Uskonto ahdistaa.

uskonnon uhri

Olen kasvanut perheessä, jossa isä oli ateisti, mutta hänen sukunsa olivat kaikki uskovaisia. Äitin suhtautuminen uskonasioihin oli tuolloin neutraali. Murrosikäisienä kapinoin isäni ankaruutta vastaan käymällä riparin ja ryhtymällä isoseksi. Vedin muutaman vuoden myös kristillistä tyttökerhoa.
Muutettuani pois kotoa äitini sai työpaikan advntistien ylläpitämästä laitoksesta, jossa työtoverit alkoivat puhua hänelle Jeesuksesta. Äitini sairastui niin että alkoi kuulla ääniä.
Hän piti"korvan kautta"yhteyttä mieheen, työkaveriinsa, josta myös kirjoitti paljon päiväkirjaan jota tuolloin alkoi pitämään. Hän osoitti kirjoituksensa TI:lle, taivaanisälle.
Äänien kuuleminen loppui aikanaan mutta ahdasmielinen ja tuomitseva suhtautuminen toisiin, joka alkoi tuolloin, on pinnalla yhä. Entisestä lempeästä äidistä tuli uskon myötä ihminen, jolta ei enää herunut myötätuntoa kenellekkään. Isäni sairaudenkin hän näkee Jumalan kostona, se on kosto kaikista niistä loukkauksista joilla äitiä loukkasi. Hän on myös kärkäs puuttumaan toisten, myös minun asioihin, Jumalan nimissä.
Hän luottaa että "Herra hoitaa", ja on täysin avuton ja minun tuen varassa. Millä hänet saisi näkemään oman todellisuutensa?
Minä tulin uskoon, juuri ennenkuin isä sairastui. Koin että lahko, helluntailaiset, käyttivät minua hyväkseen. En löytänyt armoa.
Usko, se mitä usko on tehnyt perheelleni, minulle, on pelkästään pahaa.
Idea rakkauden Jumalasta, ja siitä että voi aloittaa virheiden jälkeen uudestaan(Jeesuksen sovitus)sai minut aikanaan "tielle". Sain kuitenkin ihan liikaa huomiota. Mua pyydettiin puhujaksi tilaisuuksiin, pyydettiin kirjoittamaan lehteen uskosta jne.
Se oli kammottavaa. Kun jotenkin kadotin itseni. Ohjaksissa oli verihaavainen Jeesus, ja vanhat hellarit, jotka tuli kylään ja kyseli ja pyyteli.
Hain yhteyttä itseeni hengellisen musiikin avulla. Pidin helluntailaisten lauluista. Yritin päästä selvyyteen miksi niistä pidän.
Mies kyllästyi hoilotukseeni ja erään kerran kun mua oli haastateltu lehteen, jossa olin toistellut helluntailaisilta opittuja(!!)hölömöjä juttuja, hän tahtoi eron.
Oli päivä jolloin WTC:n tornit sortuivat.
Uskis -ystävät alkoivat kartella. Sitten heräsin huomaamaan eron entisen minäni ja nykyisen minäni välillä.
Olin täynnä hellareiden ajatusmalleja helvetistä ym.
Aloin juoda. Hellarit yrittivät pelastaa.
Miten selvisin? Löysin miehen joka ymmärsi. Hän antoi rakkauttaan ja aikaansa. Vei minut terveiden(en näe hellareita että lukeutuisivat terveiden kastiin)pariin, joille usko oli sivuseikka elämässä.
Vähitellen elämäni rauhoittui. Enää en koe että joutuisin kärsimään uskosta. On jäänyt jäänne: Jeesus-sana uskovaisen suusta saa mut näkemään punaista..
Muuten voin nykyisin hyvin, ja jopa paremmin kuin koskaan ennen. On työ ja harrastukset. T: ent. Uskonnon Uhri.

67

3256

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • älä anna pompotella

      Mikset kieltäytynyt haastatteluista, ja lähtenyt vaikka pois mieluummin kuin menit puhumaan? Minä en ymmärrä! Itse en olisi suostunut menemään, ei siellä kukaan yleensä joudu tuollaisiin, jollei itse sovi asiasta etukäteen ja suostu. Olisit kieltäytynyt! Mutta jos seurakunnassa on paha olla, niin vaihda kirkkoon, mutta älä luovu Jeesuksesta. Sinnehän se on parempi mennä missä on parempi olla, jos toisessa paikassa on paha olla niin vaihda toiseen! Ei ole Jeesuksen syytä että annoit ihmisten pompottaa itseäsi, mutta jos sinulla vielä on uskoa jäljellä, niin älä anna sitä turhuuden takia pois!

      • uskonnon uhri

        "Mikset kieltäytynyt haastatteluista, ja lähtenyt vaikka pois mieluummin kuin menit puhumaan? Minä en ymmärrä!"

        Jos olisin tiennyt että niin saa tehdä olisin tehnyt niin. Syytän uskovaisia siitä etteivät he koskaan vaivautuneet tutustumaan minuun, vaativat vain ja perutelivat vaatimuksensa itsensä Jumalan Sanalla. Olin tuolloin nuori ja he näkivät vain pinnan. Eivät sitä että oikeasti vihasin Jumalaa, koska teki isäni niin kipeäksi.(Dementia 52-vuotiaana)

        "Itse en olisi suostunut menemään, ei siellä yleensä joudu tuollaisiin, jollei sovi asiasta etukäteen ja suostu. "

        Eivät kyselleet mitään vaan käskivät. Tai käski, eräs evankelistanainen, kunnes sai poikansa puikkoihin.

        "Olisit kieltäytynyt!"

        Olisi pitänyt.

        "Jos seurakunnassa on paha olla, niin vaihda kirkkoon, mutta älä luovu Jeesukesta. Sinnehän se on parempi mennä missä on parempi olla, jos toisessa paikassa on paha olla niin vaihda toiseen! Ei ole Jeesuksen syytä että annoit ihmisten pompottaa itseäsi, mutta jos sinulla vielä on uskoa jäljellä, niin älä anna sitä turhuuden takia pois!"

        Liian myöhäistä.. olen eronnut kirkosta. Eikä lahkojen touhut kiinnosta minua enää. En tykkää saarnojen kuuntelemisesta.


      • peltsimiu

        oot tosi arkera neuvoo toisii..onks toi nyt tarpeen..opettele vähäsen käsitteleetätä elämää--ei o kuule ihan yksselitteistä. siis sä just ite täs pompotat nyt,,parempi ku et liikaa koita neuvoo kanssamatkaajii..parempi itelles kuule.mä tiedän aika paljo näist ja voin sanoo et kokemus puhuu.. oo ihan kaikessa rauhassa sellanen ku oot..anna toisten elää..koitat käännyttää toista uudestaan siihen mistä juuri jotenkin selvinny..sunki terveys kohta vaakalaudalla sanoisin.


    • vain ihminen

      Jumala ei pakota meitä seuraamaan , vaan antaa meidän itse tehdä valintamme.

      Oman valintani olen tänään huomannut menevän väärään suuntaan.
      Ja tunnen, että olen menettänyt siunauksen elämästäni.

      Jos minulla ei ole Herran siunausta, niin kuinka olenkaan tuuliajolla.

      Olen alkanut suosia syntiä elämässäni - hyräilenkin maallisia säveliä ja en ole elänyt Herran mielenmukaisesti vaan omien mieltymyksieni mukaan.

      Sinua ahdistaa uskonto. Heitä pois kaikki entinen . Ja rukoile minun kanssani, että Herra ottaisi meidät molemmat takaisin siunauksen piirriin.

      • peltsimiu

        ohhoh..oikeesti..onpas sulla puheet ku hepolammellla ...oot sekasi ku käkikello.. keksi jotai muuta elämääs..meet vieläki sekasemmaks.. mä kuule kuuntelen raskasta hevii eikä yhtään ahistele, relaa vähäsen kamu..ei elämä oo noin surkeeta ku ei pidä pipoo liian tiukalla..tsekkaa tubesta vähäsen vaik KILPI / en tarvii ketään kertomaan , ozzy osbourne/paranoid, kilpi tosi oko.. relaa..me vähä baariin ja elä.


    • valitan

      joka on täysin toisten heittoheikki: milloin uskonontoa, mulloin ateismia milloin mitäkin. Et osaa itse päättää ja valita. Ei mahda mitään. Sinunlaisiakin on olemassa ja saattaahan se hieman lievitää oloa hetkellisesti purkaa katkeruutta ja itsesääliä kun toteaa joutuneensa vedetyksi höplästä!

      • Myötätunto.

        Lukekaa nimimerkki Äidin kirjoitus. Tyttö Jehovalainen, tuolta lopusta.
        Kertokaa hänelle jos on kokemuksia uskosta.


      • peltsimiu

        osaaksä sit..ooksä paras.. ajattels pikkasen ... kirjotit "sinunlaisias " ohhoh.... oot ilmeisen hyvä ihminen sit ainaki omasta mielestäs.. ooksä näil sivuil ihan jeesustellakses..hah..sul ihan väärä sivusto kuule.


    • Ex-uskis

      Voimia ja jaksamista sulle! Et ole ainoa joka on kärsinyt uskovaisten toimista ja aivopesusta. Voit ajatella olevasi jo erittäin hyvällä polulla kun olet päässyt pois vahingollisista yhteisöistä, jotka eivät tue omaa minääsi. Suosittelen tätä sivustoa:

      http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php#1

      • Ex-uskovainen

        Älä kuuntele niitä jotka syyllistävät sinua milloin mistäkin, pitävät heikkona tms. He eivät tiedä millaisia keinoja uskovaiset käyttävät, ja miten syvälle psyykeen kaikki jää. On mahtavaa että löysit järkevän miehen, peilaa itseäsi ennemmin terveisiin kuin jostain riippuvaisiin ihmisiin!

        Ei kannata käyttää aikaa sen pohtimiseen, onko jumalaa vai ei, keskity itsesi parantamiseen. Minä uskon että jos jumala on olemassa, hän on tarpeeksi älykäs antaakseen ihmiselle aikaa. Et tarvitse minkäänlaista yhteisöä sanomaan miten jumalaan pitäisi uskoa ja kuinka monta volttia heittää seurakunnan edessä, olet vapaa ihminen.


    • terence.hill

      Voi Jeesukseen uskoa myös tavalla, jossa ei ahdistu eikä joudu elämään pelossa, toisten pompoteltavana ja suorituskierteessä.

      Ihmisen pitää ajatella itsenäisesti. Ja pitää jalat maassa. Uskovanakin pitäisi pysyä ihan tavallisena ihmisenä eikä alkaa joksikin kummalliseksi. Tai alkaa suorittaa uskovaisen roolia.

      Olen itse luterilainen. Rippikoulusta jäi mieleen vahvasti, että usko tuo iankaikkisen elämän toivon. Eikö toivossa ole kuitenkin hyvä elää.

      Arki ei muutu uskon myötä ruusuilla tanssimiseksi. Jos niin luulee, elää itsepetoksessa, ja jossain vaiheessa tulee luultavasti tyly herätys todellisuuteen.

      Uskon kuuluisi olla voimavara, auttaa kestämään elämän kolhuja. Ja saada aikaan myöstoisia vaikeuksia kokevia kohtaan myötätuntoa. Jos se ei ole sellaista, niin silloin se usko on vääristynyttä. Ja sitähän on tässä maassa paljon. :-(

      • voimakkuutta

        on hyvin erilaista eri ihmisillä, toiset viis veisaavat


    • Nuorisotyönohjaaja.

      Tahdon sanoa, että on olemassa myös aivan toisenlaista uskoa - tervettä ja hyvää. Sellaista, joka on hyvää sekä ihmiselle itselleen että hänen lähimmäisilleenkin. Terve uskonnollisuus kunnioittaa aina toisten ihmisten tapaa elää omien elämänratkaisujen ja maailmankatsomuksen mukaan. Se ei pakoteta ihmistä mihinkään yhdenlaiseen muottiin, joka määrittelisi, miten hänen tulisi elää ja ajatella. Tällainen uskonnollisuus ei vie elämäniloa eikä -halua, vaan rohkaisee näkemään sekä elämän hyvät että huonot puolet. Se antaa tilaa kokea kaikki ihmiselämän tunteet, vihasta rakkauteen ja surusta iloon. On olemassa sairaita uskonnollisia yhteisöjä ja ihmisiä, jotka asettuvat Jumalan paikalle. Kotiolot ovat varmasti jättäneet jälkensä. En puolusta kumpaakaan osapuolta. Kumpikaan ääripää ei ole aivan oikea ja hyvä koska sinä olet ollut välissä ja kärsinyt. Jotkut ihmiset eivät ole täällä keskustelupalstoilla ymmärtäneet, kuinka vaikeaa voi olla sellaisella, jonka vanhemmat edustavat niin erilaisia näkemyksiä. Toivon, että jonain päivänä voit ammentaa uskosta jotakin sellaista, mikä aikoinaan jäi sinulta tuntematta. Jumala on rakkauden Jumala, ei tuomitsija. Terve uskonnollisuus tuo ja ylläpitää toivoa. Kaikkea hyvää ja siunausta elämääsi.

      • terence.hill

        Hyvää tekstiä mielestäni sinulla.

        Jeesus erosi radikaalisti aikansa uskonnollisista. Fariseukset ja lain opettajat laittoivat hänen mukaansa ihmisten kannettaviksi vaikeita ja raskaita taakkoja. Jeesus kutsui työtätekeviä ja raskautettuja vaivattuja ja taakoitettuja ihmisiä lepoon. Monet Jeesuksen seuraajat ovat kehitelleet hänen jälkeensä taas niitä taakkoja ja usko on muuttunut pitkälti lakiuskonnoksi.


      • Me kaikki ihmiset

        Elämän varrella olen oppinut, että omille lapsille ei ainakaan kannata "tyrkyttää" mitään uskonnollisuuteen viittaavaa. Lapseni ovat saaneet ihan rauhassa etsiä omaa elämänkatsomustaan. Mielestäni he saavat myös päätyä sellaiseen ratkaisuun kuin itse haluavat. Asioita, jotka itse kokee tärkeäksi voi pitää esillä rakkauden hengessä.

        Pahinta, mitä esim. kristillinen koti voisi antaa, olisi omasta mielestäni lakihenkisyys ja vain yhdenlainen uskonkäsitys tai oppi. Jälkikasvu on saanut kysellä ja olemme yleensä vastanneet, jos olemme jotakin mieltä vanhempina olleet. Olemme kertoneet myös sen, jos emme ole osanneet vastata. Epäilylle olisi hyvä antaa tilaa varsinkin murrosikäisen pohtiessa omaa suhdettaan joko esim. oman perheen vakaumukseen tai esim. ateismiin ym. suhteessa kaikkiin muihinkin uskontoihin ja näkemyksiin elämästä.

        Pääasia, että rakastat, myönnät virheesi ja annat anteeksi. Siinä ainakin minulle oppia koko elämän ajaksi.


    • Asia-apina

      Olen itsekkin ex-uskovainen koska olen itse nähnyt ja kokenut miten helppoa on aivopestä "vain uskon" avulla. Jota lahkot ja uskonnot tyrkyttävät helpolla porkanalla. Dr Dawkings on tehnyt jonkiverran tutkimusta uskonnoista ja tässä hyvä pätkä asiasta.

      Enemies of Reason Ep.1 (1 of 5)

      http://www.youtube.com/watch?v=gyQ57X3YhH4&feature=related

    • En ala täällä spekuloimaan sen enempää, sanon vain, että lapsena ihminen uskoo kaiken, sitten leikki-iän vaiheilla syntyy konkreettisuus (joulupukki ei oikeasti ole olemassa jne) ja siihen tupsahtaa usein ihminen. Sitten aletaan joko ateisteiksi, tai mielletään stereotypia pilven päällä istuvasta jumalasta eikä koskaan osata miettiä sitä syvemmin. Jotkut sitten kehittyvät symboliselle tasolle ja osaavat tulkita esim raamattua psykologisesti. Itse tuollaisena ihmisenä en viitsi ottaa kantaa enempää näihin keskusteluihin; jokaisen ymmärrystaso on erilainen.

    • ex-hellari

      Tosi hienoa että silmäsi avautuivat näkemään elämän ja maailman tasapainoisesti!
      Ymmärrän syvästi kokemuksesi, vaikka minulla tuo överi-uskovaisuus kulki aivan toisenlaisia latuja.
      Olin erään suuren kotimaisen helluntaiseurakunnan jäsen melkein kymmenen vuotta ja sain tuosta holhousyhteisöstä todella tarpeekseni, huh huh!
      Nykyisin en kuulu minkään merkkiseen kristilliseen seurakuntaan, mutta en ole jumalankieltäjäkään.
      Liika on liikaa asiassa kuin asiassa.

      • Muutoksen tuulet

        Olin muinoin työssä sellaisessa yhteisössä, jossa oikein rukouksessa kiitettiin, kun joku henkilö saatiin pois heidän keskuudestaan. Aitoa ja hoitavaa rakkautta olen saanut monin verroin muualta.


    • kahvikristitty

      Mulla on ollut lähes samanlainen tausta, mutta olen kokenut sen rikkautena.
      Uskonto on vähän samanlainen asia kuin politiikka, halutaan käännyttää ja ajaa omaa asiaa eteenpäin.
      Se tuo mukanaan paljon hyvää, mutta voi tuoda myös huonoa.

      Miksi asioita pitää ottaa niin vakavasti. Eikö jokainen saa kannattaa omaa polittista järjestöään ja uskoa siihen mihin haluaa, kunhan se ei aiheuta haitta muille.

    • mr sinulle, uskova

      jos olet altis vaikutuksille, etsi usko mikä ei pyöri rahan ympärillä.
      buddhalaisuus, taolaisuus tms.
      helluntailaiset, jehovat, ortodoksit, evlutit yms keikistelevät temppeleillään ja veroäyreillään sekä perintöjen kaappauksillaan.

      onnea jatkoon.

      ps. tulkaa uskovaiset oveni taakse. sillä JOS teillä on mielestänne oikeus minua käännyttää uskoon, niin minulla on oikeus käännyttää teitä pois siitä. olen jo tähän mennessä tusinan verran silmiä avannut. pakanallisuus on ainoa oikea usko anti-materialististen uskojen lisäksi.

    • jepajepa

      uskonto on sairaus, onneksi olet parantunut siitä

      • Robert80

        Ei vaan uskonto ja usko ovat kuin mikä tahansa muu asia - väärinkäytettynä turmiollinen ja oikeinkäytettynä hyvä asia


    • Uskonto ei välttämättä sovi kaikille ja jos se liikaa hallitsee elämää, se ei välttämättä ole hyvä asia... Jokaisen on itse löydettävä oma suuntansa uskonasioissa. Olen itse entinen kristitty (ev.lut.). Minulle sopii kokemusteni mukaan parhaiten agnostinen ateismi.

      Minä heräsin oman uskontoni ongelmiin ristiriidoissa suvaitsevaisuusasioiden ja ennakkoluulojen kanssa - muun muassa naispapeissa, "hevari"-nuorissa ja homoseksuaaleissa. Aloin ihmetellä, että miksi uskontoni käskee vihata/syrjiä heitä, kun jumalan on kuitenkin kerrottu olevan rakastava ja käskevän rakastaa jokaista? Pohdin pitkän aikaa, hain tietoa monelta eri kannalta ja silti esiin nousi vain uusia ongelmia uskonnoista... Lopulta jätin uskon ja nykyisin luen itseni agnostiseksi ateistiksi. Samalla pystyn harjoittamaan suvaitsevaisuutta järkevin perustein, ilman dogmaattisia kahleita.

      "Hän luottaa että "Herra hoitaa", ja on täysin avuton ja minun tuen varassa. Millä hänet saisi näkemään oman todellisuutensa?" "On jäänyt jäänne: Jeesus-sana uskovaisen suusta saa mut näkemään punaista.."
      -Ymmärrän kyllä. Minusta kannattaa kuitenkin yrittää säilyttää suvaitsevaisuus uskontoja ja uskovaisia kohtaan. Uskovaiset voivat yrittää parhaansa "parantaa" sinua kertomalla esimerkiksi tästä jeesuksesta - eivätkä he välttämättä tarkoita pahaa, vaan se on heidän ykköskeinonsa. Kuten tuossa sanoit, he uskovat "herran hoitavan", joten se on heidän ensisijainen parannuskeinonsa (vaikkei oikea teho välttämättä riipu uskotusta tehosta vrt. placebo-efekti). Yritä ymmärtää heitä, sinulla on siihen eväät kun omaat kokemusta uskonnoista.

      Tässä on hyvä sivu, jolta löytyy asiatietoa ja tukea uskonto-ongelmissa:
      http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

      Onnea ja menestystä itsesi etsimiseen :)

    • 87786rthg

      Mielenkiintoista sinänsä. Olen aina miettinyt, miten ihmiset eivät vaan osaa ajatella omilla aivoillaan, vaan ovat aina niin laumahenkisiä ja johdateltavissa. Mutta siis, minä olen omituinen ja poikkeus, he eivät. Et sinäkään.
      Uskontohan sinänsä ei tee mitään eikä helluntailaiset tai jehovat, mormonitkaan. Olen tuntenut heitä kaikkia, keskustellut heidän kanssaan uskonnoista, ja kuunnellut ihan mielenkiinnolla. On ollut ystävänä niin helluntailainen kuin mormonikin, myös se pelottava Jehova. he ovat saaneet pitää omansa, eikä itseasiassa ole koskaan tullut mitään tyrkytystä eikä epäilystä, että minua pitäisi käännyttää. Hassua! Tai ehkä en vaan ole tajunnut ;) En ole koskaan kuulunut mihinkään kirkkoon eikä ole koskaan ollut aikomusta liittyä, vaikka tavallisessa joulukirkossa tykkäänkin käydä.

      Uskonko Jumalaan? Uskon ainakin johonkin suurempaan, ehkä enemmänkin Luojaan, maailman kaikkeuteen ja luontoon. Minua ei pelota heidän helvettinsä, olen aina vastannut, että jos Jumala olisi niin armoton, että jättäisi luomansa lapset helvettiin vain sillä perusteilla etteivät tässä maailmassa, - näillä eväillä, mitkä ihmiselläkään eivät aina ole kovin hääppöiset, osaa valita kaikista maailman "ehdottoman oikeassa olevista" juuri sitä oikeaa, painelen vapaaehtoisesti niitten loppujen kanssa helvettiin, sillä pidän sitä oikeuden mukaisena. Minä voin olla siellä missä muutkin, siellä missä heikoimmat ja väärin valinneet ovat. Ei minulla ole ongelmaa sen kanssa. Minua ei pelotella, minua ei uhkailla, enkä ole koskaan kokenut sitä Luojani taholta. Itseasiassa koen, että rukouksiini vastataan usein, ja silloin kun niihin ei vastata, osoittautuu se kohtaloksi eli väistämättömäksi, ja lopulta sittenkin jotenkin oikeaksi.

      Luota Jumalaan mutta lukitse autosi ovet. Niin, ei ihmisen elämää sentään ole tarkoitettu ilmaseksi joillekin hyväosaisille, ilman oppimista. Se olisi hassua. Miksi maailma toimii, kuten toimii? No, sitähän ei voi tietää, siihenhän pitäisi olla itse Jumala. Minä en tiedä ja mitä paremmin tiedän, etten tiedä, sitä lähempänä totuutta olen. Mielestäni: mistäs minä sitä tiedän? :)

      Kyllä joo, olen nähnyt myös mieleltään sairastuneita, mutta se on mielen sairaus, ei uskonto. Sinäkin olit riippuvainen seurakunnasta ja hylkäsit itsesi. Niin, onko se uskonnon vika? Onko se edes niitten muiden vika, tai sinunkaan: ehkä se on ollut kokemus, minkä olet tarvinnut kasvaaksesi, nähdäksesi selvemmin. Ehkä se voi myös tuoda ymmärrystä katkeruuden sijaan. Ehkä todella tarvitsit sen kokemuksen ymmärtääksesi että tuollainen voimakas yhteisö ei todellakaan ole sinua varten, muista että niitä yhteisöjä on myös muualla, ja että koska olet selkeästi altis, olet altis myös muualla, niin kauan kun et asiaa käsittele. Olet käsitelllyt sen, kun saarnat eivät enää häiritse, koska ne eivät vaikuta sinuun, ja joku muu saa puhua Jeesuksesta ihan rauhassa, koska se ei kosketa sinua. Nyt olet vielä vaiheessa.

      Vielä sekin, että et selvinnyt edes yksin, vaan taas joku muu näytti sinulle tien ja joku muu vei sinut johonkin toiseen ryhmään. Mikä on hyvä, koska voit pahoin, mutta edelleenkään, et siis vieläkään valinnut itse, vaan sinä olit vietävissä.

      Äitisi on mieleltään sairas (enää lievemmin, mutta todennäköisesti on silti), et siis voi kun hyväksyä hänet sellaisena kun hän on, tuntea anteeksi antoa ja armoa ihmistä kohtaan, koska ihminen on heikko, ja voi sairastua: myös mieleltään. Ei hän ole enää siis ihminen, joka voi itse päättää, mutta hän elää silti omaa maailmaansa, ja tarvitsee sinua (ja se ei tarkoita, että sinun pitäisi uskoa tai olla samaa mieltä). Ehkä sinun ei pidä näyttää hänelle hänen todellisuuttaan, vaan hän näyttää sinulle sinun todellisuutesi? Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Sinä näät omasi, hän näkee omansa, ja voi olla, ettei hän enää nää muuta. Se on hänen tiensä ja joskus täytyy tehdä rakkaudellisia valintoja silloinkin, kun se toinen on käsittämätön.

      Hienoa, että voit nyt hyvin ja olet löytänyt uusia asioita, jotka sopivat sinulle paremmin. Ehkä seuraavaksi löydät itsesi ja kaikesta tuosta kokemastasi hyvääkin. Jos ei muuta, niin tiedät, mitä et halua ja miten tärkeää on ajatella omilla aivoillaan, itse, uskoi sitten mihin vaan tai oli uskomatta. Hyvää jatkoa sinulle!

    • Hessu2011

      Mitäs jos ottaisit sen Raamatun ihan omaan käteen ja lukisit sitä itse?? Tietäisit, mitä _Jumala_ haluaa sinulle sanoa, eikä suinkaan mitä nämä sinun ns. ystävät ovat tuputtaneet. Jumala on parantaja eikä sairastuttaja. Raamatussa on monia kohtia siitä kun Jeesus parantaa sairaita, herättää jopa kuolleista.
      Olen (ihan tavallinen) luterilainen; en juurikaan käy kirkossa kuuntelemassa tyhjiä saarnoja, mutta Raamattua luen ihan itse ja katson ja kuuntelen hengellisiä ohjelmia, jotka perustuvat Raamattuun eikä lahkoon.
      Viestisi perusteella olet suuttunut ihmisiin jotka ovat pettäneet sinut, isään, äitiin, ns. uskoviin ystäviin ja itseesikin. Suosittelen, että rukoilet Jumalalta apua, että pääset katkeruudestasi. Näin voit saada _itsellesi_ rauhan ja voit jopa tuntea myötätuntoa sinua ennen pompottaneitakin kohtaan, (etkä näe enää punaista!). Suurin taistelu käydään omissa ajatuksissamme ja tunteissamme. Suosittelen Joyce Meyerin kirjaa Mielen taistelukenttä luettavaksesi. Ihmiset, jotka tuntevat olonsa kurjaksi, yrittävät tehdä vain muidenkin elämästä kurjaa. Sinä voit itse vaikuttaa omiin asenteisiisi ja tunteisiisi. Harmi vaan, kun itsesäälissä rypeminen on niin mukavaa. Voi vain syyttää muita, eikä itse tarvitse tehdä/ajatella mitään muuta kuin, entäs minä. What about me?!

      • Minä olen

        sitä mieltä että papisto saa hoitaa tuon raamatun asiantuntemuksen minun puolestanikin. Siksi heille palkka maksetaan. En jaksa enkä ehdi itse lukea raamattua enkä Joyce Meyereita. Roomalaiskatolisuus viehättää osittain siksikin.


    • Uskon ja näen

      Surullista luettavaa yllä olevat tekstit. Itse olen ollut uskossa 6-vuotiaasta lähtien (63 v). Olen elänyt toisaalta hyvän, toisaalta raskaan elämän haureellisen puolison rinnalla ja yksin hoitanut kodin ja 2 lasta. Tätä kaikkea en olisi jaksanut ilman uskoa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Jo 70-luvun alussa täytyin Pyhällä Hengellä karismattisessa yht. kristillisessä tilaisuudessa ja kävin paljon niissä ympäri Helsingin seutua. Luin paljon hengellistä kirjallisuutta ja raamattua tietenkin. Minulla oli usko, ei uskontoa. En halunnut sitoutua kirkkokuntiin, vaan pyysin Jumalaa ohjaamaan seurakuntaan. Jos koin siellä jotain raamatun vastaista, vaihdoin seurakuntaa. Luterilaiseen kuulun, mutta kävin vain Sanan ja rukouksen illoissa, missä maallikot vastasivat illan kulusta ja antoivat kaiken hallinnan Pyhälle Hengelle. Ajan kanssa on uskoni vahvistunut ja luottamukseni Jumalaan kaikessa ja rukoilen paljon.

      Kuten vastauksissa on tullut ilmi, jos sydän ei ole puhdistettu Karitsan verellä ja synnit anteeksi saatu ja halutaan kulkea kukin omaa tietä, ei Jeesus tule esteeksi, vaikka Hän rakastaakin jokaista. Sitten kun asiat eivät menekään hyvin ja tulee ehkä henkivaltoja jopa ihmiseen, syytetään kaikesta Jumalaa. Paholainen väijyy koko ajan, milloin ihminen antautuu syntiin ja synti tekee demonin mentävän aukon ihmiseen. Siis itse sallimme paholaisen tulla elämäämme.Sanahan pyytää meitä vaeltamaan uskossa ja luottamuksessa ja olemaan valveilla. Nyt sitä erityisesti tarvitaan, kun Jeesuksen toinen tulemus on oven edessä. Äänien kuuleminen on demonista, ei se ole kenenkään toisten uskovien syy. Uskovan ihmisen elämä ei ole helppoa. Minunkin mieheni lähti uskoni takia. Kerroin hänelle näkyni, joita näin ja sen, mitä tapahtui evankelioimismatkoilla. Jeesus pelasti ja paransi sairaita. Puoliso lähti, mutta uskon avulla toivuin nopeasti ja nyt elämä on paljon helpompaa. Olemme ystäviä eikä mies kiellä Jumalaa. Katsoo joskus TV7:n ohjelmia, kun on kyläilemässä tyttäremme luona.

      Uskot tai et Jeesukseen, raamattu on totta ja totta on taivas ja kadotus. Kerran polvistumme kaikki Isän edessä ja meidät johdatetaan ikuiseen kadotukseen tai iankaikkiseen elämään Jeesuksen ja muiden uskossa kuolleiden kanssa. Kumman sinä valitset? Jumala on todellinen ja ihmeitä tapahtuu koko ajan. Myös suuret luonnonmullistukset ja ilmastomuutokset ja katastrofit enteilevät kaiken loppua. Jeesus sanoo tästä: Kun näette tämän kaiken tapahtuvan, älkää pelätkö, nostakaa päänne, minä olen tämän kaiken teille ilmoittanut.

    • Uskonto on niin monimutkainen kiemurainen asia, että ei sitä uskovaisetkaan aina tiedä mitä tekevät. Itse en sano itseäni uskovaiseksi. Ajatteluni kun on niin laaja, että minua sanottaisiin toisaalla pakanaksi ja toisaalla uskovaiseksi.

      Aina on muistettava, että meillä on mahdollisuus valita, joka asiassa. On mahdollisuus kieltäytyä siitä, joka ei tue sinua itseäsi. Minun mielestäni olisi hyvä jos (uskon)ihmiset ymmärtäisivät, että ei tarvitse "palvoa" esim. Jeesusta, vaan toimia sen mukaan, mikä tuntuu itseltä hyvältä. Ei pitäisi sysätä toista nurkkaan ja "pakottaa" johonkin, johon ei halua. Täytyisi avata silmät ja nähdä toisesta, minkälainen on.. haluaako vaiko eikö..

      • Mikko A1

        Uskonto on opiumia kansalle. Kirjoittajan esimerkki osoittaa, että huumeista voi myös vapautua.
        Kaikkea hyvää. Pysy erossa huumeporukoista.


    • tjep.

      surullinen tarina :(
      todella siinä esimerkki mihin vihaamani äärihihhulismi johtaa. taivaalle kiitos että elin täyspäisessä perheessä vaikka hellareita oltiinkin lapsuusperheessä. vanhemmat, etenkin äiti oli kokeneet helluntailaisuuden helvetillisen tiukkuuden - ja selvinneet siitä. lapsia ei pakotettu mihinkään.
      uskoa Jeesukseen eivät jättäneet - siitä voi osa kiitos sanoa olevan suht järkevän ja armollisen pienen seurakunnan pienellä paikkakunnalla. ja varmaan siinä myös vähän syytä sille miksi itsekin seurakunnalla kävin.
      en käy enää. suuri kaupunki, iso seurakunta, ei jaksa.
      tutustuin myös nokiamissioon. älkää KOSKAAN menkö sinne jos haluatte järkenne säilyttää. onneks olen saanut tervehenkisen, järkevän kasvatuksen, olen osannut ihan itse jättää omaan arvoonsa sekopää hihhulit joilla on aivojen paikalla hurmahenki ja sydämen paikalla kivi. herkempi siellä sekoaa. eikä vain siellä, liian moni seurakunta tekee samaa heikoille yksilöille, kuten aloittajalle. anteeksi, olit heikoilla heidän käsissään, sitä tarkotin. kun ei tajua ja tiedä että toiset vain käyttää hyväksi "sisarta" tai "veljeä" käsittämättä lainkaan tämän ihmisyyttä, ihmisarvoa ja vailla inhimillisyyttä sokeassa farisealaisuuden hengessä.
      Jeesus ei näin tehnyt. mitä lie sanoisi tämän päivän hihhuleille.. tuomitsisi takuulla ankarammin kuin aikasa fariseukset - uskonnollisuudesta, suorittamisesta, ihmisten maahan tallaamisesta ja siitä että eivät ajattele omilla aivoilla.
      mulle henk koht Raamatun Jeesus on kova jätkä. Ihmiset ne on jotka pilaa Jeesuksen maineen. ja on uskovaisissakin järkeviä, kuten mun omat vanhemmat. toivottavasti edes joskus tapaisit jonkun järkevän uskovaisen, valitettavasti liian moni "ulospäin" suuntautunut on sekopää. eli just ne jotka näkyy eniten seurakunnissa on niitä luonteeltaankin jotka on ihan sekopäitä.
      jaksamista ap, ihana oli lukea että toivuit ihanan miehen ansiosta. onneksi kohtasit hänet!

      • kräsäläinen

        minustakin. Hyvä että muutkin on löytäneet tän iskemättömän jutun että ei oo pakko istua kirkossa voidakseen uskoa Jeesukseen.Ei tarvi työntää itseään mihinkään uskovaisen muottiin ja jos varvas sattuu kiveen ja tulee ärräpää niin se on vaan terapeuttista.
        Kyllä evlutseurakunnissa on paljon hyvää toimintaa ja käyn aika monissa esim keskustelu- ja toimintapiireissä jos niissä on helppo hengittää ja olla oma itsensä. Määräilykulttuurin kierrän kaukaa,samoin kaikki hihhulijutut. Kristillinen tanssi ei ole hihhulia vaan ihanaa liikuntaa,mun lempparijuttu silloin kun musiikki on tarpeeksi rytmikästä.
        Ja parasta se kun metsä kirkkoni olla saa. Luonnossa voi olla tosi lähellä kaiken Luojaa.

        Mitä mieltä olette,minä ajattelen noista eri sivuilla olevista uskon ja Jumalan herjauksista että osin uskikset on itse aiheuttaneet sellaisen reaktion työntämällä sitaatteja Raamatusta joka mahdolliselle palstalle ihan vääriin asiayhteyksiin missä ne vain kiusaavat ihmisiä. Jeesus ei tahdo kiusata ketään,hän on tahdikas eikä lähesty ihmistä äkkirytinällä.
        Jos ei osaa kunnioittaa jokaisen oikeutta ajatella omilla aivoillaan vaan jakelee ylhäältäpäin oppejaan niin ei tarvi hämmästyä että vastareaktio on vahva.Itse inhoan käännyttäjiä. Jos ei oma elämä riitä todistusaineistoksi niin parempi pitää turpa kiinni kun ei itsekään pysty oppiensa mukaan elämään.
        No tiedän että tähän vastataan että jokainen saa kirjoittaa millaisia sitaatteja haluaa.Totta, Ikävä vain että pilataan monta hyvää keskustelun alkua.puolustetaan omia oikeuksia mutta unohdetaan toisten oikeudet.
        Ajattelen että tämäkin puheenvuoro saattaa auttaa uskonnon uhreista jotakin.Ei kannata uskoa hylätä vaikka hylkää sen paskaporukan missä on vääryyttä kokenut. Hyviä yhteisöjä löytyy ainakin kansankirkon piiristä ja nekin kannattaa tarkoin katsastaa.


    • Hengenmies

      Se oli niin rehellinen että se näkyy ärsyttäneen pahimpia kiihkoilijoita tällä palstalla. Minulle tuli mieleen ne Jobin ystävät jotka kilvan jakelivat neuvojaan (vääriä) Jobille.

      Kaikki jeesustelijat kannattaa kiertää kaukaa. He vain hoidattavat omaa narsismiaan muiden kustannuksella.

      • Äiti.

        Olen menettänyt lapseni Jehovalaisille. En koskaan, en koskaan uskonut käyvän näin.
        Meidän suvuissa ei ole Jehovalaisia.
        Tyttöni on koulutukseltaan maisteri. Ei koskaan ole ollut vakituisessa työssä. Kaiken ajan vie usko.
        En koskaan hyväksy Jehovan oppeja, sääntöjä, kuria ym. En kaikkea tiedäkkään missä talutusnuorassa jäsenet ovat??
        Olemme sopineet tyttömme kanssa, että kotona, kun hän tulee käymään, ei puhuta uskosta.
        Hän on jo lähes 40v.
        Olen monta kertaa miettinyt... kunpa tulisi keskustelua ja kokemuksia Jehovan todistajista ja siitä uskosta.


      • Hengenmies
        Äiti. kirjoitti:

        Olen menettänyt lapseni Jehovalaisille. En koskaan, en koskaan uskonut käyvän näin.
        Meidän suvuissa ei ole Jehovalaisia.
        Tyttöni on koulutukseltaan maisteri. Ei koskaan ole ollut vakituisessa työssä. Kaiken ajan vie usko.
        En koskaan hyväksy Jehovan oppeja, sääntöjä, kuria ym. En kaikkea tiedäkkään missä talutusnuorassa jäsenet ovat??
        Olemme sopineet tyttömme kanssa, että kotona, kun hän tulee käymään, ei puhuta uskosta.
        Hän on jo lähes 40v.
        Olen monta kertaa miettinyt... kunpa tulisi keskustelua ja kokemuksia Jehovan todistajista ja siitä uskosta.

        Jos haluat keskustella tyttäresi tilanteesta ja yleensä Jehovantodistajien opeista ja niiden henkisestä väkivallasta, voisit ottaa yhteyttä nykyiseen Uskontojen Uhrien Tuki ry:n puheenjohtajaan Toni Valkilaan.

        Hän on entinen Jehovantodistaja. Luulisin että hän voisi ainakin jotain sanoa vakavaan huoleesi tyttärestäsi. Uskonliikkeet käyttävät hyvin samoja menetelmiä värvätessään uusia jäseniä ja pitääkseen nämä orjinaan. Siinä asiassa helluntailaiset ja Jehovantodistajat eivät poikkea toisistaan.


      • Hengenmies
        Äiti. kirjoitti:

        Olen menettänyt lapseni Jehovalaisille. En koskaan, en koskaan uskonut käyvän näin.
        Meidän suvuissa ei ole Jehovalaisia.
        Tyttöni on koulutukseltaan maisteri. Ei koskaan ole ollut vakituisessa työssä. Kaiken ajan vie usko.
        En koskaan hyväksy Jehovan oppeja, sääntöjä, kuria ym. En kaikkea tiedäkkään missä talutusnuorassa jäsenet ovat??
        Olemme sopineet tyttömme kanssa, että kotona, kun hän tulee käymään, ei puhuta uskosta.
        Hän on jo lähes 40v.
        Olen monta kertaa miettinyt... kunpa tulisi keskustelua ja kokemuksia Jehovan todistajista ja siitä uskosta.

        Nimi taisikin olla Joni Valkila, eikä Toni. Tyttäresi tilanne on vaikea. Toisaalta hän on täysi-ikäinen ja vastuussa valinnoistaan. Mutta uskontojen värväämät jäsenet ovatkin uhreja yleensä tietämättään. Muut näkevät hyväksikäytön ja voivat vain katsoa vierestä. Hyvin koulutetutkin ovat alttiita henkiselle manipulaatiolle ja aivopesulle.


      • oikeaa tietoa
        Äiti. kirjoitti:

        Olen menettänyt lapseni Jehovalaisille. En koskaan, en koskaan uskonut käyvän näin.
        Meidän suvuissa ei ole Jehovalaisia.
        Tyttöni on koulutukseltaan maisteri. Ei koskaan ole ollut vakituisessa työssä. Kaiken ajan vie usko.
        En koskaan hyväksy Jehovan oppeja, sääntöjä, kuria ym. En kaikkea tiedäkkään missä talutusnuorassa jäsenet ovat??
        Olemme sopineet tyttömme kanssa, että kotona, kun hän tulee käymään, ei puhuta uskosta.
        Hän on jo lähes 40v.
        Olen monta kertaa miettinyt... kunpa tulisi keskustelua ja kokemuksia Jehovan todistajista ja siitä uskosta.

        ota hyvä äiti itse puheeksi tyttäresi kanssa asiasta. hän ei varmaan ota sitä itse ,jos olette niin sopineet. hän kunnioittaa teidän tahtoanne ja rauha säilyy näin välillänne. on tosi hienoa että kuitenkin haluatte tietoa ,ja sitä kyllä saatte varmaan tyttäreltänne, nyt on ilmestynyt uusi vartiotorni lehti elokuun numero ,jossa juuri esitellään ketä Jehovantodistajat ovat, mihin he uskovat. se on fakta tietoa.


      • usko ei ole pakko
        Äiti. kirjoitti:

        Olen menettänyt lapseni Jehovalaisille. En koskaan, en koskaan uskonut käyvän näin.
        Meidän suvuissa ei ole Jehovalaisia.
        Tyttöni on koulutukseltaan maisteri. Ei koskaan ole ollut vakituisessa työssä. Kaiken ajan vie usko.
        En koskaan hyväksy Jehovan oppeja, sääntöjä, kuria ym. En kaikkea tiedäkkään missä talutusnuorassa jäsenet ovat??
        Olemme sopineet tyttömme kanssa, että kotona, kun hän tulee käymään, ei puhuta uskosta.
        Hän on jo lähes 40v.
        Olen monta kertaa miettinyt... kunpa tulisi keskustelua ja kokemuksia Jehovan todistajista ja siitä uskosta.

        Niin moni uskonnonhaara on vienyt nuoria, kokemattomia "tieteensä" piiriin. Työpaikallani esim. tutustuin ikäiseeni naiseen, jonka poika oli mennyt jonkun uskonlahkon vuoki Amerikaan. Kaikki rahat piti antaa silloisen yhteisen hyväksi, äitiä ei saanut tavata, kuten ei muitakaan sukulaisia.

        Vaikka itse olenkin luterilaisen kodin kasvatti, ripitetty ja kastettu, helluntalaisten tätieni ohjauksessa myös pelastusarmeijan toimintaan tutustunut, niin ei tämä Jumaluus minuun ole iskenyt, siis oikeasti. Jotain johdatusta tunnen olevan elämäni varrella, mutta ne ovat tulleet minulle pyytämättä, tilaamatta, kuin sen entisen pääministerin.

        Siis, minä en tarvitse tehdä muuta, kuin rakastaa kykyjeni mukaan KAIKKIA lähimäisiäni ja minun ymmärtämäni Jumala on minussa itsessäni ja se on RAKKAUS.

        Kerran höyrähdin minäkin johonkin lahkon, mukamas kirjeenvaihdolla toimivaan uskoon. Kirjeet tietenkin maksoivat paljon, ja niissä kehoitettiin toistamaan jotain mantroja useammankerran päivässä. Lopulta näin unessani näiden "johtajieni" haamuja tulevan meidän seinästä luokseni.

        Minä uskon että tämä on jotain itsensä suggertoimista, siis jos sana ei ollut oikein, niin itsensä pettämistä kuvitelmilla, jotka on sanottu, mutta ei välttämättä ole oikein.

        Kyllä minä kauhulla muistelen oman pikkukyläni tapahtumia, kun siellä kävi joku maalikkosaarnaaja. Siis se kauhu, kun jokainen alkoi näkemään harhoja ja tunnustamaan syntejään. Isäni eläessä tuli myös naapuri tunnustamaan syntinsä, kuinka hän oli himoinnut minun äitiäni, siis silleen! Olivat muuten isäni kanssa parhaita kavereita, niin metsästyksessä, kalastuksessa, kuten hyvät naapurit ovat.

        Onneksi isäni oli niin järkevä, että unohti moiset tunnustukset, sillä olihan siellä aikaisemmin jyllännyt Jehovalaiset, joihin myös moni "hurahti". Ihan kaikella minun järkeni kunnialla, HURAHTI!!!!!

        Oma kokemukseni uskosta, mihin uskoo, on tosi, eikä liity mihinkään muuhun, kuin omaan kokemukseen.

        Olin sopinut, siis yrittänyt esittää mieheni kanssa, että hän jättää auton minulle, (meillä oli usein riitaa ja mieheni vei aina auton) , koska minulla on myös lapset vietävänä kaupunkiin.

        Asuimme siis Pohj.Espoossa ja matka oli Hesaan. Heräsin aamulla ja kurkkasin ulos, ei autoa!!?? Olin mielessäni raivoissani ja laittelin lapset hyvissäajoin, että ehdimme bussiin. Kun olimme ehtineet noin 100 m kodista, niin lapseni kysyi, miksi äiti me emme mene autolla, kun se on pihassa?????????????

        Koskaan en uskoisi, että minulle käy näin oman uskoni kanssa, sillä auto oli parkkeerattu niin lähelle autotallin ovia, että en nähnyt sitä keittiöön mennessä, mutta minun uskoni, että auto ei ole pihassa, sokaisi minut näkemästä sitä.

        Ja se sokaisu oli minun uskoni aamuiseen näkemääni, että auto ei ole pihassa. Meidän pihasta pitää auto sivuuttaa aikaläheltä, kunnes pääsee ohi. Koskaan en unohda sitä tunnetta, kun lapseni tokaisivat tuon lauseen;"miksi me emmemene autolla"? Ikimaailamssa en uskoisi sitä mokaani todeksi, jos se väitettäisiin minulle myöhemmin. Niin voimakas on USKO.

        Toinenkin todelliseen uskoon (OMAAN) liittyvä on, kun työpaikani parkkipaikalla kävin aina ihailemassa johtajani hylkäämiä vanhaa Mersua (juuri se kermanvaalea Viikonlopun kertomuksista)ja Bemaria. Aina oman Nissanini perkkeerattua, kävin näiden autojen vieressä ihailemassa, olisipa noista jompikumpi omani!?

        Niin vain asiat menivät, että loppujenlopuksi molemmat autot olivat meidän, siis mieheni kanssa.

        Jotenkin muistelen IsonKirjan sanovan, että jos jotain toivot, niin voit vaikka vuoria siirtää ja siihen minä uskon. Minun elämässä on tapahtunut niin paljon hyvää, mutta en ole tarvinnut luopua maallisista paheistani, mitä nyt kukakin paheeksi haluaa nimittää.

        Pahin, mitä äitini teki oli tuhota sexuaalisuus meiltä (omilta) tytöiltä, tuomiten sen jotenkin saastaiseksi, ei synniksi, mutta kielteiseksi. Itse oli kuitenkin jo avioliitossa 17-vuotiaana 29-vuotiaan miehen kanssa. Lapset tulimme vasta 5-vuoden odottelujen jälkeen, joten mikään pakkoliitto se ei ollut.

        Mielestäni kaikki kiihkoilijoiden opit ovat väärät ja ihmisiä on helppo hypnotisoida uskomaan jotain, kuten minä itseni osasin hypnodisoida uskomaan, mikä ei ole totta. Pahinta onkin, että tein sen kaksikertaa viellä myöhemmin eri tilanteissa, vai onko teistä joku osannut hukata vakio huoltoaseman???


      • Hengenmies kirjoitti:

        Jos haluat keskustella tyttäresi tilanteesta ja yleensä Jehovantodistajien opeista ja niiden henkisestä väkivallasta, voisit ottaa yhteyttä nykyiseen Uskontojen Uhrien Tuki ry:n puheenjohtajaan Toni Valkilaan.

        Hän on entinen Jehovantodistaja. Luulisin että hän voisi ainakin jotain sanoa vakavaan huoleesi tyttärestäsi. Uskonliikkeet käyttävät hyvin samoja menetelmiä värvätessään uusia jäseniä ja pitääkseen nämä orjinaan. Siinä asiassa helluntailaiset ja Jehovantodistajat eivät poikkea toisistaan.

        Helluntalaisilla ja muilla ns. mailman kristikuntiin kuuluvilla uskon lahkoilla ei ole mitään yhteisiä ominaisuuksia, eikä yhteyttä, samanlaisuutta Jehovan todistajien kanssa.

        Koska mikään muun uskonto ei elä Jumalan sanan Raamatun mukaisesti, kuin Jehovan todistajat.

        Jehovan todistajat eivät ole kiihkomielisiä hörhö uskovaisia. Eikä heillä ole omia uskonopetuksiaan, vaan kaikki opetus pohjautuu Jumalan sanaan Raamattuun ja he myös elävät sen mukaisesti

        Miksi kerrotte Jehovan todistajien olevan negatiivisiä ihmisiä sillä perusteella, että olette kuulleet jonkun toisen kertomana asian olevan niin ja sillä perusteella muodostatte käsitysen Jehovan todistajista. Eikö järkevä ihminen aina itse ota selää, kuinka se asia on, eikä muodosta käsityksiään toisten taruista, jotka eivät pohjaudu totuuteen vaan kiihkomielisyyteen ja panetteluun.

        Suosittelen lämpimästi tutustumaan Jehovan todistajiin, kun ensi kerralla ovikellonne soi tai ulkona tapaatte Jehovan todistajia niin tutustukaa heihin ja tehkää heille kysymyksiä niistä asioista, jotka teitä kiinnostavat niin teille tulee selviämään se, että suurinosa Jehovan todistajista esitetyistä väittämistä ei pidä paikkaansa.
        Ja ne väittämät ovat juuri niiden kiihkomielisten tosi uskovaisten, jotka uskovat jopa asioihin, joita Raamatussa ei opeteta alullepanemia.

        Itse tutustuin Jehovan todistajiin ekakerran jo v 1987 vaikka silloisen ev-lut kirkkoni papit sanoivat, että ei niiden kanssa saa mitään puhua ja käskivät vetämään oven nenän edestä kiinni.
        Nyt on käynyt niin, että minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa entisestä ev-lut kirkostani eikä helluntalaisista, jotka olivat entisessä asuinpaikassamme tosi ilkeä mielisiä juoruilijoita panettelijoita ja kyttääjiä heistä on muodustunut pahan hajuinen löyhkä minun sieraimiini ja, kuinka se muuten voisi ollaakkaan, koska eivät elä raamatun opetusten mukaisesti.


      • Hengenmies kirjoitti:

        Nimi taisikin olla Joni Valkila, eikä Toni. Tyttäresi tilanne on vaikea. Toisaalta hän on täysi-ikäinen ja vastuussa valinnoistaan. Mutta uskontojen värväämät jäsenet ovatkin uhreja yleensä tietämättään. Muut näkevät hyväksikäytön ja voivat vain katsoa vierestä. Hyvin koulutetutkin ovat alttiita henkiselle manipulaatiolle ja aivopesulle.

        Jos mies kerran on entinen Jehovan todistaja ja vielä uskonnon uhrit järjestön toimihenkilö on hän pehempi auttaja, kuin mikään kiihkomielinen uskonlahko. Sillä silloin hän on kieltänyt kaiken sen minkä Jumala sanassaan Raamatussa opettaa (Johannes 12:48, Johannes 8:44)

        Voisiko enää olla pahempaa uskontoa, kuin sellaiset ihmiset, jotka kieltävät Jumalan sanan Raamatun opetukset, eli kieltävät Raamatun?


      • ent.jt
        Äiti. kirjoitti:

        Olen menettänyt lapseni Jehovalaisille. En koskaan, en koskaan uskonut käyvän näin.
        Meidän suvuissa ei ole Jehovalaisia.
        Tyttöni on koulutukseltaan maisteri. Ei koskaan ole ollut vakituisessa työssä. Kaiken ajan vie usko.
        En koskaan hyväksy Jehovan oppeja, sääntöjä, kuria ym. En kaikkea tiedäkkään missä talutusnuorassa jäsenet ovat??
        Olemme sopineet tyttömme kanssa, että kotona, kun hän tulee käymään, ei puhuta uskosta.
        Hän on jo lähes 40v.
        Olen monta kertaa miettinyt... kunpa tulisi keskustelua ja kokemuksia Jehovan todistajista ja siitä uskosta.

        Keskustella haluat uskosta, mutta olet kuitenkin sopinut lapsesi kanssa, että uskosta ei keskustella. Melko outo juttu. Tietysti sinun on hyvä kuulla ulkopuolistenkin mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta minusta sinun olisi paljon tärkeämpää keskustella lapsesi kanssa siitä asiasta, jonka hän ainakin tällä hetkellä kokee tärkeimmäksi elämässään. Pelkäätkö niin paljon jehovantodistajuutta, että et edes uskalla kuulla, mitä sanottavaa tyttärelläsi siitä olisi.

        Itse olin todistajissa mukana melko pitkään. Välillä aktiivisesti, välillä vähän hiipui. Mukana ollessani koin hyvin voimakasta turvallisuuden tunnetta ja onnea. En pelännyt maailman kauheita tapahtumia tai edes kuolemaa. Tyttäresi todennäköisesti on tästä uskostaan ja jehovantodistajuudestaan onnellinen ja tyytyväinen oloonsa. En ymmärrä, miksi se sinusta on niin kamalaa, kun asiaa katsoo tässä valossa. Kai sinä äitinä haluat ennen muuta, että lapsesi on onnellinen ja tyytyväinen.

        Kun itse aloin olla yhteyksissä todistajien kanssa, mieheni järkyttyi ja suhtautui vähän samalla tavalla kuin sinä, eli uskosta ei saanut puhua kotona. Sen lisäksi hän haukkui minua tyhmäksi ja aivopestyksi. Vaikka nyt ymmärrän, että mieheni oli osittain oikeassa, en voi koskaan antaa hänelle anteeksi sitä, että hän ei edes kuunnellut miksi se asia oli minulle niin tärkeä. Minusta tuntui silloin, että se, mitä muut meistä ajattelevat oli hänelle paljon tärkeämpää kuin se, että minä olin onnellinen. Se asia jäi meidän väliimme tavallaan, ja luulen, että rakkauteni häntä kohtaan ei sen jälkeen ole ollut samanlaista kuin sitä ennen. Sen tähden haluan suositella sinulle, että kuuntelet tytärtäsi, etkä tuomitse suoralta kädeltä hänen uskoaan, koska se on sama kuin tuomitsisit hänet tällä hetkellä.

        Tuossa edellä oli sinulle sellainen kirjoitus, jossa sanottiin jehovantodistajien olevan ainoita, jotka elävät Raamatun periaatteiden mukaan. Olen asiasta melko lailla samaa mieltä. Ainakin siltä osin, että yksilöinä todistajat vilpittömästi pyrkivät elämään niiden mukaan. Jehovantodistajilla on kuitenkin hallintoelin, joka tulkitsee nämä Raamatun periaatteet rivijäsenille ja väittää olevansa Jumalan ainoa viestintäkanava maan päällä tällä hetkellä. Hallintoelimeltä tulevia ohjeita ei ole lupa missään nimessä kyseenalaistaa. Se tuntuu näin jälkeenpäin oudolta, ja lisäksi monet tulkinnat ja ohjeet ovat ajan saatossa muuttuneet useaan kertaan.

        Itse erosin järjestöstä lähinnä siksi, että aloin jossain vaiheessa tuntea itseni aina jotenkin riittämättömäksi ja huonoksi. En mielestäni pystynyt elämään tarpeeksi hyvin, enkä tekemään tarpeeksi paljon, jotta olisin voinut olla hyvä jehovantodistaja. Varmasti monet sellaiset jäsenet, jotka ovat kriittisiä itseään kohtaa, voivat tulla samoihin tuntemuksiin, koska todistajana oleminen ei ole vain olemista, vaan aina pitäisi tehdä ja mennä. Kun teet paljon, sinua kannustetaan tekemään vielä enemmän. Lisäksi tunsin, että olin ihan sellainen ihminen kuin monet muut, enkä katsonut, että voisin mennä oville julistamaan, että olisin pelastuvien joukossa kun maailma tuhoutuu ja tämä kuuntelija taas tuhoutuvien joukossa siksi, että kuuluu toiseen uskontokuntaan. No, tämä oli vähä'n kärjistetysti sanottu, mutta varmasti toi esille sen ajatuksen, mikä päässäni oli.

        En tiedä oliko tästä kommentistani sinulle mitään hyötyä. Ydinajatukseni kuitenkin oli, että älä katkaise keskusteluyhteyttä tyttäreesi vaikka et olisikaan samaa mieltä. Sillä tavalla et saa aikaan muuta kuin peruuttamatonta vahinkoa. Halusin myös sanoa, että ei se mikään maailman kauhein asia ole, vaikka lapsesi olisikin jehovantodistaja. Anna hänen itse ratkaista ja rakasta häntä joka tapauksessa.


      • Rauha 46
        usko ei ole pakko kirjoitti:

        Niin moni uskonnonhaara on vienyt nuoria, kokemattomia "tieteensä" piiriin. Työpaikallani esim. tutustuin ikäiseeni naiseen, jonka poika oli mennyt jonkun uskonlahkon vuoki Amerikaan. Kaikki rahat piti antaa silloisen yhteisen hyväksi, äitiä ei saanut tavata, kuten ei muitakaan sukulaisia.

        Vaikka itse olenkin luterilaisen kodin kasvatti, ripitetty ja kastettu, helluntalaisten tätieni ohjauksessa myös pelastusarmeijan toimintaan tutustunut, niin ei tämä Jumaluus minuun ole iskenyt, siis oikeasti. Jotain johdatusta tunnen olevan elämäni varrella, mutta ne ovat tulleet minulle pyytämättä, tilaamatta, kuin sen entisen pääministerin.

        Siis, minä en tarvitse tehdä muuta, kuin rakastaa kykyjeni mukaan KAIKKIA lähimäisiäni ja minun ymmärtämäni Jumala on minussa itsessäni ja se on RAKKAUS.

        Kerran höyrähdin minäkin johonkin lahkon, mukamas kirjeenvaihdolla toimivaan uskoon. Kirjeet tietenkin maksoivat paljon, ja niissä kehoitettiin toistamaan jotain mantroja useammankerran päivässä. Lopulta näin unessani näiden "johtajieni" haamuja tulevan meidän seinästä luokseni.

        Minä uskon että tämä on jotain itsensä suggertoimista, siis jos sana ei ollut oikein, niin itsensä pettämistä kuvitelmilla, jotka on sanottu, mutta ei välttämättä ole oikein.

        Kyllä minä kauhulla muistelen oman pikkukyläni tapahtumia, kun siellä kävi joku maalikkosaarnaaja. Siis se kauhu, kun jokainen alkoi näkemään harhoja ja tunnustamaan syntejään. Isäni eläessä tuli myös naapuri tunnustamaan syntinsä, kuinka hän oli himoinnut minun äitiäni, siis silleen! Olivat muuten isäni kanssa parhaita kavereita, niin metsästyksessä, kalastuksessa, kuten hyvät naapurit ovat.

        Onneksi isäni oli niin järkevä, että unohti moiset tunnustukset, sillä olihan siellä aikaisemmin jyllännyt Jehovalaiset, joihin myös moni "hurahti". Ihan kaikella minun järkeni kunnialla, HURAHTI!!!!!

        Oma kokemukseni uskosta, mihin uskoo, on tosi, eikä liity mihinkään muuhun, kuin omaan kokemukseen.

        Olin sopinut, siis yrittänyt esittää mieheni kanssa, että hän jättää auton minulle, (meillä oli usein riitaa ja mieheni vei aina auton) , koska minulla on myös lapset vietävänä kaupunkiin.

        Asuimme siis Pohj.Espoossa ja matka oli Hesaan. Heräsin aamulla ja kurkkasin ulos, ei autoa!!?? Olin mielessäni raivoissani ja laittelin lapset hyvissäajoin, että ehdimme bussiin. Kun olimme ehtineet noin 100 m kodista, niin lapseni kysyi, miksi äiti me emme mene autolla, kun se on pihassa?????????????

        Koskaan en uskoisi, että minulle käy näin oman uskoni kanssa, sillä auto oli parkkeerattu niin lähelle autotallin ovia, että en nähnyt sitä keittiöön mennessä, mutta minun uskoni, että auto ei ole pihassa, sokaisi minut näkemästä sitä.

        Ja se sokaisu oli minun uskoni aamuiseen näkemääni, että auto ei ole pihassa. Meidän pihasta pitää auto sivuuttaa aikaläheltä, kunnes pääsee ohi. Koskaan en unohda sitä tunnetta, kun lapseni tokaisivat tuon lauseen;"miksi me emmemene autolla"? Ikimaailamssa en uskoisi sitä mokaani todeksi, jos se väitettäisiin minulle myöhemmin. Niin voimakas on USKO.

        Toinenkin todelliseen uskoon (OMAAN) liittyvä on, kun työpaikani parkkipaikalla kävin aina ihailemassa johtajani hylkäämiä vanhaa Mersua (juuri se kermanvaalea Viikonlopun kertomuksista)ja Bemaria. Aina oman Nissanini perkkeerattua, kävin näiden autojen vieressä ihailemassa, olisipa noista jompikumpi omani!?

        Niin vain asiat menivät, että loppujenlopuksi molemmat autot olivat meidän, siis mieheni kanssa.

        Jotenkin muistelen IsonKirjan sanovan, että jos jotain toivot, niin voit vaikka vuoria siirtää ja siihen minä uskon. Minun elämässä on tapahtunut niin paljon hyvää, mutta en ole tarvinnut luopua maallisista paheistani, mitä nyt kukakin paheeksi haluaa nimittää.

        Pahin, mitä äitini teki oli tuhota sexuaalisuus meiltä (omilta) tytöiltä, tuomiten sen jotenkin saastaiseksi, ei synniksi, mutta kielteiseksi. Itse oli kuitenkin jo avioliitossa 17-vuotiaana 29-vuotiaan miehen kanssa. Lapset tulimme vasta 5-vuoden odottelujen jälkeen, joten mikään pakkoliitto se ei ollut.

        Mielestäni kaikki kiihkoilijoiden opit ovat väärät ja ihmisiä on helppo hypnotisoida uskomaan jotain, kuten minä itseni osasin hypnodisoida uskomaan, mikä ei ole totta. Pahinta onkin, että tein sen kaksikertaa viellä myöhemmin eri tilanteissa, vai onko teistä joku osannut hukata vakio huoltoaseman???

        Tuon kirjoittajalle.
        Kyllä me ihmiset olemme erillaisia.
        Minua ei mikään uskonlahko muuttaisi!!!!
        En ymmärrä kuinka joku HURAHTAA johonkin "lahkoon".
        Itse olen "normaali" ev.lut, kirkon jäsen, jonka palveluita käytän.
        En koskaan voisi kuvitella muuta.
        Ymmärrän niin pitkälle kaikkia muita uskontoja, kunnes ne alkaa tyrkyttää sitä, siihen loppuu minun kunnioitus.
        Kaikki tulkoon onnellisiksi oman uskonsa kanssa, mutta JÄTTÄKÖÖN HE RAUHAAN MUUT IHMISET.


      • Äiti.
        ent.jt kirjoitti:

        Keskustella haluat uskosta, mutta olet kuitenkin sopinut lapsesi kanssa, että uskosta ei keskustella. Melko outo juttu. Tietysti sinun on hyvä kuulla ulkopuolistenkin mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta minusta sinun olisi paljon tärkeämpää keskustella lapsesi kanssa siitä asiasta, jonka hän ainakin tällä hetkellä kokee tärkeimmäksi elämässään. Pelkäätkö niin paljon jehovantodistajuutta, että et edes uskalla kuulla, mitä sanottavaa tyttärelläsi siitä olisi.

        Itse olin todistajissa mukana melko pitkään. Välillä aktiivisesti, välillä vähän hiipui. Mukana ollessani koin hyvin voimakasta turvallisuuden tunnetta ja onnea. En pelännyt maailman kauheita tapahtumia tai edes kuolemaa. Tyttäresi todennäköisesti on tästä uskostaan ja jehovantodistajuudestaan onnellinen ja tyytyväinen oloonsa. En ymmärrä, miksi se sinusta on niin kamalaa, kun asiaa katsoo tässä valossa. Kai sinä äitinä haluat ennen muuta, että lapsesi on onnellinen ja tyytyväinen.

        Kun itse aloin olla yhteyksissä todistajien kanssa, mieheni järkyttyi ja suhtautui vähän samalla tavalla kuin sinä, eli uskosta ei saanut puhua kotona. Sen lisäksi hän haukkui minua tyhmäksi ja aivopestyksi. Vaikka nyt ymmärrän, että mieheni oli osittain oikeassa, en voi koskaan antaa hänelle anteeksi sitä, että hän ei edes kuunnellut miksi se asia oli minulle niin tärkeä. Minusta tuntui silloin, että se, mitä muut meistä ajattelevat oli hänelle paljon tärkeämpää kuin se, että minä olin onnellinen. Se asia jäi meidän väliimme tavallaan, ja luulen, että rakkauteni häntä kohtaan ei sen jälkeen ole ollut samanlaista kuin sitä ennen. Sen tähden haluan suositella sinulle, että kuuntelet tytärtäsi, etkä tuomitse suoralta kädeltä hänen uskoaan, koska se on sama kuin tuomitsisit hänet tällä hetkellä.

        Tuossa edellä oli sinulle sellainen kirjoitus, jossa sanottiin jehovantodistajien olevan ainoita, jotka elävät Raamatun periaatteiden mukaan. Olen asiasta melko lailla samaa mieltä. Ainakin siltä osin, että yksilöinä todistajat vilpittömästi pyrkivät elämään niiden mukaan. Jehovantodistajilla on kuitenkin hallintoelin, joka tulkitsee nämä Raamatun periaatteet rivijäsenille ja väittää olevansa Jumalan ainoa viestintäkanava maan päällä tällä hetkellä. Hallintoelimeltä tulevia ohjeita ei ole lupa missään nimessä kyseenalaistaa. Se tuntuu näin jälkeenpäin oudolta, ja lisäksi monet tulkinnat ja ohjeet ovat ajan saatossa muuttuneet useaan kertaan.

        Itse erosin järjestöstä lähinnä siksi, että aloin jossain vaiheessa tuntea itseni aina jotenkin riittämättömäksi ja huonoksi. En mielestäni pystynyt elämään tarpeeksi hyvin, enkä tekemään tarpeeksi paljon, jotta olisin voinut olla hyvä jehovantodistaja. Varmasti monet sellaiset jäsenet, jotka ovat kriittisiä itseään kohtaa, voivat tulla samoihin tuntemuksiin, koska todistajana oleminen ei ole vain olemista, vaan aina pitäisi tehdä ja mennä. Kun teet paljon, sinua kannustetaan tekemään vielä enemmän. Lisäksi tunsin, että olin ihan sellainen ihminen kuin monet muut, enkä katsonut, että voisin mennä oville julistamaan, että olisin pelastuvien joukossa kun maailma tuhoutuu ja tämä kuuntelija taas tuhoutuvien joukossa siksi, että kuuluu toiseen uskontokuntaan. No, tämä oli vähä'n kärjistetysti sanottu, mutta varmasti toi esille sen ajatuksen, mikä päässäni oli.

        En tiedä oliko tästä kommentistani sinulle mitään hyötyä. Ydinajatukseni kuitenkin oli, että älä katkaise keskusteluyhteyttä tyttäreesi vaikka et olisikaan samaa mieltä. Sillä tavalla et saa aikaan muuta kuin peruuttamatonta vahinkoa. Halusin myös sanoa, että ei se mikään maailman kauhein asia ole, vaikka lapsesi olisikin jehovantodistaja. Anna hänen itse ratkaista ja rakasta häntä joka tapauksessa.

        Tulin käymään täällä ja luin niin tarkkaan mitä kirjoitit.
        Minulle ja tytön isälle oli niin kauhea pettymys, että tyttö "hurahtaa" Jehovalaiseksi.
        Että elämässä ei ole muuta.
        Elää, korkeasti koulutettu. yhteiskunnan tuella ja tietenkin äiti ja isä antaa rahaa.
        Rakastamme sitä ihanaa lasta. Tilanteen mukaan, isä vie häntä kokouksiin. Minä en voi puhua asiasta,
        eikä puhuta. Hän tietää ettei äiti halua ja antaa olla rauhassa.
        Aikoinaan sanoin hänelle..." jos olisit "oikea" uskovainen, tulisin kirkkoon ym.ym. sinun kanssa, mutta en voi samaistua johonkin lahkoon.
        Olen vissiin siinä asiassa paha äiti, mutta kun olen nähnyt mitä Jehova saa aikaan, en syytä itseäni.
        Jospa tätä keskustelua lukisi "entiset" jehovalaiset, ja kertoisivat tosiasiat uskosta.


      • ========
        usko ei ole pakko kirjoitti:

        Niin moni uskonnonhaara on vienyt nuoria, kokemattomia "tieteensä" piiriin. Työpaikallani esim. tutustuin ikäiseeni naiseen, jonka poika oli mennyt jonkun uskonlahkon vuoki Amerikaan. Kaikki rahat piti antaa silloisen yhteisen hyväksi, äitiä ei saanut tavata, kuten ei muitakaan sukulaisia.

        Vaikka itse olenkin luterilaisen kodin kasvatti, ripitetty ja kastettu, helluntalaisten tätieni ohjauksessa myös pelastusarmeijan toimintaan tutustunut, niin ei tämä Jumaluus minuun ole iskenyt, siis oikeasti. Jotain johdatusta tunnen olevan elämäni varrella, mutta ne ovat tulleet minulle pyytämättä, tilaamatta, kuin sen entisen pääministerin.

        Siis, minä en tarvitse tehdä muuta, kuin rakastaa kykyjeni mukaan KAIKKIA lähimäisiäni ja minun ymmärtämäni Jumala on minussa itsessäni ja se on RAKKAUS.

        Kerran höyrähdin minäkin johonkin lahkon, mukamas kirjeenvaihdolla toimivaan uskoon. Kirjeet tietenkin maksoivat paljon, ja niissä kehoitettiin toistamaan jotain mantroja useammankerran päivässä. Lopulta näin unessani näiden "johtajieni" haamuja tulevan meidän seinästä luokseni.

        Minä uskon että tämä on jotain itsensä suggertoimista, siis jos sana ei ollut oikein, niin itsensä pettämistä kuvitelmilla, jotka on sanottu, mutta ei välttämättä ole oikein.

        Kyllä minä kauhulla muistelen oman pikkukyläni tapahtumia, kun siellä kävi joku maalikkosaarnaaja. Siis se kauhu, kun jokainen alkoi näkemään harhoja ja tunnustamaan syntejään. Isäni eläessä tuli myös naapuri tunnustamaan syntinsä, kuinka hän oli himoinnut minun äitiäni, siis silleen! Olivat muuten isäni kanssa parhaita kavereita, niin metsästyksessä, kalastuksessa, kuten hyvät naapurit ovat.

        Onneksi isäni oli niin järkevä, että unohti moiset tunnustukset, sillä olihan siellä aikaisemmin jyllännyt Jehovalaiset, joihin myös moni "hurahti". Ihan kaikella minun järkeni kunnialla, HURAHTI!!!!!

        Oma kokemukseni uskosta, mihin uskoo, on tosi, eikä liity mihinkään muuhun, kuin omaan kokemukseen.

        Olin sopinut, siis yrittänyt esittää mieheni kanssa, että hän jättää auton minulle, (meillä oli usein riitaa ja mieheni vei aina auton) , koska minulla on myös lapset vietävänä kaupunkiin.

        Asuimme siis Pohj.Espoossa ja matka oli Hesaan. Heräsin aamulla ja kurkkasin ulos, ei autoa!!?? Olin mielessäni raivoissani ja laittelin lapset hyvissäajoin, että ehdimme bussiin. Kun olimme ehtineet noin 100 m kodista, niin lapseni kysyi, miksi äiti me emme mene autolla, kun se on pihassa?????????????

        Koskaan en uskoisi, että minulle käy näin oman uskoni kanssa, sillä auto oli parkkeerattu niin lähelle autotallin ovia, että en nähnyt sitä keittiöön mennessä, mutta minun uskoni, että auto ei ole pihassa, sokaisi minut näkemästä sitä.

        Ja se sokaisu oli minun uskoni aamuiseen näkemääni, että auto ei ole pihassa. Meidän pihasta pitää auto sivuuttaa aikaläheltä, kunnes pääsee ohi. Koskaan en unohda sitä tunnetta, kun lapseni tokaisivat tuon lauseen;"miksi me emmemene autolla"? Ikimaailamssa en uskoisi sitä mokaani todeksi, jos se väitettäisiin minulle myöhemmin. Niin voimakas on USKO.

        Toinenkin todelliseen uskoon (OMAAN) liittyvä on, kun työpaikani parkkipaikalla kävin aina ihailemassa johtajani hylkäämiä vanhaa Mersua (juuri se kermanvaalea Viikonlopun kertomuksista)ja Bemaria. Aina oman Nissanini perkkeerattua, kävin näiden autojen vieressä ihailemassa, olisipa noista jompikumpi omani!?

        Niin vain asiat menivät, että loppujenlopuksi molemmat autot olivat meidän, siis mieheni kanssa.

        Jotenkin muistelen IsonKirjan sanovan, että jos jotain toivot, niin voit vaikka vuoria siirtää ja siihen minä uskon. Minun elämässä on tapahtunut niin paljon hyvää, mutta en ole tarvinnut luopua maallisista paheistani, mitä nyt kukakin paheeksi haluaa nimittää.

        Pahin, mitä äitini teki oli tuhota sexuaalisuus meiltä (omilta) tytöiltä, tuomiten sen jotenkin saastaiseksi, ei synniksi, mutta kielteiseksi. Itse oli kuitenkin jo avioliitossa 17-vuotiaana 29-vuotiaan miehen kanssa. Lapset tulimme vasta 5-vuoden odottelujen jälkeen, joten mikään pakkoliitto se ei ollut.

        Mielestäni kaikki kiihkoilijoiden opit ovat väärät ja ihmisiä on helppo hypnotisoida uskomaan jotain, kuten minä itseni osasin hypnodisoida uskomaan, mikä ei ole totta. Pahinta onkin, että tein sen kaksikertaa viellä myöhemmin eri tilanteissa, vai onko teistä joku osannut hukata vakio huoltoaseman???

        Voi helvetti... RAHASTUSTA...
        Eikö järkikellot alkaneet soida?????


      • Äiti.
        Hengenmies kirjoitti:

        Nimi taisikin olla Joni Valkila, eikä Toni. Tyttäresi tilanne on vaikea. Toisaalta hän on täysi-ikäinen ja vastuussa valinnoistaan. Mutta uskontojen värväämät jäsenet ovatkin uhreja yleensä tietämättään. Muut näkevät hyväksikäytön ja voivat vain katsoa vierestä. Hyvin koulutetutkin ovat alttiita henkiselle manipulaatiolle ja aivopesulle.

        Sinullekkin "hengenmies" vastaan. Kiitos.
        En muuta osaa sanoa.


      • V-Pässä
        Äiti. kirjoitti:

        Olen menettänyt lapseni Jehovalaisille. En koskaan, en koskaan uskonut käyvän näin.
        Meidän suvuissa ei ole Jehovalaisia.
        Tyttöni on koulutukseltaan maisteri. Ei koskaan ole ollut vakituisessa työssä. Kaiken ajan vie usko.
        En koskaan hyväksy Jehovan oppeja, sääntöjä, kuria ym. En kaikkea tiedäkkään missä talutusnuorassa jäsenet ovat??
        Olemme sopineet tyttömme kanssa, että kotona, kun hän tulee käymään, ei puhuta uskosta.
        Hän on jo lähes 40v.
        Olen monta kertaa miettinyt... kunpa tulisi keskustelua ja kokemuksia Jehovan todistajista ja siitä uskosta.

        Ihmetyttää miksi olet kieltänyt tytärtäsi puhumasta uskosta kotonakäydessään, mutta samalla kerrot, että sinua kovasti kiinnostaa millaista opetusta Jehovan todistajat antavat. Eikö tunteesi ole ristiriitaisia?

        Ohjeeni on että ole avoimempi tytärtäsi kohtaan ja tee hänelle kysymyksiä niistä Jehovan todistajiin liittyvistä asioista ja uskomuksista joita olet kuullut ja itse epäilet.

        Ottakaa sitten kumpikin omat Jumalan sananne eli Raamatut esille ja katsokaa Raamatuistanne mitä Jehova Jumala ja taivaallinen kuninkaamme Jeesus Kristus Raamatun välityksellä meille opettaa.
        Sillä Jehovan todistajilla ei ole mitään omia uskon opetuksia vaan kaikki opetus pohjautuu Raamattuun
        (2. Timoteukselle 3:16, Johannes 3:16, 17:3). Ja he todella elävät sen mukaisesti.

        Jos sitten loukkaannut jostakin asiasta, jonka olette yhdessä Jumalan sanasta Raamatusta katsoneet niin muistakaa, että se Jehovan todistaja ihmisenä ei loukannut teitä vaan olet loukkaantunut Jumalalle, koska hän ei hyväksy kaikenlaisia tapoja (Johannes12:48).

        Jos et uskalla tyttäresi kanssa puhua näistä asioista niin ensi kerralla kun ovikellosi soi ja siellä on Jehovan todistajat, tai tapaat heidät ulkona niin pyydä heitä käymään luonasi ja tee mieltäsi askarruttavista asioista kysymyksiä

        Autojen valmistajatkin tekevät autoihin käyttö ja huoltoohjekirjat, kun autoa stten käytetään niiden ohjekirjojen mukaisesti niin auto toimii hyvin ja kestää pitkään samoin.
        Jehova Jumala on ihmisen tekijä ja hän on tehnyt ihmiselle käyttöohjekirjan Raamatun, jos ihminen elää hänelle tehdyn ohjekirjan mukaisesti, niin se tekee hänet onnelliseksi ja tyytyväiseksi.

        Persoona nimi Jehova on Suvereenin maailmankaikkeuden Luojan se yhden ja ainoan Jumalan nimi joka on taivaallisen kuninkaamme Jehova Jumalan ainosyntyisen pojan Jeesuksen Kristuksen Isän nimi.
        Alkuperäisissä Heprean, Aramean ja Kreikan kielisissä raamatun kirjoituksissa Jehovan nimi mainitaa
        yli 7000 kertaa. Apostolit ja alkukristityt myös käyttivät Jumalan Persoonanimeä Jehovaa.

        Mutta 300-luvulla vaikuttanut Rooman Keisari Konstantinus halusi Roomalle yhden yhteisen uskonnon
        Ja niipä uskon kokous pidettiin Nikeian kaupungissa, Jossa Keisari arvovallallaan määräsi Raamatun kääntäjät vastoin heidän tahtoaan tai muuten olisi joutunut teloitettavaksi. Hyväksymään opetuksen kolmiyhteisestä jumalasta, jossa Isä, Poika, Pyhähenki olisivat yksi jumala.
        Ja tämä pohjautuu täysin pakanauskontoihin, joilla monesti on käytössään jumalesineitä, joissa samassa päässä on kolmet kasvot
        Hämärtääkseen Raamatun opetusta ja saadakseen kolmiyhteisen Jumalan Roomalle Konstantinus käski poistamaan Raamatun kirjoituksista Jumala persoonanimen Jehova ja korvaamaan sen arvonimellä Herra.

        Voisiko Jehovaa = Jumalaa suuremmin loukata, kuin hävittämällä hänen nimensä

        Ja nykyään ns. kristikuntiin kuuluvat kyselevät, että mikä se semmoinen Jumala oikein on, kuin Jehova. Kyllä Keisari Konstantinus onnistui hyvin tavoitteissaan, jopa siinä määri, että ihmise eivät nykyää enää edes tiedä Jumala nimeä.

        Älkää ihmiset kuunnelko uskon lahkoja ja pappeja vaan.
        Tutkikaa Raamattua sen todellisten asiantuntijoiden Jehova Jumala ja hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen todistajien, eli Jehovan todistajien kanssa sillä me teemme tätä Jumalan palvelusta sydämmestämme hymyssä suin ja ilman kolehtia.
        Lukekaa hyvät ihmiset Raamatuistanne, mitä Jumala teille opettaa. sillä siltä löytyvät ikuisen elämän sanat, rauha ja rakkaus (Johannes 17:3, 8:32, Hesekiel 33:11).


      • peltsimiu
        V-Pässä kirjoitti:

        Helluntalaisilla ja muilla ns. mailman kristikuntiin kuuluvilla uskon lahkoilla ei ole mitään yhteisiä ominaisuuksia, eikä yhteyttä, samanlaisuutta Jehovan todistajien kanssa.

        Koska mikään muun uskonto ei elä Jumalan sanan Raamatun mukaisesti, kuin Jehovan todistajat.

        Jehovan todistajat eivät ole kiihkomielisiä hörhö uskovaisia. Eikä heillä ole omia uskonopetuksiaan, vaan kaikki opetus pohjautuu Jumalan sanaan Raamattuun ja he myös elävät sen mukaisesti

        Miksi kerrotte Jehovan todistajien olevan negatiivisiä ihmisiä sillä perusteella, että olette kuulleet jonkun toisen kertomana asian olevan niin ja sillä perusteella muodostatte käsitysen Jehovan todistajista. Eikö järkevä ihminen aina itse ota selää, kuinka se asia on, eikä muodosta käsityksiään toisten taruista, jotka eivät pohjaudu totuuteen vaan kiihkomielisyyteen ja panetteluun.

        Suosittelen lämpimästi tutustumaan Jehovan todistajiin, kun ensi kerralla ovikellonne soi tai ulkona tapaatte Jehovan todistajia niin tutustukaa heihin ja tehkää heille kysymyksiä niistä asioista, jotka teitä kiinnostavat niin teille tulee selviämään se, että suurinosa Jehovan todistajista esitetyistä väittämistä ei pidä paikkaansa.
        Ja ne väittämät ovat juuri niiden kiihkomielisten tosi uskovaisten, jotka uskovat jopa asioihin, joita Raamatussa ei opeteta alullepanemia.

        Itse tutustuin Jehovan todistajiin ekakerran jo v 1987 vaikka silloisen ev-lut kirkkoni papit sanoivat, että ei niiden kanssa saa mitään puhua ja käskivät vetämään oven nenän edestä kiinni.
        Nyt on käynyt niin, että minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa entisestä ev-lut kirkostani eikä helluntalaisista, jotka olivat entisessä asuinpaikassamme tosi ilkeä mielisiä juoruilijoita panettelijoita ja kyttääjiä heistä on muodustunut pahan hajuinen löyhkä minun sieraimiini ja, kuinka se muuten voisi ollaakkaan, koska eivät elä raamatun opetusten mukaisesti.

        ohhoh ompas sulla jutut.... sullaki pää menny sekasin ku käkikello ;DDD oikeesti herätys..kerran me täällä eletään..älä kierrä pipoo liika tiukalle..relaa


    • nyytipyyti

      Itse olen evlut ja juuri riparin käynyt, meillä kirkolla puhutaan nimenomaan rakastavasta ja huolehtivasta Jumalasta. Jumalan kostoa ei ole olemassakaan. Hyvä että pääsit pakoon mokomilta hellareilta, ja terveisiä miehellesi. :)

      Tuo äitisi juttu vielä: Voit kertoa äitilles hänen tilanteestaan (avuton reppana, kivisydäminen, etc?) mutta ikäänkuin se olisi esim. jonkun ystäväsi tilanne, siis niin ettei tajua että hänestä puhutaan. Kysy, miltä se kuulostaa. Ei ainakaan tämän mukaan kovin hyvältä. '-.- Paljasta sitten että se "ystäväsi" olikin hän itse.

      En tiedä toimiiko, mutta näin sain yhden syömishäiriöisen pojan katsomaan peiliin hiukan tarkemmin. Nyt hän on terve ja taas normaalipainoinen.

    • Kulkija matkalla

      Erään uskonlahkon piirissä vuosikymmeniä vaikuttanut eläkeläistäti sanoi minulle kerran:
      "En usko, että on IKUISTA kadotusta. Ei Jumala ketään vihaa."
      Vastasin hänelle: "Ei niin. Miksi vihaisikaan? Jumala on TÄYDELLINEN."

      Rakkaudellisuus ja pyrkimykset yhteiseen hyvään ja hyväksymiseen ovat aidon uskon tunnusmerkkejä. Voimakkaiden vaatimusten tarkoitus uskonyhteisöissä lienee sitouttaa jäsenet mahdollisimman tiiviisti riveihinsä. En tiedä onko niissä pelkoa sen puolesta, että usko jotenkin katoaa heiltä pois, jos ei ole ankaruutta ja ehdottomuutta vakaumuksessa.

      Uskon tulisi olla eräänlainen kompassi, jonka avulla elämää kuljetaan eteenpäin. Se määrittelee tekoja ja valintoja, mutta ihmisiä kuitenkin olemme ja sellaisina pysymme puutteinemme. Silti usko on myös kuin peili, josta voimme tarkastella elämää, maailmaa ja itseämme. Mikä on elämäni suunta? Minkälaisia tekoja ja valintoja tulisi tehdä? Miksi maailma on sellainen kuin on?

      • .rebekka . .

        Raamattu ilmoittaa ja varoittaa meitä myös helvetistä. Sitä ei ole tehty ihmistä varten, mutta sinne kuitenkin joutuu, eroon Jumalasta, jos ei ota hänen tarjoamaa pelastussuunnitelmaa. Ihminen ei voi sitä sanaa mieleisekseen muuttaa . . . olla eräänlainen kompassi. Aito uskossa oleminen on toisista välittämistä ja rakastamista, ei sitä, että harjoitetaan tietty määrä ns. uskonnollisia menoja. Siunausta sinulle.


      • peltsimiu
        .rebekka . . kirjoitti:

        Raamattu ilmoittaa ja varoittaa meitä myös helvetistä. Sitä ei ole tehty ihmistä varten, mutta sinne kuitenkin joutuu, eroon Jumalasta, jos ei ota hänen tarjoamaa pelastussuunnitelmaa. Ihminen ei voi sitä sanaa mieleisekseen muuttaa . . . olla eräänlainen kompassi. Aito uskossa oleminen on toisista välittämistä ja rakastamista, ei sitä, että harjoitetaan tietty määrä ns. uskonnollisia menoja. Siunausta sinulle.

        ootpas viisas ihminen ..luulet ainakin.. saarnaat vaikkei sul oikeesti hajuukaan koko asiasta... todista jos tietoo..hah..et kuule pysty.sut on tasan aivopesty.oikeen kloriitilla ja putkenavausaineella..oot sekasi ku käkikello ;DDD


    • nkj

      Kerro ystävä hyvä : KUKA ON .. , tai .. oli .. , SEN .. , "JUMALAN " .... , ÄITI: , tai .. , ISÄ. ..
      Niin silloin minäkin voisin .. , " USKOA" .. , muuhunkin kuin ITSEENI.

      • Bbb...

        "Tuskin tämä maailma on sosiaalidemokraattien luoma" on kuulemani mukaan sanonut joku ammattiyhdistysjohtaja istuessaan saunan jälkeen kuistilla katsellen Airiston saaria. Jumala ei ole uskon asia, eikä mikään ihmishahmon oloinen. Yksinkertaisesti sanottuna Jumala on elämä, jokaisessa meissä ja kaikkialla maailmassa.


      • elämän kerjäläinen

        Olet hyvällä tiellä kun kyselet. Uskossa ei olekaan vastauksia vaan ihmettelyä ja kysymyksiä.Varo niitä joilla on vastauksia,ne on yleensä vääriä vastauksia. Omasta hiljaisuudestasi voit yksinäisyydessä ehkä löytää jotakin,kuin aavistuksena. siihen asti voit elää ihan tavallisena arki-ihmisenä ... kenties yrittää auttaa niitä jotka lähelläsi tarvitsevat sinua,ehkä omia läheisiäsi.
        Lainaus viisaammalta:"Usko on sitä kun kerjäläinen kertoo toiselle kerjäläiselle,mistä saa leipää."
        Niin,ei avaudu ihan heti eikä tarvitsekaan,hiljaa hyvä tulee.
        Jumalan lähellä saa kysyä ja kyseenalaistaa ihan kaiken.


      • peltsimiu

        luuletsä oikeesti et tohon on vastausta sulle..eiksul o muuta ajattelemisen aihetta..relaa..mee baariin ota kunnon känni. kukaan ei kerro sulle ku satuja..luuleksä et joku kuallu tulee kertoilee sulle miten sil menee jossai..hah ..ne makaa pitkin pituuttaan mullan alla koko sakki ..niinku kaikki ajallaan maataan.. ota tästä elämästäs kaikki irti..niinkauan ku henki pihisee.. ei tääl kannata kitua jos ei o pakko.omaan elämän laatuun voi oikeesti vaikuttaa.jos haluu. etkä sä oikeesti ees tee mitään noilla tiedoillas jos saisitki tietää..mitä se sua oikeesti auttais.höh.


    • hande-56

      Luin juttua ja siinä on juuri noita asioita jotka tulevat ajankanssa esille. No mennään lain alle tuomitaan toisia ollaan lahkolaisia jne. Tuli itselle tässä sellainne asia että eivä kaikki jotka huutavat Herra Herra ole sitä ja tätä. Vaan jokta tekevät Taivaalisen Isän tahdon. Näitä Jeesukse nimissä toimijia on pilvin pimein,onko Jeesus heitä edes kutsunut siihen mitä lihassaan uskottelevat olevansa. Todellisen Jeesuksen seuraajan kyllä tuntee,mutta täytyy myös tuntea kirjoitukset. Sanahan varoittaa että "te eksytte kun ette tunne kirjoituksia" ja näin on tuumattu ja se pitää paikansa.
      Kaikki jotka ovat jonkun uskonnon uhreja eivät ole otaneet vastuuta omasta tilastaan ja henkilökotaisesta Sanan tutkimisesta,luo oma suhde Vapahtajaan Jeesukseen Sanan kautta. Tälläiset saviastia joihin itsekkin kuulun ovat vajavasia,mutta ARMO kannataa minuakin.
      Kohdallasi koen että eihän Jeesus kutsumistaan ja armolahjojansa kadu,eikä heitä työtään kesken.
      Sinunkaan kohdalla,siunausta kaikessa !

    • James Potkukelkka

      Hyvä kun toit mielipiteesi esille. Itse en ole uskovainen, vaikka työnantaja ( hänen vaimo) ja osa työkavereista ovatkin helluntailaisia. Ovat muuten yrittäneet kääntää ateisteja usein "edustamaansa lahkoon" ja eivät ole onnistuneet ainakaan työpaikalla. Välit ovat tosin ihan kunnossa puolin ja toisin, vaikka uskonnosta joskus "väännetään kättä" asialliselta pohjalta. Yksi asia on tosin minua ihmetyttänyt ja se on se, että miksi ei kukaan (tai erittäin harvoin) tällaiset ihmiset tulevat esittämään asiaansa julkisuuteen...kuten television tai radion keskusteluohjelmiin jne..??

    • Care

      joka on kadoksissa monasti. Pieni opastus ja varoitus Johannekselta.

      Joh. 2: 4-11

      Ilahduin suuresti, kun havaitsin lastesi joukossa sellaisia, jotka elävät totuudessa, sen käskyn mukaisesti, jonka olemme Isältä saaneet. Ja nyt, valittu äiti, esitän sinulle pyynnön -- uutta käskyä en sinulle kirjoita, vaan sen, joka meillä on ollut alusta asti: rakastakaamme toisiamme. Ja rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. Tämän käskyn te olette kuulleet alusta alkaen, ja sen mukaisesti teidän tulee elää.


      Varoitus eksyttäjistä
      Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä. Katsokaa, että ette hukkaa sitä, minkä me olemme työllämme saaneet kokoon, vaan saatte täyden palkan.
      Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä. Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa.

    • Laplap

      Mihin te uskovat ihmiset niinkus varsinaisesti uskotte? Itse en usko satuihin, joten valaiskaa.

    • Polvistuja

      Olen uskossa ja en koe yhtään asioita niin kuin sinä koet.Oletko masentunut?,kokemuksesta tiedän
      että ei jaksa taistella kaikenlaisia kerjäläisiä vastaan niin menee samaan kelkkaan.
      Uskossa kyllä kuulee Pyhän Hengen puhuvan eli se ei ole hulluutta,olen tarkistanut asian
      kun epäilin itseäni kahjoksi.

    • Kuinka vahingollista koit isäsi "ateismin" olevan omalle kehityksellesi ja miten hänen uskomattomuutensa ilmeni?

      Kuvittelin omaakin isääni ateistiksi, kunnes tajusin hänen olleen suuttunut jumalalle ja oli ns. antiteisti.

      • Uskova

        Olen uskossa ja siunausta on riittänyt joka suhteessa, ei siitä sen enempää niin että ette pääsette sanomaan rehentelijäksi.Eli rukouksiin vastattu erinäisissä asioissa, eli upeeta on elää herran kanssa.


      • LääPuh
        Uskova kirjoitti:

        Olen uskossa ja siunausta on riittänyt joka suhteessa, ei siitä sen enempää niin että ette pääsette sanomaan rehentelijäksi.Eli rukouksiin vastattu erinäisissä asioissa, eli upeeta on elää herran kanssa.

        On se hyvä, että sianausta on piisannut.


      • rkle
        LääPuh kirjoitti:

        On se hyvä, että sianausta on piisannut.

        siananusta!


    • Jarppps

      Elät nyt kuitenkin erilaista elämää kuin aikaisemmin. Älä katso menneeseen ja haudo ikäviä asioita mielessäsi. Älä murehdi mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

      Menneitä et voi muuttaa, etkä tulevaisuuttasi osaa ennustaa. Elä siis tätä hetkeä ja nauti siitä!
      Mukavaa kuulla, että voit paremmin kuin koskaan ennen ;)

    • peltsimiu

      satuinpas tälle palstalle..siis toi on niin totta kuule..mun elämän laatuki parantu pikkuhiljaa ku tein lopullisen pesäeron uskovaisiin pippaloihin.mäki aikanaa elämäni siinäpisteessä,menin uskovaisten pippaloihin kuuntelee ja tein ns.ratkaisun ja sillee..seurakunnan hihhulisakki pyöritteli mua ku pelinappulaa vuosia ja vuosia..kyllä herra on hyvä...läpä läpä läää..hahah.. hitto ne onnettomat sai mutki uskoo et elämä parempaa uskossa..hah..siis et mäki oikeesti uskottelin itelleni et kaikki oko ja sillee et tän kuuluu olla siis kivireen vetoo koko elämä..kyllä herra auttaaa ajallaan,,ja pah..hitto mun kunto ja sillee yleinen terveys kans heikkeni noitten manipuloijien takii entisestään..sit se oli se sisäpiiri..ne parempii aina..mä oli n joku tosi säälittävä epäonnistunut ..yksin noitten pyhien joukoissa.seurasin sivusta ku toiset ilosii ja sulosii..ainaki omasta mielestään..hah..vuosii meni ja tuli..sit tein lopun koko pippaloista.tein selvän pesäeron noihin.koska oikeesti terveys oli jo vaakalaudalla.ne sairastuttaa kanssamatkaajat,,..se on manipulointii,hallusinaatioo ja painostamista ja hyväksikäyttöö.pieneltä ihmiseltä viesään kaikki mitä sillä on viel jälellä.jopa elämän halu.mut nyt aikaa jo 13v ku erosin noista porukoista.sanoisin et nyt ollu 8vuotta hyvää aikaa.paraneminen henkinen vei paljon aikaa.mutta ihan hitaasti pikkuhiljaa sain jonkinlaisen paremman elämänlaadun.oon päässy aikalailla jo tasapainoon..pystyn itsenäisesti toimii.ja tekee omat päätökset mitä haluun mitä en.ja ketä sanoo ja mitä.ketä kuuntelen ketä en.kehen luotan .jne..nää vaikeita,mut elämä ei o helppoo.taisteluu tää on hengissäsäilymisestä.oikeesti ei helppoo kellee.mut mentävä on kunkin tää aika jotenki miten kukin parhaaks näkee ja ymmärtää ja jaksaa ja sillee.oon sinkkuna ja monin kerroin pettyny miehiin ja naisiin elämässäni..ystävii tullu menny,mut mul lemmikit.ne uskollisii aina.parempii ku huono mies..

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miehen lapsettomuus keski-ikäisten deittailussa

      Tällä palstalla esitetään usein ajatus, jonka mukaan lapsia saanut nainen olisi parisuhdemarkkinoilla huonommassa asemas
      Sinkut
      296
      2466
    2. Kunpa voisin halata sinua

      ja sanoa sinulle miten onnellinen olen siitä, että olet elämässäni. Mutta et ole halausetäisyydellä... etkä elämässäni.
      Ikävä
      44
      1153
    3. Mikä oli se hetki

      kun tajusit rakastuneesi?
      Ikävä
      79
      1094
    4. Muut yrittää seata meidän välejä

      Nainen, oot varmaan sen myös huomannut. Ihan irl oon sen huomannut jo hyvän aikaa. Eihän anneta sen häiritä.
      Ikävä
      100
      1053
    5. Miksi Suomi ärsyttää Venäjää?

      Jatkuvasti? Hyvin suomen herrat tietää, että tuo DCA-sopimus on paha ärsyke Venäjälle. eihän Venäjä ole hyökännyt Suomen
      Maailman menoa
      275
      898
    6. Jotenkin tätä asiaa pitää nyt käsitellä

      Vaikka sitten anomuumisti. Olen lähestulkoon rakastunut vanhempaan mieheen mutta tämä ei nyt oikein suju niin kuin pitäi
      Ikävä
      72
      819
    7. Kun unohdat tämän

      Sivuston, unohdat myös meidät nopeammin. Kokeile. Naiselle.
      Ikävä
      79
      815
    8. Kuinka paljon voi olla rakastunut..

      ....ja välittää ihmisestä jota ei edes tunnen kunnolla? Eikö silloin ole kysymys jostain suuremmasta? Mitä on yhteenkuul
      Ikävä
      64
      709
    9. Meillä olisi kaunis kesä

      Yhden viestin päässä. Haluaisin tutustua. Vaikka oltaisiin vaan ystäviä. Eikä mitään vaan vähättelyä. Ajattelen et olet
      Ikävä
      17
      704
    10. Älä turhaan nainen ikävöi minua

      Olen sellainen jäntevä pantteri ja sinä jo melkein rollaattorikamaa. Ei onnistu mikään.
      Ikävä
      65
      703
    Aihe