Olen entinen vanhoillislestadiolainen. Erosin uskosta jo teininä. Nyt vähän varttuneenpana, alle kolmikymppisenä, olen alkanut miettimään uskoani uudelleen..
Uskon kyllä Jumalaan..uskon Raamatun olevan perusta uskolle. Uskoni on periaatteessa täysin samanlainen kuin lapsena ollessani vl.
Kaipaan tällä hetkellä paljon uskonnollista yhteisöä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Uskoni puolesta voisin liittyä takaisin kyseiseen liikkeseen..
MUTTA:
En ymmärrä ollenkaan edelleenkään sitä, miksi en saisi olla oma itseni. En usko, että meikkaaminen, elokuvien katselu, yhden kahden siiderin juominen, musiikin kuuntelu muuttavat uskoani. Nämä piirteet ovat osa minua, eivätkä liity mitenkään uskooni.
"Suuremmat asiat", kuten seksin kuuluminen avioliittoon jne. ovat mielestäni jopa ihan ok.
En vain ymmärrä miten pinnalliset asiat voivat muka vaikuttaa siihen etten olisi "uskovainen"
Uskon kyllä Jumalaan..uskon Raamatun olevan perusta uskolle. Uskoni on periaatteessa täysin samanlainen kuin lapsena ollessani vl.
Kaipaan tällä hetkellä paljon uskonnollista yhteisöä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Uskoni puolesta voisin liittyä takaisin kyseiseen liikkeseen..
MUTTA:
En ymmärrä ollenkaan edelleenkään sitä, miksi en saisi olla oma itseni. En usko, että meikkaaminen, elokuvien katselu, yhden kahden siiderin juominen, musiikin kuuntelu muuttavat uskoani. Nämä piirteet ovat osa minua, eivätkä liity mitenkään uskooni.
"Suuremmat asiat", kuten seksin kuuluminen avioliittoon jne. ovat mielestäni jopa ihan ok.
En vain ymmärrä miten pinnalliset asiat voivat muka vaikuttaa siihen etten olisi "uskovainen"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Asia on selvä kaikille normaaliälyisille ihmisille. Vaatimuksille ei löydy perusteluja mistään, mutta jäsenistöään mitä moninaisimmin säännöin kurmottavat uskonnolliset järjestöt toimivat juuri noin. Peruisteluita et saa, vain samaa höttöä jota täällä on jo muutama ketju täynnä. Ajattelu on pahasta.