Luin juuri palstalla keskustelua isosta ikäerosta. Varmasti on paljon suhteita, jotka ovat onnistuneet isosta ikäerosta huolimatta. Itsellänikin on ollut tilanne, jolloin ihastuin itseäni reilut kymmenen vuotta vanhempaan mieheen, mutta tuokin ikäero mietitytti jonkin verran.
Entäpä sitten ne suhteet, joissa ikäero tuli esteeksi. Onko sellaisista kokemuksia? Olisi kiva kuulla kokemuksistanne.
Entäpä sitten ne suhteet, joissa ikäero tuli esteeksi. Onko sellaisista kokemuksia? Olisi kiva kuulla kokemuksistanne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä olen 41 ja mies 26,millä on ikäeroa,mutta mies rakastaa minua suuresti ja minä häntä.Alusta lähtien meillä on synkanny niin hyvin,etten koskaan ole tavannut samanlaista miestä!!
En usko että iällä on sen suurempaa merkitystä aikuisiällä jos luonteet täsmää,on yhteisiä haaveita/unelmia ja samat arvot ja mielenkiinnon kohteet.
Iästä riippumatta eri ikäiset ihmiset ovat voineet käydä läpi samanlaisia elämänvaiheita, mikä on tietysti yhdistävää. Jokainen tietysti haluaa rakentaa suhteensa jollekkin pohjalle, edellämainittuja asioita itse pitäisin tärkeinä kun miettii yhteistä tulevaisuutta, jos puhutaan yleisesti eikä korosteta esim. tiettyjä luonteenpiirteitä tms.
Kyllä sen huomaa kun yhteen sovitaan.Aina ei vain käy niin onnellisesti että olisi mahdollista olla yhdessä.
En itse sanoisi kyllä kymmenen vuoden ikäeroa vielä todellakaan suureksi (itse tapailen miestä, joka on minua 19 vuotta vanhempi. Lisäksi sukulaisissani ja ystävissäni on useita pareja joiden ikäero on siinä kahdenkymmenen vuoden molemmin puolin). Mielestäni tärkeämpää on se, oletteko sinä ja hän "samalla aaltopituudella", viihdyttekö aidosti yhdessä ja miten tulette toimeen keskenänne.
Suhteessa kuin suhteessa on aina ongelmia (suurempia tai pienempiä), oli ikäeroa tai ei. niin kauan kuin molemmat osapuolet ovat täysi-ikäisiä ja järjissään, ei mielestäni ikäero ole mikään haitta, se voi päinvastoin olla pelkästään hyväksi (vastakohdathan tunnetusti täydentävät toisiaan, toisinaan ikäero voi esimerkiksi tasapainottaa toista osapuolta ja paljon muutakin positiivista). Muiden ihmisten (perheiden, ystävien, tuttujen ja tuntemattomienkin) mielipiteet ovat tietysti asia erikseen, mutta tarpeeksi kypsä ihminenhän osaa olla välittämättä muiden ilkeistä puheista, eikö? ;-)
Minulla ja jätkäkaverillani on 20 vuotta ikäeroa ja me olemme ihan onnellisia yhdessä.Tietysti riitoja joskus on mutta ne eivät ole iästä kiinni. Samat riidat olisivat samanikäisenkin kanssa.
Perheen perustaminen voi olla sellainen asia, jonka kanssa voi tulla ongelmia. Minulla ei ole kokemusta asiasta, mutta ajattelisin näin. Toinen voi haluta lapsia ennen, kuin toinen on siihen valmis. Tokihan näin voi käydä, vaikkei olisikaan ikäeroa. Fyysiset vanhenemiseen liittyvät seikat helposti kuitenkin lisäävät sen mahdollisuutta.
Teidän ikäeronne ei kuulosta minusta kamalan suurelta.
Minä nainen 47 v. Mies 35 v. Mies on eronnut avioliitosta, josta hänellä on kaksi lasta. Minulla ei lapsia ole koskaan ollutkaan, eikä nyt voi niiden hankintaa enää harkitakaan. Mutta miehelle riittää ne lapset jotka hänellä on, eikä haluakaan enää lisää.
Ikäero no jollekkin se on pulma ja jollekkin ei,
minulla on naisystävä 10v. vanhempi ja hyvin tulemme toimeen. Ikä ero ei ole esteenä oli nuorempi tai vanhempi se on ihmisluonteesta hyvin paljon kiinni. Minun kohdalle on tullut tämmäöinen suhde hyvin olemme tulleet juttuun ja vielä se seisoo sexikin seurana.
Itse olen 21 v. ja mieheni on 46 v. ja meillä menee todella hyvin.Ikäerosta ei ole ollut haitttaa.Rakkaus ei tosiaankaan katso ikää!
minulla ja miesystävälläni on 23 vuotta ikäeroa..aluksi itsekin mietin et eihän tämä voi onnistua mutta tutustuttiin ja ikinä en ole tavannut ihmistä jonka kanssa olisin yhtä onnellinen eli pois en vaihtas!tärkeintä muut asiat EI ikä!