Totuus oinaasta

- "Arvostan kaikkea elämää,tyhmiäkin ihmisiä" = Totuus oinaan kierosta luonteesta...heh

Oinasmiehissä on karismaa, jotain sellaista mistä minä sytyn (tai ainakin eräästä...). Todella puoleensavetäviä tapauksia, aina joku rauta tulessa, usein montakin. En osaa nähdä sellaista tilannetta, jossa oinaalla olisi tylsää! Kyllä tällainen velikulta aina jotain tekemistä kehittää. Mutta mua nyt vähän mietityttää, oinas olisi kiikarissa, mutta en tiedä oikein miten piirittää. Voisitko kertoa kiitos? :D Onko se nyt niin, että oinas haluaa tehdä aloitteen ja jos ei tee, niin sitten ei tarvitse koittaakaan ja pakit tulee. Vai onko mielissään jos nainen tekee aloitteen tms. Mikä on miellyttävin lähestymistapa? Ilmoittaako selkeästi jos on kiinnostunut?
Jos nyt alkuun näihin saisi jotain selvennystä. Mutta muistetaan nyt kuitenkin, että kaikki on yksilöitä, eikä se mikä toimii suhun, välttämättä iske muihin. :)

tunnistin hyvinkin suuren osan itseäni tuosta tekstistä :)..
On kyllä varsin merkillistä kuinka jotkut kanssaihmiset pitävät itsenäisyyttä ylimielisyytenä..

Kysymykset pyörivät päässä onko oinas kiinnostunut vai ei, miksi hän käyttäytyy niin viileästi mutta haluaa edelleen tavata. Välillä päiviä ettei pihaustakaan oma-aloitteisesti, välillä ei välttämättä edes vastausta kysymykseen. Meni öitä jollon ei saanut nukuttua sun muuta.. Oinas kertoi ettei ole varma tunteistaan, olin jo heittämässä pyyhettä kehään et mulle riitti tämä pelleily, kunnes oinaan metsästys vietti taas heräsi ja anteeksi pyyntö viestejä sateli. Tätä kesti pari kuukautta. Nostin kissan pöydälle et mikä on todellinen tilanne. En voinut uskoa kun kävi ilmi, että hän on ollu todella ihastunut alusta asti! Ei ole halunnut lyödä kortteja heti pöytään ja halunnut tunnustella mun fiiliksiä ennenkuin suostuu omista kertomaan.

Kaikki alkoi loksahtaa paikalleen ja tajusin minkä kultakimpaleen olin heittämässä pois. Hän on "jättänyt" kaverinsa, potee huonoa omatuntoa asiasta mutta ei voi sille mitään, että haluaa olla minun kanssa kaiken aikaa. Kaikki "merkit" puhuvat rakastumisesta, kuitenkin puhumme vain ihastumisesta/tykästymisestä.. Odottaako hän että minä sanon sen ensin, ei uskalla itse tunnustaa koska pelkää ettei saa samaa vastausta? Miten saan pidettyä hänet tyytyväisenä, tunteet syventymään?

Itse olen oinasmies.

Olen suorasanainen, hermostun helposti mm. liikenteessä tai vittumaisille pilkunnussija-esimiehille tai työkavereille -myös niin sanotut huomauttelevat kotipihapoliisit saavat kuulla tarvittaessa kunniansa. Minunkaan ei ole todellakaan vaikeaa laittaa poikki pitkiäkään tuttavuuksia; pistin aikoinaan poikki muutamia kaverisuhteitakin kun koin ne joutavanpäiväisiksi.

Sukupuolivietti on vahva, seksi on mielessä jatkuvasti. Katselen AINA naista sillä silmällä, että millainen tuo olisi sängyssä. Ihastun välillä, joskus jopa rakastun ja silloin kiinnostun naisesta syvällisemminkin ja ihan seurustelumielessä. Mutta tylsyys, jäkätys, nipottaminen tai tiuskiminen saavat minun kiinnostuksen loppumaan siihen paikkaan ja sanon goodbye. Olen myös ikuinen pettäjä, eli suhteessa ollessakin olen ollut aina valmis pettämään seksin takia jos tilaisuus ja sopivan hemaiseva nainen astuu eteen. Ja olen ikuinen flirttailija, ja ulkonäköni vetää naisia puoleensa.

Työuralla halusin kauan edetä, mutta kaikki esimiehet eivät ymmärtäneet tai tykänneet joten se polku on ollut kivikkoinen. Pääsin yhdessä vaiheessa esimieheksi mutta alaisporukka oli vittumaista ja koko homma sotkuista joten sanoin firmalle myös goodbye. Nykyhomma on tappanut tuon innon, ja se on kääntynyt itseäni vastaan; tylsä merkityksetön liukuhihnatyyppinen työ on saanut minut jämähtämään työsektorilla paikoilleen, kyynistänyt ja tympäyttänyt siten ettei pienintäkään mielenkiintoa löydy eikä lojaalisuutta työnantajaa kohtaan.

Moni pitää itsekeskeisenä kusipäänä, ja varmasti sellaisen kuvan helposti annankin, koska sanon asiat suoraan ja jos en tykkää jonkun järjenvastaisista mielipiteistä, sanon valitut sanat ja aiheutan helposti mielipahaa.

Hassua, mutta ymmärrän aloittajaa mainiosti. Olen oinasnainen, mutta en ole koskaan ajatellut että sillä olisi jotain tekemistä valtaisan auktoriteettivihani kanssa. Sen ohessa että taputtelen pätijöitä maan tasalle, nostan heikompia ja toimin diplomaattityynynä riitapukareiden välillä. Olin viisi viikkoa pois viiteryhmäni luota ja kaikenlainen sabotaasi ja kiusaaminen nostivat päätään. Tekee tiukkaa jättää rangaistustoimenpiteet oikeutetun vallan käyttäjille, jotka eivät ymmärrä miten yhteisö toimii.

Jos joku käyttäytyy minua kohtaan ala-arvoisesti, katkaisen välittömästi yhteydenpidon. Minua on hyväntahtoisena ja lyhytnäköisenä ihmisenä käytetty monella tapaa hyväksi, mutta koska minulla ei ole tarvetta esiintyä uhrina tai muuten kerjätä huomiota, asiaa käsitellessä käännän monet negatiiviset tunteeni muistuttamaan vain kohtuullista vitutusta ja vihaa.

Mietin tässä vielä, josko jollakulla olisi riittävästi luonnetta pistää minut kuriin ja nuhteeseen. Voimakastahtoiset ja tarkkanäköiset ihmiset viehättävät tavattomasti.

Ihan mahtavaa luettavaa :D. Tunnistan itseni tästä kaikesta, vaikka en aina haluaisi horoskooppeihin uskoakaan.

Auktoriteetit ovat olleet minulle ongelma koko elämäni ajan. Ala-asteen opettajani oli sanonut vanhemmilleni, että olen oikein hyvä oppilas, mutta kova sanomaan vastaan :D. Olen jatkanut samalla linjalla siitä saakka. Kaikki mikä on jollakin tavalla pakollista ahdistaa. Autan mielelläni ystäviäni, mutta mikäli en koe tekeväni sitä vapaa ehtoisesti jätän asian varmasti tekemättä.

Nautin yksinolosta, mutta ystävät ovat minulle tärkeitä. Ja tämä joukko, joka pääsee lähelle elämääni onkin sitten tarkoin valittu. Jos joku pettää luottamukseni tai osoittautuuu muuten sietämättömäski, katkaisen välimme välittömästi. Tästä syystä näytän ehkä ulospäin kylmältä kusipäältä, mutta mikäli jaksaa kurkistaa vähän syvemmälle huomaa, että teen sen vain tehdäkseni asiat mutkattomimmiksi. Rakastan hyviä ystäviä, mutta en kaipaa ihmisiä ympärilleni vain siksi että minulla olisi seuraa. Jos homma ei toimi, niin turha siihen on jäädä itkemään.

Spontaanius ja äkkipikaisuus on jotain mistä useimmiten olen myös ylpeä, vaikka se aika ajoin aiheuttaa jos jonkinlaisia ongelmia. Toimin ennen kuin ajattelen. Ja toiminta onkin sitten suoraa ja rehellistä. En muista kenenäkään syntymäpäiviä ja kissanristiäisiä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa etten välittäisi, se ei vaan ole riittävän spontaania.

Olen erittäin intohimoinen. Kun ihastun, haluan että kaikki tapahtuu salamannopeasti, en jaksa pohdintaa ja vatvomista. Haluan syöksyä pää edellä ja törmätä mileummin seinään heti, kun vasta pitkän vatvomisen jälkeen. Olen pettänyt suhteissani, mutta koska arvostan rehellisyyttä erittäin paljon, olen joutunut päättämään nämä suhteet siihen. Kaikki on tuntunut olevan peruuttamattomasti pilalla. Kumppanini täytyy olla taistelupari, joka antaa minulle haastetta ja vastusta. En halua pitää ketään tossun alla, mutta useimmiten tilanteet ajautuvat siihen suorasukaisuuteni ja määrätietoisuuteni vuoksi. Tilannetta kuvaa hyvin riita, joka minulla oli exäni kanssa. Olin huonolla tuulella, tiuskin ja ärhentelin typeristä pikku asioista. Hän yritti lepytellä minua ostamalla lahjoja, josta suutuin vielä enemmän. Olisin halunnut mielummin että hän ottaa olkapäistä kiinni ja sanoo, että nyt lopetat typerän valituksen ja olet hiljaa.

Elämä on paljon hauskempaa kun on tarpeeksi tulisuutta luonteessa. Ei käy päivät tylsiksi kun sekoittaa pakkaa aina silloin tällöin. Jos maailmassa on virhe, niin minä menen ja korjaan sen, maksoi mitä maksoi.

Ite oon Oinas nainen, mut en tunnista ittestäni mitään noista piirteistä.. okei no itsepäinen joskus..

Mä kyll tunnistan itseni noista piirteistä oikein hyvin :D
itsepäinen, tempperamenttisuutta riittää ja todellakin sanon vastaan ja kovasti monessa asiassa, kerron yleensä asiat niinkuin ne on. Ja oon mustasukkainen, suutun helposti mutta lepyn sitten sitäkin nopeemmin :D Jännä kyllä miten voi pitää niin paljon paikkansa vaikka en horoskooppeja luekkaan tai usko niihin!

Itse en ole vittumainen,ellen ole todella loukkaantunut! Olen yleensä ystävällinen. Kiihdyn helposti nollasta sataan,mutta päästelen sitten höyryjä tilittämällä esimerkiksi hyville ystäville,joita muuten arvostan mitä suurimmassa määrin!

Olen itsepintainen,joten pidän puoleni. Ymmärrän myös milloin on astuttava sivuun ettei käy huonosti. Väkivaltainen en ole,vaikka varmasti jotkut ovat joskus niin luulleetkin jos olen kovaan ääneen jostakin kohkannut.

Olen yleensä porukassa se,jolla on homma hallussa.

Olen huumorintajuinen,enimmäkseen musta huumori uppoaa.

Aloittaja, viestisi oli rehellistä puhetta ja totta. Kaikki eivät näköjään kestä suoria sanoja, ja rehellisyyttä, minkä näkee annettujen miinusmerkkien määrästä. Niistä ei tietenkään kannata välittää mitään. Olen itsekin oinas.

Kiitos Ap:lle vaan rehellisyydestä, kyllä te oinaat vaan olette vitumaista sakkia, minkäs te sille voitte! :D

just kaikki toi teissä oinaissa kiehtoo...ainakin skorppioonin mielestä

Puhtaasti oleva oinas ei puukota toisia selkään, mutta jos on rajatapaus oinas niin ne kyllä harrastavat tällaista. Itse olen saannut raja-oinaan puukosta.

Täällä yksi oinas nainen ihmettelee miten hyvin löysikään itsensä tästä ketjusta. Minä en voi sietää sitä että toimiani pyritään rajoittamaan tai esim. kumppani alkaa mustasukkaiseksi. Myöskään auktoriteetteja on erittäin vaikea kestää. Tiedän kyllä itse parhaiten miten asiani hoidan ja minähän hoidan ne aina loistavasti!

Kunnioitan kaikkia ihmisiä ja pyrin aina ottamaan muut huomioon. Mutta itsekeskeiset ja selkäänpuukottajat jäävät kyllä auttamattomasti piirini ulkopuolelle, kuten itse asiassa kovin monet muutkin. Vaikutan varmaan etäiseltä, mutta lähipiirini onkin minulle tärkeä, eikä muilla ole niin merkitystä. Puheissani olen liikaa minä, minä, minä.

Viihdyn loistavasti yksikseni suurimman osan ajastani. Välillä on tietysti kiva olla kumppaninkin kanssa tai nähdä ystäviä, mutta ei kokoajan, liika läheisyys ahdistaa. Tekemistä keksin kokoajan ja minulla on tuhat rautaa tulessa, vaikeampi sitten saada mitään niistä valmiiksi. Lapsilleni olen loistava emo, jaksan kokoajan kehitellä aktiviteettiä ja toimintaa lasten elämään ja kannan vastuuni, tosin olen iloinen että pikkulapsiaika on ohi ja lapset eivät roiku helmoissani enää 24h, jolloin saan omaa aikaa enemmän.

Miehillä on tapana takertua minuun, mutta parin vuoden välein joudun toteamaan että tämä suhde oli nyt sitten tässä. Mielenkiinto katoaa ja arjen tasaisuus tappaa kaikki parisuhdeviritelmät. Pitäisi olla enemmän toimintaa, haastetta, jännitystä. Olen toivoton flirttailija, mutta aina uskollinen kuitenkin. Pientä säpinää on hauska kuitenkin kehitellä vaikka jokaisella kauppareissulla.

Minun EX Oinasmieheni on istunut vankilassa syystä,kun on niin hermoheikko...turpaan tulee ja jopa puukko heilahtaa jos hänelle alat...pelottava tyyppi.Itse säilyin hengissä kun lopetin suhteemme ajoissa. Jotenkin säälin häntä ja tiedän ,että yhtä taistelua hänen elämänsä on....myös siis itseään vastaan,mutta en osannut auttaa häntä mitenkään vaikka aikani yritin. Luulin ,että Rakkaudella voi parantaa toisen,mutta ei,ei voi.Kaikesta huolimatta toivon hänelle kaikkea hyvää,rauhaa.Nimenomaan tuota rauhaa ja tasapainoa ja rakkauttakin,koska kaikkein kipeiten hän kaipaa rakkautta,mutta kukaan ei voi henkeensä riskeerata olemalla/elämällä hänen kanssaan....no,tuosta on jo hirmu kauan aikaa enkä tiedä,mikä hänen tilanteensa on tänäpäivänä.

Moro.
Minulla olis oinas miehenä kysymys muille oinaille (ja kaikille muillekkin) joka on jäänyt vaivaamaan.
En juuri ole välittänyt horoskoopeista ym mutta nyt vuosien varrella pistänyt merkille että ainakun ihastun/rakastun naiseen se on kauris! Siis horoskoopiltaan.... :D
Mikä siinä on että vain kauris tytöt saavat pääni kääntymään ja myöhemmin aina paljastuu kauriiksi. Suhteet on harvemmin toiminut lähinnä kauris haluaa erota ja särkee sydämmeni joka kerta :DD Mutta olen jo tottunut tähän asetelmaan. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ?

Itse oinaana mieluiten päätyisin vaaka tai jousimiesnaiseen .oinas on kyllä ilmeisesti aika haastava ihminen ja itse varmaan olen ollut sen takia sinkkuna,en sen vuoksi etten pitäisi naisista. olen vain ollut varovainen sitoutumisessa. olisihan se kiva seurustella mukavan naisen kanssa. mutta en mielellään ihan tossun alle aio suostua, mutta kyllähän se holestuttaa kohta 50v sinkkuna olleena, jos jää yksin.mutta toivon,että minullekin on se oma kultu jos näin saa sanoa. nim kokemusta on.