Alkoi kiinnostaa tämän palstan seuraajien näkemykset siitä, millainen on nykyinen vl-oppi.
Mikä on uskomisen kohde, mihin siis usko kohdistuu?
Alla eräässä ketjussa vanhoillislestadiolainen kirjoittaja muuotoilee asian näin:
" ...Se onkin uskon asia, että uskooko siihen, että maan päällä on yksi usko, yksi oppi ja yksi joukko, joka yhden´kaltaisessa uskossa ja keskinäisessä rakkaudessa elävät. "
Tämäkö siis on vl-opin ydin? Tarkoittaako yksi oppi = yksi joukko, keskinäisessä rakkaudessa, siis vanhoillislestadiolaisia itseään? Onko uskomisen KOHDE siis vl-yhteisö itse?
Mikä on uskomisen kohde, mihin siis usko kohdistuu?
Alla eräässä ketjussa vanhoillislestadiolainen kirjoittaja muuotoilee asian näin:
" ...Se onkin uskon asia, että uskooko siihen, että maan päällä on yksi usko, yksi oppi ja yksi joukko, joka yhden´kaltaisessa uskossa ja keskinäisessä rakkaudessa elävät. "
Tämäkö siis on vl-opin ydin? Tarkoittaako yksi oppi = yksi joukko, keskinäisessä rakkaudessa, siis vanhoillislestadiolaisia itseään? Onko uskomisen KOHDE siis vl-yhteisö itse?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllähän se noin on kääntynyt. Rauhanyhdistyksen opin ydin on "seurakunnan" korottaminen Jumalan yläpuolelle. Uskomisen kohteeksi otettiin jo 70-luvulla vl-yhteisö itse. Jumalan sana hylättiin: sanottiin "ei tässä Raamatuita tarvita".
Matt. 7:15
"Mutta kavahtakaat teitänne vääristä prophetaista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä ovat raatelevaiset sudet."
Jumalan, Isämme tahto on ilmoitettu meille Raamatussa. Ei missään muualla. Se on vahva perustus, joka kestää nyt ja tulevaisuudessa, ja viimeisenäkin päivänä. Siihen saamme luottaa.
PS. Minun perheeni joutui erotetuksi 70-luvulla, itse olin silloin lapsi. Vanhempani ovat kertoneet niistä ajoista.
vanhoillislestadiolaisilla on valheen isä saatana, joka on lahjoittanut vl-herätysliikkeelle sen opit.
Kyllä meidänkin ajassa pitäisi yhä enemmän korostaa - Raamatun mukaisesti - sitä että Kristus on Kuninkaamme ja uskomme ainut kohde. Siinä sitten heti automaattisesti kaikki muu suhteellistuu ja menettää merkitystään -elämäntapavalinnatkin.
Kun Kristus saa korottua seurakunnan pääksi niin ei siinä enää kukaan viitsi kinastella siitä että kuuluuko uskovaisen käydä siellä ja täällä. Jos Kristus on kirkkaana mielessä ja Hänen rakkaus saa meissä vaikuttaa, niin silloin armo opettaa ja vaikuttaa meissa hyvät hengen hedelmät siveästi ja kohtuullisesti elämään.
Tähän meidän tulisi luottaa koko sydämisesti, täydellä rakkaudella. Ja aina palata ylistämään Kristuksen sovitustyötä ja suurta armoa perkeleen pettämää ihmisrukkaa kohtaan. Jos me näin jaksaisimme opettaa, ei sääntöjä ja yhteisiä ”taistelusopimuksia” tarvittaisi. Silloin armo opettaisi meitä luopumaan synnistä ja palaamaan aina uudestaan Vapahtajamme siipien alle, Sanan ja sakramenttien kautta. Ei tarvisi itse alkaa suojia ja taivastietä rakentamaan. Tämä olisi se oikea uskonvanhurskaus ja elämänvanhurskaus.
Elämänvanhurskaudesta on kuitenkin tullut kimurantti kysymys ja Siionissa esiintyy paljon epäselviä käsityksiä asioista.
Mikä on syntiä, mikä on hyvä omatunto, onko omatunto kaikilla samanlainen, missä määrin ja millaisissa asioissa olen veljeni vartija, miten suhtautua epäuskoiseen, missä ne pilkkaajat istuvat, mikä on hyvä kilvoitus, missä mene pahamenon raja, mitä on synninluvallisuus ja missä menee sen rajat, miten ja milloin käytetään avainten valtaa ja Kristuksen kirkkolakia, mikä on seurakunnan ääni ja kuuliaisuus, olemme maailmassa mutta ei maailmasta, jne.
Yritäpä antaa tyhjentävä ja johdonmukainen vastaus noihin kysymyksiin. Ovatko nämä niitä asioista, joita armon tulisi opettaa? Eli pidettäisiin katse ja opetus vain tiukasti Kristuksessa ja hänen sovitustyössään?
Sieltä tulisi sitten ne oikeat neuvon ja rakkauden sanat Jumalan seurakunnalle. Ne torjuvat lakihenkisyyden ja synninluvallisuuden.
Luther kehottaa meitä katsomaan pelkästään Kristuksen sovitustyötä!
Jos on. ns. luterilaisia lukijoita, uteliaisuuttani kysyn, minne jätätte Isonkatekismuksen kolmannen uskonkohdan?
"Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että sen käsittävät; omistavat ja siinä riippuvat ja siinä pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta kukaan ei voi tulla Herran Kristuksen luo"
että Suomessa vielä monissa eri uskonliikkeissä saarnataan Kristuksesta ja saamme vl:inäkin olla siitä kiitollisia.
Äärimmäisellä viisaudella veli on jälleen ymmärtämässä. Minkä teologiin mailma sinussa menettikään. ja Lutherin tuntijan. Pitäköön maailma omana häpeänään.