Aina sanotaan, ettei alkoholistista voi tulla kohtuukäyttäjää. Väärin, kyllä voi, joskaan kovin yleistä se ei ole.
Itse olin vuosia täysin rapajuoppo, meni perhe, meni auto, meni työt ja käytännössä olin 24/7 humalassa.
Sitten raitistuin, olin noin 2v täysin ilman alkoa jonka jälkeen lähdin kokeilemaan kohtuukäyttöä ja se onnistui!
Nyt olen ollut kohtuukäyttäjä jo melkein 10 vuotta. Annoksia menee viikossa 0-10 ja mitään juomahimoa ei ole, puhumattakaan, että yhdestä kaljasta alkaisi jokin ryyppyputki kuten AA toverit aikoinaan pelotteli.
Nyt tietysti joku sanoo, etten ollut alunperinkään alkoholisti. Varmasti olin, jos en minä ollut alkoholisti, suomessa ei sitten taatusti ole yhtään alkoholistia.
Itse olin vuosia täysin rapajuoppo, meni perhe, meni auto, meni työt ja käytännössä olin 24/7 humalassa.
Sitten raitistuin, olin noin 2v täysin ilman alkoa jonka jälkeen lähdin kokeilemaan kohtuukäyttöä ja se onnistui!
Nyt olen ollut kohtuukäyttäjä jo melkein 10 vuotta. Annoksia menee viikossa 0-10 ja mitään juomahimoa ei ole, puhumattakaan, että yhdestä kaljasta alkaisi jokin ryyppyputki kuten AA toverit aikoinaan pelotteli.
Nyt tietysti joku sanoo, etten ollut alunperinkään alkoholisti. Varmasti olin, jos en minä ollut alkoholisti, suomessa ei sitten taatusti ole yhtään alkoholistia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja saattaa liittyä myös ikään ja juomishistoriaan.
Itse vaihtevasti kännäilin kolmisenkymmentä vuotta ja tietysti tahti kiihtyen ja tihentyen. Monikymmenvuotinen työpaikka meni, aseista ja rateista tuli tuomioita. Kaikki tietysti kännissä tehtyjä. Viime vuodet jatkuvasti jonkinlaisessa pierussa ja lopuksi puoli vuotta kossupullo joka päivä kitusiin. Kaikki viinapitoinen kelpasi kivihiiliviinasta kiljuun.
Väkisin raitistelut veren maku suussa päättyivät muutamaan kertaan entistä kovempiin kännäämisiin.
Oma pohja puoliraatona tuli sitten saavutettua, kun ei kyennyt muuhun, kuin hengittämiseen. Omalla päätöksellä lopetin ja kärsin.
Kahteen vuoteen muutaman kerran tullut kossua kokeiltua, maistuu pahalta, ja joka kerta paha olo vain lisääntyy. Nykyään viina on minulle täysin samantekevää, eikä ole enää minkäänlaista mielihalua.
Kuka haaveilee kohtuukäytöstä voi omassa mielessään tehdä riskianalyysin mahdollisista seurauksista. Jos pääkoppa ja elämänhallinta on kaikinpuolin kunnossa, niin ryyppy silloin tällöin, voi onnistua hyvinkin.
Se onko alkoholinkäyttö missään määrin tarpeellista tai välttämätöntä onkin jo toinen juttu.
vaikka et sinä koskaan ennen ole minulle valehdellut.
Jos kertomasi olisi totta, pitäisi rakkauden alkoholiin olla maanista laatua, kun sitä juo tuollaisten kokemusten jälkeen.
Harvat kai autoiluakaan lopettaa, vaikka kokisi traumaattisen kolarin. Sama pätee myös alkoholiin.
Alkoholistit tuppaa vaan muistelemaan kuinka kauheaa oli. Mutta silloin, kun homma ei vielä ollut alkoholistista juomista, niin tuskin kukaan voi kiistä sitä, että pienessä humalassa oli hauskaa olla. Jos näin ei olisi, kukaan ei viinaa alkaisi edes juomaan.
Ainoastaan alkoholisti jatkaa holtitonta juomistaan hauskojen muistojen takia vielä silloinkin, kun juomisesta koituu enää pahaa oloa ja ongelmia.
Olen myöskin vaihtanut alkoholismin kohtuukäyttöön, aivan hyvin on onnistunut. Ennen meni VÄHINTÄÄN 100 annosta viikossa, nyt 0-24. Eli olen kohtuukäyttäjä, en edes suurkuluttaja.