Vankeinhoitolaitos. Pykälän 1 momentin mukaan vankeinhoitolaitos
olisi yksikielisesti suomenkielinen. Säännös muodostaa poikkeuksen 6 §:n 1
momentin 2 kohdan säännöksestä, jonka mukaan valtion
keskushallintoviranomaiset ovat kaksikielisiä. Poikkeusta voidaan
perustella sillä, että vankeinhoitolaitos luonteeltaan on toisenlainen kuin
muut valtion keskushallintoviranomaiset. Siihen kuuluvat
rangaistuslaitokset ja niiden osastot eivät palvele yleisöä, vaan niiden
tehtävät kohdistuvat pääasiassa laitoksessa tapahtuvaan toimintaan. Poikkeusta puoltaa myös vankeinhoitolaitoksen rangaistuslaitosten sijoitustapa, joka poikkeaa muiden valtion viranomaisten sijoitustavasta. Kielilain alueperiaatteen mukaan viranomaisen kielellinen asema määräytyy
viranomaisen virka-alueen väestön kielen tai kielten mukaan, koska viranomaisen tehtävänä on toimialallaan huolehtia kansalaisten oikeuksista ja tarpeista. Vankeinhoitolaitokseen kuuluvia rangaistuslaitoksia ja niiden osastoja ei kuitenkaan sijoiteta tietyille paikkakunnille näiden kielellisten
aseman takia. Rangaistuslaitoksen toimialue ei myöskään määräydy kuntakohtaisesti. Vanki voidaan sijoittaa myös muuhun rangaistuslaitokseen kuin vangin asuinkuntaa lähinnä olevaan. Kielilain
näkökulmasta rangaistuslaitosten ja niiden osastojen sijoitus on näin ollen sattumanvarainen. Poikkeus alueperiaatteesta on kuitenkin puollettavissa, sillä rangaistuslaitosten luonteesta johtuen alueen väestön kielellä on vain vähäinen merkitys viranomaisen toiminnalle.
Pykälän 2 momentin mukaan yksikielisesti suomenkieliseen rangaistuslaitokseen voitaisiin oikeusministeriön asetuksella perustaa yksi tai useampi ruotsinkielinen tai kaksikielinen osasto. Säännöksen
tarkoituksena on asianmukaisella tavalla turvata ruotsinkielisen vangin oikeudet yksikielisesti suomenkielisessä rangaistuslaitoksessa. Vangilla on rangaistuslaitoksen kielellisestä asemasta riippumatta perustuslain 17 §:n mukainen oikeus käyttää omaa kieltään viranomaisissa sekä oikeus saada
toimituskirja omalla kielellään. Vangilla on näin ollen oikeus käyttää omaa kieltään esimerkiksi suullisessa vankilaoikeuden käsittelyssä. Hänellä onmyös oikeus saada hallintoasian päätös omalla kielellään.
Ehdotetun 2 momentista seuraisi, että ruotsinkielisten vankien oikeuksien turvaamiseksi tarvittavat resurssit voitaisiin keskittää tarpeen mukaan perustettaville ruotsinkielisille tai kaksikielisille osastoille. Resursseilla tarkoitetaan esimerkiksi ruotsin kieltä osaavia vanginvartijoita ja muuta laitoshenkilökuntaa, ruotsinkielisiä terveys-, jumalanpalvelus- ja kirjasto- ym. palveluja sekä tiedottamista. Koska rangaistuslaitokset kuitenkin 1momentin mukaan olisivat suomenkielisiä, voitaisiin ruotsinkielisen vangin
oikeuksien toteuttamiseksi tarvittaessa käyttää tulkkia. Rangaistuslaitoksen muut osastot voisivat toimia vain suomen kielellä.
Rangaistusten täytäntöönpanoa koskevissa säädöksissä voidaan antaa tarkempia säännöksiä vankien kielellisistä oikeuksista
olisi yksikielisesti suomenkielinen. Säännös muodostaa poikkeuksen 6 §:n 1
momentin 2 kohdan säännöksestä, jonka mukaan valtion
keskushallintoviranomaiset ovat kaksikielisiä. Poikkeusta voidaan
perustella sillä, että vankeinhoitolaitos luonteeltaan on toisenlainen kuin
muut valtion keskushallintoviranomaiset. Siihen kuuluvat
rangaistuslaitokset ja niiden osastot eivät palvele yleisöä, vaan niiden
tehtävät kohdistuvat pääasiassa laitoksessa tapahtuvaan toimintaan. Poikkeusta puoltaa myös vankeinhoitolaitoksen rangaistuslaitosten sijoitustapa, joka poikkeaa muiden valtion viranomaisten sijoitustavasta. Kielilain alueperiaatteen mukaan viranomaisen kielellinen asema määräytyy
viranomaisen virka-alueen väestön kielen tai kielten mukaan, koska viranomaisen tehtävänä on toimialallaan huolehtia kansalaisten oikeuksista ja tarpeista. Vankeinhoitolaitokseen kuuluvia rangaistuslaitoksia ja niiden osastoja ei kuitenkaan sijoiteta tietyille paikkakunnille näiden kielellisten
aseman takia. Rangaistuslaitoksen toimialue ei myöskään määräydy kuntakohtaisesti. Vanki voidaan sijoittaa myös muuhun rangaistuslaitokseen kuin vangin asuinkuntaa lähinnä olevaan. Kielilain
näkökulmasta rangaistuslaitosten ja niiden osastojen sijoitus on näin ollen sattumanvarainen. Poikkeus alueperiaatteesta on kuitenkin puollettavissa, sillä rangaistuslaitosten luonteesta johtuen alueen väestön kielellä on vain vähäinen merkitys viranomaisen toiminnalle.
Pykälän 2 momentin mukaan yksikielisesti suomenkieliseen rangaistuslaitokseen voitaisiin oikeusministeriön asetuksella perustaa yksi tai useampi ruotsinkielinen tai kaksikielinen osasto. Säännöksen
tarkoituksena on asianmukaisella tavalla turvata ruotsinkielisen vangin oikeudet yksikielisesti suomenkielisessä rangaistuslaitoksessa. Vangilla on rangaistuslaitoksen kielellisestä asemasta riippumatta perustuslain 17 §:n mukainen oikeus käyttää omaa kieltään viranomaisissa sekä oikeus saada
toimituskirja omalla kielellään. Vangilla on näin ollen oikeus käyttää omaa kieltään esimerkiksi suullisessa vankilaoikeuden käsittelyssä. Hänellä onmyös oikeus saada hallintoasian päätös omalla kielellään.
Ehdotetun 2 momentista seuraisi, että ruotsinkielisten vankien oikeuksien turvaamiseksi tarvittavat resurssit voitaisiin keskittää tarpeen mukaan perustettaville ruotsinkielisille tai kaksikielisille osastoille. Resursseilla tarkoitetaan esimerkiksi ruotsin kieltä osaavia vanginvartijoita ja muuta laitoshenkilökuntaa, ruotsinkielisiä terveys-, jumalanpalvelus- ja kirjasto- ym. palveluja sekä tiedottamista. Koska rangaistuslaitokset kuitenkin 1momentin mukaan olisivat suomenkielisiä, voitaisiin ruotsinkielisen vangin
oikeuksien toteuttamiseksi tarvittaessa käyttää tulkkia. Rangaistuslaitoksen muut osastot voisivat toimia vain suomen kielellä.
Rangaistusten täytäntöönpanoa koskevissa säädöksissä voidaan antaa tarkempia säännöksiä vankien kielellisistä oikeuksista
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö tuo poikkeus sodi kielilain henkeä vastaan?
Minä fennomaanina vaadin suruvangeille heidän kielellisiä oikeuksiaan ja heti!