Ette tiedä masennuksesta mitään.
Noin 10 vuotta koulukiusaamista.
Koko armeija kiusattuna/haukuttuna/pilkattuna.
Ei yhtään hyvää ystävää.
Asun yksin.
Paskaa työty, jossa vain "tupakkakavereita".
Vapaa-aika menee ryypätessä/huumeita käyttäessä.
Mitä v*ttua te tiedätte masennuksesta. Kertokaapa minulle.
Noin 10 vuotta koulukiusaamista.
Koko armeija kiusattuna/haukuttuna/pilkattuna.
Ei yhtään hyvää ystävää.
Asun yksin.
Paskaa työty, jossa vain "tupakkakavereita".
Vapaa-aika menee ryypätessä/huumeita käyttäessä.
Mitä v*ttua te tiedätte masennuksesta. Kertokaapa minulle.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Näillä listaamillasi asioilla ei suoranaisesti ole mitään yhteyttä masennukseen. Masennus on sairaus johon voi sairastua kuka vain syistä ja lähtökohdista riippumatta, joten muiden masennuksen kyseenalaistaminen on täysin turhaa. Elämän kolhut voivat tietenkin johtaa masennukseen ja harva noita voisi suruitta kohdatakaan.
"Masennus on sairaus johon voi sairastua kuka vain syistä ja lähtökohdista riippumatta, "'
Ei pidä paikkaansa. Masennus ei ole mikään "salama kirkkaalta taivaalta" tai että "aivot menisivät yhtäkkiä epäkuntoon", niin kuin lääketeollisuus toistaa.
Masennukseen ei sairastu kuka tahansa. vaan:
- traumaattisia ja stressaavia asioita kokeneet (varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa)
- heikommassa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa olevat ( ei tukiverkkoa)
- fyysisesti pitkäaikaissairaat
jne.
Ja tämä perustuu tutkimukseen.
Toki nämäkin voivat johtaa masennukseen, mutta masennus voi johtua myös aivoissa/hormoneissa/jne. tavattavasta syystä, että masennuksen tarkkoja syitä ei kunnolla kykene listaamaan sillä kaikki ottavat asiat eritavoin.
Kiitos että kirjoitit. Lähdetään nyt aluksi siitä.
.. mutta olen kovia kokenut minäkin ja masentunut jo ainakin 25 vuotta.
Onko sinulla aloittaja mitään hoitoa tai kuntoutusta?
Suhteet Sukulaisiin?
Viinan ja huumeiden käyttö vain pahentaa masennusta.
No minä ainakin sen verran että vakavaa masennusta olen kärsinyt 4 vuotta ja yritin myös itsemurhaa, en tiedä sitten riittääkö tuo sinun asteikollasi vielä mihinkään.
-noin 3 vuotta koulukiusaamista (yläaste)
-armeijassa kiusattiin ja oli todella vaikeaa aikaa
-ei yhtään ystävää, en kylläkään edes kaipaa
-asun yksin
-työni ei ole paskaa, (metallimies) riippuu vähän mitä arvostaa, ja tupakoinnin lopettanut vuosia sitten
-viikonloput menee kaljotellessa, valitettavasti.
-syynä kaikkeen tähän kurjuuteen on pakkoneuroosi, joka kyllä masentaa, mutta on pakkotaistella, kun muutakaan tietä ei ole!
Paska työ ja alkoholin/huumeiden liikakäyttö eivät aina tarkoita että henkilö olisi masentunut. Tiedän tapauksen joka on jo useamman kerran käynyt katkolla erilaisten päihteiden vuoksi koska biletys on alkanut olla liian hurjaa, tyypillä ei ole hääviä koulutusta joten työkin on sitten paskaduunia ja rahat tiukassa. Tyyppi on istunut vankilassakin ja hänen entinen tyttöystävänsä on raiskattu/surmattu. Silti hänen elämänasenteensa on positiivinen eikä hän jää murjottamaan vaikka hänellä helvetin vaikeita ongelmia tuleekin eteen näemmä. Toisaalta hänen luonteensa vuoksi hän ei joudu kärsimään yksinäisyydestä joka on tietysti erittäin paha ja ajan myötä ihmistä syövä asia :/
A:sta automaattisesti seuraa B.
Eli että jos on lapsuuden traumoja ja kovaa elämää. Kyse on myös tukiverkostosta ja nykyhetken tilanteesta. Jos on jotain valoa tunnelin päässä, niin on toiveikkuutta. Jos valoa ei ole, niin ns. kamelin selkä katkeaa.
Mutta on selvä todennäköisyys, että mitä enemmän ihmisellä on ollut/on traumoja/stressaavia tilanteita sitä todennäköisemmin ihminen masentuu. Tämä käy ilmi jopa biologisen psykiatrian tutkimuksista.
Eihän kaikki tupakoitsijatkaan saa keuhkosyöpää, vaikka todennäköisyys on paljon suurempi kuin ei-tupakoitsijoilla.
Ja viinan ja huumeiden käyttö ei kerro suoraan mielenteveysongelmista, mutta pahentaa niitä.
työtön
asun yksin
ei kavereita
paska perhe (juoppoja mielenvikasia) ja koko vitu suku
ylä asteella ei kiusattu, mutta kukaan ei huolinu mukaan mihinkään ja tämä myös jatkunu sen jälkeenkin
tulevaisuuden varalle ei mitään suunnitelmia
Mun varhaiskehitys pilattiin joten olen friikki ja tulen aina olemaan. Kiitos eräälle henkilölle joka sen teki. Mä en tämän takia pysty kaikkeen mihin muut ihmiset pystyvät olen henkisesti ja sosiaalisesti vajaavainen. Kaikki jotka ovat varhaispsykologiaa lukeneet tietävät sen merkityksen yksilön myöhemmälle kehitykselle.
intissä mua kutsuttiin neidiksi. Nauroivat kapiaisia myöten, että tulen varmasti viimeisenä päivänä paikalle hame päällä.
se satutti.
Kiusattu on minuakin vuosikaudet, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Armeijasta olen saanut onneksi aikanaan vapautuksen. Kärsin vakavista pakko-oireista. Asun yksin. Ei ole yhtään todellista ystävää, jolle uskaltaisi/haluaisi puhua mistään. Mietin itsemurhaa joka päivä.
Ryyppäämisestä ja huumeiden käytöstä voit syyttää ihan itseäsi, joten turha niitä tuohon oli listata. Itse olen yrittänyt pitää huolta ja auttaa itseäni - kaikesta niskaan kaadetusta paskasta ja itsevihasta huolimatta. Kukaan muu ei sitä puolestani tee, eikä ruikuttaminen auta mitään. Itsensä voi tappaa järkevämminkin kuin päihteillä.
tiedämmekin aika vitun paljon.
siinä elvistelet huumeillas ja "tietämykselläs"
-hah.
Tiedän masennuksesta sen, että siihen sairastumisen syyt ovat niin monimuotoiset, etten voi mennä sanomaan kenellekään, ettei tällä olisi mitään kokemusta masennuksesta.
masentua vitun mielenvikaisten psykopaattien takia?????? Jokainen joka kiusaa, on itse mieleltään sairastunut. Ja yrittää tartuttaa sen muihin valitettavan usein siinä onnistumalla. Missä teidän selkäranka on, antakaa takasin niin että oksat menee poikki. Jumalauta voittaja on vain ja ainostaan se joka ei anna muiden kävellä ylitseen eikä myöskään löydä tarvetta alistaa muita, täysin viattomia!!!!!!!!!
Noin 6 vuotta jatkuvaa koulukiusaamista.
Armeijasta vapautus masennuksen vuoksi.
Yksi ainoa ystävä, ja sitäkään en kovin usein tapaa.
Asun yksin.
Ei työtä, koska ei kokemusta, en pääse edes pizzanpaistajaksi.
Vapaa-aika menee tietokoneella, ruoan ahmimisessa ja oksentamisessa.
Rahat aina loppu ahmimisen takia.
Myös sokeritauti ja sen jatkuva huolehtiminen murheena.
Kyllä varmaan jotain tiedän.
Onko täällä joku kilpailu, kellä masentaa eniten tai kellä on kurjinta?
Minäkin osallistun: leikkikoulussa piti vaihtaa ryhmää kiusaamisen takia. Peruskoulussa kiusaamista koko kouluaika, lukiossa huutelivat alemman luokka-asteen pojat. Kotona narsisti-isä, tiukasti uskovainen.
Vakinainen työ viimeksi 1994, potkut olen saanut kahdesti, toinen tutasyistä, toinen 10 vuotta sitten koeajalla työkavereiden painostuksesta, kun en ollut perseennuolijayhteisöön soveltuva ja koulutustaso ei riittävä, heidän mielestään.
On puoliso ja lapsia. Toinen lapsista lievästi autistinen ja pitkäaikaissairas, toinen melko normaali, hiukan as-piirteitä. Ystäviä ei ole yhtään.
En minä kovin masentunut silti ole. En käytä mitään aineita, en juo, en tupakoi.