Minulla on kova huoli tyttärestäni. Näetkö paraneeko hän, vai tuhoaako sairaus
hänet? Itse olen jo luopunut toivosta. Suku (isä mukaanluettuna)ei ymmärrä koko sairautta ja en saa tukea enää keneltäkään.
Tytär on kyllä hoidon piirissä, mutta jatkuvasti jättää lääkkeet syömättä. Hänet on passitettu sairaalaan, mutta käännytetty taas sairaalan ovelta takaisin.
Onko valoa tunnelin päässä, vai ainoastaan lähestyvän pikajunan valot?
hänet? Itse olen jo luopunut toivosta. Suku (isä mukaanluettuna)ei ymmärrä koko sairautta ja en saa tukea enää keneltäkään.
Tytär on kyllä hoidon piirissä, mutta jatkuvasti jättää lääkkeet syömättä. Hänet on passitettu sairaalaan, mutta käännytetty taas sairaalan ovelta takaisin.
Onko valoa tunnelin päässä, vai ainoastaan lähestyvän pikajunan valot?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sairaala oikea paikka olekaan tyttärellesi, hän vain lamaantuu siellä entisestään. Näkisin, että hän ei ehkä koskaan aivan täysin parane, mutta tauti on kuin alkoholismi - vaikkei se koskaan paranekaan, sen kanssa tulee toimeen ja oppii elämään, kun oppii oikeat keinot miten välttää sudenkuopat. Viiden vuoden sisällä tilanne on jo paljon parempi ja hän pystyy olemaan onnellinen ja elämään täysipainoista elämää.
Ethän luovuta, ethän lakkaa toivomasta ja rukoilemasta. Anna tyttärellesi tilaa - hän on aikuinen ja ainoa, joka todella voi auttaa itseään. Huolehdi itsestäsi, ettet itse muserru huolesi alle. Tyttäresi on kuitenkin onnekas kun saa hoitoa; ei ole harvinaista että nämä oireet jäävät kokonaan hoitamatta ja ne pikajunan valot tosiaan lähestyvät..
Kiitos vastauksesta ja Voimia myös Sinulle!
En lakkaa uskomasta ja rukoilemasta ihmettä tapahtuvaksi.
Jotenkin välillä on ollut tunne, että pidänkö häntä väkisin hengissä omalla elämänhalullani...mutta mitäpä muuta äiti voi tehdä, kun on omasta lapsesta kyse. Lapseni älyssä ei tosiaankaan ole mitään vikaa ja oman lapsen henkinen tuska on vaikea kestää, varsinkaan kun sille ei loppua näy ja pahin mahdollinen pelottaa.
Näin viime yönä unta, jonka loppu lohdutti minua jollakin lailla. sainko unessa vahvistuksen, että olen toiminut oikein, vaikka tuntuu siltä, että koko ulkomaailma on meitä vastaan. En tiedä mitä uni merkitsee, mutta kuvaa hyvin tätä elämäntilannetta-- painajaista, jota on kestänyt vuodesta toiseen.
UNI:
Olin tytön isän kanssa (erosimme ajat sitten) kaupassa. Yhtäkkiä ryntäsin kaupasta sillä minulle tuli tunne, että tyttäreni on vaarassa. Jouduin merenrantaan jossa tyttäreni oli juuri hukkunut ja häntä etsittiin usean ihmisen voimin rantavedestä.
Tiesin heti mistä tytärtäni pitää etsiä ja kahlasin matalikolle, jossa tytär ajelehti hukkuneena. Hän oli 12-vuotias, eli saman ikäinen ja näköinen, kuin hän alkoi oirehtia näkyvästi. Ravistelin tytärtäni, hän pysyi elottomana, kunnes kaivoin hänen nielustaan jotakin ja hän alkoi taas hengittää. Halasin tytärtäni ja itkin ilosta. Sanoin "kiitos että olet elossa". Siihen uni loppui.
Kiitos vielä kerran.