Meitä on maapallolla arviolta 6 miljardia (tai enemmänkin) ihmistä. Tuntuu silti, että maailmassa ei ole ketään ihmistä mua varten. Nykyinen elämäni toistaa samaa turhaa kaavaa: Töihin, kotiin, kotihommia, yksinäisyyttä, nukkumaan ja taas seuraavana päivänä sama paska uudestaan. Kaikki mitä oon elämäni aikana tehnyt on pelkkää historiaa, eikä sillä ole suurta merkitystä yhtään mihinkään. Haluaisin oikean ystävän joka ymmärtää ja jota mä voisin ymmärtää. Tuntea itsensä tärkeäksi ja osaksi yhteiskuntaa ja tätä ihan tavallista arkea. Sielu ei ole kokonainen, kun siitä puuttuu se kaikkein tärkein, eli: Toinen ihminen. Elän toki parisuhteessa, mutta se ei anna eikä ota ja sekös kyrsii. Oon kokenut kovia näinkin nuoreksi (synt.1986) oon ollut huostaan otettu, avoliittoero, yksinhuoltajuus, suuret velat, huono itsetunto, turhautuminen, masennus, itsetuhoisuus ja päällimmäisenä se, ettei kukaan voi auttaa OIKEASTI. Kaikki mitä oon saanu kuulla "rohkaisuna" on luokkaa: "kyllä se elämä taas pian alkaa hymyillä." Missäs helvetissä se hymy nyt sitten luuraa, kun vaikeuksia satelee vaikeuksien perään. Oon perusluonteeltani melko optimisti ja tiedän, että elämä on ihanaa ja kokemusrikasta, mutta tämä kuolettava yksinäisyyden tunne on tappanut musta todella ison osan. Ympärilläni on päivittäin lukuisia ihmisiä, mutta tuntuu etten kuulu heihin enkä mihinkään muuhunkaan. He tekevät ja kokevat samalla, kun mä turhaudun omassa pienessä ja kurjassa maailmassani. Vikaa sitä on toki itsessäkin, en vain osaa enää päästää entiseen malliin ihmisiä lähelleni ja säätilakeskustelujen jälkeen sama tuttu yksinäisuuden tunne valtaa koko oman pienen ympyräni. Ehkä osittain elämä jota olen tähän asti nähnyt on ollut niin kurjaa ja epäonnistunutta, etten vain kykene näkemään tai uskomaan sitä hyvää mitä eteeni tulee. Tunnen vain sen tutun osan tästä suuresta kokonaisuudesta: YKSINÄISYYS.
Turhaa ja tyhjää elämää
Noboby
4653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"elän toki parisuhteessa". Niinpä niin...Mietipä tuota oravanpyörää ilman KETÄÄN läheistä ihmistä. Meitä sellaisiakin on.
Tiedän että JOKAIKISEN ihmisen nenän edessä pyörii lukematon ihmisjoukko, mutta miksi on se tunne että on yksin? Miksi sinä olet jäänyt yksin? Haluaisin todella tietää kokemuksistasi. Et voi tietää mitä olen kokenut, enkä mä sunkaa elämästä mitään tiedä, joten haluisin olla avuksi. Täytyy kyllä sanoa, että olet yksinäiseksi ihmiseksi melko suvaitsematon viestistäs päätellen......
Lapsi jää isälleen. Kuolen tänä yönä.
Itsensä tappaminen ei ole ratkaisu, siinä kaikki häviää niin sukulaiset kuin tutut, ja etenkin jos on lapsi. Kannattaa hakea apua, jos olet yrittänyt tai itsetuhoisia ajatuksia pyörii päässä, löin peukun ylöspäin koska toivotan tsemppiä avun hakemiseen. Toivon tosissani että olet vielä hengissä ja näet omat viestisi vielä.
Lapsellesi ei tule KOSKAAN normaalia elämää jos itsesi päästät päiviltä, hän tulee aina sydämmessään miettimään oliko se hänen vikansa?