- olen joskus ennenkin lukenut pakkoneuroosin kirjoittamana jotta tuntuu ihan siltä, kuin omat aivot olisi itseään vastaan, tältä myöskin minusta tuntuu monesti.
-minua on kiusannut pitkään jo eräs asia, pakkoneuroosista johtuen se minua vaivaa, jos tätä sairautta ei olisi , tuskinpa se vaivaisi.
-yksinkertaisesti ja ytimekkäästi, en siedä epävarmuutta tietyissä asioissa, haen sellaista varmuutta mitä on lähes mahdotonta saada, ja jos asiassa joka mieltä vaivaa, on pienikin porsaanreikä, vaikka se ei olisi looginen/järjenmukainen, se alkaa varmasti vaivaamaan.
-niinpä olen joskus saanut tiettyä helpotusta ahdistukseen sillä tavoin jotta olen tehnyt itselleni selväksi, minulla on pakkoneuroosi, sen takia tietyt asiat vaivaavat mieltä ja ahdistavat, ja niihin on silloin mahdotonta saada vedenpitävää vastausta, tällä tavoin ahdistus on helpottanut!
Mutta nyt kun olen vähän aikaa saanut olla irti pahimmasta ahdistuksesta, alkaa vaivaamaan mieltä että, entäs jos minulla ei olekkaan pakkoneuroosia, entäpä jos tämä on jotain muuta, entä jos se vaivaisi ketä tahansa ihmistä.
.eli minun mieleni kyseenalaistaa aina kaiken, että asiat vaivaisivat ja olisin ahdistunut, vaikka tuokin on lähes 100% varma jotta omaan pakkoneuroosin, lisäksi psygologi on sen minulle sanonut, niin siltikin mieleni kyseenalaistaa sen, koska olen tällä tavoin saanut ahdistuksen aisoihin.
-eli niinkuin mieleni toimisi minua vastaan.
Lisäksi jos olen yhdestä pakkoneuroosi ongelmasta päässyt, on seuraava heti tulossa , mikä taas ahdistaa.
-Mutta nyt kun ymmärrän mitenkä mieleni toimii, uskon jotta tämä helpottaa elämääni , ja saan ahdistusta aisoihin.
-minua on kiusannut pitkään jo eräs asia, pakkoneuroosista johtuen se minua vaivaa, jos tätä sairautta ei olisi , tuskinpa se vaivaisi.
-yksinkertaisesti ja ytimekkäästi, en siedä epävarmuutta tietyissä asioissa, haen sellaista varmuutta mitä on lähes mahdotonta saada, ja jos asiassa joka mieltä vaivaa, on pienikin porsaanreikä, vaikka se ei olisi looginen/järjenmukainen, se alkaa varmasti vaivaamaan.
-niinpä olen joskus saanut tiettyä helpotusta ahdistukseen sillä tavoin jotta olen tehnyt itselleni selväksi, minulla on pakkoneuroosi, sen takia tietyt asiat vaivaavat mieltä ja ahdistavat, ja niihin on silloin mahdotonta saada vedenpitävää vastausta, tällä tavoin ahdistus on helpottanut!
Mutta nyt kun olen vähän aikaa saanut olla irti pahimmasta ahdistuksesta, alkaa vaivaamaan mieltä että, entäs jos minulla ei olekkaan pakkoneuroosia, entäpä jos tämä on jotain muuta, entä jos se vaivaisi ketä tahansa ihmistä.
.eli minun mieleni kyseenalaistaa aina kaiken, että asiat vaivaisivat ja olisin ahdistunut, vaikka tuokin on lähes 100% varma jotta omaan pakkoneuroosin, lisäksi psygologi on sen minulle sanonut, niin siltikin mieleni kyseenalaistaa sen, koska olen tällä tavoin saanut ahdistuksen aisoihin.
-eli niinkuin mieleni toimisi minua vastaan.
Lisäksi jos olen yhdestä pakkoneuroosi ongelmasta päässyt, on seuraava heti tulossa , mikä taas ahdistaa.
-Mutta nyt kun ymmärrän mitenkä mieleni toimii, uskon jotta tämä helpottaa elämääni , ja saan ahdistusta aisoihin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen tullut siihen päätelmään että stressi ja mielen kokemat kauhut muilta ihmisiltä ovat koko kaaoksen synnyttäneet. Kummasti se päästää irti otteestaan kun pääsee irti epämiellyttävistä asioista ja mieli saa rauhan. Tämä maailman meno on niin sairasta, että täytyy olla helvetin vahva pysyäkseen järjissään ja totuudenmukaisena. Loppujenlopuksi, olen hyvinkin jalat maassa ja näen muissa ihmisissä kaaosta/epäjärjestystä/logiikan puutetta. Ikävä kyllä se helposti saa minut pois tolaltani ja pelkoihin. Minulla on älyttömän suuri tarve saada asiat oikein ja hyvin. Silloin kun kaikki on niin kuin pitää, mikään ei vaivaa mieltä.