Olen rv 24. Ja esikoista odotan, olen 35v. Viime neuvola käynnillä oli pakko rohkaista itseni ja kertoa synntyspelostani. Tämä pelko on ollut minulla aina, sen takia olen myös lykännyt lapsen tekoa näinkin "myöhäis ikään". Mutta kun biologinen kello alkoi jo lyömää aika tiuhaa, niin pakkohan se oli vuosi sitten alkaa yrittää lasta.. Ja olen viime kk asti yrittäny olla ajattelematta koko synntystä, mutta nää viikot hurahtaa ihan huimaa tahtia, että pakosti se vaan kumpuaa mieleen koko ajan.. Eihän siitä pääse yli eikä ympäri. En ole voinut asiasta puhua kuin miehelleni ja anopille. He onneksi ymmärtävät ja tukevat minua. Minulla on taustalla teini-iässä koettu raiskaus ja pedofiilin uhriksikin olen joutunut 9v. Olen kyllä näitä asioista purkannu psykologin kanssa, mutta kyllä ne tuolla sisällä on ja pysyy aina.. ): Ja sitten olen kokenut monet kerrat todella ikäviä gynen tutkimuksia, on sattunut todella paljon.. ): Ja jos minulla on ollut esim. hiivatulehdus epäilystä, ja olen pyytäny miestäni kurkaa alapäähäni, niin siinäkin olen jo jännityksestä kankea.. En osaa yhtään rentoutua jos minua tutkitaan, on se kuka vaan. Mutta tiedoksi, että kyllä onneksi osaan nauttia miehini kanssa normaalista seksuaalisesta kanssa käymisestä. :) Mutta, mutta.. Minua pelottaa tuo viikon päästä tuleva käynti, se on lääkärille. Pelottaa osaanko tuoda asiani tarpeeksi hyvin esille, että hän todellakin näkee pelkoni ja kunnioittaisi sitä ja sain sektion. Olen joskus kärsinyt paniikkihäiriöistä, ja pelottaa että alkaako sekin kohta taas oireilee jos en saa sektioita ja joudun vaan pelkää tulevaa synnytystä.. Paniikkihäiriöni on ollut 7v. oireeton. Että tämmösiä ajatuksia halusin kirjoittaa.. En helpompi näistä ajatuksista kirjoittaa kuin puhua..
Pelkopolille menossa vk päästä.
marrasmamma
5345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luin juuri mitä olin kirjoittanut, ja näköjään tuli muutama virhe kirjoituksessani;
"sain sektion", siis saisin sektion..
ja
". En helpompi näistä ajatuksista kirjoittaa kuin puhua..", siis On helpompi...
Juu, ehkä olisitte ilman korjaustakin ymmärtäneet mitä tarkoitin.. :)
Kuule, on ihan satavarma asia, että noilla taustoilla ja tuolla pelolla saat sen sektion, joten ole huoleti. :)
Ei ketään pakoteta synnyttämään alakautta, jos ei vaan peloltaan pysty. Se vasta vaarallista vauvalle ja äidille olisikin, että synnytyskammoinen pakotettaisiin synnyttämään, ponnistusvaihe ei onnistuisi äidin paniikin ja kauhun takia ja vauva saattaisi saada vakavia vaurioita. Pelko on siis ihan oikea lääketieteellinen syy tehdä sektio. Diagnoosin siihen tietysti tarvitsee ja sitä asiaa menetkin nyt hoitamaan. Huoli pois! Ammattilaiset ymmärtävät varmasti sinua.
Tsemppiä tulevaan ja voin myös lohduttaa, että oma sektioni oli suunniteltuna oikein ihana kokemus. Itse Tyksissä sain esikoiseni pelon vuoksi sektiolla, ja kaikki sujui hyvin. Sain vauvan heti ompelun jälkeen (20min) itselleni ja siitä saakka olimme yhdessä. Tietysti sain hänet syliini jo heti kun ensimmäinen parahdus kuului. :) Sen jälkeen vauva meni isän kanssa pesulle ja punnitukselle normaalisti. Haava oli kipeä ensimmäiset päivät, mutta helpotti pian, enkä tarvinnut kipulääkkeitä enää kotona.
Ymmärän täysin sinut!
Taustani ovat sellaiset, että olen joutunut suuren kiusaamisen kohteeksi ja gynekologilla kun olin ensimmäisen kerran hän haukkui alapääni ja minut ihan maasta taivaaseen:(
Aloitin pelkopoli käynnit Rv 13, kävin aina kerran kuussa, mutta Rv 33, kävin 2 krt kuussa. Niin suurta apua ei ollut, he eivät saaneet pelkojani muutettua, mutta rohkaisi.
Rv 39 5, syntyi sektiolla pieni rakas poika, joka nyt on 6kk:)
Tsemppiä!
Kiitos teille molemmille vastanneille!!! Olitte aivan ihanasti kirjoittaneet!! :)
Toivottavasti viikon päästä lääkärini on myös mukava ja empaattinen ja näkee tämän todellisen pelkoni..
Oikein mukavaa kesän jatkoa teille molemmille! :)
mulla oli kirjotettuna paperille ajatukset, koska en olisi saanu sanaa suustani ilman sitä. annoin vaan paperin käteen sille kätilölle sielä pelkopolilla ja siitä sitte asiaa kerralla hän alkoi kysellä ja selvittää asioita. asiat alkoikin selvitä ja pelko sai rajat ja nimet. apuakin löytyi. ja henkilökunta hoiti homman hienosti. en halunnut sektiota, ja poika syntyi normaalisti ilman mitään ongelmia. nyt tän toisen kanssa olen menossa silti vielä sielä polilla käymään ja tiedottamaan heille, että vaikka olen toissynnyttäjä, ei ne alkuperäiset pelot ole mihkään kadonneet. eli toimintatapa olis sama kuin ekallakin kerralla. saas nähä ny sitte miten käy.