Miten te muut toimitte noin kaksivuotiaan kiukkukohtauksen tullessa (ei siis ole esim, saanut haluamaansa)? Meillä kiukku on hyvin voimakasta, poika läpsii, kirkuu, ei saa ottaa syliin mutta toisaalta ei saa olla ottamattakaan, pitää olla lähellä mutta kaukana.. Hankalaa! Miten te siis toimitte tuollaisessa tilanteessa? Itse olen rauhallisena, lähellä, en anna läpsiä (otan kädestä kiinni tai menen sen verran kauemmas ettei yletä läpsi). Kestää 5-20 min. Saako noita tilanteita mitenkään helpotettua? Onko vinkkejä? Kyselin asiasta myös toisella palstalla kun en tiedä kummassa olisi oikeampi paikka aiheelle..
Lapsen kiukkukohtaukset
kiukkulaisen äiti
5279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eiköhän se oikea tapa ole olla kuin ei huomaisikaan lasta kiukun aikana. Jottei kiukusta tulee semmoista, jee tällä mut huomataan/saan periksi ilmiötä. Tietty se pitää huolehtia ettei pääse läpsimään muita. Taidat näin olla toiminutkin tosin,joten tuskin huolen aihetta.
Ihan hyvin toimit.Menee ohi kyllä ja kuuluu kasvuun.
Aikuisen rauhallisuus tärkeää.Anna raivota kiukku pois.
En tykkää tavasta jota jotkut käyttää että pidetään kiinni lujasti kiukkukohtauksen ajan.
Voit sanoa että: Okei,olet vihainen, sovitaan että tulet sitten kun olet rauhoittunut niin halitaan
sitten oikein kunnolla.
Kun lapsi on rauhottunut niin hänelle voi selittää esim.miksei saanut haluamaansa.
Itkun ja raivon aikana on minunkin mielestä ihan turha selitellä mitään.
Ja kannattaa pitää päänsä eli jos lapsi kiljuu että haluaa niin rauhallisesti
vaan sanoo että "et saa".
Vein itse joskus tossa iässä makkariin kun raivosi ja sanoin että tulee sitten kun
on rauhottunut.
Tärkeää on myös itse sitten unohtaa eli ei huomauttele asiasta enää tyyliin
"kun silloin kiukuttelit.."
Kehut vaan että kiva kun olet taas iloinen!:)
Tsemppiä!
Joo juuri tuollein olen toiminutkin.
Tuo makuuhuoneeseen rauhoittumaan vieminen ei onnistu, koska poika kävellä jaaraa perässä ja kirkuu yhä vain kovempaa jos yritän viedä häntä rauhoittumaan ja itse läheä toiseen huoneeseen.
Tosi kiva saada komppausta, että toimin suunnilleen oikein ja että tämä on ihan normaalia. Tuntuu että kaikille tutuilla on niin "tasaisia" lapsia ja tämä meidän pikku herran kun on niiiin temperamenttinen :)
salaa korvatulpat jos ei suostu jäämään muualle ja pitää vieressä huutaa!:)
Vie suurimman terän huudolta ja jaksat paremmin olla rauhallinen.
Kyllä sitä muillakin tempperamenttisia lapsia on
ja vaikka omani (nyt jo 5 ja puoli v) on aika rauhallinen ja helppo lapsi
niin muistan kyllä uhmaiän,siinä 2,5-vuotiaana.
Muista aina että haisee se prinsessankin paska!:)
Kun kerran susta tuntuu että "kaikilla muilla..."
kiukuttelija, mutta oikein taitavasti osaa jo raivota, kun ei saa haluamaansa. Nyt ja tulevaisuudessakin meillä on käytössä se, että yritän ottaa syiliin, mutta jos meuhkaa niin lasken pois ja selitän hänelle miksi ei saanut haluamaansa ja sanon, että äiti lähtee nyt hommiin ja sinä saat tulla mukaan kun rauhoitut. Sitten huutaa jonkin aikaa, kulkee perässä, mutten kuuntele. Muutaman minuutin päästä kysyn joko helpotti ja yritän "sovitella". JOs ei helpota, jatkaa huutamista. Yleensä toisella kerralla raivo unohtuu ja saattaa hetken itkeä surullisena sylissä tai kesken itkun alkaa puuhastella jotain muuta.