Sain vuoden kestävän opetuspestin, joka on vain kerran viikossa ja en ole ikinä opettanut enkä ole käynyt pedagogisia enkä edes kasvatustieteiden perusopintoja. Minut kuitenkin valittiin S2-opeksi (aikuisille) opettamaan alkeita. S2-alaan olen kyllä jonkin verran perehtynyt, mutta kauhistuttaa tuo opettaminen! Tuntuu, että menisin pitämään kerran viikossa 3 tunnin esitelmää, josta en edes osaa kaikkea!
Olen siis gradun hyväksymistä vaille valmis FM ja pelottaa niin pirusti! En edes tajua, kuinka minut valittiin! Toivoisin asiallisia kommentteja, kuinka selviydyn, varsinkin ensimmäinen tunti jännittää eniten, luulen että se sen jälkeen rupeaa jotenkin sujumaan, mutta kaikkia kysymyksiä pyörii päässäni.
Mitä jos alan vaikka nauramaan, jos joku opiskelija sanoo väärin jotain, miten sellaiset tilanteet pitäisi hoitaa? Entä jos opiskelija kysyy jotain kielioppiasiaa, enkä äkkiseltään muista sitä, mitä vastaan? Vastakysymyksellä? Entä jos minua jännittää niin paljon, että jalat tärisevät ym? Pitäisikö opettajan teidän mielestä hymyillä paljon? Pitääkö opiskelijoita aina kannustaa, mutta miten, hokemalla "hyvä"? Entä jos opiskelija sanoo väärin, kuinka vastaan nolaamatta häntä? Entä jos kukaan ei näytä oppivan mitään? Pitäisikö ekalla tunnilla kysyä kaikilta nimet ja yrittää muistaa ne?
Pieni paniikki, toivottavasti tulee rohkaisevia ja asiallisia kommentteja :)
Vinkkejä ensimmäiseen opetuskertaan!
13
1903
Vastaukset
- peope
Sinä olet oman alasi asiantuntija ja menet kertomaan noviiseille, miten homma hoidetaan. En tiedä pätkääkään, mistä alassasi on kyse, mutta lähtökohta on kaikilla alueilla ihan samanlainen. Kiitä onneasi, että opiskelijat ovat aikuisia, jolloin voit keskustella opiskelijoiden kanssa ihan kuten aikuinen ihminen toiselle.
Älä valmistaudu mihinkään hemmetin luentoihin ja esitelmiin, ei sellaista kukaan jaksa. Pistä opiskelijat itse ottamaan asioista selvää. Kerrot perusteet ja lähtökohdat ja sen jälkeen jaat ryhmän pienryhmiin, joista kukin valmistelee esityksen omasta aiheeseen liittyvästä osa-alueestaan. Siitä se lähtee. - opekin..............
Olen täysin toisen alan opettaja (piti oikein katsoa mitä S2 tarkoittaa), mutta jotain vinkkejä. Olen ollut opena 20 vuotta, omasta mielestäni hallitsen asiasisällön eikä suuremmin ole valituksia kuullut, mutta silti aina ennen uutta kurssia tai ryhmää jännittää...
Ekalla kerralla voi rauhassa tutustua ryhmään. Esittele itsesi siinä määrin kuin haluat (kuka ja mikä olet jne...), voit jossain vaiheessa kurssia kertoa (jos haluat), että tämä on eka kertasi opena. Pyydä opiskeljoita kertomaan itsestään jotain suomeksi. Kysy mitä he odottavat kurssilta, mitä haluavat oppia jne...Ei heidän nimiään voi millään muistaa eka kerran jälkeen, voi olla että muistat jonkun nimen vasta viimeisellä kerralla (riippuen ryhmän koosta). Jos heillä ei ole pöydillä nimi lappuja , pyydä kirjoittamaan.
Ekalla kerralla piänee myös käydä lapi mitä kurssilla on tarkoitus opiskella, mitkä on kurssin tavoitteet, miten siellä opiskellaan, arvioidaanko kurssi jne. Samoin kerro heille, että saavat keskeyttää ja kysyä kesken tunin (tämä ei välttämättä ole selvää kaikille). Rohkaise heitä kysymään, esim. kertomalla että kysymyksistä on aina hyötyä muillekin. Joku toinenkin varmasti miettii samaa. Ilmeisesti lähtö taso näillä opiskelijoilla voi olla hyvin erilainen?
Aineesi opetustavoista en osaa sanoa mitään. Mutta opiskelijaa voi aina kannustaa rehellisillä, mutta positiivisilla kehoituksilla. Jos jokin juttu menee väärin, älä moiti vaan ohjaa parempaan ilmaisuun?
Opettajan ei tarvi aina hymyillä ainakaan mitään tekohymyä. Ja mokatakin voi, ei siihen kuole (vaikka silta tuntuisikin). Ja jos et tiedä vastausta jonkun kysymykseen, voitte yhdessä ottaa selvää. Minä olen joskus sanonut, ettei minulla on kysymyksen aiheesta mitään hajua.
Tee itsellesi eka kerralle jonkin lainen muistilista asioista, joita pitäisi käsitellä. Sen voi pitää esillä ja tarkistaa välillä, onko kaiken muistanut. Todennäköisesti käy niin, etä eka kerralla pääset suunnitelmiasi ehkä puoleen väliin...- ..
Kiitos teille kahdelle, tuossa tulikin jo joitain tosi hyviä vinkkejä :) Luulin, että S2 on kaikille tuttu lyhenne, mutta ei siis näköjään ole, eli S2=Suomi toisena kielenä tai vieraana kielenä, jos nyt itsekään olen tuon oikein tajunnut. Eli tuota pienryhmätyöskentelyä en ihan voi silleen toteuttaa, että jokainen ryhmä tekisi jonkin esityksen jostain aiheesta, sillä kielitaito näillä aikuisilla on lähes nolla tai sitten alkeet.
Vielä lisää kommentteja :) - Opekin.............
.. kirjoitti:
Kiitos teille kahdelle, tuossa tulikin jo joitain tosi hyviä vinkkejä :) Luulin, että S2 on kaikille tuttu lyhenne, mutta ei siis näköjään ole, eli S2=Suomi toisena kielenä tai vieraana kielenä, jos nyt itsekään olen tuon oikein tajunnut. Eli tuota pienryhmätyöskentelyä en ihan voi silleen toteuttaa, että jokainen ryhmä tekisi jonkin esityksen jostain aiheesta, sillä kielitaito näillä aikuisilla on lähes nolla tai sitten alkeet.
Vielä lisää kommentteja :)jo huomaa, ettei mikään ole itsestään selvää kaikille. Siis esim. tuo S2. On hyvä lähtökohta muistaa, että aina jokin asia on jollekin täysin uusi juttu.
- opex
Kun luin viestiäsi, tuntui, että olet unohtanut oppilaiden olevan ihan vain ihmisiä; heidän kanssaan ollaan ja toimitaan ihan niin kuin muidenkin ihmisten kanssa! Sellainen ope on kannustava, joka on kiinnostunut oppilaistaan ja heidän edistymisestään, juttelee mukavia ja jopa toisinaan hymyileekin. Ja kertoo, jos oppilas on vaikkapa onnistunut vaikeassa tehtävässä. Sen sijaan jatkuva hyvän hokeminen ei kuulostava parhaalta idealta.
Jos et osaa vastata, kerro se suoraan ja selvitä asia seuraavaksi kerraksi. Jos oppilas keskustelutehtävissä käyttää virheellisiä muotoja, älä kiinnitä niihin huomiota varsinkaan alkeiskurssilla. Jos ymmärrätte toisianne, tehtävä on jo tärkeimmältä osaltaan onnistunut. Jos sen sijaan kyse on kielioppitehtävästä, joka pitää tehdä "oikein", moni virheellinen vastaus tarjoaa sinulle mahdollisuuden opettaa ja oppilaalle oppia. Pyri selittämään virhe ja mistä se johtuu. Muistuta oppilaillekin, että virheet eivät ole vakava juttu ja niistä usein oppii. Sinulta jäisi moni juttu selittämättä, jos oppilaat eivät tekisi virheitä. Kokenut opettaja usein tietää etukäteen, mitä virheitä oppilaat tulevat tekemään...
Älä lähde pitämään luentoja. Pyri rakentamaan kolmetuntinen niin, että siinä on opettajajohtoista opiskelua, ryhmätyötä ja itsenäistä työtä sopivassa suhteessa. Valitse vaihtelevia materiaaleja: kevennä joskus vaikka soittamalla suomipoppia (yksinkertainen sanoitus on paras) tai luettamalla lastenloruja tai vaikka Tabermannin runoja.
Aikuisopiskelijat ovat yleensä motivoituneita ja fiksut oppivat aina - jopa opesta huolimatta:) Tsemppiä!- s2-ope
Aloitin pari vuotta sitten vastaavan työn. Tärkeintä on ottaa huomioon, että alkeiskurssilla opiskelijat eivät osaa juurikaan mitään eikä opetuskielenä usein (maahanmuuttajille) voi käyttää muuta kuin suomea. Piirtämisestä ja viittomisesta on siis enemmän hyötyä kuin valtavasta teoreettisesta osaamisesta.
Ekat tunnit menevät tutustumiseen ja peruasioiden opiskeluun. Kannattaa puhua hitaasti ja selkeästi ja tankata kysymyksiä: Kuka sinä olet? Mistä maasta tulet? Missä asut? niin kauan, että koko ryhmä alkaa ne ymmärtää. Ekoilla kerroilla kannattaa yrittää myös selvittää käytännön asiat - aikuisillekaan ei ole aina selvää, että paperia ja kynä pitää olla aina mukana, tunneilla on oltava läsnä jne.
Hyvin se menee, olet vain oma itsesi ja otat rauhallisesti. Aikuisopiskelijat ovat yleensä kärsivällisiä ja mukavia.
- vastauksia
En ole opettaja, mutta avustajan näkökulmasta osaan jotain sanoa.
Mitä jos alan vaikka nauramaan, jos joku opiskelija sanoo väärin jotain, miten sellaiset tilanteet pitäisi hoitaa?
-Älä nolaa ketään ryhmän silmissä nauramalla väärille vastauksille, äläkä hyvin suorasanaisesti kerro vastauksen menneen täysin väärin. Opiskelijat ovat oppimassa, ja väärät vastaukset kuuluvat asiaan. Sellaiset tilanteet tulee hoitaa hienotunteisesti. Koita löytää siitä vastauksesta jotain oikeaa, johon voit tarttua ja kiinnitää huomiota ja josta voit jatkaa opettamista ja aiheen käsittelyä eteenpäin. Ehkä pystyt kääntämään väärän vastauksen ainakin osittain oikeaksi tai antamaan jonkun esimerkin mihin se sopisi. Voit vaikkapa vain todeta monen tekevän helposti saman virheen, ja ettei se ole tyhmää eikä vakava juttu. Väärän vastauksen antajalle voit myös heti selvittää kysymyksen entistä tarkemmin ja jos opiskelija ei osaa antaa uutta vastausta, kysyt haluaako joku muu yrittää. Näin niistä tilanteista päästään eteenpäin.
Entä jos opiskelija kysyy jotain kielioppiasiaa, enkä äkkiseltään muista sitä, mitä vastaan?
-Opettajan ei tarvitse tietää kaikkea. Voit kertoa kysymyksen olleen hyvä ja että juuri nyt et osaa siihen vastata. Otat kysymyksen ylös, ja lupaat selvittää sen seuraavaksi kerraksi. Asiaa voit kysyä joltain toiselta opettajalta esimerkiksi. Opettaja ei anna itsestään hyvää kuvaa, jos yrittää väistää hankalat kysymykset esim vastakysymyksillä tai olla "kaikkitietävä" vaikka ei oikeasti tiedä, ja kuka voisikaan osata jokaiseen asiaan antaa vastaukset. Tietoa on niin paljon.
Entä jos minua jännittää niin paljon, että jalat tärisevät ym?
-Kokemus vähentää jännittämistä. Jos sinua hermostuttaa, suunnittele tunti etukäteen mahdollisimman hyvin.
Pitäisikö opettajan teidän mielestä hymyillä paljon?
-Ole oma itsesi luontevalla tavalla. Opettajissa on eroa eikä tähän voi antaa yhtä ja oikeaa vastausta.
Pitääkö opiskelijoita aina kannustaa, mutta miten, hokemalla "hyvä"?
-Pelkkä "hyvä hyvä" toistaminen ei ole mielestäni kannustamista. Anna palautetta, miksi jokin asia meni hyvin, olkoonpa kyse joistain tehtävistä tai vastauksista yms. Muista perusteltu myönteinen huomiointi aina kun siihen on aihetta. Esimerkiksi "tehtäväsi oli hyvä koska olit käyttänyt monipuolisesti erilaisia lähteitä ja pohtinut asioita useista näkökulmista, olit myös todella panostanut omaan pohdintaasi"
Entä jos kukaan ei näytä oppivan mitään?
-Yleensä aikuisopiskelijoilla on aika korkea motivaatio. Kiinnitä huomiota monipuolisiiin opetusmetelmiin, älä vain lue kalvoista. Ryhmätöitä, parikeskusteluja ja töitä, itsenäisiä pohdintoja ym. Opetusmenetelmiä joita voi käyttää on yllättävän paljon.Koita löytää niistä tietoja. Yleensä kouluttamattomat sortovat helposti siihen pelkästään kalvoista lukemiseen ja yksipuolisiin tunteihin. Jos tuntisi ovat tylsiä ja pelkkää opettajan yksinpuhetta, niin se laskee opiskelijoiden motivaatiota ja kiinnostusta. Muista tämä.
Pitäisikö ekalla tunnilla kysyä kaikilta nimet ja yrittää muistaa ne?
-Ekalla tunnilla esittelet lyhyesti itsesi ja käyt läpi kurssin sisältöä, tehtäviä ja arviointia, sekä mitenkä poissaoloihin suhtaudutaan. Jos opiskelijat ovat uusia, niin voitte tehdä lyhyen esittelykierroksen, jossa jokainen kertoo nimensä ja jotain itsestään muutamalla sanalla. Ja voihan olla vaikka seuraavaksi jokin kurssin sisältöön liittyvä tehtävä, jossa opiskelijat kirjoittavat mitä jostain asiasta tulee mieleen tai mitä se henkilökohtaisesti merkisee, ja vastaukset käytte sitten yhdessä läpi. Siitä se tunti sitten lähtee.- ..
Mahtavia vastauksia, kiitos paljon, tästä on varmasti muillekin kyselijöille paljon hyötyä :) Kirjaan näitä ylös ja koitan muistaa.
- edelleen..
.. kirjoitti:
Mahtavia vastauksia, kiitos paljon, tästä on varmasti muillekin kyselijöille paljon hyötyä :) Kirjaan näitä ylös ja koitan muistaa.
Miten muuten opiskelijoiden laittaminen "esiintymään" eli ihan kertomaan itsestään kaikille (omalta paikaltaan) niin olen sitä miettinyt, että mitä jos joku vaikka jännittää sitä hirveästi, niin pitäisikö sellaista kuitenkin olla tai siis jos nyt joku ymmärsi pointin. Itse ainakin inhosin lukiossa (kun olin hirveä jännittäjä silloin), kun opettaja laittoi kertomaan itsestään ja tietty esitelmien pito jännitti. Eli jos esim. huomaa että jonkun ääni värisee niin pitäisikö "esiintymiset" lopettaa vai pitää niitä sitten paljon, että kaikki tottuisivat yksinpuhumiseen vai miten?
- tuntien pitämisestä.
edelleen.. kirjoitti:
Miten muuten opiskelijoiden laittaminen "esiintymään" eli ihan kertomaan itsestään kaikille (omalta paikaltaan) niin olen sitä miettinyt, että mitä jos joku vaikka jännittää sitä hirveästi, niin pitäisikö sellaista kuitenkin olla tai siis jos nyt joku ymmärsi pointin. Itse ainakin inhosin lukiossa (kun olin hirveä jännittäjä silloin), kun opettaja laittoi kertomaan itsestään ja tietty esitelmien pito jännitti. Eli jos esim. huomaa että jonkun ääni värisee niin pitäisikö "esiintymiset" lopettaa vai pitää niitä sitten paljon, että kaikki tottuisivat yksinpuhumiseen vai miten?
että mitä jos joku vaikka jännittää sitä hirveästi, niin pitäisikö sellaista kuitenkin olla
Yleensä esim ammattiopistoissa on tosi paljon niitä pieniä yksin tai ryhmässä pidettäviä esitelmiä ja esittelykierroksia, eli opiskelijat joutuvat puhumaan ja ovat varmaan siihen tottuneetkin. Riippuu ryhmästäkin, mitä siellä voi teetättää. Jos on joku esim maahanmuuttajien ryhmä, joilla on huono suomenkielen taito, niin luulisi ettei varmaan silloin voi mitään isompia esityksiä vaatia. Jos esittelykierroksen haluaa pitää niin itsestä kertominen voi olla vapaaehtoista ja jos joku on lyhytsanainen tai jännittää, niin voit sitten nopeammin siirtyä eteenpäin ja antaa vuoron seuraavalle. Silloin ei kenenkään tarvitse olla äänessä enempää, kuin mitä luontevalta tuntuu.
Suunnittele tunnit kunnolla, vaikka kirjallisesti, mieti tavoitteet sille, miten opetat ja mitä, mitä tehtäviä tai töitä tehdään, missä järjestyksessä ja paljonko millekin varataan aikaa. Myöskin varasuunnitelma pitäisi aina olla. Aina voi sattua jotain yllättävää. Ehkä ylimääräistä aikaa jääkin yllättäen melko paljon, tai joudut luokkaan jossa ei olekaan kaikkia opetusvälineitä tms. Jos et ole varautunut mihinkään, niin tunti on hankala pitää jos kaikki ei menekään suunnitellusti. Ja tärkeää on opettaa asiat rauhallisesti ja kunnolla sekä antaa opiskelijoiden kysyä. Jos materiaalia tulee kohtuuttomasti ja edetään kiirehtien, niin se ei ole hyvä. - 13-19
tuntien pitämisestä. kirjoitti:
että mitä jos joku vaikka jännittää sitä hirveästi, niin pitäisikö sellaista kuitenkin olla
Yleensä esim ammattiopistoissa on tosi paljon niitä pieniä yksin tai ryhmässä pidettäviä esitelmiä ja esittelykierroksia, eli opiskelijat joutuvat puhumaan ja ovat varmaan siihen tottuneetkin. Riippuu ryhmästäkin, mitä siellä voi teetättää. Jos on joku esim maahanmuuttajien ryhmä, joilla on huono suomenkielen taito, niin luulisi ettei varmaan silloin voi mitään isompia esityksiä vaatia. Jos esittelykierroksen haluaa pitää niin itsestä kertominen voi olla vapaaehtoista ja jos joku on lyhytsanainen tai jännittää, niin voit sitten nopeammin siirtyä eteenpäin ja antaa vuoron seuraavalle. Silloin ei kenenkään tarvitse olla äänessä enempää, kuin mitä luontevalta tuntuu.
Suunnittele tunnit kunnolla, vaikka kirjallisesti, mieti tavoitteet sille, miten opetat ja mitä, mitä tehtäviä tai töitä tehdään, missä järjestyksessä ja paljonko millekin varataan aikaa. Myöskin varasuunnitelma pitäisi aina olla. Aina voi sattua jotain yllättävää. Ehkä ylimääräistä aikaa jääkin yllättäen melko paljon, tai joudut luokkaan jossa ei olekaan kaikkia opetusvälineitä tms. Jos et ole varautunut mihinkään, niin tunti on hankala pitää jos kaikki ei menekään suunnitellusti. Ja tärkeää on opettaa asiat rauhallisesti ja kunnolla sekä antaa opiskelijoiden kysyä. Jos materiaalia tulee kohtuuttomasti ja edetään kiirehtien, niin se ei ole hyvä.Hei, vaikka en suomen kieltä olekaan opettanut niin voisin antaa joitain vinkkejä, koska olen joskus joutunut ihan kylmiltään viikon varoitusajalla opiskeluaikoina opettamaan kurssin lukiossa :)
Olin silloin vielä vain muutaman vuoden oppilaitani vanhempi ja jouduin vielä suunnittelemaan kurssin sisällönkin yksin.Olin silloin tosi paniikissa ja jännitti hirveästi.
Aluksi esittelet itsesi (nimi, koulutus), kerrot kurssista, ja pyydät jokaisen kertomaan nimensä ja mistä on kotoisin. Jos kurssilla on täysin suomea osaamattomia, niin tämän voi tehdä esim. siten, että sanot "Minä olen Marja-Leena" "kuka sinä olet?" ja voit vaikka tehdä monisteet, joissa lukee samat asiat yms. kuvin höystettyvä. Nämä asiat voi myös löytyä oppikirjasta. Kannataa myös tehdä istumajärjestys, auttaa nimien muistamisessa.
Kuitenkin kaiken A ja O on hyvä suunnittelu. Tee lukujärjestys ja jaa se myös oppilaille. Kannattaa suunnitella, miten jakaa tuntien sisällöt niin, että mikään päivä ei olisi liian raskas. Pakollisten kielioppiopintojen lisäksi kannattaa hyödyntää videoita ja musiikkia niin kuin joku jo mainitsikin.
Päivä voisi edetä joka kerta siten, että aloitatte perus fraaseilla, joita on aiemmilla tunneilla opeteltu (esim. hyvää päivää, miten voit?). Eli siten, että kyselet näitä oppilailta ja he vastaavat suomeksi. Tämän jälkeen joku kevennys (esim. musiikkia). Sitten kielioppia, sanastoa ja parikeskustelua.
Joskus voit myös poketa peruskaavasta, ja järjestää pieniä yllätyksiä jotka piristävät päivää. Jos yhteinen kieli puuttuu, niin käytä oppimisessa kuvia ja eleitä ja kaikkea mikä auttaisi asian perille menemisessä. Pariharjoittelut on hyviä, koska silloin oppilaita ei useinkaan jännitä niin paljon kuin jos joutuisi koko luokan edessä puhumaan. Voit myös kierrellä parien luona ja kuunnella, korjata lausumisessa ja vastata kysymyksiin.
Liian kiltti ja tunnollinen ei kannata olla. Jos oppilas ei huomautuksista huolimatta ilmaannu tunneille ja suorita tehtäviä, niin se ei ole sinun vikasi. Tää kannattaa muistaa. Myöskään hymyillä ei koko ajan tarvitse, riittää, että olet oma itsesi. Jännitykseen auttaa vain se esiintymiskokemus. Eka tunti voi mennä polvet täristen, mutta kannattaa muistaa, että olet aikalailla samalla lähtöviivalla oppilaittenkin kanssa - hekin ovat siellä ensimmäistä kertaa. Mulla auttoi jännitykseen myös se, että menin opetusluokkaan 20min. ennen tuntia ja varmistin, että kaikki tarvittava materiaali on paikan päällä. Ja tein hengitysharjoituksia :D
Sitä ei kannata pelätä, etteikö kukaan oppisi mitään. Vastuu oppimisesta on kuitenkin oppilaalla itsellään. Hyvä opettaja on mun mielestä sellainen, joka on kiinostunut opettamastaan aiheesta. Tämän huomaavat myös oppilaat. Kannattaa muistella omalta opiskeluajalta sellaisia opettajia, jotka ovat olleet hyviä (miten he käyttäytyivät ja opettivat).
En tiedä oliko tästä nyt mitään apua. Tsemppiä kuitenkin! Hyvin se menee :) - otempora
edelleen.. kirjoitti:
Miten muuten opiskelijoiden laittaminen "esiintymään" eli ihan kertomaan itsestään kaikille (omalta paikaltaan) niin olen sitä miettinyt, että mitä jos joku vaikka jännittää sitä hirveästi, niin pitäisikö sellaista kuitenkin olla tai siis jos nyt joku ymmärsi pointin. Itse ainakin inhosin lukiossa (kun olin hirveä jännittäjä silloin), kun opettaja laittoi kertomaan itsestään ja tietty esitelmien pito jännitti. Eli jos esim. huomaa että jonkun ääni värisee niin pitäisikö "esiintymiset" lopettaa vai pitää niitä sitten paljon, että kaikki tottuisivat yksinpuhumiseen vai miten?
Hienoa, että otit huomioon myös aremmat oppilaat. Varmaan pakon käyttäminen toimii harvoin ihmisten kohdalla... esiintymisjännitys on enemmänkin seurausta pitkästä kielteisten kokemusten sarjasta, jota ei pakolla oteta pois. Uskon kuitenkin että tiedän tämän. Varmaan hyväksyvän ilmapiirin luominen luokaan ja arempien oppilaiden rohkaisu tilanteessa kuin tilanteessa on paras lääke pitkällä aikavälillä.
Yleisesti ottaen mielenkiintoinen kysymys, mitä asioita esiintymiseen saattaa liittyä... Mitkä asiat voisi ehkä ottaa huomioon "esiintymisen" kohdalla.
Esiintymisen ja sen toteutuksen yhteydessä on ehkä hyvä muistaa että toteutustapoja esiintyä on
monenlaisia. Nyrkkisääntönä sanoisin, että ensimmäisillä kerroilla kannattaa laittaa paljonkin aikaa ja energiaa siihen että viihdytään ja koetaan turvalliseksi yhdessä olo ja tila jossa tavataan. Vasta myöhemmin tai jos ollenkaan voidaan alkaa puhua "esiintymisestä".
En ottaisi itse mitään esiintymistä ensimmäisillä kerroilla. En myöskään itse puhuisi lainkaan esiintymisestä, koska se on altistettu virheellisille mielikuville Suomessa paljolti meidän opettajien toimesta ikävä kyllä.
Sen sijaan että puhuisin esiintymisestä keskittyisin ehkä itse koko kurssin ajan ensisijaisesti tutustumiseen ja viihtyisyyteen ryhmässä, tämän seikan voi jokainen huomata ilman kokemustakin ryhmässä. Tällaisen hyvän ilmapiirin kannalta on tärkeää huomata, että kaikella muulla toiminnalla kuten yleisellä jutustelulla, kahvituokioilla jne. jne. on korvaamaton merkitys hyvän ilmapiirin muodostumiselle. Sen ei tarvitse olla tämän kummallisempaa tai "juhlalisempaa".
Myös täysin tietoisen ilmapiirin luomiseen löytyy keinoja - joskus puhutaan ylihienosti "ryhmäyttämisestä", johon löytyy mitä erilaisimpia keinoja (leikit, laulut, pelit). Esiintymiseen ei tulisi myös koskaan liittää pakkoa, vain ryhmässä jossa henkilö voi kokea itsensä turvalliseksi ja hyväksytyksi voidaan ehkä ottaa esiin vähitellen pieniä esiintymisharjoituksia ja - harjoitteita.
Joitakin asiallisia ja asiattomia huomioita:
a) minkälaisessa opetustilassa ollaan (tilan haltuun otto, vieraisiin ihmisiin tutustuminen)
Kun menemme uuteen ja outoon tilaan, jossa on täysin uusia ja vieraita kasvoja,
ei ehkä ensimmäisenä mieleen tule rynnätä eteen puhumaan itsestään tai nousta seisomaan
omalta paikalta laulamaan. Tämän tietää jokainen ihan omasta kokemuksestaan.
Sen vuoksi ihmisillä menee usein aikaa kokea tila jollain tapaa tutuksi... tilan kodikkuus ja turvallisuuden kokemus tilassa ovat riippuvaisia myös monesta seikasta (persoona, ryhmän muut ihmiste ja vetäjä jne.).
Vanhat luokka- ja koulutilat ovat yleensä aika kolkkoja... ihmiset yleensä sijoittuvat tilassa sen mukaan kuinka kokevat itsensä turvalliseksi (aremmat ehkä taakse, luottavaisemmat eteen - perinteinen istumajärjestys).
Tutustuminen toisiin ihmisiin voi tehdä pareittain tai pienryhmissä. Kuitenkin se miten
jokainen kokee mukavaksi ja hyväksytyksi ryhmässä jatkuu koko kurssin ajan. Ihmiset eivät tutustu toisiin yhden tai kahden kerran jälkeen, vaan siihen voi mennä jopa kokonainen elinikä.
Tutustuminen voi tapahtua myös leikin tai toiminnan muodossa: piirtäminen jne.
b) miten esiinnytään?
onko esiintymisen pakko olla aina suullista???
Riittääkö, jos vaikka istuu tuolilla ja nostaa käden ylös...
Esityksen kesto: 1-2 sekunttia vai 45 minuuttia?
c) yksin vai yhdessä?
Pitääkö esiintymisen tapahtua aina yksi vai turvallisesti jonkun kivan kaverin tai tutun kanssa?
Vai mennäänkö kaikki yhdessä luokan eteen ja esiinnytään "turvallisesti" kuvitteelliselle yleisölle.
d) omalta paikalta, luokan edessä tai jossain muualla?
Onko oman nimen sanominen omalta paikalta esiintymistä vai tulisiko esiintymisen tapahtua muka hienosti jostain edestä... Edessä oleminen vaatii usein harjoitteluaja tottumista, yleensä se että käy luokan tms. tilan edessä kääntyneenä katsojia kohti saattaa olla sellaisenaan jo harjoittelun paikka. Puhumattakaan täysin vieraista ja uudesta tilasta.
Myös oppilaiden kuunteleminen ja kohtaaminen ihan ihmisinä on usein ihan riittävä, ellei jopa suositeltavaa. Tässä vähän liikaakin tällaista yksin tuumailua asiasta ja asian vierestä. :) - ....
otempora kirjoitti:
Hienoa, että otit huomioon myös aremmat oppilaat. Varmaan pakon käyttäminen toimii harvoin ihmisten kohdalla... esiintymisjännitys on enemmänkin seurausta pitkästä kielteisten kokemusten sarjasta, jota ei pakolla oteta pois. Uskon kuitenkin että tiedän tämän. Varmaan hyväksyvän ilmapiirin luominen luokaan ja arempien oppilaiden rohkaisu tilanteessa kuin tilanteessa on paras lääke pitkällä aikavälillä.
Yleisesti ottaen mielenkiintoinen kysymys, mitä asioita esiintymiseen saattaa liittyä... Mitkä asiat voisi ehkä ottaa huomioon "esiintymisen" kohdalla.
Esiintymisen ja sen toteutuksen yhteydessä on ehkä hyvä muistaa että toteutustapoja esiintyä on
monenlaisia. Nyrkkisääntönä sanoisin, että ensimmäisillä kerroilla kannattaa laittaa paljonkin aikaa ja energiaa siihen että viihdytään ja koetaan turvalliseksi yhdessä olo ja tila jossa tavataan. Vasta myöhemmin tai jos ollenkaan voidaan alkaa puhua "esiintymisestä".
En ottaisi itse mitään esiintymistä ensimmäisillä kerroilla. En myöskään itse puhuisi lainkaan esiintymisestä, koska se on altistettu virheellisille mielikuville Suomessa paljolti meidän opettajien toimesta ikävä kyllä.
Sen sijaan että puhuisin esiintymisestä keskittyisin ehkä itse koko kurssin ajan ensisijaisesti tutustumiseen ja viihtyisyyteen ryhmässä, tämän seikan voi jokainen huomata ilman kokemustakin ryhmässä. Tällaisen hyvän ilmapiirin kannalta on tärkeää huomata, että kaikella muulla toiminnalla kuten yleisellä jutustelulla, kahvituokioilla jne. jne. on korvaamaton merkitys hyvän ilmapiirin muodostumiselle. Sen ei tarvitse olla tämän kummallisempaa tai "juhlalisempaa".
Myös täysin tietoisen ilmapiirin luomiseen löytyy keinoja - joskus puhutaan ylihienosti "ryhmäyttämisestä", johon löytyy mitä erilaisimpia keinoja (leikit, laulut, pelit). Esiintymiseen ei tulisi myös koskaan liittää pakkoa, vain ryhmässä jossa henkilö voi kokea itsensä turvalliseksi ja hyväksytyksi voidaan ehkä ottaa esiin vähitellen pieniä esiintymisharjoituksia ja - harjoitteita.
Joitakin asiallisia ja asiattomia huomioita:
a) minkälaisessa opetustilassa ollaan (tilan haltuun otto, vieraisiin ihmisiin tutustuminen)
Kun menemme uuteen ja outoon tilaan, jossa on täysin uusia ja vieraita kasvoja,
ei ehkä ensimmäisenä mieleen tule rynnätä eteen puhumaan itsestään tai nousta seisomaan
omalta paikalta laulamaan. Tämän tietää jokainen ihan omasta kokemuksestaan.
Sen vuoksi ihmisillä menee usein aikaa kokea tila jollain tapaa tutuksi... tilan kodikkuus ja turvallisuuden kokemus tilassa ovat riippuvaisia myös monesta seikasta (persoona, ryhmän muut ihmiste ja vetäjä jne.).
Vanhat luokka- ja koulutilat ovat yleensä aika kolkkoja... ihmiset yleensä sijoittuvat tilassa sen mukaan kuinka kokevat itsensä turvalliseksi (aremmat ehkä taakse, luottavaisemmat eteen - perinteinen istumajärjestys).
Tutustuminen toisiin ihmisiin voi tehdä pareittain tai pienryhmissä. Kuitenkin se miten
jokainen kokee mukavaksi ja hyväksytyksi ryhmässä jatkuu koko kurssin ajan. Ihmiset eivät tutustu toisiin yhden tai kahden kerran jälkeen, vaan siihen voi mennä jopa kokonainen elinikä.
Tutustuminen voi tapahtua myös leikin tai toiminnan muodossa: piirtäminen jne.
b) miten esiinnytään?
onko esiintymisen pakko olla aina suullista???
Riittääkö, jos vaikka istuu tuolilla ja nostaa käden ylös...
Esityksen kesto: 1-2 sekunttia vai 45 minuuttia?
c) yksin vai yhdessä?
Pitääkö esiintymisen tapahtua aina yksi vai turvallisesti jonkun kivan kaverin tai tutun kanssa?
Vai mennäänkö kaikki yhdessä luokan eteen ja esiinnytään "turvallisesti" kuvitteelliselle yleisölle.
d) omalta paikalta, luokan edessä tai jossain muualla?
Onko oman nimen sanominen omalta paikalta esiintymistä vai tulisiko esiintymisen tapahtua muka hienosti jostain edestä... Edessä oleminen vaatii usein harjoitteluaja tottumista, yleensä se että käy luokan tms. tilan edessä kääntyneenä katsojia kohti saattaa olla sellaisenaan jo harjoittelun paikka. Puhumattakaan täysin vieraista ja uudesta tilasta.
Myös oppilaiden kuunteleminen ja kohtaaminen ihan ihmisinä on usein ihan riittävä, ellei jopa suositeltavaa. Tässä vähän liikaakin tällaista yksin tuumailua asiasta ja asian vierestä. :)Noniin, tässä tulikin lisää mainioita vastauksia, upeaa kun autatte :) Viimeisen psykologinen pohdinta esiintymisestä oli myös aika ovela :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121992
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1761427Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll141285Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?661194En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061187- 1121090
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K731020- 87986
Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289793Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107788