Hyvä cherrykirsikka

Kiitos vastauksesta ja Voimia myös Sinulle!
En lakkaa uskomasta ja rukoilemasta ihmettä tapahtuvaksi.
Jotenkin välillä on ollut tunne, että pidänkö häntä väkisin hengissä omalla elämänhalullani...mutta mitäpä muuta äiti voi tehdä, kun on omasta lapsesta kyse. Lapseni älyssä ei tosiaankaan ole mitään vikaa ja oman lapsen henkinen tuska on vaikea kestää, varsinkaan kun sille ei loppua näy ja pahin mahdollinen pelottaa.

Näin viime yönä unta, jonka loppu lohdutti minua jollakin lailla. sainko unessa vahvistuksen, että olen toiminut oikein, vaikka tuntuu siltä, että koko ulkomaailma on meitä vastaan. En tiedä mitä uni merkitsee, mutta kuvaa hyvin tätä elämäntilannetta-- painajaista, jota on kestänyt vuodesta toiseen.

UNI:
Olin tytön isän kanssa (erosimme ajat sitten) kaupassa. Yhtäkkiä ryntäsin kaupasta sillä minulle tuli tunne, että tyttäreni on vaarassa. Jouduin merenrantaan jossa tyttäreni oli juuri hukkunut ja häntä etsittiin usean ihmisen voimin rantavedestä.
Tiesin heti mistä tytärtäni pitää etsiä ja kahlasin matalikolle, jossa tytär ajelehti hukkuneena. Hän oli 12-vuotias, eli saman ikäinen ja näköinen, kuin hän alkoi oirehtia näkyvästi. Ravistelin tytärtäni, hän pysyi elottomana, kunnes kaivoin hänen nielustaan jotakin ja hän alkoi taas hengittää. Halasin tytärtäni ja itkin ilosta. Sanoin "kiitos että olet elossa". Siihen uni loppui.

Kiitos vielä kerran.