Kirkollisen työn ja sotilaspappien virallinen asema armeijan organisaatiossa ja hierarkiassa rikkoo uskonnottomien tasavertaista kohtelua. Kirkollisen työn esikoisasema tulisikin lopettaa ja sotilaspappien virat muuttaa uskonnollisesti sitoutumattomiksi erikoisupseerien viroiksi.
Armeijan luonteeseen kuuluva kriisi- ja traumatyö tulee järjestää uskonnollisesti sitoutumattomalta pohjalta. Pappien tilalle armeijan leipiin tarvitaan esimerkiksi psykologisen koulutuksen saaneita, uskontoneutraalisti toimivia ammattilaisia sekä rauhanajan toiminnan että kriisien ja sodan varalle. Kirkko voisi silti omalla kustannuksellaan tarjota palvelujaan varusmiehille samaan tapaan kuin se toimii sairaaloissa.
Jo kutsunnoissa ja heti varusmiespalveluksen alussa on alokkaille joukko-osastoissa tehtävä selväksi, että ev.lut. kirkkoon kuulumattomilla ei ole velvollisuutta osallistua sotilaspappien pitämille uskonnollisille oppitunneille, jos sellaisia ylipäätään on ohjelmassa. Niiden vaihtoehtona tulee olla uskonnollisesti neutraaleja, esimerkiksi sosiaalikuraattorin pitämiä oppitunteja, jossa tuodaan esiin muun muassa niitä sosiaalisia sekä fyysistä ja psyykkistä puolta koskevia terveydellisiä tuki- ja hoitopalveluja, joita varusmiehille tarvittaessa on tarjolla. Myös sotilasvakuutusta ja -valaa koskeva oppitunti tulee olla uskonnollisesti neutraali.
Armeijassa on käytössä sekä uskonnollinen vala että uskonnoton sotilasvakuutus. Lain mukaan myös uskontokuntiin kuuluvilla on oikeus valita uskonnoton sotilasvakuutus. Esimerkiksi ev.lut. kirkkoon kuuluvilta ei siis saa automaattisesti edellyttää uskonnollista valaa. Toisaalta, kirkkoon kuulumattomat voivat antaa uskonnollisen sotilasvalan. Uskonnollisesta valasta tulisi kokonaan luopua ja siirtyä kaikille yhteiseen sotilasvakuutukseen.
Uskonnollista valaa on armeijassa pitkään käytännössä suosittu juhlallisen vakuutuksen, nykyään sotilasvakuutuksen, kustannuksella. Valaan liittyvät seremoniat ovat olleet usein juhlallisempia kuin uskonnottoman vakuutuksen järjestämismuodot. Monet uskonnottomat alokkaat ovatkin vuosien vannoneet uskonnollisen valan, mikä on ilmentänyt pikemmin sopeutumista uskontopohjaiseen painostukseen kuin sitoutuneisuutta uskontoon sinänsä.
Nykyään yhä useampi uskonnottomista vannoo jo kuitenkin juhlallisen vakuutuksen. Sotilasvakuutuksen aiempaa juhlallisempaan seremoniaan on varuskunnissa alettu kiinnittää aiheellista huomiota muun muassa esilukijoiden valinnan kautta, esimerkiksi Santahaminassa sotilasvakuutuksen antajille esilukijana jokin aika sitten toimi erikoishammaslääkäri Helena Ranta.
Sotilasvakuutuksen antajilla tulee olla yhtäläinen oikeus ja velvollisuus osallistua vakuutus- ja valatilaisuuksien jälkeen ohjelmassa mahdollisesti olevaan ohimarssiin. Samoin varusmiesten omaisilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet seurata ennen ohimarssia niin vakuutus- kuin valatilaisuuttakin.
Erään haasteen varusmiesten katsomukselliselle tasa-arvolle muodostaa tätä nykyä yleinen palveluohjesääntö, jonka mukaan kenttähartaudet ja niihin kuuluvat rukoukset toimitetaan muodossa komentojen mukaan.
http://www.uskomaton.fi/main/tapakulttuuri
Armeijan luonteeseen kuuluva kriisi- ja traumatyö tulee järjestää uskonnollisesti sitoutumattomalta pohjalta. Pappien tilalle armeijan leipiin tarvitaan esimerkiksi psykologisen koulutuksen saaneita, uskontoneutraalisti toimivia ammattilaisia sekä rauhanajan toiminnan että kriisien ja sodan varalle. Kirkko voisi silti omalla kustannuksellaan tarjota palvelujaan varusmiehille samaan tapaan kuin se toimii sairaaloissa.
Jo kutsunnoissa ja heti varusmiespalveluksen alussa on alokkaille joukko-osastoissa tehtävä selväksi, että ev.lut. kirkkoon kuulumattomilla ei ole velvollisuutta osallistua sotilaspappien pitämille uskonnollisille oppitunneille, jos sellaisia ylipäätään on ohjelmassa. Niiden vaihtoehtona tulee olla uskonnollisesti neutraaleja, esimerkiksi sosiaalikuraattorin pitämiä oppitunteja, jossa tuodaan esiin muun muassa niitä sosiaalisia sekä fyysistä ja psyykkistä puolta koskevia terveydellisiä tuki- ja hoitopalveluja, joita varusmiehille tarvittaessa on tarjolla. Myös sotilasvakuutusta ja -valaa koskeva oppitunti tulee olla uskonnollisesti neutraali.
Armeijassa on käytössä sekä uskonnollinen vala että uskonnoton sotilasvakuutus. Lain mukaan myös uskontokuntiin kuuluvilla on oikeus valita uskonnoton sotilasvakuutus. Esimerkiksi ev.lut. kirkkoon kuuluvilta ei siis saa automaattisesti edellyttää uskonnollista valaa. Toisaalta, kirkkoon kuulumattomat voivat antaa uskonnollisen sotilasvalan. Uskonnollisesta valasta tulisi kokonaan luopua ja siirtyä kaikille yhteiseen sotilasvakuutukseen.
Uskonnollista valaa on armeijassa pitkään käytännössä suosittu juhlallisen vakuutuksen, nykyään sotilasvakuutuksen, kustannuksella. Valaan liittyvät seremoniat ovat olleet usein juhlallisempia kuin uskonnottoman vakuutuksen järjestämismuodot. Monet uskonnottomat alokkaat ovatkin vuosien vannoneet uskonnollisen valan, mikä on ilmentänyt pikemmin sopeutumista uskontopohjaiseen painostukseen kuin sitoutuneisuutta uskontoon sinänsä.
Nykyään yhä useampi uskonnottomista vannoo jo kuitenkin juhlallisen vakuutuksen. Sotilasvakuutuksen aiempaa juhlallisempaan seremoniaan on varuskunnissa alettu kiinnittää aiheellista huomiota muun muassa esilukijoiden valinnan kautta, esimerkiksi Santahaminassa sotilasvakuutuksen antajille esilukijana jokin aika sitten toimi erikoishammaslääkäri Helena Ranta.
Sotilasvakuutuksen antajilla tulee olla yhtäläinen oikeus ja velvollisuus osallistua vakuutus- ja valatilaisuuksien jälkeen ohjelmassa mahdollisesti olevaan ohimarssiin. Samoin varusmiesten omaisilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet seurata ennen ohimarssia niin vakuutus- kuin valatilaisuuttakin.
Erään haasteen varusmiesten katsomukselliselle tasa-arvolle muodostaa tätä nykyä yleinen palveluohjesääntö, jonka mukaan kenttähartaudet ja niihin kuuluvat rukoukset toimitetaan muodossa komentojen mukaan.
http://www.uskomaton.fi/main/tapakulttuuri
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onkohan Esakalevinia pannut joku katolinen pappi peppuun? Sen verran näyttää olevan hampaankolossa.
No ei, mutta en sijaan uskonnollista suppoa on tarjottu teologien toimesta jo alakoulusta alkaen (päivähoitoon en vielä osallistunut, mutta siellä se suppoilu jo usein alkaa). Jossain vaiheessa aloin sanoa kiitos ei. Supottelu on tainnut tehota moniin, jos ihan tavallisia "luonnollisia oikeuksia" uskonnonvapauteen armeijassa pidetään jotenkin kovinkin ratikaaleina ja lammasmaisen apaattisena alistutaan pastorien sotilassuppoiluun.