"Kjlf31.1.2010 00:25 Ärsyttää kun niin monet täällä sanovat olevansa narsisteja. Olette vain tylsistyneitä ihmisiä jotka eivät ole pystyneet luomaan aitoa ystävyys suhdetta keneenkään ja nyt vihaatte muita ihmisiä. Teitä myös sattuu se etette ole saanut aitoja ystäviä joten puolustaudutte ajattelemalla että olette vain erillaisia.
Tiedän pari narsistia eivätkä nämä hae itselleen väkisellä erillaisuuden tunnetta. He pitävät itseään täydellisinä eivätkä todellakaan myönnä sairastavansa narsistisuutta niinkuin te teette."
Toivottavasti ei haittaa kun tuon plagioin aloitukseeni. Minun oli pakko kopioida tämä kirjoitus, tässä yhdistyivät kaikki mitä itsekin ajattelen kun olen näitä juttuja lukenut. Olisi kiva lukea oikeasti narsistisen ihmisen mietteitä, mutta tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta heidän tiedostavan sitä itsekään. Ja näinollen roikkuvan täällä. Minua kiinnostaa muutenkin ihmisen psykologia. Tiedän, kuulostaa aika nurinkuriselta jos jatkaa kirjoitukseni lukemista...
Itse haluaisin olla narsisti, mutta koska en ole tarpeeksi fucked up olen luokitellut itseni ihmisrodun-vihaajaksi. Tämäkään ei tietenkään ihan täysin pidä paikkaansa. On minulla oikeita ystäviäkin. Mutta tunnen paljon vihaa ja kuvotusta ihmiskuntaa kohtaan. Ihan tuttujakin kohtaan. Olen aika suora mielipiteissäni ja en pyri ikinä teeskentelemään, kuitenkin joissain tilanteissa täytyy hillitä itseäni. Olen ehkä enemmänkin yksinäinen susi, joka kaipaa kyllä ihmisiä ympärilleen, mutta vain älykkäitä sellaisia (lue: samalla tavalla ajattelevia). Mutta toisaalta susikin on laumaeläin :D Katson itse paljonkin ihmisiä alaspäin, mutta se ei tee minusta narsistia. Koen että olen parempi kuin he ovat. Minua on vaikea miellyttää ja minä päätän loppukädessä mitkä ihmissuhteet syvenevät ja mitkä jäävät/ loppuvat. Minua saattaa kuvottaa vammaiset ihmiset siinä missä rumat ihmiset. Tai lapset siinä missä vanhukset. En "syrji" ketään.
Itse en myöskään kadehdi ketään, vaikka joku minua jossain parempi olisikin. Ajattelen usein juurikin niin, että tottakai minäkin olisin noin hyvä jos olisin tuota harjoitellut tai tehnyt koko ikäni. Ainut mikä silloin tällöin ketuttaa, on ajatus että mitä voisinkaan tehdä jos minulla olisi vaikutusvaltaa. Ja toinen tietenkin ratkaiseva ketutuksen lähde on, etten ole narsisti. Kuinka mukavaa olisikaan, jos en tuntisi mitään. Kuinka pitkälle pääsisin manipuloimalla, valehtelemalla ja tunteettomuudella. Sillä sitä valtaa saa. Pitäisi mennä politiikkaan mukaan, mutta kun ei tuo teeskentely kiinnosta pätkääkään, saati sitten politiikka. Voisin melkein veikata, että politiikassa törmää melkein varmimmin narsisteihin (en puhu niistä säälittävistä vaimonhakkaaja-narsisteista jotka on alkkiksia ja pyörittää vaimoa oman elämänsä ympärillä). Kuinka helppoa elämä olisi, kun ei tarvitsisi kuluttaa itseään loppuun stressaamalla.
Tosin itse olen tarkkailija luonne ja erittäin hyvä lukemaan ihmisiä, että olen aika varma että narsistin tunnistaisin, jos "joutuisin" olemaan enemmän tekemisissä. Siinäkin pidän itseäni ylivertaisena: Minua on lähes mahdotonta kusettaa silmään. Olen kyyninen (perus-negatiivinen) ja kyseenalaistan jatkuvasti kaiken. Se kuinka mukavaa tälläinen elämä on, onkin sitten ihan toinen juttu.
Saatanpa kirjoittaa tänne lisää, kun aivoni toimivat tuotteliaammin.
"There is no god"
Tiedän pari narsistia eivätkä nämä hae itselleen väkisellä erillaisuuden tunnetta. He pitävät itseään täydellisinä eivätkä todellakaan myönnä sairastavansa narsistisuutta niinkuin te teette."
Toivottavasti ei haittaa kun tuon plagioin aloitukseeni. Minun oli pakko kopioida tämä kirjoitus, tässä yhdistyivät kaikki mitä itsekin ajattelen kun olen näitä juttuja lukenut. Olisi kiva lukea oikeasti narsistisen ihmisen mietteitä, mutta tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta heidän tiedostavan sitä itsekään. Ja näinollen roikkuvan täällä. Minua kiinnostaa muutenkin ihmisen psykologia. Tiedän, kuulostaa aika nurinkuriselta jos jatkaa kirjoitukseni lukemista...
Itse haluaisin olla narsisti, mutta koska en ole tarpeeksi fucked up olen luokitellut itseni ihmisrodun-vihaajaksi. Tämäkään ei tietenkään ihan täysin pidä paikkaansa. On minulla oikeita ystäviäkin. Mutta tunnen paljon vihaa ja kuvotusta ihmiskuntaa kohtaan. Ihan tuttujakin kohtaan. Olen aika suora mielipiteissäni ja en pyri ikinä teeskentelemään, kuitenkin joissain tilanteissa täytyy hillitä itseäni. Olen ehkä enemmänkin yksinäinen susi, joka kaipaa kyllä ihmisiä ympärilleen, mutta vain älykkäitä sellaisia (lue: samalla tavalla ajattelevia). Mutta toisaalta susikin on laumaeläin :D Katson itse paljonkin ihmisiä alaspäin, mutta se ei tee minusta narsistia. Koen että olen parempi kuin he ovat. Minua on vaikea miellyttää ja minä päätän loppukädessä mitkä ihmissuhteet syvenevät ja mitkä jäävät/ loppuvat. Minua saattaa kuvottaa vammaiset ihmiset siinä missä rumat ihmiset. Tai lapset siinä missä vanhukset. En "syrji" ketään.
Itse en myöskään kadehdi ketään, vaikka joku minua jossain parempi olisikin. Ajattelen usein juurikin niin, että tottakai minäkin olisin noin hyvä jos olisin tuota harjoitellut tai tehnyt koko ikäni. Ainut mikä silloin tällöin ketuttaa, on ajatus että mitä voisinkaan tehdä jos minulla olisi vaikutusvaltaa. Ja toinen tietenkin ratkaiseva ketutuksen lähde on, etten ole narsisti. Kuinka mukavaa olisikaan, jos en tuntisi mitään. Kuinka pitkälle pääsisin manipuloimalla, valehtelemalla ja tunteettomuudella. Sillä sitä valtaa saa. Pitäisi mennä politiikkaan mukaan, mutta kun ei tuo teeskentely kiinnosta pätkääkään, saati sitten politiikka. Voisin melkein veikata, että politiikassa törmää melkein varmimmin narsisteihin (en puhu niistä säälittävistä vaimonhakkaaja-narsisteista jotka on alkkiksia ja pyörittää vaimoa oman elämänsä ympärillä). Kuinka helppoa elämä olisi, kun ei tarvitsisi kuluttaa itseään loppuun stressaamalla.
Tosin itse olen tarkkailija luonne ja erittäin hyvä lukemaan ihmisiä, että olen aika varma että narsistin tunnistaisin, jos "joutuisin" olemaan enemmän tekemisissä. Siinäkin pidän itseäni ylivertaisena: Minua on lähes mahdotonta kusettaa silmään. Olen kyyninen (perus-negatiivinen) ja kyseenalaistan jatkuvasti kaiken. Se kuinka mukavaa tälläinen elämä on, onkin sitten ihan toinen juttu.
Saatanpa kirjoittaa tänne lisää, kun aivoni toimivat tuotteliaammin.
"There is no god"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tervetuloa kerhoon! :)
Tieto lisää tuskaa, ja tiedon lisääntyessä eksymisen mahdollisuudet moninkertaistuu. ;-)
Tohon plagiointiin; ihan jees homma, tuskin tekijä suuttuu. Täällä palstalla on ihmisiä jotka ovat pystyneet tunnistamaan itsessään narsistisia/läheisriippuvia/uhriutuvia piirteitä, ja se on paljon se! Hyvä! Yleensä tavikset elelevät ilot ja myrskyt läpi isommin ajattelematta mistä kaikki johtuu.
Vihastasi ihmiskuntaa kohtaan mulle tuli mieleen toisinajattelija Pentti Linkola. Arvokkaita ajatuksia...onko ihmisrodulla oikeus kaikkeen siihen mitä se tekee ja on tehnyt, aika narsistisesti, muuta luomakuntaa kohtaan(?)
Kappasta, tällanenkin löyty täältä. Täyspäinen kirjoitus ja vielä täynnä asiaa. Kuin meikäläisen kynästä konsanaa, paitsi, että koen olevani enemmän tällanen extrovertti touhottaja, kuin introvertti tarkkailija.
"To me, God exists. In the end, supernatural is supernatural -- to believe in it, requires faith."