Olen ujo ja jännitän aina esim. lääkärissä, hammaslääkärissä, optikolla ja kampaajalla (kyse ei siis ole mistään lääkärikammosta). Luulenkin, että noissa tilanteissa jännittää se kahdestaan jonkun aikuisen ihmisen kanssa oleminen. Ihmetyttää kyllä tämä itkeminen, koska en muuten ole kovin itkeväistä tyyppiä: itken harvoin elokuvissa tai hautajaisissa tai missään sellaisissa tilanteissa missä normaalisti itketään, mutta kampaajalla kyllä?!
Ensimmäisen kerran meinasi tulla itku kouluterveydenhoitajalla joskus 8. luokalla. En oikein muista miksi. Taisin haluta kertoa hänelle masennuksestani tms. mutten saanut suutan auki, istuin vaan hiljaa pala kurkussa ja nyökkäilin iloisesti kuulumisten kysymiseen että "ei mitään valittamista". Toinen kerta oli optikolla, kun silmälääkäri yritti laittaa silmiini jotain tippoja: ahdistuin, aloin itkeä ja juoksin pois. Autokoulussa itketti vähän väliä, ja nyt tällaisissa tilanteissa (esim kampaajalla) on noussut pala jatkuvasti kurkkuun, enkä ole seuraavaa hammaslääkäriaikaakaan saanut vielä tilattua (myös puhelinkammo vaikeuttaa asiaa). Pelkään, että alan itkeä holtittomasti :>
Onko muilla ihmisillä tällaista ongelmaa? Mistäköhän luulette johtuvan?
Kannattaisiko soittaa aika psykologille? Ongelmani tuolloin olisi kyllä melko varmasti se, että menisin sinne ja vaan itkisin enkä pystyisi puhumaan...
Ensimmäisen kerran meinasi tulla itku kouluterveydenhoitajalla joskus 8. luokalla. En oikein muista miksi. Taisin haluta kertoa hänelle masennuksestani tms. mutten saanut suutan auki, istuin vaan hiljaa pala kurkussa ja nyökkäilin iloisesti kuulumisten kysymiseen että "ei mitään valittamista". Toinen kerta oli optikolla, kun silmälääkäri yritti laittaa silmiini jotain tippoja: ahdistuin, aloin itkeä ja juoksin pois. Autokoulussa itketti vähän väliä, ja nyt tällaisissa tilanteissa (esim kampaajalla) on noussut pala jatkuvasti kurkkuun, enkä ole seuraavaa hammaslääkäriaikaakaan saanut vielä tilattua (myös puhelinkammo vaikeuttaa asiaa). Pelkään, että alan itkeä holtittomasti :>
Onko muilla ihmisillä tällaista ongelmaa? Mistäköhän luulette johtuvan?
Kannattaisiko soittaa aika psykologille? Ongelmani tuolloin olisi kyllä melko varmasti se, että menisin sinne ja vaan itkisin enkä pystyisi puhumaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuskin täällä kukaan pystyy vastaamaan siihen, miksi sinua itkettää. Tärkeintä on että itse haluaisit tehdä jotain asialle. Mielestäni olisi oikein hyvä päätös menna juttelemaan psykologin kanssa. Jos itket siellä, niin sitten itket. Ei se haittaa. Hän on tottunut siihen työssään. Mene íhmessä juttelemaan ongelmistasi. On parempi tehdä asialle nyt heti jotain, kuin odottaa liian pitkään.
Minua on aina itkettänyt jos minulle ollaan kilttejä. Olen kärsinyt siitä koko ikäni. Nyt terapian myötä tiedän miksi ja enää ei edes itketä niin paljon. Syy minun itkuihini on ollut narsistiset vanhemmat ja empatian puute. En ollut tätä asiaa ennen terapiaa tajunnut. Se on muokannut elämääni aika pajon. Vanhemmat eivät tietysti ole se ainoa "syy" ongelmiini, mutta kuitenkin he ovat tosi paljon vaikuttaneet siihen millainen minusta on tullut. Nyt terapian myötä on jo paljon helpompi olla . Alan pikkuhiljaa saamaan itseluottamusta, alan luottaa muihin jne.
Minua itkettää vieläkin tosi helposti. Olen herkkä ja se on osa persoonaani. Nyt alan tottua ettei sille mahda mitään.
Rohkeasti vaan juttelemaan ongelmistasi. Ihan varmasti niihin löytyy apua. Älä odota liian pitkään. Minä tein niin. Piti käydä aika pohjalla masennuksineen ja ahdistuksineen.
Tsemppiä sinulle.