Mitä kummilta odotetaan?

Itselläni ei ole omia lapsia (tosin nyt olen raskaana) mutta kolme kummilasta; tosin vanhin heistä hukkui ollessaan kuusi vuotias ja elääkin siis nyt vain muistoissani. Toiset - poika 7v ja tyttö 1 v - ovat minulle tärkeitä, mutta kumpikin hieman eri lailla osa elämääni.
Ehkä tärkeintä on, että todellakin juttelet tulevan äidin kanssa siitä, millaisena hän näkee sinut kummina; oma sisareni varmastikin arvasi minun tulevan olemaan hyvinkin kiinteä osa hänen poikansa elämää, ja niin siinä onkin käynyt. Lisäksi hänen toinen pikansa, joka ei ole kummilapseni on minulle yhtä lailla tärkeä.

Sisareni pojat olivat pienenpinä useinkin luonani esim. yökylässä, varmastikin melkein joka toinen viikko mutta nykyään jo harvemmin, sillä heillä on myös monia muita yökyläpaikkoja, joissa he käyvät mielellään, esim. kummatkin mummolat. Mutta uskon, että se läheinen luottamussuhde, minkä heihin loi pikkuisina kantaa kyllä jatkossakin, sillä tiedän kummipoikani mm. juttelevan minulle asioita, joista hän ei halua jutella esim. äidille.
Kummityttömme oli meillä yötä jo 3 kk vanhana kuten sisareni pojatkin, vaikka onkin ystäväperheemme lapsi. Mutta siltiä en usko että meidän suhteestamme tulee niin läheinen kun poikiin on; kyse on paljolti siitäkin, että vietämme paljon aikaa muutoinkin perheinä yhdessä sisareni kanssa, joten lapset muodostavat myös sitä kautta luonnollista sidettä. Tapaan heitä usein ja meillä on omat "traditiomme" kuten kesäinen aarteenetsintäretki lähisaarelle tai muutaman päivän lomamatka maatilalle.
Aika paljon merkitystä on myös sillä, oletko asettunut elämässäsi ja onko luultavaa, että olet lähellä lasta tulevaisuudessakin; entä miten asiaan suhtautuu mahdollinen puolisosi?
Hyvä kummi voit taatusti olla vaikket äitiä ja isää hoitaisikaan heille omaa aikaa järjestämällä, mutta jos senkin voit aina joskus tehdä on se varmasti kummilapsesikin hyväksi! Antoisaa kummiutta sinulle!