Farmasiasta lääkikseen...? Kohtalotovereita? VUODATUS ON PITKÄ, MUTTA ARVOSTAISIN KOVASTI JOS JOKU JAKSAISI VASTATA NÄIHIN KYSYMYKSIIN! NE OVAT ELINTÄRKEITÄ MINULLE! =)
Syyni ovat yksinkertaisia. Rakastan yli kaiken ihmisen fysiologiaa, mikrobiologiaa, lääkkeiden vaikutusmekanismeja jne..., mutta vihaan farmasiassa tehtäviä labroratoriotöitä yli kaiken. Liikaa pikkutarkkaa työtä. Haluan jotain luovempaa ajattelua kuin pelkkää rutiininomaista reseptien kirjoitusta. Erilaiset terveydenalan kehittämistyöt ja tutkimustyöt kiinnostaisivat myös. Farmasian alan tulevaisuuden työllisyys mieityttää minua, sillähän lääketeollisuus on kokenut viime aikoina traagisia muutoksia. Lääkkeiden hinnat ovat muun muassa laskeneet, pienet apteekit ovat ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin, lääketeollisuudessa on ollut paljon irtisanomisia, yhtiöt keskittävät työvoimansa ulkomaille... Näin ollen proviisoriksi opiskeleminen on vienyt minulta hieman intoa. Ja muutenkin kyseinenhän koulutus valmistaa enemmänkin esimiesasemaan apteekissa. Minua todellakin kiinnostaa ihmiselimistö ja terveydenalan työ/tukimus. Mieleeni on putkahtanut viime aikoina ajatus lääkikseen hakemisesta. Haluaisin nyt todella mielelläni saada nimenomaisesti lääketieteen opiskelijoilta vastauksia seuraaviin kysymyksiin.
1)Joutuuko tavallinenkin yleislääkäri tekemään paljon pikkutarkkaa työtä kuten labratöitä? Minkälaisia toimenpiteitä? Onko erikoistumisaloja, joissa voisi auttaa ihmistä/syventyä fysiologiaan tekemättä varsinaisia suuria operaatioita? (Siis perusoperaatiot esim. joskus tikkien laitto/kipsaaminen/kurkkaaminen lapsen korvaan laitteella ok!)
2)Kuinka vastuullista työ on? Näettekö paljon kuolemaa? Käykö lääkärin työ terveyden päälle? Onko paljon yötöitä? Valitsisitteko saman koulutusalan uudestaan?
3) Kuinka vanhoina pääsitte lääkikseen? Itselläni ikää on tällä hetkellä 22v. Realistisenä pitäisin pääsemistä lääkikseen 24v:nä, kahden vuoden päästä siis vasta. En usko, että pääsen seuraavana vuonna, kun lukion kemioista ja fysiikasta on mennyt jo 3 vuotta. (Kaikki kurssit on kyllä luettuna!) Uskon tarvitsevani enmmän aikaa niihin lukuun. Olisinko siis vanha kypsentynyt lehmä jos, olisin lääkiksessä vasta 24v:nä tai jopa 25v:nä?
3)Mitä muita työmahdollisuuksia lääkäreillä on kuin sairaalat ja terveyskeskukset? Toivon joitain konkreettisia esimerkkejä!
4)Onko muuten muita farmasian opiskeljoita/farmaseutteja jotka ovat ajautuneet lääkikseen? Onko opinnoista ollut jotain apua? Oletteko saaneet kursseja hyväksiluettua?
5)Kannattaisiko minun tyytyä farmasiaan vai lähteä tavoittelemaan suurempaa unelmaa? Leijalenko vain pumpulipilvillä?
JOTAIN MUUTA HUOMIOITAVAA/KOMMENTOITAVAA VIESTISSÄNI! PALAUTTEET TERVETULLEITA! =)
Syyni ovat yksinkertaisia. Rakastan yli kaiken ihmisen fysiologiaa, mikrobiologiaa, lääkkeiden vaikutusmekanismeja jne..., mutta vihaan farmasiassa tehtäviä labroratoriotöitä yli kaiken. Liikaa pikkutarkkaa työtä. Haluan jotain luovempaa ajattelua kuin pelkkää rutiininomaista reseptien kirjoitusta. Erilaiset terveydenalan kehittämistyöt ja tutkimustyöt kiinnostaisivat myös. Farmasian alan tulevaisuuden työllisyys mieityttää minua, sillähän lääketeollisuus on kokenut viime aikoina traagisia muutoksia. Lääkkeiden hinnat ovat muun muassa laskeneet, pienet apteekit ovat ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin, lääketeollisuudessa on ollut paljon irtisanomisia, yhtiöt keskittävät työvoimansa ulkomaille... Näin ollen proviisoriksi opiskeleminen on vienyt minulta hieman intoa. Ja muutenkin kyseinenhän koulutus valmistaa enemmänkin esimiesasemaan apteekissa. Minua todellakin kiinnostaa ihmiselimistö ja terveydenalan työ/tukimus. Mieleeni on putkahtanut viime aikoina ajatus lääkikseen hakemisesta. Haluaisin nyt todella mielelläni saada nimenomaisesti lääketieteen opiskelijoilta vastauksia seuraaviin kysymyksiin.
1)Joutuuko tavallinenkin yleislääkäri tekemään paljon pikkutarkkaa työtä kuten labratöitä? Minkälaisia toimenpiteitä? Onko erikoistumisaloja, joissa voisi auttaa ihmistä/syventyä fysiologiaan tekemättä varsinaisia suuria operaatioita? (Siis perusoperaatiot esim. joskus tikkien laitto/kipsaaminen/kurkkaaminen lapsen korvaan laitteella ok!)
2)Kuinka vastuullista työ on? Näettekö paljon kuolemaa? Käykö lääkärin työ terveyden päälle? Onko paljon yötöitä? Valitsisitteko saman koulutusalan uudestaan?
3) Kuinka vanhoina pääsitte lääkikseen? Itselläni ikää on tällä hetkellä 22v. Realistisenä pitäisin pääsemistä lääkikseen 24v:nä, kahden vuoden päästä siis vasta. En usko, että pääsen seuraavana vuonna, kun lukion kemioista ja fysiikasta on mennyt jo 3 vuotta. (Kaikki kurssit on kyllä luettuna!) Uskon tarvitsevani enmmän aikaa niihin lukuun. Olisinko siis vanha kypsentynyt lehmä jos, olisin lääkiksessä vasta 24v:nä tai jopa 25v:nä?
3)Mitä muita työmahdollisuuksia lääkäreillä on kuin sairaalat ja terveyskeskukset? Toivon joitain konkreettisia esimerkkejä!
4)Onko muuten muita farmasian opiskeljoita/farmaseutteja jotka ovat ajautuneet lääkikseen? Onko opinnoista ollut jotain apua? Oletteko saaneet kursseja hyväksiluettua?
5)Kannattaisiko minun tyytyä farmasiaan vai lähteä tavoittelemaan suurempaa unelmaa? Leijalenko vain pumpulipilvillä?
JOTAIN MUUTA HUOMIOITAVAA/KOMMENTOITAVAA VIESTISSÄNI! PALAUTTEET TERVETULLEITA! =)
Vastaukset 12
Vanhimmat
>1)Joutuuko tavallinenkin yleislääkäri tekemään paljon pikkutarkkaa työtä kuten labratöitä?
Pikkutarkkaa joskus harvoin esim. silmäluomien haavoja ommellessa, labratöitä ei koskaan (jollei labratöiksi lasketa tilattavien tutkimusten ruksimista sähköiseen kaavakkeeseen).
>Minkälaisia toimenpiteitä?
Terveyskeskuslääkärin toimenpidepakkia: kierukan laitto, poskiontelopunktio, luomen poisto, koepalan otto, haavan ompelu, simppeli kipsaus, olkapään reponointi, nivelpunktiot ja -injektiot, hyytyneen peräpukaman avaaminen, rektoskopia, paiseen avaaminen.
>Onko erikoistumisaloja, joissa voisi auttaa ihmistä/syventyä fysiologiaan tekemättä varsinaisia suuria >operaatioita? (Siis perusoperaatiot esim. joskus tikkien laitto/kipsaaminen/kurkkaaminen lapsen korvaan >laitteella ok!)
Iso osa lääkäreistä ei käy leikkausosastolla päinkään päivätyössään. Lähinnä kirurgit, gynekologeista osa, korvalääkäreistä osa tekevät leikkauksia, muut lääkärit eivät. Käsityksesi lääkärin työstä taitaa olla siltä ajalta, kun kunnanlääkäri poisto umpparitkin viikonloppuna päivystäessään talonmiehen avustaessa käsin veivattavalla hengityspalkeella.... ;)
>2)Kuinka vastuullista työ on?
No mitäs luulisit?
>Näettekö paljon kuolemaa?
No mitäs luulisit?
>Käykö lääkärin työ terveyden päälle?
No aika helvetisti. Jos nuppi kestääkin (monella ei kestä), niin voi iskeä alko-ongelma vitutuksen itselääkinnän vuoksi, tulla stressivatsa ja krooninen päänsärky tai muuten vain kroppa reagoi stressitasoon.
>Onko paljon yötöitä?
Erikoisalasta riippuen kyllä, ei tai vähän. On mahdollista tehdä koko uransa ilman yhtään yöpäivystystä, mutta harvinaista se on.
>Valitsisitteko saman koulutusalan uudestaan?
Tätä on ihan tutkittukin, nuorista lääkäreistä pelottavan iso osa EI valitsisi. Kaikki me menimme lääkikseen ruusunpunaiset idealistilasit päällä, kunnes opintojen loppuvaiheessa paljastui miten suuri osa duunista koostuu puuduttavasta, puukalikan älynlahjoja vaativasta hiirelläklikkailusta ja maalaisjärjettömien maallikoiden paimentamisesta ja ylikiireisestä arjen raadannasta, seassa kusta ja paskaa. On niitä huippuhetkiäkin, ne ovat kuitenkin yleensä vain nokkimisjärjestyksessä ylemmäs ehtineiden (eli valmiiden erikoislääkärien) heiniä. Onhan tätä usein kivaakin, tosi usein vain EI.
3) Kuinka vanhoina pääsitte lääkikseen?
18v eli täysi vauva.
>Olisinko siis vanha kypsentynyt lehmä jos, olisin lääkiksessä vasta 24v:nä tai jopa 25v:nä?
Tuo olisi itse asiassa aika hyvä ikä aloittaa, osa suomuista ois jo pudonnut silmiltä.
3)Mitä muita työmahdollisuuksia lääkäreillä on kuin sairaalat ja terveyskeskukset?
Katso Lääkäriliiton sivuilta, siellä on paljon tämäntyyppistä hypetystä.
4)Onko muuten muita farmasian opiskeljoita/farmaseutteja jotka ovat ajautuneet lääkikseen? Onko opinnoista ollut jotain apua? Oletteko saaneet kursseja hyväksiluettua?
Kyllä, kyllä ja kyllä.
>5)Kannattaisiko minun tyytyä farmasiaan vai lähteä tavoittelemaan suurempaa unelmaa? Leijalenko vain >pumpulipilvillä?
Ekaan voit vastata vain itse, toiseen vastaan et. Sisäänpääsymahdollisuutesi lienevät farmasian pohjalta todella hyvät.
Mä opiskelen myös farmasiaa nyt 2. vuoden vuosikurssilla ja olen nyt teknon labroissa.. kukahan olet?:) Mun haaveena on myös lääkis, mutta olen ajatellut kuitenkin, että mun kannattaa valmistua farmaseutiksi (2012) ja sitten hakea lääkikseen. Voisi olla apteekissa töissä lääkiksen aikana (eikä kaupan kassalla, kuten yleensä opiskelijat:) ) Voisi aloittaa lääkiksessä jo 2012, jos jaksaisi nyt pari vuotta kerrata lukion kemiaa ja fyssaa tarpeeksi. Kahdessa vuodessa kerkee varmasti valmistautua todella hyvin, kunhan on vaan tarpeeksi motivaatiota. Toki voi käydä jo ensi vuonna kokeessa "harjoittelemassa" Mutta mitäs sitten jos pääseekin jo sisään 2011.. voiko anoa opintojen lykkäystä 2012, jotta voisi opiskella vielä vuoden farmasialla? Siinä vaiheessa ei kyllä kannata enää lopettaa, koska on (ihan) hyvä palkkainen tutkinto jo lähellä.
Olis kysymys teille farmaseutiksi opiskeleville...minkä ikäisiä opiskelijoita siellä teidän vuosikursseilla on? Mua on alkanut vähän vanhemmalla iällä kiinnostaa alan vaihto ja opiskella farmaseutiksi, tai jopa proviisoriksi...ikää on kertynyt 36v...
No ei se 36 vuotta ole paha ikä, on meidän kurssilla vanhempiakin. Vanhin on tiettävästi yli 50 vuotias, joten paina päälle jos kiinnostaa. Tunnen aika monta jotka, ovat noin 40-vuotiaina ruvenneet vaihtamaan ammattia. Vaihtoehtoja on monia, sen kun alat tutkimaan asiaa.
sen verran sanon että aion pysyä hiljaa suunnitelmieni suhteen, itse suoritin teknon labrat keväällä... =) ehkä voidaan olla jo tavattukin jos siis opiskelet hesassa... =D
Tässä yhden tamperelaisen kandin ajatuksia...
Joutuuko tavallinenkin yleislääkäri tekemään paljon pikkutarkkaa työtä kuten labratöitä? Minkälaisia toimenpiteitä?
Sanoisin niin, että labratöitä ei tavallinen yleislääkäri TK:ssa tee. Ja harva erikoislääkärikään tekee labrassa mitään, tietenkin niitäkin on (esim. hematologit, patologit...)
Minkälaisia toimenpiteitä?
Toimenpiteitä kyllä on erilaisia, kandipaatti listasikin tuohon jo muutamia mutta lisäisin muutamia toimenpiteitä joita myös oletetaan yleislääkärin osaavan, kuten silmänpohjiin katsomisen, luuydinaspiraatin ottamisen, maskiventilaation jne jne. Lisäksi on tiettyjä toimenpiteitä, jotka periaatteessa jokaisen tulee osata (esim. intubaatio ja hätätrakeostomia) mutta joihin TK:ssa törmää todella harvoin.
Onko erikoistumisaloja, joissa voisi auttaa ihmistä/syventyä fysiologiaan tekemättä varsinaisia suuria operaatioita?
On erikoistumisaloja, joissa ei tarvitse tehdä juurikaan operaatioita, esim. kliininen fysiologia, kliininen mikrobiologia, kliininen kemia, ihotaudit... Eri erikoisaloja on n. 50 eli sieltä kyllä löytyy sopiva jokaisen makuun, uskoisin ainakin.
Kuinka vastuullista työ on?
Niiiin, eihän kyseessä ole kuin jokaisen ihmisen ainutlaatuinen elämä ja terveys, että jos siltä kannalta miettii... Ei varmaan ole vaikea arvata.
Näettekö paljon kuolemaa?
Riippuu alasta. Kyllä ja ei. Harvemmin potilaat silti omiin käsiin kuolee (esim. elvytettäessä), vaikka joskus tietysti niinkin voi käydä.
Käykö lääkärin työ terveyden päälle?
Käy. Sekä fyysisen että psyykkisen. Olisi todella tärkeää, että oma kroppa ja mieli on kunnossa, jotta voi ja jaksaa hoitaa toisten ongelmia.
Onko paljon yötöitä?
Riippuu alasta. Joillakin erikoisaloilla ei päivystyksiä ole ollenkaan. Toisilla taas (esim. anestesia) yöpäivystyksistä pääsee eläkkeelle vasta kuusikymppisenä... Monilla muilla erikoisaloilla erikoistuvat lääkärit hoitavat etupäivystyksen ja erikoislääkäreille lankeaa vain takapäivystys.
Valitsisitteko saman koulutusalan uudestaan?
Itselläni on opiskelut vielä kesken ja nyt kysyttäessä sanoisin, että valitsisin. Myöskin monet muut lääkärit ovat sanoneet, että valitsisivat tämän alan uudelleen, jos jokin ammatti pitäisi valita. Toisaalta tietysti on niitäkin, jotka tuntevat työn liian vähän palkitsevaksi ja liian kuormittavaksi ja haluaisivat vaihtaa alaa.
Kuinka vanhoina pääsitte lääkikseen?
Olin 19.
Olisinko siis vanha kypsentynyt lehmä jos, olisin lääkiksessä vasta 24v:nä tai jopa 25v:nä?
Et, et todellakaan. On niitä yli 30-vuotiaitakin, jotka aloittavat opinnot. Lisäksi elämänkokemuksesta ei koskaan ole haittaa tällä alalla. Lisäksi näkisin niin, että ei ollenkaan haittaa, vaikka tämän lääkärin profession (joka tuntuu seuraavan vapaa-ajallekin, kun erinäiset sukulaiset, tutut ja kaverit kyselevät diagnooseja sukujuhlissa jne) myötä tulevan vastuun saa harteilleen vasta vähän vanhempana :)
Mitä muita työmahdollisuuksia lääkäreillä on kuin sairaalat ja terveyskeskukset?
Lääkeyhtiöt, yliopistojen eri tutkimuslaitokset, yksityinen praktiikka, asiantuntijalääkärit jne jne. Lääkäriliiton sivut voisivat tosiaan olla aika hyvä tiedon lähde.
Onko muuten muita farmasian opiskeljoita/farmaseutteja jotka ovat ajautuneet lääkikseen?
On, meidän vuosikurssilla on ainakin yksi farmaseutti.
Onko opinnoista ollut jotain apua? Oletteko saaneet kursseja hyväksiluettua?
Hänen mukaansa opinnoista on ollut apua, mutta hyväksiluetuista kursseista en osaa sanoa. Meillä Tampereella kun ei ole erillistä farmakologian kurssia, vaan farmakologian asiat on integroitu eri kursseihin.
Kannattaisiko minun tyytyä farmasiaan vai lähteä tavoittelemaan suurempaa unelmaa? Leijalenko vain pumpulipilvillä?
En tiedä voiko sanoa, että farmasia on "tyytymistä" johonkin, mutta jos henkilökohtaisesti koet, että se olisi sitä niin pyri lääkikseen. Ei lääkiksen miettiminen tulevana uravaihtoehtona ole mikään unelmankaltainen ruusunpunainen hörhöpilvi, vaan ihan kaikille avoinna oleva vaihtoehto. Toki lääkiksen pääsykokeet eivät ole ehkä kaikkein helpoimmasta päästä, mutta eivät ne nyt sentään mitään rakettitiedettäkään ole. Vaikka valmistautumista sisällepääsy kyllä vaatii. (Ja osaamista. Ja itsekuria. Ja stessinsietokykyä.)
Ei muuta kuin tsemppiä pääsykoekilpailuun, jos niihin päätät lähteä. Ehkä joskus tulevaisuudessa vielä morjestellaan kollegoina samassa sairaalassa! :)
Vuodatuksesi luettuani oli melkein jo pakko vastata. :D Opiskelen itse hammaslääketiedettä, mutta "yllättäen" tuo yleispuolikin on tullut melko tutuksi tässä vuosien varrella, ymmärsin, että olit ensisijaisesti sinne hakemassa...
1) Eipä juurikaan, yleislääkärin toimenpiteet eivät ole hirveän erikoisia, kandipaatti jo vastasi tähän aika tyhjentävästi. Hammaslääketiede on toimeenpidepainotteisempaa, mutta ei sitäkään voi oikein labratöihin verrata; itseänikään eivät labrahommat juuri kiinnosta. Toimenpiteet ovat tietenkin aina enemmän tai vähemmä pikkutarkkoja, mutta kovin eri tavalla.
2) Onhan se nyt melkoisen vastuullista tehdä diagnoosi toiselle ihmiselle ja päättää mahdollisesta lääkityksestä ja mahd. tarvittavista operaatioista. Toisin kuin yleisellä, hammaslääketieteessä ei kuolema ole juurikaan läsnä, pelkoa -usein jopa sairaalloista- joutuu kohtaamaan sitäkin enemmän. Yleisesti ottaen oli ala lääketieteessä mikä tahansa, kuoleman, sairauden ja pelon kanssa on kuitenkin opittava elämään. Ja kyllä sitä oppii, viimeistään dissektioissa ja obduktioissa ja loppukädessä oikeiden ihmisten kanssa oppii kyllä kohtaamaan nämä asiat. Mitä terveyteen tulee, niin onhan tämä sen suhteen kuormittava ala.
3a) 24v, toisella yrittämällä. Enkä ole todellakaan edes kurssini vanhin, perstuntumalta sanoisin, että tyypillinen aloitusikä on monella jotain 22-23, ja vanhempiakin on paljon.
3b) Suurin osa on sairaaloissa ja tk:issa. Sairaalassakin voi tehdä todella monenlaista työtä, ja varsinkin eri erikoisaloilla toimenkuva vaihtelee paljonkin. Muutakin löytynee, aina tietenkin tutkijan ura on mahdollinen, mutta suurin osa tietty tekee ihan "lääkärin työtä."
4) On, itsekin tunnen useita. Opinnoista on apua, esim. farmakologian oppikirja on täysin sama, ja farmasiapohja on parempi kuin erinomainen, hyvä näkemys lääkehoidon siltä puolelta on pelkkää plussaa työtä ajatellen, ja opinnoisakin voisin kuvitella ainakin farmakologiassa, biokemiassa etc farmasian opiskelun auttavan paljon. Hyväksilukeminen ei juurikaan onnistu, painotukset näennäisesti samoissakin asioissa tuntuvat olevan erilaiset.
5) Farmasialle jääminen ei mielestäni ole mitään "tyytymistä" vaan tärkeä ja vaativa osa terveydenhuoltoa, ja tuskinpa lääkis opiskelun kannalta juurikaan haastavampi lienee. Mutta jos oikeasti lääketiede kiinnostaa enemmän, niin totta helvetissä kannatta valita ala, jota haluaa oikeasti tehdä ne seuraavat about 40 vuotta.
Teille kandipaatti ja HLK: Mitä tekisitte minun tilanteessa? Lukisitteko vielä sen yhden vuoden, jotta valmistuisitte farmaseutiksi 2012 vai hakisitteko lääkikseen tosissaan jo 2011? Minun mielestäni minun kanttaa ehdottomasti lukea farmasiaa vuosi lisää ja ottaa paperit ulos.
ota paperit ulos ja hae sitten rauhassa lääkikseen
Hohh oijaa. Ne farmasian opiskelijat, jotka aikovat hakea lääKKKikseen ovat yleensä kusipäitä. Aina vuodesta toiseen sama lääkisjankutus ja läääkkkiksen avoisuudella päteminen. Kumma vaan ettei näille pätijöille läääkkiksen ovet avaudu, hakukertojen lisääntyessä ollaankin sitten vähän hiljaisempia. Sitte tiputaan vielä kurssilta ja toisten ollessa varakkaita apteekkityöläisiä eräät lukevat vielä yliopistolla preklinikan tenttiin. HAH, sanon minä!
PS. On korkeakoulujärjestelmän hyväksikäyttöä käyttää farmasiaa ponnahduslautana lääkikseen.
Muuta kommentoitavaa tähän viestiin en keksinyt, mutta sanan "varakkaita" käyttäminen sanan "apteekkityöntekijä" yhteydessä pisti pahasti silmään. Tuskin kukaan voi tosissaan väittää apteekkityöntekjöiden olevan yleisesti varakkaita. Farmaseutin palkka lähtee hieman yli 2000 eurosta (joka ei ole yliopistokoulutuksella kovin paljoa) päätyen korkeintaan 3000 euron paikkeille täysillä ikälisillä. Proviisorien palkka lähtee hieman yli 3000 eurosta (jos töitä löytyy...) päätyen korkeintaan 4000 euron kieppeille täysillä ikälisillä. Noista palkoista on varakkuuteen matkaa.