Minä tunsin itseni puolustuvoimain sankariksi.Palvelin esikuntakomppaniassa,jota kateelliset kutsuivat palikkakomppaniaksi.Kateus muissa varusmiehissä meitä kohtaan oli kamalaa.Palvelus oli pääsääntöisesti putkiväijyä eli vartiointia jatkuvasti.Olin,niin ylpeä,kun sain aseen ja oikeat ammukset.Alokasaikana joutui,niin paljon ampumaan,niitä räkäpäitä.Oli rankkaa aina putsata pyssyä räkäpäiden jälkeen,mutta ampuminen oli hauskaa ja annoin palaa.Sitten,kun tuli kovat,niin tunsin itseni mieheksi.Lähin varusmies esimieheni oli korpraali Hyvönen Kuopisota.Rehellinen ja oikeuden mukainen maaseudun poika.Hoidimme myös huoltoa,kuten vesojen siivousta,saunan lämmitystä ja tietysti keskustalaista sielua lähinnä olevaa perunan kuorintaa ja muita keittion hommia.Armeija-ajastani on jäänyt hyvät muistot ja vähän potuttaakin,kun eivät ole kertauksiin kutsuneet.Opin kai kerralla kaiken,niin hyvin,että puolustusvoimisa arvioivat,ettei turhan takia tarvitse kutsua minua sinne.
Puolustusvoimain sankari
Kapitulantti
5117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu, minäkin palvelin esikunnassa. Olin aliupseeri. Tai oikeasti yli-aliupseeri, sillä olin käynyt rottakoulun ja sen jälkeen esikunta-aliupseerin kurssin, jonka priimus olin, siis paras kaikista, ja siis saatoin käyttää itse itsestäni yli-aliupseerin nimitystä. Esikunnassa teimme hyvin paljon samanlaisia vaativia aliupseerin tehtäviä kuin sinäkin olet tehnyt, siis näitä siivousta, saunan lämmitystä (siitä sainkin oikein upseerin tittelin, saunamajuri) kahvinkeittoa ja vaativia pepereiden kopiointeja sekä arkistointia. Se se oli vaativaa hommaa, piti osata laittaa paperit oikein päin oikeaan laatikkoon ja sitten viedä arkiston hyllylle oikeaan paikkaan. Siihen piti käydä oikein kurssi, ja turha kai mianita että olin senkin kurssin priimus yleisarvosanalla Miles Tabula Rasa.
Sehän se oli meidän maalaispoikien kohtalo yleensä suomen raskaassa.Esikuntakomppania,mitä palikkakomppaniaksi haukkuivat.Reservinaliupseerikouluun ei minulla,niinkuin kapitulantillakaan ollut pienintäkän mahdollisuutta.Koulupohja jo esti sen ja sitten pärjääminen ns palikkatestissä.Serkkuni Helsingin Puistolasta,joka oli ylioppilas kävi reservialiupseerikoulun ja pääsi vielä rukkiin Haminaan,mutta kaveri onkin nyt insinöörinä Nokialla espoossa ja Kokoomuslainen.Palvelin kahdeksan kuukauttani mallikkaasti ja parhaan kykyni mukaan.
kepulaisesta perheestä ja koko armeija otti pattiin, ei edes perunalomaa saannut ja heinänteosta puhumattakaan. Kepulainen isäni oli kova Kekkosen mies ja sanoi, että kyllä Neuvostoliitto hoitaa suomen puolustuksen, koska meillä on YYA-sopimus. Olin Lappeenrannassa hevostenhoitajana ja 8 kuukautta oli enemmän kuin tarpeeksi. Miksi meillä ei ole edelleen YYA-sopimusta ja ruplarahoitusta idästä? Asiat olisi paljon paremmin ja maatalouskin kannattaisi.
Minut laitetttiin Ylämyllylle ja 11 kuukautta palvelua ajasta osa piti olla ja ryhmyrinä kepuloisille,Silloinkin kepuloisille myönnettiin ihmeellisiä lomia,kuten perunannosto ja heinätyöt,etc.Perheellämme pieni putkiliike Tampereella,jossa minua olisi välttämättä tarvittu välilä,mutta lomaa ei herunut.Ihmettelin siivestäjiä ja ajattelin,etten keskustaa tule äänestämään ikinä ja lupausa on pitänyt.siviiliin tulin 74.Aina keskustalailsilla vain källi mielessä.
ollut iso sotaherra minuun verrattuna.
Minua ei tuonne meinattu huolia ollenkaan, mutta kun pirrautin silloinkin itkun, niin jopas heltyivät.
Tuo sattumus on maineekkaan sotilasurani alkumetreiltä.
Lopunhan te jo tiedättekin.
terveisin kapulinne evp.
jatkan toisaalla , kun saan itkuni loppumaan. Oli se niin herkkä tilanne tuokin.