Suomalainen Identiteettimme on kokoelma erilaisia tarinoita ja kokemuksia suomalaisuudesta. Suomalaisuuden (kuten muidenkin kansallisuuksien) sisältä löytyy erilaisia etnisiä, kielellisiä, luokkajakoja jne. Sisäiset ristiriidat kuuluvat yhtenäiseenkin ryhmään.
Jokainen suomalainen päätyy rakentamaan oman käsityksensä suomalaisuudesta, tosin yhdessä muiden kanssa. Tämä prosessi luo "suomalaisen identiteetin", joka on enemmänkin liikettä kuin betoniin valettua pysyvyyttä.
Vaikka yksilöiden ja vähemmistöjen, alakulttuurien kokemukset ja samaistumiskohteet, menneisyyden ja nykyisyyden tarinat ja niiden tulkinnat ovat erilaisia ja eri ryhmien välillä on jatkuva konflikti, tarinoissa on riittävän vahva yhteinen pohja, jotta ihmiset kokevat kuuluvansa samaan kansaan.
Ruotsin kieli esimerkiksi osuu suomalaisiin identiteetteihin vähintäänkin kahdella tavalla: se voi olla oleellinen komponentti kokemuksessa kaksikielisestä kansasta ja sen ruotsalaisesta historiasta - se voi olla kokemus pakkoruotsin aiheuttamasta kansallisesta traumasta ja taistelusta suomen kielen oikeutetusta asemasta.
Tärkeää olisi tunnustaa valtiollisella tasolla, ettei ole olemassa vain yhtä suomalaisuutta. Olisi myös yhdessä ymmärrettävä, ettei ruotsin opetus ole joko kolonialistinen jäänne tai sivistyksemme kivijalka - se voi olla joillekin jompaa kumpaa eikä kumpikaan tulkinta ole välttämättä väärin, mutta vaatimukset joko ajaa ruotsin kieli pois tai säilyttää se ehdottoman pakollisena ovat toimimattomia, sillä ne yrittävät pakottaa yhden ja saman identiteetin kaikille, mikä ei ole mahdollista.
On siis yhtä väärin tai oikein kieltää ruotsinkielisiä käyttämästä ruotsia Suomessa suomalaisuuteen vedoten kuin pakottaa jokainen suomalainen opiskelemaan ruotsia suomalaisuuteen vedoten.
Jokainen suomalainen päätyy rakentamaan oman käsityksensä suomalaisuudesta, tosin yhdessä muiden kanssa. Tämä prosessi luo "suomalaisen identiteetin", joka on enemmänkin liikettä kuin betoniin valettua pysyvyyttä.
Vaikka yksilöiden ja vähemmistöjen, alakulttuurien kokemukset ja samaistumiskohteet, menneisyyden ja nykyisyyden tarinat ja niiden tulkinnat ovat erilaisia ja eri ryhmien välillä on jatkuva konflikti, tarinoissa on riittävän vahva yhteinen pohja, jotta ihmiset kokevat kuuluvansa samaan kansaan.
Ruotsin kieli esimerkiksi osuu suomalaisiin identiteetteihin vähintäänkin kahdella tavalla: se voi olla oleellinen komponentti kokemuksessa kaksikielisestä kansasta ja sen ruotsalaisesta historiasta - se voi olla kokemus pakkoruotsin aiheuttamasta kansallisesta traumasta ja taistelusta suomen kielen oikeutetusta asemasta.
Tärkeää olisi tunnustaa valtiollisella tasolla, ettei ole olemassa vain yhtä suomalaisuutta. Olisi myös yhdessä ymmärrettävä, ettei ruotsin opetus ole joko kolonialistinen jäänne tai sivistyksemme kivijalka - se voi olla joillekin jompaa kumpaa eikä kumpikaan tulkinta ole välttämättä väärin, mutta vaatimukset joko ajaa ruotsin kieli pois tai säilyttää se ehdottoman pakollisena ovat toimimattomia, sillä ne yrittävät pakottaa yhden ja saman identiteetin kaikille, mikä ei ole mahdollista.
On siis yhtä väärin tai oikein kieltää ruotsinkielisiä käyttämästä ruotsia Suomessa suomalaisuuteen vedoten kuin pakottaa jokainen suomalainen opiskelemaan ruotsia suomalaisuuteen vedoten.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko tuo oma kirjoituksesi vai osa jotain laajempaa kirjoitusta?
Eletään ilmeisesti aikaa, että ns. tavikset joutuvat kirjoittamaan itse kielifilosofiansa ;)
Tehdään se sitten itse!
Meillä pitää olla valmiina sellaisia tekstejä, joilla hiljennämme muka-sivistyneen, muka-suvaitsevaisen, ihan-pihalla "onhan meillä pakkomatematiikkaakin" -retoriikan.
Turha on ylhäältä tai mistäkään muualta tulla sanomaan suomalaisille, mikä heidän identitettinsä on.
Se on yksinkertaisesti vain SUOMALAINEN.