Terve, kerron oman tarinani ja sen eri vaiheet. Ehkä ketään ei juurikaan kiinnosta mutta pakko vaan päästä purkamaan hiukan..
Se alkoi 2008. Vippi vipin perään ja uudella maksettiin vanhoja pois, elätellessä toivoa uusista tuulista eli työpaikasta. Nykypäivänä on nyt sitten vakiduuni ja niitä vippejä maksellaan vieläkin pois pitemmän aikaa, takana jo vuosi käytännön persaukisena. Osa ihmisistä repivät sossusta saman verran kun ite tienaa töissä ulosottojen jälkeen ja pitäisi vielä matkakulutkin töihin/vakuutukset "suojaosuudesta" maksaa vuokrien jne jälkeen. No ei siinä mitään, helvetin hyvä rangaistus näin toopelle ihmiselle joka yritti paeta rahattomuutta alunperin.
Asiasta vanhemmille kertominen ei ollut koskaan vaihtoehto. En ikipäivänä halunnut huolestuttaa heitä, sen verran ylpeä/itsepäinen taidan sitten olla. Niillä on omatkin murheet omien toilailujen lisäksi. Monena iltana kun valmistauduin uuteen työpäivään mietein, että onko tässä mitään järkeä enään. Olisiko hyvä jos antaisi vaan olla ja ei heräisi enään huomenna tähän tilanteeseen. Tovin pohdittuani haistatin pitkät v*tut tollasille aatteille, voiko itsekkäämmin kukaan ajatella edes! _Mikään_ ei olisi tuntemilleni ihmisille raskaampaa kun sellainen teko ja sekö muka helpottaisi? Hah! Päätin että leuka ylös ja mennään vaikka läpi kiven harmaan, maailmassa on monilla ihmisillä paljon pahemmin asiat kun itellä.
Pikkuhiljaa alkanut saamaan elämästä taas kiinni, ollut hauskaakin ja jopa hymyillyt oikeasti ihmisten keskuudessa eikä väkisin vääntänyt suuta hymyyn. Kovalla työllä ja vähäisillä menoilla on nyt varmaan puolen matkan rajapyykki saavutettu velkojen kohdalla, vielä pieni pinnistys ja päästään elämässä pieni askel eteenpäin. Seuraavan tavoitteen annan että luottotiedot kuntoon muutaman vuoden päästä ja ne kanssa pidetään.
Kantapään kautta on tullut opittua moni asia elämässä, tämäkin. Ei siinä mitään, koitetaan pyristellä vastavirtaan vielä hetki.
Tarkoituksena tekstilläni on että perkele sisulla ja unelmilla paremmasta kaikki on mahdollista kun vaan jaksaa yrittää! Tsemppiä kaikille ketkä sitä tarvitsevat. Ja tärkeimpänä: Huomenna on uusi päivä, kaikki saattaa olla jo paremmin..
Se alkoi 2008. Vippi vipin perään ja uudella maksettiin vanhoja pois, elätellessä toivoa uusista tuulista eli työpaikasta. Nykypäivänä on nyt sitten vakiduuni ja niitä vippejä maksellaan vieläkin pois pitemmän aikaa, takana jo vuosi käytännön persaukisena. Osa ihmisistä repivät sossusta saman verran kun ite tienaa töissä ulosottojen jälkeen ja pitäisi vielä matkakulutkin töihin/vakuutukset "suojaosuudesta" maksaa vuokrien jne jälkeen. No ei siinä mitään, helvetin hyvä rangaistus näin toopelle ihmiselle joka yritti paeta rahattomuutta alunperin.
Asiasta vanhemmille kertominen ei ollut koskaan vaihtoehto. En ikipäivänä halunnut huolestuttaa heitä, sen verran ylpeä/itsepäinen taidan sitten olla. Niillä on omatkin murheet omien toilailujen lisäksi. Monena iltana kun valmistauduin uuteen työpäivään mietein, että onko tässä mitään järkeä enään. Olisiko hyvä jos antaisi vaan olla ja ei heräisi enään huomenna tähän tilanteeseen. Tovin pohdittuani haistatin pitkät v*tut tollasille aatteille, voiko itsekkäämmin kukaan ajatella edes! _Mikään_ ei olisi tuntemilleni ihmisille raskaampaa kun sellainen teko ja sekö muka helpottaisi? Hah! Päätin että leuka ylös ja mennään vaikka läpi kiven harmaan, maailmassa on monilla ihmisillä paljon pahemmin asiat kun itellä.
Pikkuhiljaa alkanut saamaan elämästä taas kiinni, ollut hauskaakin ja jopa hymyillyt oikeasti ihmisten keskuudessa eikä väkisin vääntänyt suuta hymyyn. Kovalla työllä ja vähäisillä menoilla on nyt varmaan puolen matkan rajapyykki saavutettu velkojen kohdalla, vielä pieni pinnistys ja päästään elämässä pieni askel eteenpäin. Seuraavan tavoitteen annan että luottotiedot kuntoon muutaman vuoden päästä ja ne kanssa pidetään.
Kantapään kautta on tullut opittua moni asia elämässä, tämäkin. Ei siinä mitään, koitetaan pyristellä vastavirtaan vielä hetki.
Tarkoituksena tekstilläni on että perkele sisulla ja unelmilla paremmasta kaikki on mahdollista kun vaan jaksaa yrittää! Tsemppiä kaikille ketkä sitä tarvitsevat. Ja tärkeimpänä: Huomenna on uusi päivä, kaikki saattaa olla jo paremmin..
Vastaukset 11
Vanhimmat
asenne sinulla ainakin on kohdillaan.
menestystä elämääsi!!!
Vuodesta 2008 lähtien? Itellä ollu vastaava tilanne vuodesta 1991 lähtien. Velkajärjestelyä 2v jälellä, sit pitäs helpottaa ja uuden elämän alkaa. Alkuperäiset velkapääomat maksettu varmaan 10 kertaisesti pois. On vaa ollu aina niin huono palkka et ei oo riittän ku korkoihin vaan, eikä vissii edes ees niihin kokonaan.
.
Jeps, viime postista aikaa jonnin verran jo, joten pientä päivitystä. Asiat menneet hyvin vieläkin kun on vaan pitänyt sen pitkän pinnan ja yritteliäisyyden mielessä. Murheet alkavat olla pian takanapäin ja voin alkaa yrittämään elämään parempaa elämää. Sanottakoon että vain reipas 1200€ jäljellä maksettavaa.
Elämä todellakin voittaa kun vain jaksaa! Tsemppiä kaikille samassa mudassa tarpoville!
Kerran vielä kirjoitan tänne ja se on päivä jolloin tämän henkilö nostaa kytkintä ja riemuitsee.
Saako udella että kuinka paljon sulla sitä velkaa on ollut?
Olet ihana poikkeus palstalla.
Kyllä se niin on, että puhdas omatunto on parasta elämässä ja senhän saa, kun asiansa ja velkansa hoitaa.
Kaikkea ei mitata rahassa eli pienelläkin tuloilla (kun osa tuloista menee velkojen lyhentämiseen) tulee toimeen ja voi elää rikasta elämää, kun vain asennoituu oikein.
Tällä palstalla on paljon aivan naurettavia tarinoita, joissa velkaiset ja perintään joutuneet ovat tehneet itsestään uhrin ja odottavat, että joku muu tulee nyt sitten heidät pelastamaan.
Sinulla on oikea asenne. Omista hölmöilyistään vastaa tietty vain itse ja niistä selviää, kun on halua ja asennetta.
Kaikkea hyvää elämääsi.
Iltaa, tai oikeastaan yötä ennemmin. Tilannekatsauksen aika, samalla tämä jääköön toivottavasti viimeiseksi tämän aihepiirin viestiksi.
Eli velkoja yms. ulosottoja iski vielä niin sanotusti puun takaa reippaasti, mutta ne on nyt hoidettu pois alta, LOPULLISESTI. Aikaa tähän kului hemmetin kauan mutta voin kertoa että olo on kyllä kun sodan voittaneella (kaikki kunnia sotaveteraaneille, heillä on varmasti asiat olleet paljon heikommin ja ovat isoimmasta asiasta taistelleet).
Eli viimeiset eurot lähtivät tilistä ja ulosottomieskin soitti ja onnitteli että nyt ne on hoidettu pois alta, joka senttiä myöden ja toivotti hyvää loppuelämää. Se vapauden tunne miten kovan yrittämisen jälkeen on palkitsemisen aika ja voi jatkaa normaalia elämää. Opein kantapään kautta kertaheitolla että raha-asioita ei kannata hyvät ihmiset sössiä näin huonosti kuin itse tuli aikoinaan tehtyä.
Jos kuitenkin tulee tilanne että tuntuu seinien kaatuvan päälle, rauhassa mietit mitä olisi voinut tehdä toisin, mikä sen aiheutti, miksi? Niin peilissä se vika yleensä on ja on aika itsetutkiskelun. Kovalla työllä ja elämänhaluisella asenteella pääsee todella pitkälle.
Tsemppiä paljon kaikille tulevaisuuteen, ja kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun. :)
Nyt on aika nostaa sitä kytkintä josta aikasemmassa viestissä puhuinkin.
Tämä herra kuittaa, ADIOS!
Onnittelut myös täältäkin!! HIenoa, että sat asian hoidettua. Itsekin sain viimeisen erän 4 vuoden lainarupeamasta maksettua ja asun nyt "oman katon alla". Lyhennykset olivat viimeiset 2 vuotta raskaat, kun jouduin päivärahalle ja lisäksi oli ulosotossa muutama satanen, jotka sain viime keväänä maksettua pois. No nyt se on ohi ja juhlistin vuodenvaihteessa ystävieni kanssa samppanjalla. Mitä ostan, ostan vastaisuudessa niin, että maksan heti ostohinnan kokonaisuudessaan. Luottokorttia en ole koskaan omistanut enkä aio sitä koskaan hankkia.
Hyvää jatkoa ja menestystä elämässäsi.
onnittelut!
Saat olla tyytyväinen itseesi!
Parempaa tulevaisuutta toivotellen!
Onnittelut! Tuota aloittajaa ei enää mikään kaada! Oli myös fiksu vouti, kun onnitteli ja toivotti hyvää jatkoa.
Itse saman kokeneena 90-luvulla ja 9 vuotta ulosotossa olleena sanon että hienon työn teit.. Paras puheluni taisi juuri olla tuo soitto että kaikki maksettu ulosottomieheltä. Olin maksanut jopa liikaakiin ja loput palautettiin minulle. Tunne on tosiaan mahtavaa kun se on hoidettu. Myönnän että miehenä purskahdin itkuun kun se oli oli ohi enkä häpeää sitä.