Olenko ainoa jonka miestä ei kiinnosta?

Kurjaa tuollainen käytös mieheltä. Itse ajattelisin, että juuri nyt niitä miehiä tarvitaan kun hormonit tekee tehtävänsä meidän naisten mielialalla. Itse olen iltaisin yksin kotona ja tämän takia usein mielimaassa ja välillä tulee itku ja kurja olo, mutta eiköhän tästä pian päästä yhteisiä iltoja viettämään.

Mieheni on ainakin tähän mennessä ollut kiinnostunut kun oon kertonut mitä maha-asukille nyt kuuluu ja mitä sille tällä viikolla kehittyy jne. Ehkäpä sinun miehelläsi vain kestää aikaa tottua ajatukseen vauvasta, luin jostain, että miehet heräävät asiaan vasta kun lapsi on sen ikäinen, että sen kanssa voi tehdä jotain...

mutta en kyllä kaikkea kertomaasi mukaista miehen käyttäytymistä ymmärrä. Meillä mies nyt vain on hyvin rauhallinen suomalainen mies, jonka en voinut kuvitella lällättävän mahalleni, tutkailevan oppaita jne. Hän kävi ultrissa kanssani ja tuki vaikeassa loppuraskaudessa, muttei kulkenut kirjakädessä selostellen mikä vaihe milloinkin on menossa. Synnytyksessä hän oli korvaamaton, hiljainen tukimuurini. Hän on silti maailman paras isä tyttärelleen ja näkee, että niin tavattoman ylpeä pikku neidistä. Vieläkään häntä ei oppaat kiinnosta, vaikka olen neuvolasta niitä kantanut ja kehoittanut tutustumaan. Kerron hänelle sitten kaiken tarpeellisen ja ihana nähdä, kun mies viisaana muka jakaa tietoa sitten naapurin isukeille :D

Baareissa hän kävi muutamia kertoja raskausaikana, meillä on menty muutenkin aika eri aikoihin, joten ei siinä mitään. Mukaan olisin saanut lähteä, jos olisin halunnut. Sen verran huomaavainen hän oli, ettei ulkonäköäni kommentoinut, minä en voi sietää sitä, että miehet haukkuu naisiaan. Mutta puhu neuvolassa jos jokin mietityttää.

Mun mies on tullut vain ultriin. Ja niihinkin ehtinyt töistä nippanappa. En edes odottanut hänen tulevan neuvolakäynneille. Olen kyllä kuullut, että joku mies on mennyt kaikkiin neuvolakäynteihin mukaan, mutta on aika tavallista, että vain tuleva äiti käy niissä.

Eikä mieheni ole lukenut yhtään opasta, jotain olen hänelle niistä ääneen lukenut/kertonut mitä olen lukenut. Silloin hän kyllä on ollut kiinnostunut. Mies on kiinnostunut sängyn ym. tarvikkeiden ostosta (sitten myöhemmin), mutta tuskin vaatteiden.

Kyllähän hän nyt kuitenkin tuntuu olevan innoissaan, omalla tavallaan. Ulkonäköäni hän ei ole rumasti kommentoinut.

Ehkä miehesi vaan ei ole vielä oikein herännyt asiaan. Nuo ultrat on kyllä hyviä, koska siinä asia tulee miehellekin edes vähän konkreettisemmaksi. En olisi kovin huolissani, miehet nyt on erilaisia kuin me naiset. Ja miehiäkin on erilaisia. Ja voivat kokea raskauden eri tavalla kuin nainen. Luonnollisesti. Oletko kertonut miehelle miltä sinusta hänen käytös tuntuu ja että toivoisit hänen olevan kiinnostuneempi?

Eli varmaan te jollakin tapaa olette keskustelleet ennen raskaaksi tuloa raskauden ajasta ja lapsesta sekä sen vaikutuksesta elämäänne. Mitä te silloin sovitte? Ovatko sopimukset pitäneet?

Parisuhteita on erilaisia ja ei voi olettaa, että mies osaa lukea ajatuksiasi. Ei miehen tarvitse tosiaan jokaista opaslehtistä lukea ja sinua paapoa. Hän voi siltikin olla onneissaan raskaudesta. Hän ei vain osaa ilmaista itseään oikein. Eikä miehelle välttämättä ole millään tapaa selvää, että baarireissuja tulisi vähentää raskausaikana (sillä raskausaikana teillä ei vielä ole vauvaa hoidettavana), jos asiasta ei ole erikseen keskusteltu.

Eräs tuttavapariskunta hommautui raskaaksi ja naisen raskaus oli todella vaikea. Siltikin mies kävi useammalla ulkomaanmatkalla ilman vaimoaan raskauden aikana ja juhli myöskin. Näin siksi, että asia oli hänen vaimolleen ok.

Oma mieheni ei ole mun nähden lukenut yhtäkään opasta. Sain häneltä kuitenkin kuulla, että ainakin sikiön viikottaisen kehityksen oppaan hän oli lukenut kannesta kanteen. Oli halunnut tietää, että milloin ollaan "varmoilla vesillä". Hän ei pitänyt tästä kuitenkaan mitään meteliä.

Itse sovin mieheni kanssa ennen raskautta, että raskausaikana ei sitten aleta elämään "elämättä jäänyttä nuoruutta" tms. Siinä vaiheessa aletaan valmistautumaan vauvaelämään ja rauhoitetaan menojalkaa. Näin ollaan myös tehty. Itse en päästäisi miestäni minnekään pitemmälle kaveriporukassa, sillä haluan, että hän on lähellä, jos jotakin ikävää tapahtuu. (Aiemmassa raskaudess tapahtui, joten pelko ei ole tuulesta temmattu.)

Meillä mies on tullut innokkaasti ultriin, sillä siellä tosiaan vauvan näkee ja raskaus tulee todellisemmaksi miehellekin. Neuvolakäynteihin mieheni ei ole osallistunut ja asia on ainakin mulle ok. Neuvolakäynnit ovat olleet ainakin mun kohdalla aika pikakäyntejä, sillä mitään erikoista ei ole tullut vastaan.

Meistä kumpikaan ei ole "intoilija". Itse en ole jaksanut katsella kaupassa vauvan vaatteita tai muuten intoilla. Sain vaatteita, sitterin, auton istuimen ja kantoliinan käytettynä kavereiltani ja vaunut tilasin netistä. Luulen, että äitini ja kaverini ovat innokkaammin miettineet, että mitä kaikkea tarvitsemme ja mitä meille voisi ostaa kuin me. Siltikin lapsi on toivottu ja rakastettu. En vain jaksa turhaa hösäämistä.

Jos sinua ahdistaa ja masentaa, niin sun kantsii jutella miehesi kanssa. Mun mielestä kantsisi, vaikka et olisi raskaanakaan. Kuuluu mielestäni parisuhteeseen jakaa huolet ja murheet... Voit puhua myös neuvolassa. Parempi puhua kuin vatvoa yksin mielessään.

Niin ja mitä tulee kroppaan... Mun mies kutsui mua pitkään Homer Simpsoniksi. Mulla oli hänen mielestään samanlainen maha. Itse on tuosta loukkaantunut. Ja mun mies vähän "kammoksuu" mun mahaa, vaikka lasta toivookin. Hän ei kuulemma oikein tiedä, että miten suhtautuisi mahaan ja vauvan liikkeisiin. Hän kokee, että mitä enemmän vauvan liikkeet ovat tuntuneet ja näkyneet, sitä enemmän hän kokee, että mun kroppa kuuluu vauvalle eikä hänelle (että hän ei saisi siihen koskea tai seksiä harrastaa).

Suosittelen yhä edelleen keskustelemaan miehesi kanssa. Sitä kautta asiat on mahdollista selvittää.

Yleensähän se on niin, että se mies ei vielä raskaus aikana oikein tajua, että se vauva on todellakin on tulossa. Naisella on tavallaan 9 kk etumatka, koska nainen kantaa sitä vauvaa sisällään ja on "kosketuksissa" siihen päivittäin.
Miehesi kieltämättä kuulostaa aika lapsellisesta... Oliko teillä kyseessä harkittu raskaus vai vahinko? Voisiko miehesi tuntea jääneensä loukkuun, kun se lapsi on nyt todellakin tulossa? Suosittelen myös, että juttelette miehesi kanssa tulevaisuudesta ja miten se vauva arki yhdessä hoidetaan. Sopikaa pelisäännöt yhdessä niin ei ole kummallakaan sitten mitään kohtuuttomia odotuksia toisen suhteen. Kai miehesi on valmis vähentämään baari iltoja, kun vauva syntyy? Toki omia menoja saa (ja pitääkin) olla, mutta rajansa kaikella.

Meilläkään mies ei ole neuvola oppaita paljoa lueskellut, eikä rutiini neuvolakäynneillä ole mukana ollut. Molempiin ultriin tullut kyllä ihan mielellään. Vauvatarvike hankinnoistakin vain yhdistelmärattaat saivat hänet vähän innostumaan, kun pääsi eri vaunujen "tekniikoita" vertailemaan :-) Muut hankinnat olen tehnyt itse... surffaillut netissä ja mies on sitten ollut mukana kaupassa lähinnä kantajan roolissa.

Järjestetäänkö paikkakunnallanne perhe-/synnytysvalmennusta? Menkää ihmeessä mukaan! Ystäväni ainakin suositteli kovasti. Hän muutti kanssa miehensä kanssa uudelle paikkakunnalle raskausaikana, ja sai paljon uusia tuttavia ja kavereita tuon valmennuksen kautta. Onhan se mukavampi istua puistossa sitten myöhemmin sen lapsen ja jonkun toisen samassa tilanteessa olevan aikuisen kanssa kuin yksin.

Kohta puolessa välissä täälläkin raskaus. Mutta voin sanoa, että ei ole vielä itseäkään tehnyt kovasti mieli hypistellä lastenvaatteita. Vaikka esim. siskon lapselle olen aina tykännyt vaatteita ostaa. Onhan ne pikkuisten vaatteet niin söpöjä. Enkä ole käynyt katsomassa mitään lastentarvikkeita! Olen ajatellut, että tässä ehtii vielä hyvin. Ja alkuun myös odotti, että ollaan "turvallisimmilla vesillä". Mies on jo netistä sänkyä ja vaunuja katsellut.

Oppaista olen toistaiseksi lukenut lähinnä, että mitä milläkin viikolla tapahtuu. Kyllä minua silti lapsi tietysti kiinnostaa! Noista asioista en olisi niin huolissani.

Tuon baarihomman sen sijaan kyllä ymmärrän, että se harmittaa ja huolestuttaa. Toisaalta, jos mies on ennenkin käynyt baarissa niin miksi sen pitäisi muuttua. Vai onko hän lisännyt niissä käyntejä ja otti sinut aiemmin mukaan, mutta nykyään ei? Eihän lapsi nyt vielä ole syntynyt etkä ole viimeisilläsi raskaana. Elämä voi kulkea niin kuin ennenkin. Kun lapsi syntyy, baarireissuja toki pitää vähentää.

Mutta jos mies käy mielestäsi liian usein baarissa (esim. joka viikko on mielestäni paljon!) niin eihän se kiva ole. Yrita jutella asiasta ja keksiä jotain kivaa yhteistä tekemistä joillekin viikonlopuille. Pitäähän sitä parisuhdettakin hoitaa ja olla yhteistä aikaa!

Samaa käytöstä katselin ja kuuntelin ensimmäistä odottaessa, henkistä väkivaltaahan toi on eikä mitään muuta. Se "parisuhde" päättyi eroon lapsen ollessa vajaan vuoden vanha.
Nyt odotan toista lastani uuden mieheni kanssa, ja asiat on aivan toisin. Hän iloitsee jokaisesta muutoksesta kehossani, kestää mielialanvaihteluni, ostaa vauvalle vaatteita, tulee innoissaan mukaan ultraan ja neuvolaan ja on lukenut vauvalehtiä melkein enemmän kuin minä :) Todella ihanaa tuntea, että toinen ihminen odottaa lasta kanssani yhtä täysillä kuin minä itse. Me ollaan perhe, enkä joudu murehtimaan huomisesta tai kärsimään toisen rumista, ajattelemattomista puheista. Enkä siihen enää suostuisikaan, ne haavat ei parane sydämestä ikinä.

mies ei myöskään ole yhtään ainoaa neuvolaopusta lukenut, vaikka olen niitä hänen nokkansa eteen kasannut. Tavallisilla neuvolakäynneillä ei myöskään ole ollut mukana, mutta niskapoimu-ultrassa oli. Sen sijaan on hyvinkin innokkaasti selvittänyt uuden tilavamman auton hankintaa ja vauvan turvaistuimia, joten omalla tavallaan hän vaikuttaa valmistautuvan vauvan tuloon :) Sun miehellä tuo sun raskausulkonäöstä huomautteleminen ei kuulosta ollenkaan kivalta, itsekin tuollaisesta loukkaantuisin.

juu ei oo oppaita lueskellu, neuvolassa käyny eikä sen puoleen ultrassakaan.. sen verran se oli ottanu selvää et paljonko painoo pitäs tulla ja siit se mahan kammoksuminen onkin lähteny.. ihan oon itekseni saanu selvitä kaikesta ja kaikista tuntemuksista ja mitään hellyyttä ja huomioo on ollu turha odottaa juttuseurasta puhuattakaan, onneks muutama kaveri kans raskaana et vähä henkistä tukee saanu mut kaikkein eniten sitä kaipais siltä rakkaimmaltaan.. :/

Todella ikävää :( Kyllä sitä itsekin odottaa että toi miehen kuvatus on tukemassa sitten kun tärppää ja alkaa ne suuret muutokset, kuitenkin ensimmäistä odotettaessa niitä muutoksia on koko ajan... Siis kaikki on yhtä muutosta ja rankkaahan sellainen olisi kenelle tahansa. Minä lyhyt hermoisena ihmisenä varmaankin olisin pistänyt tavarat kasaan ja mennyt vaikka äidin luokse evakkoon, että saisi vähän tukea edes jostain.
Kamalasti jaksamisia!!! Ei tuo omakaan mies tule kaikkeen osallistumaan, mutta omat vanhempani sitäkin enemmän :)

jätä se. Kaikkein järtkevin ratkasu

Lapsi on tullut ilmeisesti aika helposti? meillä kun lapset on saatu vastan lapsettomuushoitojen kautta on mies ollut todella innoissaan ja kaikessa mukana, niinkun kuuluukin. Minä en ainakaan tollasta touhua kattelis sitten ollenkaan.

Toistan edellisiä jonkun verran, mutta mun mielestä tuo ulkonäkökommentointi on kyllä tosi törkeää! Itse en kuuntelis hetkeäkään ja vihaks pistää ihan sun puolesta..!!. Muutenhan isät on varmaan erilaisia, toiset innostuu ja sisäistää asian myöhemmin ku toiset. Kuulostaahan se vähän huolestuttavalta, jos toinen ei ole yhtään kiinnostunut, mutta ehkä sitten syntymän jälkeen viimeistään. Ehkä sun mies ei ymmärrä, että kaipaisit tukea tai on tosi hämmentynyt koko asiasta vaikkei ilmeisesti sitä sanokaan. Haluaa vielä hetkeksi "unohtaa" koko asian, jostain syystä. Mutta missään nimessä en siis puolusta miestäsi, nuo sen sanomiset on kyllä oikeesti henkistä väkivaltaa! En osaa muuten neuvoa, muuta kun puhumista, puhumista ja vielä lisää puhumista. Toivottavasti miehes on edes jossain määrin keskustelevaa tyyppiä, että saat selkoa mistä kiikastaa. Kovasti tsemppiä ja jaksamisia sulle, toivottavasti miehesi tulee järkiinsä!

Ne hormonit, muuta en osaa sanoa...! :)

Minä nimittäin meinasin ihan oikeasti loppuraskaudessa jättää mieheni, kun ei herraa kiinnostaneet vauvajutut samoin kuin minua. Onneksi en tehnyt sitä virhettä, koska nyt ymmärrän, että johtui tuo olo hormoneista. Ja sitäpaitsi aika harva mies innostuu vauvajutuista samoin kuin nainen.

Nyt mies on mitä ihanin isä: hoitaa vauvaa, että minä saan nukkua. Vaihtaa vaippaa, syöttää, kylvettää, höpöttelee vauvalle. Lapsi nyt noin 1 kk vanha. Itse asiassa hoitaa vauvaa ihan yhtä paljon kuin minä. Imettää ei tietenkään voi, mutta muuten. :D Kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Luulen, että isääkin stressasi raskausaika ja stressi purkaantui synnytyksen jälkeen. Mutta oikeastaan noin viikko synnytyksestä mies oli sinut isänä olemisen kanssa. Ja mitä enemmän antaa miehen osallistua vauvajuttuihin, sitä enemmän mies osallistuu. Esim. vasta jälkeenpäin kuulin, että mies olisi halunnut olla useammin mukana neuvolakäynneillä raskausaikana, vaikka luulin toisin.

Kannattaa siis ihan rauhassa antaa hormonimyrskyjen mennä ohi ja vaikka ottaa vähän omaa aikaa, jos mies ärsyttää. Veikkaan, että synnytyksen jälkeen sulla on vierellä ihan toisenlainen mies. ;)

Hei masis_mamma, itselläni samallainen mies... kun 4.vuotta sitten aloin odottaa esikoistani en voinut peitellä joka päiväistä innostustani. Mies puolestaan kuunteli kyllä kun kerroin masuasukin kuulumisia, mutta ei itse edellä niitä kysellyt eikä myöskään ollut mukanani ultrissa koska hänellä oli töitä. Voin kertoa että jos mies ei ole yhtään kiinnostunut lapsesta jo raskaus aikana ei hän ole sitä jälkikäteenkään! Meillä mies ei vieläkään osallistu yhtään lapsen hoitoon, eikä osallistunut silloinkaan kun vauva oli pieni, hänelle työssä käyminen on aina ollut niin tarkeää että ei kerkeä hoitamaan lasta tai auttamaan kotitöissä, iltaisin vaihtaa lapsen kanssa muutaman sanan ja lapsi tulee viereemme nukkumaan (viimeistään yöllä) mutta siinä se! Eli siis minä hoidan lapsen, kodin ja käyn vielä töissä, mieheni ei tee muuta kun käy töissä ja makaa sohvalla, tai sitten puuhailee kavereidensa kanssa auto remppaa yms. Että ei vaan mee aina nallekarkit tasan!

Mun poikaystävä on ollut mukana ultrassa 2 kertaa ja neuvolassa 3-4 kertaa. Esimerkiksi perhevalmennuksissa häntä ei kiinnostanut tulla käymään, vaikka siellä tapaisi muitakin vanhempia. Tavaroista ja muusta hän on kiinnostunut, ei itse kyllä niitäkään lähde katselemaan. Tosin nyt on jo kaikki hankittu, kun laskettuun aikaan on 2 viikkoa. Synnytykseenkin lupasi tulla mukaan, mutta pelkään tai luulen, että toisin käy, kun tilanne tulee eteen. Olen myös yrittänyt puhua hänelle peloistani ja synnytyksen jälkeisestä elämästä, mutta hän tuntuu sivuuttavan kaiken.

Poikaystävääni myös rasittaa yli kaiken, jos yö on mennyt huonoilla unilla. Ei tajua, että siihen on pian syytä tottua. Saan varmaan olla lapsen kanssa yksin, kun vihdoin syntyy. Tuntuu olevan sen verran raskasta herralle jo tässä vaiheessa. Eikä mieti, mitä minä olen kokenut. Pahoinvointia ym. melko tavalla yli puolen raskauden.

Toisinaan riidellessä poikaystäväni myös vetoaa siihen ettei haluaisi lasta, vaikka päätös lapsen pitämisestä oli yhteinen, kun raskaus tuli ilmi. Puhuu välillä lapsesta todella rumasti eikä tajua, että lapsi on minulle kaikki kaikessa vaikka ei ollutkaan suunniteltu.

Moi,

Meillä jo kolmas lapsi tulossa ja miestä ei juurikaan ole raskaudet hetkauttaneet. Ultrissa hän on käynyt ja pyynnöstä pinnasängyt kasannut yms. "miesten" työt hoidellut. Neuvolassa ei ole käynyt koskaan ja masussa olevalle vauvalle ei ole jutellut ikinä. Mutta isänä hän onkin sitten aivan mainio; kuskaa lapsia harrastuksiin, ottaa omiinsa mukaan ja touhuaa ja auttaa kotitöissä. Ei vain osannut raskausaikana ajatella vielä vauvaa vauvana (ja myöntää sen nytkin avoimesti, ettei osaa orientoitua etukäteen vauvan tuloon).

Eli; minä nautin nyt vanhempien lasten (tytöt kyllä juttelee masuvauvalle jo nyt ja paapoo jopa äitiäkin) odotusajasta ja annan miehen olla rauhassa. Luotan siihen, että hyvin se sujuu miehelläkin, kun vauva on syntynyt.

Ulkonäköasioihin ei kyllä meillä tosin ole koskaan puututtu negatiivisesti; mies selkeästi tykkää pyöreästä masustani (silittelee sitä usein) ja normaalia isommista rinnoistani.

Meillä taas toisinpäin, itseä ei kauheasti kiinnosta mitkään shoppailut tai oppaiden tutkimiset kun sen sijaan mies on aivan into piukeana. Nyt vaikka vasta vähän yli puolen välin mennään eikä äitiyspakaustakaan ole vielä tullut, niin hän on kuitenkin puuhannut jo turvaistuimen, sitterin, hoitotason (oikeesti!) ja vöyhöttää tulevista neuvoloista ja ultrista että milloin ne on... ja jos vähän ähkäisen istumaan mennessä niin heti on vierellä kuin kanaemo kyselemässä että mikä on... mua oikeasti välillä aivan ahdistaa. Meinasin kieltäytyä seurasta seuraavan neuvolan kohdalla mutten oikein tiedä miten asian loukkaamatta ilmaisisin.
Ulkonäköä ei luojan kiitos ole kommentoinut missään vaiheessa, kun itseä lähinnä inhottaa koko löystynyt kroppa. Mutta se tyhjäpäisen palvova ilme... Toisaalta välillä on ihan mukavaa kun hän haluaa vain silitellä mahaa. Ja tämä on siis suunniteltu ja toivottu raskaus ja olen iloinen ja onnellinen.... mutta oikeesti, liika on välillä liikaa.