..on voipunut, itkunsekainen, ajatukset harhailee, on tuskainen eikä voi käsittää tapahtunutta, etsii vastauksia, on kiitollinen jos joku niitä tarjoaa, kokee paranemisprosessinsa henkisenä uudestisyntymänä, on nöyrä ja motivoitunut oppimaan tapahtuneesta (kukapa haluaisi uudelleen hullunmyllyyn).
Sitten on 'uhreja' jotka ovat katkeria, syyttävät ulkopuolisia tapahtuneista, kantavat vihaa ja kostonhimoa. He ovat uhriutuneita narsisteja. Uhrin viittaan itseltäänkin salaa kietoutuneita narsisteja.
Eroon johtaneissa tilanteissa on usein kaksi uhria omasta mielestään, puolison ollessa se narsisti, sillä liian monet narsistiset loukkaantumiset lyövät leimansa ihan tavalliseenkin ihmiseen.
Mun mielipide.
Sitten on 'uhreja' jotka ovat katkeria, syyttävät ulkopuolisia tapahtuneista, kantavat vihaa ja kostonhimoa. He ovat uhriutuneita narsisteja. Uhrin viittaan itseltäänkin salaa kietoutuneita narsisteja.
Eroon johtaneissa tilanteissa on usein kaksi uhria omasta mielestään, puolison ollessa se narsisti, sillä liian monet narsistiset loukkaantumiset lyövät leimansa ihan tavalliseenkin ihmiseen.
Mun mielipide.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ymmärrän itkunsekaisuuden ja tuskaisen olotilan jos puoliso on ollut narsisti. Mutta olen jo monta kertaa sanonut, että narsismia voi olla muissakin ihmissuhteissa. Esim: Pomo on narsisti ja simputtaa alaisia. On narsistisia vanhempia kuin vastaavasti narsistisia lapsiakin ja on myös ystävyyssuhteita joissa toinen osapuoli on narsisti.
Niin oppiminen ei ole ollenkaan pahasta kun haluaa välttää ettei joudu uudestaan kenenkään narsistin purkupalloksi.
Mä en myöskään tunne mitään vihaa enkä kostonhimoa, koska sellaiset negatiiviset tunteet ovat esteenä eheytymiselle.
Mutta, mutta nöyryys? miksi pitää olla nöyrä? Eikös pidä olla hyvillään jos on päässyt irti narsistin vaikutuspiiristä.Ymmärrän sen , että narsistin rusennuksessa oleva on terapian tarpeessa niin kova se henkinen rusennus usein on.Terapia vie aikansa, mutta täytyy uhrinkin muistaa, että elämä kantaa ja kun uskoo itseensä niin ei jää veivaamaan enää menneitä vaan jatkaa eteenpäin
Siksi pitää olla nöyrä, että ilman nöyryyttä ei voi tuntea itseään. Mitä paremmin tunnet (ja hyväksyt) itsesi, sen vähemmän olet muiden ihmisten ja tunteiden armoilla.
Siksi pitää olla nöyrä.
Mainitsin nöyryyden koska se on asia jota arvostan toisissa ja yritän kehittää itsessäni. Nöyrä, taipuisa, vastaanottavainen..se on elämänasenteena melkoinen voimavara. Ei pidä sekoittaa nöyristelyyn. Otan elämältä kaiken nöyrästi vastaan, mutta ketään en nöyristele. :)
Tuntemani narsistit eivät olleet järin nöyriä..eikö tunnu ajatuksenakin jo aika mahdottomalta: nöyrä narsisti.
Eilen oli sektorilla riksu-janakkala-lahti melkoinen ukonilma, salamatiheys oli 3 sekunnissa, puolessa tunnissa 6000. Ajattelin vaan että jos olet vielä saksassa niin tiedät mitä kotipuolessa tapahtuu. Vettä tuli esteristä ja sähköt poikki ja junaliikenne. :)
Sanokaa nyt tyhmälle, mutta mulla on vaan sellainen käsitys, että sitä nöyrä sanaa ryöstöviljellään aina passelissa tilanteessa.
Kun ihminen sanoo, että hän on nöyrä niin onko siinä nöyryydessä vilpitöntä sisältöä?
Nöyrä olen ollut monen elämäntilanteen edessä. Esim.se, että olen saanut olla terve ja paljon muutakin mitä hyvää olen saanut kuten äitiyden onnen kokea.
Mutta anteeksi vaan mulla on sellainen kuva, että kun ihminen toitottaa nöyryyttä niin hän koettaa sillä alleviivata sitä miten ihmeen hyvä ihminen hän on
mutta jo kotiin lähdössä. Huomenna illalla olen kotona - jos luoja suo.
Onpa siellä ollut sitten kunnon myräkkä. Ei ole kukaan naamakirjassakaan mulle tietoa laittanut. Porissa luin olleen jotain myrskyä Sonispheressä...loukkaantuneitakin oli.
Turvallista kotimatkaa! Kaveri soitti just ja kertoi ison pihalehmuksen katkenneen keskeltä poikki, mulla oli helpompi siivota, vain risuja siellä täällä ja ympäri pyörineitä pihatuoleja ja sen sellaista..
"..mulla on sellainen kuva, että kun ihminen toitottaa nöyryyttä niin hän koettaa sillä alleviivata sitä miten ihmeen hyvä ihminen hän on"
Olet mun mielestä oikeassa. En ole tavannut nöyrää narsistia, enkä hellää ja rakastavaa narsistia, ja jos hän liittää itseensä nuo määreet, on se illuusion ja kulissien rakentelua. Ehkä jonkinlaista toivetta olla jotain jonka tunnesisältöä ei pysty ymmärtämään.
Sanalliset vakuuttelut ei pitkälle kanna, vaan kupla puhkeaa jossain vaiheessa, jos ihminen ei ole aito.
Ihminen, joka yleensä tuo omaa erinomaisuuttaan esille, ei ole nöyrä eikä uskottava. Oikea nöyryys lähtee ihmisen sisältä, asenteesta. Kun tajuaa oman mitättömyytensä, vajavaisuutensa ja pienuutensa, niin on helppoa hyvksyä itsensä ja muut ja olla aidosti nöyrä.
Yxex mainitsi vain kaksi uhri tyyppiä; Itkuisen ja katkeran. Minusta siitä puuttuu vielä ainakin se tyyppi, jota itse edustan; Helpottunut selviytyjä, ei kenenkään uhri, ei vihaa, eikä katkeruutta. Ymmärrän exänikin ansaitsevan rakkautta ja onnen, toivon että hän ne elämässään löytää.
Totta! Unohdin selviytyjän...empaatti-ystäväiseni =)
Kuvaako nöyryyttä mielestäsi parhaiten itseään vähättelevä käytös? Sekö on aitoa?
Entä sen jälkeen, kun on tajunnut oman mitättömyytensä, vajavaisuutensa ja pienuutensa? Loppuuko kehitys siihen - itsensä vähättelyyn?
Vuorovaikutuksesta ei voi kieltäytyä. Siksi sanaton viestintä on yhtä tärkeää kuin sanallinenkin. Itsetuntemus on syvää nöyryyttä.
Itseään vähättelevä ei voi tuntea itseään....
Itseään vähättelevä henkilö on vetäytyvä ja syyttää muita - hänellä on kyvyttömyys/vaikeus tehdä päätöksiä/kieltäytyä asioista. Seurauksena on henkilö, joka syyllistää muita siitä, ettei häntä oteta tarpeeksi huomioon....Tällaiset henkilöt välttävät minä-sanan käyttöä.
Siitä tulikin mieleeni, että jos henkilö haluaa kuvitella ja jopa osoittaa valheellisesti toisen henkilön olevan epäuskottava ja erinomaisena itseään pitävä tai mitä muuta negatiivista tahansa....niin helpoiten se käy siten, että alkaa itse käyttäytyä päämääränä muuttaa toisen käytöstä niin, että oma ennuste toteutuu.
Vrt. minä-minä-keskustelu....
Onko nöyryys sama kuin vähättelevä käytös? Eikö vähättely voi olla myöskin ylpeyttä ja itserakkautta?..... "En mä nyt tiedä, en nyt niin hyvä ole"....mielessään ajattelee....... "vitsit, kun oon hyvä, ja nuo niin hemmetin tyhmiä". Oikea nöyryys ei ole itsensä ylentämistä, eikä alentamista.
Oman mitättömyytensä, vajavaisuutensa ja pienuutensa ymmärtäminen tässä kokonaisuudessa on kaiken alku. Se on alku nöyryydelle. Siitä vasta kehitys voikin alkaa.
Kyllä, itsetuntemus on syvää nöyryyttä, mutta se ei vielä takaa sitä, että ihminen on kypsynyt aidosti nöyryyteen. Ihminen voi luulla olevansa nöyrä ja kuitenkin hän on ylpeä siitä, että luulee tuntevansa itsensä niin hyvin, ettei ota keneltäkään vastaan esim. kritiikkiä tai kuuntele kenenkään muun mielipiteitä.
Itseään vähättelevä voi tosiaan olla ylpeä ja siitä syystä vetäytyä ja yrittää esittää nöyrää, vaikka lopulta vähätteleekin toisia ja pitää itseään parempana.
"Oman mitättömyytensä, vajavaisuutensa ja pienuutensa ymmärtäminen tässä kokonaisuudessa on kaiken alku. Se on alku nöyryydelle. Siitä vasta kehitys voikin alkaa. "
Juuri niin...ja itseään vähättelevä ei ole edes kehityksensä alussa vielä. Nöyrä on. Nöyryydestä kasvaa itsetuntemus. Minä en milloinkaan liitä itsetuntemukseen verbiä "luulla".
Kritiikistä ja sen vastaanottamisesta.
Otetaanpa esimerkki; olet sanonut minua mm. narsistiksi ja liittänyt minuun lähes kaiken negatiivisen mitä olet keksinyt. Olenko minä loukkaantunut siitä? Ei - en ole. Olen jatkuvasti sanonut täällä, että minua ei voi loukata asioilla, jotka ovat mielipiteitä minusta - tiedän, että totuutta teistä kukaan ei voi esittää. Vaikka joku mielipide koskisikin heikkouksiani, sillä ei suurta merkitystä ole, koska olen ne jo itse tunnistanut. Tätä sinunkin on ollut todella työläs ymmärtää!
Väitän, että tämä on itsetuntemukseltaan kehittyneen ihmisen tapa reagoida aiheettomaan mollaukseen. Se saattaa kyllä vaikuttaa ulkopuolisesta hyvinkin omahyväseltä, mutta sekin on enemmänkin toiveajattelua kuin totuus.
Kaikkea tuota on hyvä itsetuntemus, jonka perusta on siis nöyryys. Hyvällä itsetuntemuksella pystyy erottamaan asiallisen ja asiattoman palautteen toisistaan.
PS. Anteeksi minä-esimerkki....koen edelleen sen mukavampana kuin ottaa esimerkiksi joku toinen....
Mietiskelin sellaista asiaa että kun me jokainen ollaan puutteellisesti viisaita, ja matkalla kohti kaiken ymmärtämistä(mikä saattaa jäädä haaveeksi, mutta matkalla onkin mukavampi olla :) ), niin siitä huolimatta haluamme nähdä asiat selvästi. Emme siis tunne itseämme täydellisesti, emmekä varsinkaan toista ihmistä, silti haluamme sovittaa tunnemaailmamme yhteen.
Koska sokeita pisteitä on paljon, ymmärryksemme täyttää ne kokemusperäisellä tiedolla, ts oletamme toisen ihmisen olevan jotain mitä emme näe. Ja oletamme parisuhteessa 'meidän' olevan jotain täysin oman subjektiivisen näkemyksemme mukaista.
Narsistiselta tuntuvassa suhteessa näitä sokeita pisteitä on kenties enemmän. Ja hyvässä suhteessa ymmärtää toista..ymmärtää molempien pienen sokeuden, eikä rakenna toista omien mielikuvien muottiin.
....oli puhetta. Matka on kesken - eikä se valmiiksi tulekaan kuin kuolemalla - mutta se ei saa estää elämästä.
Niin...en tiedä voiko ihminen olla viisas muusta kuin itsestään...??
Ainakin omaa viisauttaan on hyvä arvostaa, ja sovitella siihen muitten viisauksia. Opettajina voi toimia viralliset opettajat, ystävät, tuntemattomat ihmisetkin. Olen oppinut sinulta erinäisiä asioita.
Mietin sitäkin että tän palstan kollektiivinen tietomäärä narsismista on varmaan kaikenkattava, mutta miten siitä saisi sellaisen helpostiluettavan yhteenvedon ihmisille jotka haluaa oppia, ja apua kaipaa. Ehkä yhteenveto olisi liian helppo tie..oivallukset tulee pohtimisen kautta.
"Mietin sitäkin että tän palstan kollektiivinen tietomäärä narsismista on varmaan kaikenkattava"
Niin voidaan me ihmiset olla eri mieltä. Sen verran kuin itse olen tätä palstaa seurannut niin minusta tämän palstan tietomäärä narsismista on hyvin vähäinen, suurelta osin tämä palsta on ollut muutaman nimimerkin ihan muuta kuin narsismista keskustelua, suurelta osin ihan tyhjää höpinää, osin narsistisen persoonallisuushäiriön kieltämistä ja koko käsitteen muuttamista ihan normaaleiksi ihmisen ominaisuuksiksi keppihevosena "terve narsismi", jota jotkut tuntuvat nykyisin käyttävän kuvaamaan ihmisen normaalia itsestään välittämistä, toisistakin välittämistä, tervettä itsetuntoa, muutaman henkilön keskinäistä kiistelyä aiheista, jotka eivät liity narsismiin jne.
En sano että käsitit väärin :) Selvennän ajatustani; palstalla on 19 sivua viestiketjuja, ja yli 18600 kommenttia. Jos ne lukee alusta alkaen niin saa aika kattavan kuvan narsismin olemuksesta eri näkökulmista. Luku-urakka on melkoinen muttei mahdoton. Seassa on myös aivan aiheen vierestä olevia kommentteja, mm allekirjoittaneen, mutta nehän voi lukiessa seuloa pois.
Yksi tutkimusalue voisi olla sekin, miten ystävystyminen vaikuttaa narsismikeskusteluun ja sen haitoista parantumiseen. Kirjoitin joskus aiemmin että siinä missä IRL mennään kantapubiin moikkaamaan kavereita, tänne voi tulla samalla tavalla jutustelemaan narsismin kanssa tekemisiin joutuneiden ihmisten kanssa. Ystävystyminen luonnollisesti aiheuttaa sen että täällä välillä kinataan ja pidetään hauskaakin :)
Tää ei ole kliinisen tutkimuspaikka narsismille, mutta kansalaiskeskusteluistakin löytää todellisia helmiä! Ja joskus jokin näennäisen jonninjoutava ajatus voi herättää jossakussa ihmisessä hänen elämänsä tärkeimmän oivalluksen.
MItenköhän se menee, eikös nöyryys ole kiitollisuuden sivutuote? Kateuden ja kateellisuuden tunteen vastatunteen tuoma ... sivutuote ;) Tosin minusta kovin arvostettava sellainen.
Kyllä nöyryys/kiitollisuus on sidoksissa keskenään. Mun mielestä Forrest Gumpissa on hieno sivutarina Luutnantti Danin nöyrtymisestä ja kiitollisuudesta, kohtaus missä se jalattomana huutaa katkeruuttaan jumalalle laivassa, helvetinmoisessa myrskyssä.. :)
Avaajan mielipide muuten ok paitsi narsistin "uhri" ei ole "nöyrä" eikä hänestä saa "uhriutunutta narsistia" eikä muunkaanlaista narsistia tekemälläkään.Viha ja kostonhimo kyllä ovat olemassa ja se on hyvä asia ja "uhrin " pitääkin kostaa ja kunnolla.
Itse olen ollut vihainen ja kun pääsin eroon narsistin vaikutuspiiristä niin tunteet ovat heitelleet vihanpuolella erittäin voimakkaasti. Mutta vihantunteeseen ei pidä jäädä piehtaroimaan puhumattakaan siitä, että miettisi jotakin kostoa, koska silloin on vaikeaa päästä irti narsistisesta ihmissuhteesta.
Moinen syö vaan uhrin energiaa.
Nyt olen lähinnä helpottunut ja toivon voimia, että pystyn elämään eikä tarvitse olla läheisriippuvainen ja joutua narsistin verkkoon.
"Sitten on 'uhreja' jotka ovat katkeria, syyttävät ulkopuolisia tapahtuneista, kantavat vihaa ja kostonhimoa. He ovat uhriutuneita narsisteja"
Muuten ihan hyvä juttu mutta tuo minkä ylle lainasin kirjoituksestasi ei mielestäni pidä paikkaansa. Kyllä nuokin kuuluvat ihan oikean uhrin tunneskaalaan sen myllytyksen jälkeen eikä tee heistä uhriutuneita narsisteja.
Voipi olla näin kuin kommentoitte 'kkkkkkrrrrkkkrrr' ja 'minä oon tätä mieltä'. Ihmisellä on oikeus tunteisiinsa ja kaltoinkohdellun tunteet seilaavat laidasta laitaan. Paranemisprosessi on jokaisella hiukan erilainen.