Masentunut, mutta iloinen?

Lyhyen haastattelun jälkeen vain pistävät pari tavanomaista ICD-luokituksen mukaista diagnoosia pureutumatta sen tarkemmin.

Tommosta mullakin on: ilostun toisinaan ihan pikkujutuistakin, mutta yleinen elämänvire on lamaantunut ja väkisin pakotan itseni tekemään asioita.

Päättelen näistä ilonpilkahduksista, ettei masennukseni ole (vielä) vakavaa, joku positiivinen käänne elämässä voisi vaikuttaa sen, että tulisin taas aktiiviseksi.

Hei! itselläni on samoja oireita. Välillä olen iloinen ja onnellinen, mutta äkkiä maailma ja mieli voi muuttua synkäksi ja ankeaksi. MInulla on runsaita mielialavaihteluita ja oma masennus on kestänyt nyt noin 2 vuotta. Tuntuu nyt siltä että oon sekoamassa ja minulla on todella omituisia tekoja. ennen kuin menin lukioon olin hyvin sosiaalinen ja minulla oli kavereita, mutta kun lukioon menin en saanut yhtään kaveria ja istun välitunnit omassa yksinäisyydessäni enkä puhu muille kuin opettajille koulussa. Käyn silti ulkona vanhojen kavereitten kanssa. taidat olla vähän vanhempi kuin minä, toivon ettet pahastu jos kirjoitin tämän tekstin vastaukseksi :)

Olen miettinyt samaa asiaa. Minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja itsemurha-ajatuksiakin on päivittäin, mutta silti joinakin päivinä/hetkinä saatan olla hyvinkin onnellinen. Nähtävästi tällaiset tuntemuksien vaihtelut masentuneena ovat normaaleja. Mainittakoon vielä, että lääkkeistä en ole saanut masennukseeni apua.

Siis näin, jos masennus ei ole "vakava", luultavasti "lievä", tai jos synkät jaksosi ovat todella synkkiä, sitten "keskivakava". Tämä selviää lääkärillä, usko pois, ei ne ole sen pätevämpiä arvioimaan, kuin minäkään tuon kirjoituksesi perusteella. Epätietoisuutesi tuskastuttavuus on vähän koomistakin: etkö muka itse tiedä, miltä sinusta tuntuu parhaiten ja mitä se määritelmä asiaa muuttaa? Ei masennus mikään varsinainen sairaus ole, ainakaan samassa mielessä, kuin joku diabetes...se on määritelmällisesti tunnetila, joka voi muuttua hyvinkin kroonisesti johtuen syistä, joita ainakaan koululääketiede ei tunne.

Itsekään en ole koskaan ollut niin down, ettenkö välillä olisi ollut hyväntuulinen...no, en kyllä onnellinen, mutta (tämä on tietysti myös kysymys standardista ) aurinko on pilkistellyt pilvien raoista. Tosin olen myös lievästi bipolaarinen luonne...ei diagnosoitu, mutta tuota diagnoosia en todellakaan haluaisi, enkä sillä mitään tekisi, vaikka tietysti halutessani saisin.

Toinen vaihtoehto on kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekamuotoinen jakso. Sisältää masennuksen ja manian oireita samaan aikaan tai nopeasti vaihdellen.

Nauraa aina voi, mutta onnellinen en ole koskaan. Kai sitä lievässä masennuksessa voi välillä olla onnellinenkin. Kyllä tuo masennukselta kuulostaa, ellei ole kaksisuuntaista, jos onnellisuus menee vähän överiksi?

Mullakin on semmoista minkälaista on sulla

Kyllä masentunut voi tuntea myös iloa asioista.Riippuu siitä mikä masennuksen aiheuttaa.Itselläni oli ihan konkreettiset syyt ja masennus parani heti kun syyt poistui elämästä.Jälkeen päin mietin oliko mulla masennus sittenkään vaikka moneen kertaan sain lääkäriltä diagnoosin jopa keski-vaikeasta vaikka ikinä ole ollut itsetuhoisia ajatuksia.Diagnoosin saa kun täyttää joka kerta masennuskyselyn samalla tavalla kun asiat ei ole muuttuneet elämässä.Hyvin paljon myös vaikutti se ettei masennuskyselyn useat kysymykset sopinut mulle,mutta kun jotain on pakko vastata niin pisteitä niistä kohdista tuli runsaasti.Esim aamulla töihin lähteminen.Täydet pisteet koska en ole ollut työelämässä.Seksielämä ...olen sinkku ja en itsetyydytä itseäni.Olen siis masentunut koska en harrasta masturbointia.Tälläsistä esim tulee täydet pisteet.Kyselyn tehnyt ajattelee että kaikki on parisuhteessa tai harrastavat yhen illan juttuja tai itsetyydyttävät itseään jatkuvasti.Mä saisin nytkin masennusdiagnoosin noiden takia.