Taas se tapahtui, paniikkihäiriö iski, vaikka kuinka koitin torjua sen. Olen pettynyt itseeni. En varmaan ikinä pääse eroon siitä, ja lääkkeitä en halua käyttää (kirjoitettu muutama vuosi sitten SSRI:tä). Mulla on myös OCD eli pakko-oireinen häiriö.
Ja taas iski paniikki
Mhmm
7269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaisi varmaan niitä lääkkeitä käyttää, ellet halua sitten kärsiä.
Mutta kun inhottaa lääkkeet, jotka vaikuttavat mieleen. Tuntuu, että ne muuttaisivat käytöstä/ajatuksia, tai jotain. Kai mulla on sitten jonkinlainen lääkepelkokin...
Minulla on sama ongelma. Masennuslääkkeitä on määrätty ahdistuneisuushäiriöön, mutta en uskalla niitä syödä. Näköjään mieluummin kärsin... :(
Kärsi sitten, oma valintasi.
Mukava kuulla, että joku muukin ajattelee noin, vaikka olisikin varmaan meidän molempien kannalta parempi, jos ei ajateltaisi :-).
Surku, että ajattelet lääkkeistä noin :( . Itse sain paniikkihäiriöön Citalopramia ja alkuun kyllä koin kovaa morkkista lääkityksestä, mutta en enää. Kuinka ihanaa on käydä kaupassa, lääkärissä yms, kun ei iske paniikkia päälle.
Vaikka Citalopram on mielialalääke ei se ole mun mielialoja mitenkään "laimentanut". Ihmiset pelkää ihan suotta noita lääkeitä. Yleensä paniikkihäiriöön syödään lääkettä niin kauan, että unohtaa miksi ja missä on paniikkikohatuksia saanut. Itse olen sillä asenteella, että vaikka joutuisin Citalopramia ottamaan koko loppuelämäni, ei se mua haittaa! Kunhan paniikkikohtaukset pysyy poissa, niin kaikki on hyvin.
Mulle kirjoitettiin Cipralexia. Pelottaa se, kun on ollaan puhuttu niin paljon sen aiheuttavan mm. tunnekylmyyttä, ettei siis koe iloa ja täyttä onnentunnetta enää mistään, vaan kaikki on kuin yhtä tyhjän kanssa... Ja sitä mä en halua, koska en kuitenkaan ole silleen niin masentunut, vaikka noi sairaudet onkin.