Viimeisessä kirjeessä Laestadius kuvailee oloaan: "Tässä minä makaan tuskien vuoteella odotellen, että kuoleman enkeli pian kirvoittaisi minut. Ja rakkaan veljeni, joka jää vielä minun jälkeeni eloon, ei pitäisi jättää rukoilematta esirukouksia minun puolestani, sillä minun uskoni on usein heikko ja toivo usein kaukana. Kuitenkin minä uskon, että suuri Sovittaja ja orjantappuroilla kruunattu kuningas ei ole hylkäävä minua".
Lars Leevin jälkeen lestadiolaisuus ei ole enää ollut puhdas oppinen liike vaan sen jäseniä on viety kuin
"pässiä narussa", riippuen siitä, kuka on sattunut olemaan lahkon johdossa. Vl-liikkessä kaivattaisiin nyt
kipeästi Lars Leevinkin suuresti kunnioittamaa köyhän Marian uskoontulon kokemusta;
»Tällä tytöllä oli armonjärjestyksessä kokemuksia, joita en koskaan ennen ollut kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valkeutta pimeydessä. Vaeltaessaan hän oli lopulta tullut Noraan pastori Brandellin luo, ja kun tyttö avasi hänelle sydämensä, niin Brandell vapautti hänet epäilyksistä. Tyttö tuli hänen välityksellään elävään uskoon. Ja minä ajattelin tässä on nyt yksi Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja nyt vasta, ajattelin minä, nyt näen tien, joka vie elämään; se on ollut kätkettynä, kunnes sain puhua Marian kanssa. Hänen yksinkertaiset kertomukset kokemuksistansa ja vaelluksistansa teki niin syvän vaikutuksen sydämeeni, että minullekin valkeni: minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua. Mutta Åselen papit eivät tunteneet Marian sydäntä, ja Maria tunsi myöskin, etteivät he olleet tästä lammashuoneesta. Olen muistava köyhää Mariaa niin kauan kuin elän, ja toivon kohtaavani hänet kirkkaammassa maailmassa toisella puolen hautaa.»
(Laestadius 1852)
Tätä köyhän Marian ihmettä odotellessa toivon, että vl-papit eivät tuomitsisi enää yhtään sisarta tai veljeä helvetin tuleen vaan opettelisivat rakastamaan ensin itseään, sitten lähimmäistään ja lopulta Jumalaansa yli kaiken. Muuten tästä vl-uskosta ei ole mitään muuta kuin haittaa.
Lars Leevin jälkeen lestadiolaisuus ei ole enää ollut puhdas oppinen liike vaan sen jäseniä on viety kuin
"pässiä narussa", riippuen siitä, kuka on sattunut olemaan lahkon johdossa. Vl-liikkessä kaivattaisiin nyt
kipeästi Lars Leevinkin suuresti kunnioittamaa köyhän Marian uskoontulon kokemusta;
»Tällä tytöllä oli armonjärjestyksessä kokemuksia, joita en koskaan ennen ollut kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valkeutta pimeydessä. Vaeltaessaan hän oli lopulta tullut Noraan pastori Brandellin luo, ja kun tyttö avasi hänelle sydämensä, niin Brandell vapautti hänet epäilyksistä. Tyttö tuli hänen välityksellään elävään uskoon. Ja minä ajattelin tässä on nyt yksi Maria, joka istuu Jeesuksen jalkain juuressa. Ja nyt vasta, ajattelin minä, nyt näen tien, joka vie elämään; se on ollut kätkettynä, kunnes sain puhua Marian kanssa. Hänen yksinkertaiset kertomukset kokemuksistansa ja vaelluksistansa teki niin syvän vaikutuksen sydämeeni, että minullekin valkeni: minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua. Mutta Åselen papit eivät tunteneet Marian sydäntä, ja Maria tunsi myöskin, etteivät he olleet tästä lammashuoneesta. Olen muistava köyhää Mariaa niin kauan kuin elän, ja toivon kohtaavani hänet kirkkaammassa maailmassa toisella puolen hautaa.»
(Laestadius 1852)
Tätä köyhän Marian ihmettä odotellessa toivon, että vl-papit eivät tuomitsisi enää yhtään sisarta tai veljeä helvetin tuleen vaan opettelisivat rakastamaan ensin itseään, sitten lähimmäistään ja lopulta Jumalaansa yli kaiken. Muuten tästä vl-uskosta ei ole mitään muuta kuin haittaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se, ettei LLL kertaakaan maininnut - Jeesusken nimessä synnit on anteeksi.
Tämä pelastavana fokuksena tuli vasta - 60 luvulla taulukauppjen yhteydessä muotiin.
Kes
LLL.n saarnoja, kylläpäs mainitsee ja useasti!
Niinkuin myös Luther!!!
>> ettei LLL kertaakaan maininnut - Jeesusken nimessä synnit on anteeksi. > Tämä pelastavana fokuksena tuli vasta - 60 luvulla taulukauppjen yhteydessä muotiin.
potaskaa. Luther, kuin Laestaadiuskin olivat vain tavallisia kaljan ja viinan kittajia ja kovia tupakkamiehiä. He olivat suurimpia kansan kiihottajia.
>> Luther, kuin Laestaadiuskin olivat vain tavallisia kaljan ja viinan kittajia ja kovia tupakkamiehiä.
Se menee niinpäin että rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi.
Ensin Jumalaa. Sinä itserakas öykkäri panet Jumalan tulemaan viimeisenä. Mitäpä luulet että hän semmoisesta ajattelee? Ehkä säälii sinua ja antaa ymmärryksen. Etkä sinä itseäs voi rakastaa etkä muita jos et ensin rakasta Jumalaa, koska häneltä se rakkaus ihmistä kohtaan tulee.