Naisten asema vanhoillislestadiolaisuudessa on heikko, tästä ei liene epäilystäkään. Tämän tekstin tarkoitus ei ole lietsoa sotaa siitä, kummalla sukupuolella menee heikommin. Myönnän siis kättelyssä, että naisia on sorrettu ja sorretaan liikkeessämme enemmän kuin miehiä.
Haluaisin kuitenkin herätellä keskustelua myös miehen, ja nimenomaan nuoren miehen asemasta liikkeessä. Onhan useissa yhteyksissä todettu, että vanhoillislestadiolaisuudessa valtaa käyttävät nimenomaan vanhemmat miehet. Johtokunnissa tai puhujantehtävissä näkee harvoin nuoria miehiä, vaikka poikkeuksiakin toki on.
En pitäisi lainkaan itsestään selvänä, että nykyiset nuoret vanhoillislestadiolaiset miehet haluavat suuria perheitä, televisiottomuutta, absolutismia, kulttuurinvastaisuutta ja jokakesäisiä suviseuramatkoja. Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni, joka koostuu enimmäkseen vanhoillislestadiolaisista, että nimenomaan naiset pitävät perheet kiinni vanhoillislestadiolaisessa uskossa. Naiset vastustavat ehkäisyä, naiset vastustavat television hankintaa, naiset vastustavat saunakaljoja, naiset vastustavat pojan liittymistä paikalliseen lätkäjengiin jne. En tunne yhtäkään vanhoillislestadiolaista miestä, joka ei olisi valmis esim. ehkäisemään, jos vaimo haluaisi/suostuisi.
Tästä päästäänkin omituiseen valta-asetelmaan liikkeessämme. Ylin valta, ja erityisesti opillinen valta, on keskittynyt vanhojen miesten käsiin, mutta ns. ruohonjuuritason kurinpito perustuu hyvin pitkälti naisten määräävään asemaan perheissä, ja nimenomaan uskonasioissa. Nainen määrittää sen, mikä on hyvän omantunnon mukaista.
Tästä, hyvät ystävät, kaipaisin keskustelua. Mistä tällainen johtuu? Naiset, joiden piti olla niitä sorrettuja, pitävät itse väkisin kiinni totutusta, eivätkä suostu muutokseen. Liittyykö tämä siihen yleiseen naisten sosiaalistamiseen, että tytöt kasvatetaan kuuliaisiksi, ja pojat seikkailijoiksi?
Toinen mielenkiintoinen asia on se, että nuoria miehiä lähtee liikkeestä moninkertainen määrä naisiin nähden. Tästä osaltaan johtuu myös se, että naimattomia naisia on rauhanyhdistykset vääränään. Miksi naiset eivät lähde? Siksikö, että heidät on kasvatettu kuuliaisiksi? Mutta miksi pojat sitten lähtevät?
Keskustelu jatkukoon.
Haluaisin kuitenkin herätellä keskustelua myös miehen, ja nimenomaan nuoren miehen asemasta liikkeessä. Onhan useissa yhteyksissä todettu, että vanhoillislestadiolaisuudessa valtaa käyttävät nimenomaan vanhemmat miehet. Johtokunnissa tai puhujantehtävissä näkee harvoin nuoria miehiä, vaikka poikkeuksiakin toki on.
En pitäisi lainkaan itsestään selvänä, että nykyiset nuoret vanhoillislestadiolaiset miehet haluavat suuria perheitä, televisiottomuutta, absolutismia, kulttuurinvastaisuutta ja jokakesäisiä suviseuramatkoja. Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni, joka koostuu enimmäkseen vanhoillislestadiolaisista, että nimenomaan naiset pitävät perheet kiinni vanhoillislestadiolaisessa uskossa. Naiset vastustavat ehkäisyä, naiset vastustavat television hankintaa, naiset vastustavat saunakaljoja, naiset vastustavat pojan liittymistä paikalliseen lätkäjengiin jne. En tunne yhtäkään vanhoillislestadiolaista miestä, joka ei olisi valmis esim. ehkäisemään, jos vaimo haluaisi/suostuisi.
Tästä päästäänkin omituiseen valta-asetelmaan liikkeessämme. Ylin valta, ja erityisesti opillinen valta, on keskittynyt vanhojen miesten käsiin, mutta ns. ruohonjuuritason kurinpito perustuu hyvin pitkälti naisten määräävään asemaan perheissä, ja nimenomaan uskonasioissa. Nainen määrittää sen, mikä on hyvän omantunnon mukaista.
Tästä, hyvät ystävät, kaipaisin keskustelua. Mistä tällainen johtuu? Naiset, joiden piti olla niitä sorrettuja, pitävät itse väkisin kiinni totutusta, eivätkä suostu muutokseen. Liittyykö tämä siihen yleiseen naisten sosiaalistamiseen, että tytöt kasvatetaan kuuliaisiksi, ja pojat seikkailijoiksi?
Toinen mielenkiintoinen asia on se, että nuoria miehiä lähtee liikkeestä moninkertainen määrä naisiin nähden. Tästä osaltaan johtuu myös se, että naimattomia naisia on rauhanyhdistykset vääränään. Miksi naiset eivät lähde? Siksikö, että heidät on kasvatettu kuuliaisiksi? Mutta miksi pojat sitten lähtevät?
Keskustelu jatkukoon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen huomannut tämän saman: Ulkopuoliset luulevat, että miehet pitävät pystyssä tätä sääntöviidakkoa ja naisten alistamista ym. mutta naiset tätä koko hommaa uusintavat paljon suuremmalla innolla. Onkohan naisille muutoksen kohtaaminen jotenkin paljon vaikeampaa. Kaikesta totutusta täytyy pitää kiinni kynsin hampain, vaikka se olisi itselle turmiollista. Ja se kasvatus varmasti vaikuttaa myös.
Olen itse nuori nainen. Välillä harmittaa miesten puolesta, kun heitä yleensä syytetään kaikesta tästä, vaikka naisilla itsellään on lusikka paljon syvemmällä sopassa. (Ainakin kun puhutaan nuorista miehistä ja naisista.) Ulkopuolisten on varmasti aivan mahdoton ymmärtää, että asia on usein niin, että nainen ei itse suostu esim ehkäisyyn, vaikka mies sitä toivoo. Eivät he usko sellaista tapahtuvan, vaan heidän mielestä kaikki lestadiolaisnaiset haluaisivat ehkäistä, mutta kukaan mies ei siihen suostu. Niinpä niin.
Kirjoitit: "Mistä tällainen johtuu? Naiset, joiden piti olla niitä sorrettuja, pitävät itse väkisin kiinni totutusta, eivätkä suostu muutokseen. Liittyykö tämä siihen yleiseen naisten sosiaalistamiseen, että tytöt kasvatetaan kuuliaisiksi, ja pojat seikkailijoiksi?"
Suurimmilta osin varmasti johtuu juuri noista asioista. Naiset todellakin kasvatetaan kuuliaisiksi...en tiedä onko se naisen kohdalla jotenkin jopa helpompi kasvattaa niin...tai tyttö ottaa mallia äidistään, poika ehkä enemmän isästään, lähteekö kierre ehkä jo sieltä?
Vl kodeissa vieraillessa on kyllä pistänyt silmään, miten jo pikkutytöt ovat enemmän mukana kotipuuhissa kuin pojat. Perinteisiä miesten töitä kuin ei yleensä arkipäivään mahdu niin paljon kuin naisten töitä. Kyse on vamasti myös vanhemmista, että eletään sillä suunnilleen samalla tavalla kuin omassa kodissa tehtiin ja näin naiselle jää helposti se suurempi vastuu kotitöissä ja pikkutytöt tulevat luonnostaan mukaan siinä sitten siihen leikkiin. Saavat varmasti myös paljon itseluottamusta kun saavat osallistua ja näkevät että minä osaan, jos vain vanhemmat osaavat pitää kohtuuden rajat ja kehua kun on autettu. Jossain vaiheessa tyttöjä varmaan jollakin tasolla alkaa harmittamaan se kun pojat eivät osallistu (toisilla enemmän, toisilla vähemmän) ja se jos jokin on hyvin epäoikeudenmukaista.
Olen samaa mieltä! Oli erittäin hyvä aloitus, jopa niin hyvä, ettei minulla ole siihen lisättävää, koska en osaa kertoa mistä tämä johtuu. Jotain tuli kuitenkin mieleeni.
Naisen tehtävä on siis valvoa, että nämä miesten keksimät höpösynnit ovat voimassa. Liittyneekö tämä sitten kasvatusvastuuseen? Näkisin niin, että lestadiolaisperheissä, joissa naisen tehtävä on synnyttää koko hedelmällisen iän, nainen on miestä useammin sidottuna kotiin. Naiselle lankeaa siten luontaisesti isompi siivu siitä kasvatusvastuusta. Naisen elinpiiri on suhteellisen kapea verrattuna työssäkäyvään mieheen. (Poikkeuksiakin toki on.) Nämä johtavat sitten siihen, että on helpompi pitää totutusta kiinni, koska muutos pelottaa. Tutuista turvallisista ympäristöistä, kodin, ruokakaupan ja rauhanyhdistyksen toiminnan ympärillä pyörivästä elämästä ei uskalleta eikä haluta irrottautua. Ei riitä energiaa eikä aikaa muuhun. Pienet lapset osaltaan sitovat hyvin tehokkaasti kotiin ja koti onkin erittäin tärkeä asia elämässä. Työssäkäyvillä miehillä voi olla monia luottamustehtäviä monenlaisissa asioissa, jotka vievät miestä jatkuvasti pois kotoa. Siinä yhtälössä mies on kotona sananmukaisesti "lapsenvahtina", kun äiti käy rauhanyhdistyksen naistenillassa. Lapsenvahdiksi joutumisella omassa kodissaan tarkoitan sitä, että henkinen vastuu perheestä on elastuvastuu. Kaikki käytännön kasvatusteot voivat rajoittua vain kurinpidollisiin asioihin. Näin minä ajattelen. Toki perheet ovat yhtä moninaiset kuin yksilöt, joten yleistykset voivat olla turhia tässä tapauksessa.
Voi käydä niinkin, että jos aletaan tehdä aiemmin synniksi luokiteltavia asioita, ehkäisyn käyttäminen ym. juttuja, voi käydä niinkin, että mies (miksei nainenkin) kieltääkin kokonaan uskon. Monesti sitten kun on koko elämänsä elänyt tiukassa vl-uskossa, maailman houkutukset alkaa kiinnostaa, tulee alkoholin liikakäyttöä, vieraita naisia (ja miehiä), ja lopulta sitten avioero, ja perheen äitihän on se, jolle se lapsikatras jää lopulta huollettavaksi. Uskon että tässä on suurin syy.
Meinaatko, että ehkäisykiellon mukana kaatuu kaikki?? :-O
Ei se välttämättä niin ole, jos on usko sydämellä. Jos uskon on perustunut vain ehkäisykieltoon, niin käy varmasti. Mielestäni, jos niin käy, että ehkäisyn käyttämisen myötä menee koko usko, se on silloin selvää pässin lihaa, että koko usko ollut täysin väärää ja perustunut väärille asioille. Toinen asia on mielestäni se, että ehkäisykielteinen julistus AJAA pois, koska oma ajattelu on siinä kohtaa muuttunut.
Jotenkin suoraviivaista ja naiivia väittää, että ehkäisyn käyttäminen johtaa suoraan huoruuteen ja juoppouteen.
että sen mukana koko korttitalo sortuu tai pysyy huterasti kasassa. Ehkäisy on vl-opin perustus.
Todella kummallinen ajatus. Kun luopuu typerästä vl opista ja alkaa elää oman näköistään itse valittua elämää, miksi alkaisi pettää puolisoaan? Ajattelussasi ei ole mitään järkeä
Taidat olla vl kun leimaat "epäuskoiset" holtittomiksi juopoiksi pettäjiksi...
se todellinen rakkaus löytyykin vl:n ulkopuolelta? Karu totuushan on se, että vl-parit ovat löytäneet toisensa vain vl-joukon sisäpuolelta kun on ollut pakko löytää se puoliso ympyrän sisäpuolelta. Mutta jos se todellinen rakkaus löytyykin ulkopuolelta?
Naiset tuntevat joka paikassa syvempää vastuuta lapsistaan kuin miehet, sanotaan mitä sanotaan. Se johtuu biologiasta.
Lasten on turvallisinta kasvaa tutuissa ja vakiintuneissa ympyröissä. On kasvamisen rauha. Naiset lähtevät muuttamaan noita ympyröitä radikaalimmin vasta silloin, jos ne ovat jostain syystä sietämättömät.
Tuosta se naisten konservatiivisuus mielestäni johtuu, ja se on yleismaailmallista. Eivät he yleensä ole siitä edes itse tietoisia, vaan toimivat vain niinkuin toimivat.