Paprika (2006)

Tällä kertaa jätän spoilerit sikseen, mutta en pelkästään siksi että en halua paljastaa tarinasta liikoja, vaan enemmänkin koska Paprikassa sekoitetaan niin rikkaasti unimaailmaa ja todellisuutta että en oikein tiedä mitä kaikkea kertoisin ellen sitten joka ainoan kohtauksen sisältöä.

Eräästä tutkimuslaitoksesta on varastettu laite (tai useampikin) jolla pystyy tunkeutumaan ihmisten uniin, vaihtamaan unia toisiin ja ylipäätään muokkaamaan niitä haluamallaan tavalla. Laitteen tarkoituksena on auttaa kallonkutistajia analysoimaan ihmisten unia ja sitä kautta korjaamaan henkisiä vaurioita, mutta nyt joku käyttää sitä sekoittaakseen ihmisten tajuntaa, ja kohta leluparaateissa kulkevat henkilöt hyppivät ikkunoista ulos.
Avuksi kutsutaan unien korjaamiseen ja tutkimukseen erikoistunut hihittävä tyttö, Paprika ja varsinaista varkautta tutkimaan saapuu Paprikan potilaana oleva poliisi Kogawa.
Kogawa näkee toistuvaa unta pakenevasta murhaajasta ja kuolevasta pojasta, ja Paprikan avun vuoksi Kogawalla on omakohtaista kokemusta unien käsittelystä ja hän on täten ns. pätevä tutkimaan unilaitevarkautta.
Mitä seuraa (ja on jo tapahtunut tähän mennessä) on niin uskomaton määrä psykedeelistä unikuvastoa, että vaikka laittaisi yhteet elokuvat The Cell, The Fall, Strange Days, Dreamscape, Existenz, The Matrixit ja kaikki Elm Streetit, niin silti yllettäisiin vasta murto-osaan siihen millaiseen happomeininkiin Paprika yltää. Joten täten on myönnettävä että välillä tuntuukin kuin tekijöille olisi ollut tärkeämpää saada aikaiseksi veikeitä visoita enemmän kuin olisi tarvittu, mutta niin kauan kun ne toteutetaan näin laadukkaasti en minä mene valittamaan. Ja jos Inception tulee Paprikaa katsellessa useamman kuin kerran mieleen, niin se lienee ymmärrettävää. Itseasiassa mielikuvat näiden yhtäläisyyksistä nousevat niin vahvoiksi että ajassa 55 minuuttia voisi melkein vannoa kuulevansa Hans Zimmeria.

Paprika on erittäin hieno visuaalisesti, sen tarina on karsittunakin tarpeeksi mielenkiintoinen pitääkseen yllä katseluhalua ja musiikkikin on toimivaa, vaikka ajoittain elokuvassa soiva eurotekno kuulostaakin hupsulta.
Unikohtaukset on toteutettu tyylikkäästi ja perinteinen animaatio istuu suurimman osan ajasta saumattomasti yhteen tietokoneistuksen kanssa, ja juuri uniosuuksissa tyylien sekoitus palvelee tarkoitusta mainiosti.

Toden ja fantasian rajaa hämärretään niin paljon että välillä katsojalla saattaa olla vaikeuksia erottaaa niitä toisistaan, mikä siis mahdollisesti johtaa siihen että elokuva tuntuu sekavalta. Tosin kun elokuvan päätarina kerran on nimenomaan unien manipulointi, niin juonen mahdolliselle sekavuudelle on annettava tietoisia vapauksia.

En oikein ymmärrä miksi elokuva on nimetty Paprika-hahmon mukaan. Paprika on elokuvan ärsyttävimpiä ja vähiten kiinnostavia, joten elokuvan nimeäminen hänen mukaansa on kuin jos Onnen Päivät nimettäisiin muotoon Potsien Päivät.

Paprika on kaunis, vauhdikas ja ihanasti sekaisin.

Erityisplussaa on annettava tuon unilaitteen designista, sillä vaikka kyseessä onkin varmasti oma mielikuvitukseni, niin minusta oli hienoa kuinka tuo kyseinen laite toi mieleen instrumentit Dead Ringersistä.

**** / *****