http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Yhä useampi vaihtaa sukunimensä/1135258990701
Maistraatin johtajan mukaan usein nimenvaihtajat etsivät ruotsalaisia nimiä suvustaan. Yöks!
Siis mikä joitakin suomalaisia oikein vaivaa? Täyssuomalaiset etsivät ruotsalaista nimeä, jotta voisivat ottaa sen käyttöön. Voiko olla kansallisesti alentavampaa käytöstä?
On muka NIIN fiiniä, kun ihan ruottalainen nimi. Hohhoijaa. Todistavat olevansa todellisia juntteja.
Noh. Noita sasia ja lipposia on aina löytynyt maastamme.
Maistraatin johtajan mukaan usein nimenvaihtajat etsivät ruotsalaisia nimiä suvustaan. Yöks!
Siis mikä joitakin suomalaisia oikein vaivaa? Täyssuomalaiset etsivät ruotsalaista nimeä, jotta voisivat ottaa sen käyttöön. Voiko olla kansallisesti alentavampaa käytöstä?
On muka NIIN fiiniä, kun ihan ruottalainen nimi. Hohhoijaa. Todistavat olevansa todellisia juntteja.
Noh. Noita sasia ja lipposia on aina löytynyt maastamme.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miksi maistraatin johtaja tai kukaan muukaan auktoriteetti ei ihmettele moista taipumusta?
Mielestäni tuollainen ruotsintaminen pitäisi estää tai ainakin tehdä se todella hankalaksi ja kalliiksi.
Eihän ole mitään järkeä, että umpisuomalainen lähes yksikielisessä Suomessa vaihtaa suomalaisen nimensä pois!
"Mielestäni tuollainen ruotsintaminen pitäisi estää tai ainakin tehdä se todella hankalaksi ja kalliiksi. "
Miksi ihmiset eivät saisi tehdä oman nimensä kanssa niin kuin haluavat?
Koska se on JÄRJETÖNTÄ. Varmasti sinunkin mielestäsi. Eikö se riitä syyksi?
Paljon typerämpiäkin lakeja ja esteitä on olemassa.
Esim kielilaki on kokonaisuudessaan järjettömämpi.
Entäpä sukunimen vaihtaminen avioliiton yhteydessä? Onko sekin järjetöntä?
Se on ihan ymmärrettävää nimen vaihtoa. Ja se on lisäksi vanha perinne.
Onko sitten ymmärrettävää jättää nimi vaihtamatta naimisiin mennessä? Yhä useampi jättää vaihtamatta. Eikä se ole mikään vanha perinne.
En edelleenkään ymmärrä, miksi ihmiset eivät saisi vaihtaa nimeään, jos niin haluavat. Ei kai asioita voidan lähteä kieltämään ihan vain sillä perusteella, että ne ovat jonkun mielestä järjettömiä?
Ei ehkä kieltäminen ole demokratiassa mahdollista, mutta vaikeuttaminen kyllä.
Kuten alkoholi- ja tupakkalait. Moni liberaali pitää päihteiden saannin vaikeuttamista yksilön vapauden loukkauksena.
Kuitenkin rajoittavia lakeja tehdään irrationaalisen käyttäytymisen vähentämiseksi.
Käsittääkseni alkoholti- ja tupakkarajoitusten syyt ovat kansanterveydelliset. Mitkä mahtaisivat olla syyt sille, ettei ihminen saa vaihtaa nimeään?
Terveysaspekti ei muuta mitään. Kyseessä on kuitenkin puuttuminen yksilön vapauksiin, koska alkoholi ja tupakka ovat laillisia aineita.
Periaatteessa KAIKKI estävät lait ovat rajoittamista. Niitä tehdään kuitenkin niiden yleisen hyödyn ja järkevyyden takia.
Terveysaspekti ja muut haitat vaikuttavat asiaan varsin paljon koska juuri niiden vuoksi alkoholin ja tupakan myyntiä ja käyttöäkin pyritään jossain määrin rajoittamaan.
Mutta mitä yleistä haittaa nimen vaihto aiheuttaa?
Tuskin mitään. Luulenpa, että edellisen kirjoittajan tuohtumus johtuu ennemminkin siitä, että äidinkieleltään suomenkielinen haluaa ruotsinkielisen nimen. Tunnen myös ruotsinkielisiä, joiden mielestä on surullista, että moni ruotsinkielinen suku meni suomentamaan nimensä ja kadotti siten osan identiteettiään suomenruotsalaisena.
Yhä vieläkin suomenruotsalaiset näyttävät olevan katkeria siitä, että n. 100 000 henkilöä vaihtoi ruotsalaisen nimensä suomalaiseksi v. 1906. Kalevalan juhlavuonna 1935 oli toinen nimenmuutosten aalto, jolloin n.35 000 henkilöä vaihtoi ruotsalaisen nimensä suomenkieliseksi.
Kaukaiselle esi-isälleni yritettiin antaa ruotsinkielinen sukunimi joskus 1860-luvulla, mutta hän vaati suomenkielisen nimen. Kuulemma 1800-luvun lopulla oli trendinä vaatia suomenkielisen nimen käyttämistä virallisissa asiakirjoissa.
Suomenruotsalaisten taholla jotkut yrittivät väittää, että nimenmuutokset olisivat tarkoittaneet, että ruotsinkieliset luopuivat äidinkielestään ja rupesivat suomenkielisiksi. Tätä väitti jopa Hbl vuonna 2006, mutta pääkirjoituksen laatija pyysi sentään anteeksi virhettään.
Hauskaa, jos suomenruotsalaisella taholla nykyisin ollaan vapaamielisiä ja toivon että Rautalapiokin antaa arvoa Johannes Linnankosken ja Suomalaisuuden liiton arvokkaalle työlle.
"Yhä vieläkin suomenruotsalaiset näyttävät olevan katkeria..."
Itse sain tästä ketjusta kyllä enemmänkin sellaisen vaikutelman, että joitakin netti fennoja ketuttaa kun jotkut esimerkiksi ns. juuriaan hakiessaan vaihtavat nimensä.
"Kuulemma 1800-luvun lopulla oli trendinä vaatia suomenkielisen nimen käyttämistä virallisissa asiakirjoissa. "
Näin tosiaan on ollut. 1800-luvun alkupuolella taas oli trendinä ottaa ruotsinkielinen sukunimi. Niin ne muodit vaihtelevat. En tiedä pitäisikö minun nyt toivoa nimimerkki trotjänaren arvostavan niitä, jotka noudattivat 1800-luvun alkupuolen muotia kun hän toivoo minun arvostavan seuranneen vuosisadan vaihteen trendsettereitä?
Aikanaan, 1800-luvun alkupuolella kirkonkirjat pidettiin ruotsiksi. Matti Antinpoika sai silloin helposti nimekseen Mats Andersson. Sukunimilakia ei ollut, ja nimi saattoi tulla isän mukaan tai sukunimi valikoitui kotitalon mukaan.
Linnankosken ja Suomalaisuuden liiton projekti v. 1906 johtui siitä, että hallintokielen ollessa ruotsi, olivat täysin suomenkieliset henkilöt ja suvut saaneet asiakirjoihin ruotsinkielisen nimen. Kysymys ei ollut hallintoalamaisen tahdosta tai omasta valinnasta. Toisaalta sukunimi ei niihin aikoihin ollut tärkeä, ja se saattoi vaihtua toiseksi ilman sen suurempia muodollisuuksia. Kun muuttoliike vilkastui ja ihmiset muuttivat kaupunkeihin tai siirtyivät muihin kuin maatalousammatteihin, alkoi sukunimellä olla suurempi merkitys, ja nimikin on viesti. Myös nimenmuutos oli v. 1906 viesti, ja se karvasteli ruotsinkielisiä pitkään.
Tässä keskustelussa esitetyt yksittäiset mielipiteet eivät kanna kauaksi, eikä niitä kannata verrata Hufvudstadsbladetin katkerasävyiseen kirjoitteluun vuonna 2006.
Tietenkin itse kukin voi valita sukunimensä, lain puitteissa tietenkin.
Toisin kuin nimimerkki trotjänare esittää, kaikki ruotsinkieliset nimet eivät suinkaan olleet seurausta pappien taipumuksesta kirjoittaa suomalainen nimi ruotsalaiseen asuun, vaan monet ottivat ruotsinkielisen nimen käyttöön ihan tietoisena valintana. Aiheesta on paljon aikalaisdokumentteja. Kirkonkirjojenkin kohdalla on syytä muistaa, että etunimistömmehän oli pitkälti kansainvälistä perua eikä ole laisinkaan mikään ihme, että nimet kirjoitettiin niin kuin ne kirjoitettiin, siis ei suomalaista ääntämystä mukaillen.
Hbl:n vuoden 2006 kirjoittelu ei sekään ole kovin monen tiedossa ja onhan siitä pian kulunutkin puoli vuosikymmentä. 1800-1900 -lukujen nimenvaihdokset olivat aikansa muoti-ilmiö. Tänään muoti on toinen.
Totta. Armeijassa palvellut esi-isäni halusi pitää armeija-aikaisen liikanimensä. On toki ollut hyviä syitä ottaa ruotsinkielinen nimi.
Toisaalta on hiukan surku olo lukea vanhoja kirkonkirjoja ja nähdä, miten esivanhempien nimet on kirjoitettu väärin ja väännetty ihmeellisiin muotoihin. Mutta se kertoo ajasta ja tavasta sekin.
Ei pidä ihmetellä, jos suomenkielisiä ei vanha nimikäytäntö pelkästään ilahduta. Mutta nythän on kaikki hyvin.
"Toisaalta on hiukan surku olo lukea vanhoja kirkonkirjoja ja nähdä, miten esivanhempien nimet on kirjoitettu väärin ja väännetty ihmeellisiin muotoihin. Mutta se kertoo ajasta ja tavasta sekin."
Toisaalta sen voi nähdä niinkin, että nimen kirjoitusasu ja sen ääntämisasu olivat erit. Thomas ääntyi Tuomas, Mattias oli sanottuna Matti jne.
Muistetaan, että varsinkin etunimet olivat aivan pääsääntöisesti tuontitavaraa ja perisuomalaisen oloisetkin nimet väännöksiä pyhimysten nimistä. Esim. Kari - Makarios, Matti - Matteus jne.
Toki, eikä nimillä ollut ilmeisesti pysyvää muotoa, joten saman henkilön nimet saatettiin kirjoittaa joka kerta eri tavalla. Ehkä niin tehtiin ruotsinkielisissäkin pitäjissä?
Lipponen on perisuomalainen nimi, kai Sasikin.
koska alunperin monella oli suomalainen nimi joka oli PAKKO muuttaa ruotsinkieliseksi.
nykyään olen Björkvik :D
Tämä hieno vanha nimi löytyy omasta sukupuusta. Otin siis suvun vanha nimi takaisin.
oli viisas kun muutti nimensä kauniiseen Koivulahteen ja nyt sinä tyhmyri otit orjanimen takaisin.
Ja sinä luulet että se tekee sinusta jotenkin paremman ihmisen?
Tavallainen pulliainen olet kuten muutkin.
Minulla taas on paljon leuhkittavaa. Olen äitini kautta sukua muutamalle SS-kovanaamalle. Isän kautta sukua parille Suomen sekä Saksan johtavalle lentäjä.ässälle. Sinä idiootti leuhkit vaan jollain typerällä ruotsalaisella nimellä.
ihmiset palaavat juurilleen ja ottavat tyylikkäitä sukunimiä ja ihan omasta tahdostaan ja iloisesti. Mahtaa fennoja kismittää aivan mahottomasti, nyt fennot veivaamaan päälle lakia, kieltoja ja verotusta vaikka tämän palstan kautta - kyllä fennot tietää mikä on kansalle parasta heheee..
Näin se menee - vihan ja katkeruuden kylväminen toimii päinvastoin kuin fennot luulevat, suomenruotsin uusi tuleminen ja trendikkyys kasvaa vauhdilla!
"Tavallainen pulliainen olet kuten muutkin."
siis tavallinen pulliainen mutta nykyään suvun alkuperäisellä nimellä :D
Vaihtavat herkästi nimensä peittääkseen menneisyytensä.
Artikkelissa sanotaan. "Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa haetaan omassa suvussa käytössä ollutta ruotsinkielistä sukunimeä"
Ongelmahan on selvä. Ihmisellä on sukunimi, josta joko ei pidä tai joka on turhan yleinen. Ne muutkin nimet suvussa saattavat olla yleisiä. Ruotsinkielisen haaran nimi on kenties kaunis ja antaa kuvan vanhasta sivistyssuvusta. Sellaisia ihmiset ovat.
Minusta suomenkielisten sukunimet ovat turhan samanlaisia. Järvisiä ja Korhosia tuli niin paljon suomalaisten ottaessa nimiä, koska nämä kuulostivat omana aikanaan kauniilta. Olen itse vaihtanut sellaisen suvussa esiintyneeseen suomalaiseen nimeen, joka taas kantaa myöhemmän ja romanttisemman suomalaistamisaallon nimiperinnettä.
On hyvä, jos nimi löytyy omasta suvusta, mutta sukunimeä ei enää pidetä suvun nimenä vaan enemmänkin perheen nimenä. Siksi monet uudet avioparit tekevät oman sukunimen.
Ei suomenkielisten sukunimien määrä vähene oleellisesti, vaikka osa niistä vaihtuisi ulkomaalaisperäiseen nimeen. Sukunimiperinne vain rikastuu.
Etsin nyt selitystä sille, miksi meillä on "virtasia" niin tavattoman paljon. Nykykorvallehan virtaset, lehtiset, järvelät eivät ole mitenkään erityisen kauniita jos eivät rumiakaan nimiä.
Selitystä esimerkiksi tässä.
1800-luvulla "Sukunimettömät loivat tietoisesti uusia
nimiä, Virtasia, Niemisiä, Koskisia, Aaltosia,
Saarisia, Lahtisia, Lehtisiä. Niitä ei
ollut aiemmilla sukupolvilla ollut, niitä ei
peritty, mutta ne tarkoitettiin heti syntymästään
periytyviksi, ne aiottiin tarkoituksella
sukunimiksi, uusien alkavien sukujen nimiksi
siitäkin huolimatta, että sisarukset
saattoivat ottaa itselleen eri nimiä."
Olen itsekin ihmetellyt, miksi 1800-luvun lopussa suvussani iso veljessarja otti kukin oman "lahtisensa" - se vain oli siihen aikaan hienoa.
"Yleinen sukunimien
omaksuminen oli myös merkittävä askel
säätyrajoituksen poistamiseksi, sillä Järvisiä
ja Niemisiä voitiin omaksua sukunimiksi
yhteiskuntaluokasta riippumatta. Tämä
niin sanottu Virtanen-tyyppi oli ensimmäinen
selvästi säätyjaosta riippumaton nimijärjestelmä."
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2004_398.pdf
Siis ymmärrän hyvin, jos ei halua olla tusina-koskinen, mutta toisaalta näilläkin nimillä on kyllä ihan kaunis historia.
Mielestäni olisi syytä innostaa ihmisiä luomaan omia nimiä - tosin nimistönvartijat ovat varmasti kova pala, sillä nimistöä suojellaan ja siksi on helpompi ottaa suvussa jo ollut nimi kuin laatia itse jokin suomalaiselta kuulostava uusionimi. Kun useimmilla vielä ainut "erilainen" nimi virtashistoriassa on se satunnainen ruotsinkielinen, tietysti valinta osuu siihen. Kyse ei ole mistään erityisestä ruotsinmielisyydestä.