Ehdin olla 3 vuotta mieheni kanssa työelämässä valmistumisen jälkeen ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja meillä oli siis varmaan aikalailla keskipalkka ja vaikka matkustelimme ja laitoimme rahaa autoonkin ja ostimme tietysti lainalla ensiasunnon tuona aikana, niin silti meille jäi rahaa joka kk säästöön (tosin viimosena vuotena palkkamme nousi ja saimme säästettyä huomattavasti enemmän), mutta tosi monet tuttavapiiristämme olivat olleet jo useita, useita vuosia töissä ennen kuin me vasta valmistuimme ja usealla heistä on aikalailla sama palkka kuin meilläkin. Jotenkin ihmetetyttää suuresti, että miten nämä ihmiset (en nyt siis puhu opiskelijoista, työttömistä tai vastavalmistuneista) eivät ole yhtään pystyneet saamaan rahaa säästöön ja sitten lasten tullessa sanovat ettei ole varaa olla kotona lapsen kanssa kuin max 1-vuotta? Itsekin saan tällä hetkellä hoitorahaa vain sen rapiat 300e miinus verot, mutta lapset hoidetaan kotona ainakin 2-vuotiaaksi meillä ja käsittääkseni asuntolainastakin olisi mahdollista maksaa pelkkiä korkoja nämä vuodet. Tämä on jokaisen oma valinta, mutta kuinka monella on oikeasti pakko taloudellisista syistä mennä töihin noin aikaisin? Vastaavasti tiedän monia todella köyhiä perheitä, joissa silti lapset hoidetaan kotona 2-3 vuotiaaksi asti vaikka tulot paljon pienemmät. Jotenkin tuntuu, että ihmiset ilmeisesti elävät ylivarojensa tai eivät osaa yhtään ennakoida säästäen jos tulee lapsia kun ei voida edes muutamaa kuukautta olla hoitovapaalla....
taloudellinen pakko mennä töihin?
wrtgbv c
12448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
perheen kokonaistilannetta ei voi tietää mutta olen itse ihmetellyt samaa. Työpaikan menetyksen pelko on varmaankin yksi suurimmista syistä. Jos elintaso on töissä ollessa ollut korkea voi olla vaikea hahmottaa miten eletään pienemmillä tuloilla. Itse olen hoitanut lapseni kotona. Päätös on ollut helppo koska olen pienituloinen ja palkan ja hoitorahan välinen erotus menisi hoitomaksuihin, matkakuluihin (ja valmisruokiin). Kolme vuotta ei kuitenkaan vaikuta eläkkeeseen niin paljoa että sen takia kannattaisi retuuttaa lapsia päiväkotiin aikaisin aamulla. Mutta kärjistetysti rikkaat putoaisi korkealta, köyhät on jo valmiiksi alhaalla.
on edellinen viesti. samaa mieltä
Mekin olemme keski/matalapalkkaisia. Mikä minusta kuulostaa hullulta, oliko se raja jotain 2000€ brutto.. koska minusta se on aika paljon.. Emme asu pääkaupunkiseudulla. Olemme eläneet mukavasti ilman nuukailemista. On oma asunto (pankin osaksi), maksettu hyvä auto, matkusteltu myös ja hemmoteltukin itseämme ravintoloilla ja vaateostoksilla. Olemme samalla laittaneet joka kuukausi säästöön jo useita vuosia. Emme mitään tiettyä tarkoitusta varten, mutta 'pahan päivän varalle'. Nyt kun meillä on lapsi, niin toinen voi olla kotona hoitamassa (molemmat osan). 2,5 -vuotiaana laitamme tod.näköisesti hoitoon, ellei lisää ehdi tulla..
Samaa olen itsekin miettinyt, mutta ehkä se riippuu paljon ihmisten tottumuksesta rahan käytössä. Tunnen ihmisiä, joilla on tuplasti isompi palkka, isompi asunto, isompi auto, jne.., ehkä siitä ei sitten halua luopuakaan. Pienempään asuntoon muuttaminen perheen perustamisen jälkeen voi olla outoa.
Tunnepuoli on jokaisen oma asia, mutta itse olisin syönyt vaikka makaroonia joka päivä, ettei olisi tarvinnut laittaa alle vuoden ikäistä hoitoon.
pakko nyt kyllä tähän vastata..
me olemme matalapalkatuilla aloilla töissä olevia aikuisia, molemmilla vakituiset työpaikat ja ehdittiin töissäkin muutama vuosi olemaan ennenkuin maailman kallein ja rakkain asia perheesemme syntyi.
asunto oli pakko vaihtaa isompaan, sellaiseen, että sitten kun lapsellamme jo on leikkikaverit ym. ei tarvitse sillon sitä muuttoa tehdä ja hämmentää pienokaistamme. juu ja kylläpä yksiössä olisi elämä hieman hankalaksi käynyt, ilman hissiä ja ylimmässä kerroksessa, mukavuudenhalua vai?
muutimme toiseen kaupunkiin, pienemmälle paikkakunnalle josta saimme sopuhintaan sopivan kokoisen oman asunnon, lainaa ei täten tullut kuin 25 000 euroa lisää.
Auto on normaali 4 hengen auto viime vuosituhannelta, pakko sekin omistaa ja siihen perusmenot (vakuutukset jne. ) maksaa jos meinaa että edes toinen pääsee sinne töihin.
teen itse kaikki ruuat, en shoppaile, emme matkustele, elämme ihan tavallista elämää ja siltikään meille ei jää kuukaudessa niin paljoa ylimääräistä että voitaisiin edes harkita että minä voisin jäädä kotiin pienemme kanssa.
olen asiaa kääntänyt, vääntäny vaikka ja mitenkäpäin, olen karsinut lehdet pois, kännyköihin otimme puhepakettiliittymät (ne halvimmat) ja nettikin on halvinta ja hitainta mahdollista laatua, siinä on meidän menot näiden pakollisten asunto yhtiövastike vakuutus ym. menojen jälkeen, JA SILTIKÄÄN vaikka kuinka olen laskenut ja vääntänyt ei tuleva kodinhoitotuki riittäisi! Sossun varaan ei vitsisi laskea, jos ne ei sitten annakkaan mitään niin hienompi homma, meillä kun tarvii olla vähintään se kolme kuukautta sitten pois töistä jos on.
että lopettakaa nyt hyvät ihmiset se meidän toisten ihmisten arvosteleminen, todella moni äiti jäisi kotiin jos se olisi oikeasti mahdollista, jos voisin palata ajassa takaisinpäin palaisin ja laittaisin enemmän rahaa säästöön, mutta kun en voi ja piste. se ei meistä huonompia ihmisiä tee, vai onko teistä jotka kykenette olemaan kotona hienoa leijua sillä että te psytytte olemaan kotona, pointsit teille, ja onnea jos siitä jotain mielihyvää saatte!
No ehkä jonkun toisen elämäntilanne on toisenlainen kuin sinun.
Ehkä ensimmäisen kanssa oli varaa olla kotona pari vuotta, mutta jo toisen kohdalla säästöt oli syöty ja töihin paluu oli väistämätöntä.
Ehkä toisella ei ollut sitä vakituista työtä vielä, asui vuokralla eikä säästöjä kertynyt.
Ehkä joku menetti perheenjäsenensä ja kaikki rahat menivät hautajaiskustannuksiin....
Ehkä kaikkien ei tarvitse tehdä juuri niin kuin sinä hauat.
Kyllä kun ne verot lähtee asuntolainasta nousuun, on pakko äidinkin lähteä töihin.. Ei auta itkut siinä vaiheessa kun säästöt on käytetty ja talo meinaa lähteä alta. Siinä ei myöskään heru myötätuntoa, kun lasten hoitomaksut on niin korkeat, että vaikka molemmat käy töissä, niin rahaa ei jää käteen mihinkään ylimääräiseen, eikä edes pakollisiin menoihin.. Tämä tulee olemaan monen perheen arkea ihan lähivuosina..
Meillä näytti raskauden alussa todella hyvältä, sitten iskikin toden lama toden teolla. Toisella kuulla kun olin raskaana tuli lomautukseni aivan täytenä yllätyksenä ja siitä sitten kahden kuukauden päästä isäntäkin pistettiin pihalle. Siinä meni kaikki säästöt kun piti asuntolainaa ja autoa lyhennellä ja sopivasti asunto-osakkeessa alkoi remonttilainankin maksu joka tuplasi vastikkeen hinnan. Nyt reilu vuoden jälkeen olemme juuri ja juuri päässeet jaloillemme ja äitiyslomani lopussa tuli ihan yllätys että sainkin töitä. Enkä todellakaan voinut kieltäytyä.
En toki tiedä mistä pankista lainanne on otettu, mutta asuntolainasta ei voi VUOSIA maksaa pelkkiä korkoja. Se on mahdotonta. Muutaman kuukauden saa lyhennysvapaata, mutta ei enempää. Eläminen on yllättävän kallista, eikä kaikilla todellakaan ole mahdollista elää pelkällä miehen palkalla. Asunnon lyhennys/vuokra, sähkölasku, vakuutusmaksut, auton lainan lyhennys, bensat, puhelinlaskut, internet, bussikortti, ruokalaskut yms. Eläminen ei ole halpaa.
Toisena pointtina haluaisin ottaa yhteiskunnallisen näkemyksen. Jos kaikki naiset jäisivät vuosiksi hoitamaan lapsia kotiin ei yhteiskunta pyörisi. Yhteiskuntamme ja varsinkin sosiaaliturvajärjestelmämme tarvitsee veronmaksajia. Jos kaikki jäisi kotiäideiksi eli yhteiskunnan eläteiksi niin hyvinvointiyhteiskuntamme saattaisi olla historiaa. On hyvä, että toiset haluavat palata töihin heti äitiyspäivärahakauden jälkeen. Mahdollistamme sosiaaliturvaetuutemme sillä, että mahdollisimman moni kuitenkin haluaa tehdä töitä.
Kolmantena pointtina voi todeta, että onneksi meidän kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Toiset tykkäävät hoitaa lapsia mahdollisimman pitkään kotona ja toisen kaipaavat työympäristöön jo aikaisemmin. On jotenkin erikoinen ajatusmaailma, että kaikki naiset haluaisivat olla useita vuosia kotona lasten kanssa. Suurimmasta osasta lapsia tulee kuitenkin iloisia ja tavallisia kansalaisia, oli ne sitten olleet päiväkodissa tai kotona lapsuutensa.
"Jos kaikki jäisi kotiäideiksi eli yhteiskunnan eläteiksi niin hyvinvointiyhteiskuntamme saattaisi olla historiaa." Tämä on yleinen harhaluulo ihmisillä, sillä ensiksikin, suurin osa naisista tienaa maksimissaan 3000e/kk eli veroja maksavat ehkä 1000e/kk (suurin osa ei näinkää paljon) , KUN TAAS PÄIVÄHOITOPAIKKA ESIM. ALLE 3-VUOTIAALLE MAKSAA YHTEISKUNNALLE 1200-1500E/KK/LAPSI JA MUISTAAKSENI 3-6-VUOTIAALTAKIN SEN 800-100e/kk/lapsi eli yhteiskunnan kannalta olisi parempi jos lapset hoidettaisiin kotona (ellei nainen ole suurituloinen, jolloin maksaisi veroja enemmän kuin mitä ne päivähoidon kustannukset yhteiskunnalle ovat). Eihän se päivähoitokaan katsos ole ilmaista yhteiskunnalle! Ihmiset eivät koskaan muista päivähoidon todellista hintaa (koska maksavat itse vain pienen osan todellisesta summasta), jos on esim. 3 alle kouluikäistä lasta kotihoidossa, niin yhteiskunta säästää 2000-3000e/kk kun lapset hoidetaan kotona ja vastaavasti äidille maksetaan mitätön korvaus kotihoidontukena!
Huh huh mitä kirjoituksia. Päivähoitopaikka maksaa kunnasta riippuen 400-800 euroa. On siis yhteiskunnallisesti loppujen lopuksi aivan sama hoitaako äiti lapset kotona vai viekö päivähoitoon. Pienten lasten äidit ovat kuitenkin vain yksi ryhmä veronmaksajia ja aika pieni ryhmä. Tärkeempää olisi saada pysymään suuret ikäluokat työkykyisinä ja opiskelijat mahdollisimman äkkiä työelämään!
muuten ainakaan LPR:ssä, juuri oli paikallisessa lehdessä kirjoitus siitä, että nykyään päivähoidon oikea hinta maksaa juurikin tuon verran eli alle 3-vuotiaalta se todellakin on tuo yli 1000e/kk.
Tuossa nyt ei oteta huomioon sitä, että monissa perheissä on enemmän lapsia kuin vain yksi. Jos yksi on hoidossa, niin ehkä se onkin yhteiskunnan kannalta aika sama hoitaako äiti vai onko hoidossa. Jos taas on vaikka kolme hoitoikäistä lasta, niin kulut kasvaa mutta äiti ei silti maksa veroja yhtään enempää. Tällöin se hoitoon vieminen ei enää olekaan järkevää yhteiskunnan kannalta.