25 vuotta tullut jo täyteen ja vieläkin on poikuus tallella. Säälittävämpää on vielä se että en ole ikinä edes suudellut tyttöä tai edes seurustellut. Häpeän naamaani niin kamalasti että en edes viitsi lähestyä tyttöjä saati edes mennä yleisesti ihmisten eteen. En katso ihmisiä silmiin ja kävelen ulkona lippalakki alhaalla ja välttelen ihmisten katsekontakteja ja vain koitan piilottaa naamaani.
Haluni koko elämään on alkanut mennä. Olen yksin ja masentunut, kavereita ei ole yhtään... ja syytän kaikesta finnejä.
En kehtaa edes kauppaankaan enää mennä. Usein saan ulkovaatteet puettua päälle ja kengät laitettua jalkaan mutta kun menen peilin eteen ja yritän laittaa epätoivoisesti peiteainetta naamaan niin menee kaikki halut lähteä kun katsoo sitä paskanaamaa joka katsoaa peilistä takaisin. Usein jää kauppaan lähtö väliin ja jään kotiin kurnivan vatsan kanssa.
Mikään ei toimi...ei peseminen, ei oikeanlainen syöminen, ei lääkkeet... En kaipaa hoito ehdotuksia kun kaikki on kokeiltu ja mikään ei toimi. Haluan tässä vain päästää hieman huolia pihalle...
Muunmuassa nimimerkki "DIY-etsaaja" kirjoitti tuolla aiemmin hyvin: "SItä vaan rumenee päivä päivältä enemmän aknen takia. Ei moni taida tajuta, kuinka vakavasti akne vaikuttaa psyykeeseen ja sitä kautta kaikkiin elämän osa-alueisiin. Ei kahdenkaan käden sormet riittää niihin kertoihin, kun on itsemurhan tuoma helpotus käynyt mielessä" Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat DIY-etsaaja! Kun on vielä suht nuori niin maailmassa yleisesti odotetaan että pitää olla hyvännäköinen nuori kun taas vanhemmalla iällä ei onneksi painoteta niin paljoa täydellistä turpavärkkiä. Nuoret on nykyään niin muodikkaita ja hyvännäköisyys on tärkeää niin tuntee olonsa ihan paskaksi tässä...
En enää jaksa tätä elämää. Teini-iästä lähtien on finnejä ollut ja loppua ei vaan näy.
On se vaan surullista kun pienenä poikana aina sai kuulla kuinka olen oikea hurmuri ja saan varmaan paljon tyttöjä....just joo...
Finnit tuhosivat elämäni. Niiden takia olen arka, ujo ja vlättelen ihmisiä joka on johtanut siihen että olen jäänyt yksin.
Nyt kun vaan löytäisi tytön jolla on sama finni ongelma niin olisi edes joku joka tajuaa millaista tämä on. Ihan sama onko finnejä tai arpia tai punoitusta, kun vain olisi joku.
Itkettää kun ajattelen kuinka paljon olen menettänytkään tämän sairauden takia....
Haluni koko elämään on alkanut mennä. Olen yksin ja masentunut, kavereita ei ole yhtään... ja syytän kaikesta finnejä.
En kehtaa edes kauppaankaan enää mennä. Usein saan ulkovaatteet puettua päälle ja kengät laitettua jalkaan mutta kun menen peilin eteen ja yritän laittaa epätoivoisesti peiteainetta naamaan niin menee kaikki halut lähteä kun katsoo sitä paskanaamaa joka katsoaa peilistä takaisin. Usein jää kauppaan lähtö väliin ja jään kotiin kurnivan vatsan kanssa.
Mikään ei toimi...ei peseminen, ei oikeanlainen syöminen, ei lääkkeet... En kaipaa hoito ehdotuksia kun kaikki on kokeiltu ja mikään ei toimi. Haluan tässä vain päästää hieman huolia pihalle...
Muunmuassa nimimerkki "DIY-etsaaja" kirjoitti tuolla aiemmin hyvin: "SItä vaan rumenee päivä päivältä enemmän aknen takia. Ei moni taida tajuta, kuinka vakavasti akne vaikuttaa psyykeeseen ja sitä kautta kaikkiin elämän osa-alueisiin. Ei kahdenkaan käden sormet riittää niihin kertoihin, kun on itsemurhan tuoma helpotus käynyt mielessä" Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat DIY-etsaaja! Kun on vielä suht nuori niin maailmassa yleisesti odotetaan että pitää olla hyvännäköinen nuori kun taas vanhemmalla iällä ei onneksi painoteta niin paljoa täydellistä turpavärkkiä. Nuoret on nykyään niin muodikkaita ja hyvännäköisyys on tärkeää niin tuntee olonsa ihan paskaksi tässä...
En enää jaksa tätä elämää. Teini-iästä lähtien on finnejä ollut ja loppua ei vaan näy.
On se vaan surullista kun pienenä poikana aina sai kuulla kuinka olen oikea hurmuri ja saan varmaan paljon tyttöjä....just joo...
Finnit tuhosivat elämäni. Niiden takia olen arka, ujo ja vlättelen ihmisiä joka on johtanut siihen että olen jäänyt yksin.
Nyt kun vaan löytäisi tytön jolla on sama finni ongelma niin olisi edes joku joka tajuaa millaista tämä on. Ihan sama onko finnejä tai arpia tai punoitusta, kun vain olisi joku.
Itkettää kun ajattelen kuinka paljon olen menettänytkään tämän sairauden takia....
Vastaukset 25
Vanhimmat
Itse olen seuraavilla tavoilla selvinnyt jotenkin:
1. Ihon puhdistus kosmetologilla. Aluksi useita kertoja (5-!0) myöhemmin harvemmin.
2. Auringon valoa mahdollisimman paljon. Etelän matkoja, jos vain budjetti sallii (mikä muu olisi tärkeämpää?) ja Suomessa ulkoilua aurinkoisina päivinä. Ei suoraa auringonvaloa kuitenkaan, koska se rappeuttaa pintasolukon ja seuraus on ryppyisyys.
3. Proteiinipitoinen ruokavalio: lihaa, kalaa, juustoa, kananmunia, myös jonkin verran tummaa suklaata (siinä on hyvää kasvisproteiinia).
4. Ei sokerituotteita.
Täydellistä parannuskeinoa ei ole löytynyt, mutta näillä eväillä olen jotenkin toimeen tullut.
Vaikka olen ja 72 v. niin muutaman pilvisen päivän jälkeen finnejä alkaa nousta, usein ensin hiusrajaan ja sitten muualla kasvoihin.
Kannattaa kokeilla, sillä elämä on kuitenkin elämisen arvoista!
Hei! Kokeileppa tiukkaa vhh:ta, elikkä jätä leivät, pastat, riisit, perunat, maissit ja kaikki sokeria ja lisäaineita sisältävät aineet/ruuat pois. Ja pese naamasi kerran päivässä suolasaippualla (anna vaikuttaa hetken) ja sitten päälle vesipohjainen kosteusvoide (omalle ihollesi sopiva). Ja ota rasvintolisänä omega 3:sta ja sinkkiä. Ja auringon otto auttaa kanssa, ja pimeään aikaan d-vitaa ravintolisänä.
Kiitos neuvoista. Tuo ulkoilu on periaatteessa se asia mitä minun pitäisi harrastaa enemmän, mutta yksin ei ole kiva mennä minnekään. Mutta kai tässä pitää vain sitten pakolla alkaa mennä, ei auta muukaan...
Suolasaippuaa ja sinkkiä en olekaan ennen kokeillut. Kiitos neuvoista, kopsasin ne talteen!
Olen 17-vuotias tyttö ja haluaisin todella tutustua sinuun! Minulla on keskivaikea akne ja olen keskivaikeasti masentunut. Yksinäisyys ja rakkauden puutehan ne masentaa! Olisi siis kiva vaikkapa vaan kirjoitella sähköpostia? Tiedän minkä maanpäällisen helvetin akne aiheuttaa!
Moi!
En keksi mitään lohduttavia sanoja tähän hetkeen, mutta tiedän tosiaan aivan liian hyvin, mitä joudut kokemaan ;( Itsekin jouduin aikoinaan pahimpina finnipäivinä jäämään neljän seinän sisälle, en itsekään halunnut näyttää naamaa ystävilleni. Keksin aina tekosyitä, että ei tarvitsisi tavata.
Itse tapasin onneksi naisen, vaikka kärsinkin aikoinaan aika pahasta arpeuttavasta aknesta. En tosiaankaan ymmärrä, miten joku halusi tällaisen arpinaamaan ja pitää muka komeana vieläpä. Itse tiedän kuitenkin olevani rumanpuoleinen kaveri ja ihan vain sen takia, että nuo mun arvet on aika näkyvät.
Sinun tarinasi muistuttaa niin paljon minun tarinaa. Itsekin olin vielä lapsena, 11-vuotiaana aikamoinen hurmuri, heh. Minua oltiin jo puoliväkisin tuputtamassa lapsimalliksi, en kuitenkaan kehdannut lähteä :) Nykyään arvet ovat turmelleet naaman jo ihan tarpeeksi. Finnejä ei juurikaan enää tule, kiitos elämäntapamuutoksen. Kuoppa-arvet jäivät, niitä onkin hankala saada tasoittumaan. Kiitos arpien oma itsetunto on alhaalla ja vierastan todella paljon tilanteita, joissa minun pitää esim. puhua kymmenille ihmisille yksin. Naama punoittaa ja suu kuivuu.
Mutta toivottavasti keksit jotain, tsekkaa ainakin minun aiemmat kirjoitukset. Toivon todella paljon, että äijä paranee!!!
Olet kyllä tosi onnekas että löysit naisen joka ei aknesta välitä. Pidä kiinni siitä!
Kiitos paranemis toivotuksista ja paranemista myös sinne sinulle!
Tsemppiä kanssa täältä! Yhtä samanmoisten asioiden kanssa painivaa tyyppiä täällä jo tsemppasinkin näin: Eli mielestäni monista miehistä arvet saattavat tehdä jopa tietyllä tavalla komeamman. Itse ainakin tykkään "rosoisista" tyypeistä. :) Ja mainitsin tuossa aiemmassa kirjoituksessani myös Martti Suosalon ja Tommi Korpelan; aivan ihania näyttelijöitä molemmat, eikä heilläkään mikään tasainen iho ole! Onhan niitä hyvänen aika muitakin komeita ja karismaattisia julkimoita, joilla on ollut akne nuorempana. :)
Uskon ja toivon vakaasti, että pääset tuosta finnivaiheesta ohi pian. Olen saman ikäinen kuin sinä ja itselläni on juurikin viime vuosina alkanut vihdoinkin hellittämään finnien muodostuminen kunnolla. Olen kylläkin nainen ja ainahan nämä ovat hyvinkin ihmiskohtaisia, joillakin kestää pitempään, joillakin vähemmän aikaa... Älä kuitenkaan luovuta!
Kiitos tsempeistä, jaksaminen kyllä alkaa olla todella vähissä että saa nähdä kauan tätä jaksaa...
Ikävää lukea tämän palstan viestejä. Olen vähitellen saanut ihoni kohtalaiseksi (mikä ei siltikään ole kauhean hyvä) syömällä pysyvästi ROA:aa. Silti tuo ylä-asteen ja lukion ajalle osunut pahin vaihe on jättänyt minuunkin pysyvät jäljet. Minulla on äärimmäisen huono itsetunto ja oikeastaan kanssa finnien takia jäin ilman kavereita ja siten sosiaaliset taidotkin on aika heikot.
Surullisinta kaikessa on, että minulla ei ollut edes pahin mahdollinen akne. Naamani säilyi (pahaan naama akneen nähden) siedettävänä, joskin finnejä oli naamassakin. Olen kiitollinen siitä, että oma tautini raivosi pääasiassa selässä, kaulassa, niskassa ja käsivarsissa. Voin nimittäin kuvitella millaista tuho paha akne erityisesti naamassa aiheuttaa, kun omanikin on ollut jo aivan helvetillinen tauti. Aknea kokemattomat ihmiset eivät tosiaan pysty käsittämään aknen merkittävyyttä.
Tauti on tavanomaisesti voimakkaammillaan juuri nuoruudessa, joka on sosiaalisen elämän kannalta mielestäni olennaista aikaa. Jos nuoruudessa syrjäytyy esimerkiksi kaveripiireistä ja seurustelusta, sosiaalinen paine kokemattomuudesta alkaa kasautua niskaan ja prosessi alkaa vahvistamaan itse itseään, VAIKKA aknesta pääsisikin myöhemmällä iällä eroon. Finnien tuottama häpeä on todella hyvä peruste tällaiselle syrjäytymiselle. Minulla on aknen päälle vielä r-vika. Tämä kombo on saanut minut välttelemään ihmisiä käytännössä koko nuoruuteni ajan.
Olen sanonut tämän ennenkin, mutta en toivoisi aknea edes pahimmalle vihamiehelleni. Sen verran vakavasta ongelmasta on mielestäni kyse. Syrjäytyminen ja häpeä johtavat masennukseen, jonka seurauksen tunnemme. Jos saisin valita, niin valitsisin mielummin vaikka kuoleman 30-vuotiaana, jos saisin elää sen 30 vuotta hyvän ihon kanssa.
Tämä on erittäin valitettava tosiasia. Itsekin monet kerrat olen itkenyt aikoinaan ihoani (ja näin myöhemminkin sen ajoittain räjähdettyä, ilmeisesti hormonaalisten vaihtelujen takia kukkimaan.) Omalla kohdallani tuntui, ettei aknen aiheuttamaa tuskaa otettu aina tosissaan. Mitään sääliä en todellakaan kaivannut, vaan sitä, että esimerkiksi äitini olisi ottanut ongelmani vakavasti ja olisi passittanut minut ihotautilääkärille. (Lääkekuureja oli turha pyytää, hinta kai oli esteenä, vaikka varaa olisi ollut, koska "eihän tuo nyt niin paha ole".) Olisin arviltakin ehkä säästynyt. Ja kyllä, minunkin teini-ikäni meni huonon ihon kanssa kärvistellessä, ja uimista, saunomista ym. ihoa meikin alta paljastavaa toimintaa vältellessä. Yhtään ei auttanut se, että olen luonnostani erittäin vaalea- ja herkkäihoinen, joten punoitus oli maksimaalista.
Aknesta kärsiviä on vielä kaiken lisäksi ollut tapana rahastaa kaikenmaailman ihmeparannuksia lupaavilla mömmöillä, joihin itsekin olen sortunut ties kuinka monet kerrat ennen kuin kokemus ja järki lisääntyivät iän myötä. Tämä ongelma olisi syytä ottaa (lääkärienkin) vakavasti ja ymmärtää asian psykologiset ja elämää rajoittavat puolet.
Tuli kirjoituksestasi mieleen eräs oma kokemukseni, nimittäin lukion 1. vuoden liikunnan uimatesti. Muistan kyseisen päivän kuin eilisen. Yritin keksiä tekosyitä koittaa välttää testin, mutta opettaja ei suostunut. Lopulta jouduin sinne, isoon uimahalliin pelkissä uimahouissa, koko selkä täynnä finnejä. Olisin voinut hyvin vain vajota altaan pohjaan. Tunnen sen häpeän vieläkin.
Olen viime aikoina alkanut halveksua tätä elämää sen sisältämän satunnaisuuden vuoksi yhä enemmän. Oikeastaan tämä elämä melkein jopa oksettaa minua. Ajatelkaa nyt, kuinka merkittävästi puhdas satunnaisuus ratkaisee tässä elämässä. Ei aknekaan (mutulta heitän) 99 prosentissa tapauksista johdu omista toimista, kuten esimerkiksi tupakoinnista tai huonosta ruokavaliosta. En edes tiedä mistä akne johtuu, mutta satunnaisuuden kautta toiset saavat sen ja toiset eivät. Oksettavan tästä satunnaisuudesta tekee se, että se ei jaa meille ominaisuuksia tasaisesti ("Jos saan aknen, saan vaikka paremman ulkonäön"). Päinvastoin. On ihmisiä, joille osuvat kaikki tai lähes kaikki "huonot" ominaisuudet. Vastaavasti on ihmisiä, joille osuu vain "parhaita" ominaisuuksia. Ja korostan, että en koe näin siksi, että tuntisin olevani tällainen kaikki huonoimmat piirteet saanut ihminen. Koen näin siksi, että tiedän maailmassa olevan todella, todella paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet vielä minua paljon huonommat ominaisuudet puhtaan sattuman kautta. Ja oma elämänikin on täyttä helvettiä!
Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Juuri samaa asiaa olen päässäni pähkäillyt. Aknesta olen ainaki hetkeksi päässyt eroon ROAn avulla (1,5 kk poissa) mutta nyt onkin sitten muu terveys alkanut reistailla. Olen nuorempi kirjoittaja kuin alkuperäinen.
Ihan käsittämätöntä miten toisilla elämässä on vakaa toimeentulo, ei sairauksia lähipiirissä, valtava ystäväpiiri, elämänkumppani, yms. Toiset jäävät ilman. Ja vaikka nämä elämän onnekkaat kuinka hyvillä lähtökohdillaan leuhkisivat, eivät ne siitä minnekkään katoa.
Itse ennen olin iloinen ja sosiaalinen, ysätviä vieläkin on, mutta itsetunto akne jälkeen jäänyt niin nolliin, että huomaamattani etäännyn niistä jäljellä olevista ystävistä. Ajattelen heidän vihaavan minua ja olevan kanssani vain säälistä. Puhtoisia kasvoja siis kaikki he. Ei mitään järkeä tässä ajattelussa, mutta minkäs teet.
Pakko kommentoida tota "Ihan käsittämätöntä miten toisilla elämässä on vakaa toimeentulo, ei sairauksia lähipiirissä, valtava ystäväpiiri, elämänkumppani, yms. Toiset jäävät ilman. Ja vaikka nämä elämän onnekkaat kuinka hyvillä lähtökohdillaan leuhkisivat, eivät ne siitä minnekkään katoa."
Itse olen kokenut kumpaakin. Lapsena olin myös ihan "normaali", iloinen ja sosiaalinen, vaikkakin ujo. Nuorempana sitten isän haukkumisen ja koulukiusaamisen tuloksena muutuin sisäänpäin kääntyneiksi ja todella ujoksi/haavoittuvaiseksi, lukiossa en saanut yhtääkään kaveria 3v aikana!! Olin aina yksin, en lopulta käynyt enää syömässäkään koska en kehdannut aina istua yksin ruokalassa. Eikä akne auttanut yhtään asiaa, tosin lukioaikoihin se ei ollut ihan pahimmasta päästä mutta ajoittain (menkkojen aikana)v aika paha, menkkojen jälkeen aina rauhoittui pikku hiljaa seur. menkkojen asti. No lukion jälkeen se sitten vasta pahaksi, syviä paiseita oli lähes jatkuvasti naamassa, muutettiin silloin vielä Itä-Suomesta pk-seudulle enkä tuntenut täältä ketään, olin ihan yksinäinen ja masentunut ja vielä kauhee pizzanaama. Jossain vaiheessa oli pakko vaan hakea kavereita ja seurustelukumppania, niin sain ensimmäiset netin kautta, niiden kautta tutustuin muihin ihmisiin ja sain lisää kavereita.
Akneen oon syönyt kaikki mahdolliset lääkkeet ollessani 19-23 vuotias. Akne aina tuli takaisin ja silloin itsetuntoni oli ihan maassa ja halusin vaan makaa yksin peiton alla, kuitenkin silloista poikaystävääni ihoni ei häirinnyt yhtään, hän vaan yritti lohduttaa..
Sitten menin oppisopimuksella kauppaan töihin, kavereita sain muutaman koulusta, mutta kun oon luonnostani oon aina ollu ujo niin jännittäminen siellä asiakaspalvelussa johti loppujen lopuksi paniikkihäiriöön ja loppuun palamiseen/masennukseen. Akne vaan jatkui. Lopetin työt ja menin opiskelemaan lisää omaa alaa mutta suuntauduin eri aineisiin, siellä koulussa en saanut kavereita koska tulin kesken kaiken ja muutenkin porukka ei ollut ihan mun tyylistä, onneks koulupäiviä oli vaan silloin tällöin koska sekin oli oppisopimuksella. Koulun loputtua viime kesällä aloitin paniikkihäiriölääkityksen ja viime syksyllä aloitin vähähiilihydraattisen ruokavalion. Koska olin jo paljon rohkeampi ja ok näköinen kun akne alkoi helpottamaan niin uskalsin taas mennä netin kautta treffeille ja tapasin nykyisen mieheni (muutettiin just yhteen :).
Löysin myös tänä vuonna vakituisen työpaikan, koska itsetuntoni kohosi ja aloin uskoa itseeni, uskallan nykyään tutustua ihmisiin ja olla oma itseni niiden seurassa, ei tarvitse pelätä mitä ne mun naamasta ajattelee. Ja tosiaan kavereita nykyään saan työpaikoilta ja kavereiden kautta esim. bileissä ( vaikka sanotaankin ettei kännissä saa kavereita, mutta itse oon saanut tosi paljon kavereita juuri kavereiden luona eri bileissä). Nykyään elämäni on täydellistä, olen pitkästä aikaa onnellinen.
Tarkoitukseni oli kertoa että vaikka itsellä ei olekaan niin hyvät lähtökohdat kuin joillan muilla niin jos haluaa jtn ja tekee sen eteen töitä niin kyllä sen lopulta saa. Nykyään nautin elämästä, jokaisesta päivästä ja uskallan tehdä asioita joista tykkään. Vaikka vielä 2-3v sitten olin niin masentunut aknen, yksinäisyyden, köyhyyden ja läheisten ihmisten puuttumisen takia että monesti harkitsin vakavasti itsemurhaa. Nyt ei tulisi enää mieleenkään. Lapsuuteni jälkeen ihan oikeasti ELÄN ensimmäistä kertaa. Suosittelen siis kaikille vähähiilihydraattista ruokavaliota, jos ei oo lääkkeet auttanut!!!
Ja jos on ihan maassa ja ei huvita mikään, kannatta mennä lääkäriin hakemaan lääkkeitä, vaikka se masennus johtuisikin aknesta/yksinäisyydestä, se ainakin helpottaa oloa ja sitten voi alkaa hoitaa niitä ongelmia ja on paljon helpompi rakentaa omaa elämää kun jaksaa paljon paremmin eikä ole huonolla tuulella koko ajan. Kaikkien noiden vaikeuksien jälkeen olen paljon viisaampi ja vahvempi ihminen kuin ennen, ja 24vuotiaaksi olen mielestäni kokenut todella paljon...
Hyvä jos joku jaksaa lukea tän mun avautumisen :D
vielä sen että hyvän työpaikan ja ihanan poikaystävän löytymiseen meni se 5v. Aloitin ihan harjoittelupaikoista joista siirryin aina kaiken maailman hanttihommiin, koulutuksen saatuanikin jouduin harjoittelupaikkaan puoleksi vuodeksi ettei siitä tienannu kauheesti, mut tuli kuitenkin joten kuten toimeen, sitten sain työpaikan omalta alalta jossa oli huono ilmapiiri ja palkka, ja sain sieltä aika pian potkut koska ei ollut tarpeeks työkokemusta ja ne halusi kokeneemman joka pystyisi itsenäisesti hoitaa hommat nopeasti, ne kyllä myönsi siellä että oli niiden moka että otti mut sinne. Sitten muutaman kk etsimisen jälkeen löysin uuden paikan jossa onkin palkka ja työilmapiiri tosi hyvät ja tää on eka paikka jossa ei ole valittamista.
Samoin kumppanin hakemisessa oli vaikeuksia, kun tuntui että sen ekan poikaystävän jälkeen ei löynynyt enää ketään joka olisi musta kiinnostunut, vaikkei ulkonaössänikään ollut silloin vikaa kun söin jatkuvasti aknelääkkeitä nin akne pysyi jotenkuten kurissa. Olin vaan niin epävarma ja onneton että uskoin että se on miehen tehtävä tehdä mut onnelliseks ja olin todella ripustautuva ja epätoivoinen ja tietenkin karkotin kaikki miehet, vaikka ne itse aluksi kiinnostuikin musta.. Nykyisen mieheni tapasin kun olin jo ihan tyytyväinen ja onnellinen yksiksenikin..Niinhän se aina menee.. Joten ei kaikki ole sitä miltä näyttää, joku voi olla menestynyt kaikin puolin mutta ei ikinä tiedä miten kovaa työtä se on joutunut tekemään kaiken eteen, jotkut tietenkin syntyy kultalusikka suussa ja vanhemmat aina kehuu ja hemmottelee niin niistä tuleekin itsevarmoja ja rohkeita ja ne saa kaiken tosta vaan.
Tää on nyt offtopic. Mutta roan syönyt, olisin kysynyt sinulta, että mitä puhdistusgeeliä käytät ja millainen iho tyyppi sinulla on? Tuleeko mustapäitä muista epäpuhtauksia nykyisin enään yhtään?
erisanilla putsaan iltaisin meikit pois, aamulla vaan huuhtelen vedellä. En usko tuohon puhdistukseen, itselläni ainakin ihan sama mitä aineita käyttää on käyttämättä, iho kukkii jos syö huonosti ja paranee täydelliseksi jos syö oikein. Ja mtn epäpuhtauksia enää tule, ainoastaan nenässä on jonkin verran mustapäitä niin kun varmaan kaikilla, mut ei ne mua haittaa, eihän ne ees näy, ku jos 2cm etäisyydeltä tyyliin kattoo :)
kosteusvoidetta käytän silloin kun käytän meikkiä. Ja ihoni on nykyään normaali, rasvoittuu kyllä päivän mittaan mut sekin parempi kuin rutikuiva.
Finnit olivat nimenomaan se syy sille että jäin yksin yläasteella. Kouluissa on liikaa lässytystä ja "valistusta" seksistä, minkä takia ei puhuta naaman hoitamisesta sen sijaan edes joskus? Ei minua kukaan neuvonut kouluaikoina miten naamaa olisi pitänyt hoitaa! Seksistä sai kyllä kuulla kaiken vaikka sillä tiedolla en ole tehnyt ikinä yhtään mitään.
Loistavasti sanottu, en voi muuta lisätä tuohon. Elämä on nimenomaan pelkkää sattumaa sattuman perään. Epäreilua ja äärimmäisen raivostuttavaa.
Ja itsellänikin on monia häpeällisiä muistoja juuri liikunnasta, kiitos aknen.
Minunkin lähipiirissäni on vain ihmisiä jotka ei ole aknesta suunnilleen kuulleetkaan. Puhtosia kasvoja kaikki. Ei ole ketään joka ymmärtäisi millaista on olla tämmöinen. Esim. Aina kun olemme lähdössä jonnekin porukalla he kiroavat kun minulla menee niin pitkään vessassa kun laitan naamaani....helppohan niiden on vaan hypätä autoon valmiina lähtemään kun naamat on kokoajan kuin kansikuva malleilla! Minun pitää hoitaa naamani ensiksi kuntoon että kehtaa lähteä minnekään....jeez...
Mullaki on pahanlaatune akne. Aika syvältä .Masennusta mulla ei viel oo eikä tuukkaa, sen verran kova kaveri oon :), mutta silti itsekkin välttelen katseita ja piilottelen naamaani. Kavereita en onneksi sentään vielä ole menettänyt, mutta ei niitäkää liikaa oo.
Tyttöystävää en haluu ees kattella ku en haluu et se nolaa ittensä mun seuras ja muutenkaa en uskalla tämän näkösen naaman kans lähestyy ketää. Pari vuotta sitte tytökki sentää ihastu muhu viel, mut nyt en oo hetkeen kuullu et joku kehuis mun ulkonäköö.
Kaikkia mahdollisia voiteita on kokeiltu mutta akne menee aina vaan pahemaan suuntaan. Nyt sain suun kautta otettavan lääkityksen, saa nähä toimiiko(epäilen et ei) ja tämäki lääkekuuri tulee maksamaan yli 200 euroa ja sairaskuluvakuutusta ei ole ja rahaa on menny jo aikasemmi aiva hitosti voiteisiin yms. pesuaineisiin.
Moikka! Jotenkin kuulostaa niin tutulta. Olen 23 vuotias tytsy jota akne on kiusannu jo 5-6 vuotta kunnolla. Olihan sitä teininä pieniä epäpuhtauksia mut eipä mitään verrattuna tähän. Niin samat fiilarit, mut en oo kyl koskaa vielä onneks aatellu et hengen iteltä veisin. Se on itsekkäintä mitä voi kellekkään tehdä, aattele perhettäs. Kuitenkin yritän kaikesta aatella positiivisesti ja ajattelen et ehkä joskus löydän sen oman prinssin jonka edessä voi meikit pestä ja olla oma aito itseni. Toiveajattelua? en tiedä, mutta vielä en oo luvouttanu, eikä sunkaa pitäs :) Monesti myös käännän asian vitsiksi, ei tätä muute jaksas. Mut yks fakta on se ettei ykskään tytsy tuu kotiovelta hakee, pitäs vaa ite rohjeta mennä ulos. Tsemppiä taistelussa tätä perkeleen aknea vastaan, kohtalontovereita on!
Ala syömään Herbalifea. Itse syön sitä. Aluksi oireet "pahenevat" kun iho puhdistautuu, mutta lopulta pitäisi auttaa. Veljeni atooppinen ihottuma katosi kun hän alkoi syömään Herbalifea. Kaikki on oikeanlaisesta ravinnosta kiinni. Nykylääketiede hoitaa vain oireita ei oireiden syitä.
Jos haluut oikeesti aknes kuriin nii joo.. syö sitä sinkkiä, päivittäine annos on 15mg mut jos haluu tuloksii nii joutuu vetää 150mg per päivä. vedin siis 200 tablettia jossai kuukaudes vältä kaikki roskaruoka ja syö terveellisesti! osta apteekista brevoxyl voide. aika pirunmoine voide kyl mut auttaa sikan. mulla OLI siis keskivaikea akne.. hoidin homman noilla kuukaudes.. nyt aika fresh naama :P