelen nykyään paikkoja joissa ei ole vessaa, ja ensimmäisenä etsin vessan käsiini katseellani että tiedän missä se on, jos hätä yllättää. Ennen tällaisia vaivoja ei minulla ollut. Olen muuttanut ruokavaliotani huomattavasti. Päivisin syön vain salaattia (joka ei yleensä käy vatsaan), ja yritän välttää vehnän/myös muiden viljojen syömistä, sillä vehnä tukkii suolistoa myös. SYön päivittäin kuitulisää sekä maitohappoja....On kyllä parantunut tämä vaiva jonkun verran ruokavaliomuutoksen avulla sekä kun olen jättänyt laktoosia pois, mutta silti edelleen nämä paniikkitilat jatkuvat, aina kun täytyy lähteä johonkin jossa ei pääse vessaan. Nimenomaan tämä paniikki liittyy siihen, että jos ei vessaan pääse ja vatsa menee yhtäkkiä sekaisin. Vatsani myös toimii muutenkin erittäin hyvin, vaikka aina ei menisikään sekaisin, niin silloin kun tulee hätä on sinne vessaan heti päästävä, ei pysty pidättelemään, sillä paniikki iskee sillä sekunnilla, ja se pahentaa tilannetta. Minkälaisia paniikkihäiriöitä sinulla on? Mietin kannattaisiko itse mennä esim. psykologin puheille, olisikohan siitä apua tämäntyyppiseen paniikkiin? Jos pystyisin hallitsemaan paniikkia, niin ehkä myös vatsavaivat helpottaisivat...en tiedä? Mitä kokemuksia sinulla on?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


onneton ripuli kirjoitti:

Haluan johonkin purkautua, ja täällä on hyvä paikka koska kohtalotovereita on.
Minulla on ollut huono vatsa noin 13 vuotta, paniikkihäiriön myötä tämä ongelma tuli.

Vatsani menee ajoittain vesiripulille yks kaks. Sattaa jäädä yhteen kertaan, saattaa tulla 5 peräkkäin.
Elämääni en pysty elämään ilman että joka toinen päivä ottaisin Imocurin, se auttaa, mutta aina pelko että milloin on kurat taas.

VAtsani ei kestä maitotuotteita, alkoholi joskus ärsyttää, ruisleipä tekee ilmaa, lakritsi ja xylitoli tosi paha. Jännittäessä sata varma vessareissu, jos toinenkin.

Olen kokeillut vatsaani: librax, vi-siblin, lepicol, KAIKKI maitohappo bakteerit, pii valmisteita, kovettaia tuokia ja hedelmiä ja mitä vielä, paljon muuta, kaikki mistä olen kuullut että apua voisi olla, mutta ei. AInut joka auttaa on ripulilääkkeet.
Vatsaani ei koske usein mutta joskus koskee vasemmalle puolelle suolistoa, ja hieman ylävatsaturvotusta.

Lääkäri epäilee joko stressivatsaa tai ärtynyttä suolta, nyt syksyllä menen tähystykseen ja keliakia laktoosi testeihin.

Eniten minua pelottaa, jos niistä ei löydy mitään, ja joudun loppuelämäni elämään tämänkaltaisen vatsan kanssa, olenhan vasta päälle 30v. Ei näin pitäisi elämä mennä, ja näin vatsa rajoittaa ihmistä.
Joskus en uskalla lähteä mihinkään kun maha on ollut huonona, ja silloin masennun todella pahasti.
Eilen illalla maha meni yks kaks sekasin, ja mulle tuli sellainen viha itseäni kohtaan ja suolistoani kohtaan,että olisin halunnut satuttaa itseäni siitä vihasta, mutta ei minusta siihen ole...

Pelottaa, kykenenkö koskaan töihin ja elämään huoletta normaalisti vatsan kanssa :(
Paniikkiin on nyt hyvä lääke ja se on taka alalla, sekä käyn intensiivisessä terapiassa. Mutta tuntuu,e tten KOSKAAN pysty hyväksymään sitä , että mahani on tälläinen. Tää asia on vetänyt mun mielen niin matalaksi, että tuntuu, ettei minusta koskaan ole mihinkään. Toivon jopa, että minulla olisi avanne, olisi tämäkin asia pois ...ei tarvitsisi aina etsiä kaupassa vessaa ja pelätä milloin se on housussa.
Ja omistuista se, että raskausaikana mahassani ei ole ollut mitään ongelmia.

Toivoisin että joku jotian kommentoisi minulle, kertoisi miten pärjää elämässä ja työssä. Mistä on saanut apua, ja mikä auttaa jaksamaan....

Toivon voimia sydämellisesti jokaiselle joka tästä kärsii

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu