Mitä on yksinäisyys? Erakkoluonteisia ihmisiä niin kuin minä olen pidetään enemmän tai vähemmän omituisina. Omasta mielestäni olen kumminkin täysin normaali, mitä normaalilla sitten tarkoittaakaan. Välillä tuntuu, että 'yksinäisyydestäni' kärsii muut enemmän kuin minä, sillä en kärsi siitä läheskään niin paljoa kuin ns. sosiaalisuudesta. Minusta on todella raskasta olla 'sosiaalinen' ja pitää 90% sosiaalisuus ajasta jonkinasteista näytelmää päällä. Eikö se vasta tyhmää ole, että ajattelee ihan muita, ja samaan aikaan puhuu teennäisenä jotain puuta heinää. Suomalaisen väen väkinäistä small talkkia, mikä siis todella on väkinäistä. En kumminkaan ole ujo, eikä minulla ole mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Miksi ihminen ei saa olla sellainen kuin haluaa? Minulle tosiaankin riittää pieni annos sosiaalisuutta päivässä.
Miten pitäisi sitten suhtautua ylisosiaalisiin ihmisiin, jotka sanovat itseään erittäin sosiaalisiksi? Mielestäni he ovat yhtä ärsyttäviä kuin humalaiset ihmiset, ja eivät pysy sekuntiakaan siellä oman päänsä sisällä. Eikö sellaiset ihmiset kerta kaikkiaan tajua, että toisenkin pitää ajatella? Minusta sellainen on suoranaista häiriökäytöstä, kun ei anneta toiselle edes hetkeä omiin ajatuksiin. Olenko minä omituinen? Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Olenko kenties Asperger? Olenko epänormaali? Kommentteja kiitos :)
Tärkein tuosta tietysti unohtui olen 40 vuotias mies ja ammatiltani hitsari, joskin tällä hetkellä työtön.
Miten pitäisi sitten suhtautua ylisosiaalisiin ihmisiin, jotka sanovat itseään erittäin sosiaalisiksi? Mielestäni he ovat yhtä ärsyttäviä kuin humalaiset ihmiset, ja eivät pysy sekuntiakaan siellä oman päänsä sisällä. Eikö sellaiset ihmiset kerta kaikkiaan tajua, että toisenkin pitää ajatella? Minusta sellainen on suoranaista häiriökäytöstä, kun ei anneta toiselle edes hetkeä omiin ajatuksiin. Olenko minä omituinen? Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Olenko kenties Asperger? Olenko epänormaali? Kommentteja kiitos :)
Tärkein tuosta tietysti unohtui olen 40 vuotias mies ja ammatiltani hitsari, joskin tällä hetkellä työtön.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvin sanailtu. Moni "sosiaalistuu" työn kautta - tekemällä. Kun ei ole työtäkään...
Omituisina? En silti usko tuota.
Jos asia onkin toisnpäin, ja nämä teeskentelevät puhekoneet ovat niitä kärsiviä yksinäisiä.
No todellakin! Minuakin uuvuttavat sosiaaliset tilanteet, erityisesti sellaiset, joissa on paljon porukkaa. Näen ja aistin sen muiden teeskentelyn, enkä jaksa "small talk" -puheita, jotka pyörivät vain pinnallisella tasolla, pinnallisissa asioissa, ilman, että ihmiset todella avautuisivat toisilleen, keskustelu syvenisi ja muuttuisi aidoksi ihmistenväliseksi kohtaamiseksi.
Liika hulina tuottaa minulle stressiä ja ahdistusta. Jos olen joutunut liikaa olemaan menossa ja ihmisten keskellä, menen pois tasapainosta! Siihen auttaa vain lepääminen ja yksinolo.
Kyse on jostain sosiaalisesta kulttuurista, jossa jotkut tyypit pitää omituisena jotakuta vain siitä syystä, että kyseinen henkilö ei jaksa/osaa koko ajan heittää läppää.
Niin no joo tavallaan, mutta yleensä sen lukkotilanteen tekevät ne ihmiset jotka yrittävät saada toisia puhumaan, ja avaavat uusia topiceja niin kuin punasilmäkanit. Mitä jos kaikki alkaisivat käyttäytymään samanlailla, eikö sitten lopputulos olisi se, että jokainen höpisisi ihan omiaan :) Itse vaadin ja hiukan syvällisempää keskustelua, niin kuin joku jo totesi. Yleensä käyttäydyn isommissa sosiaalisissa tilanteissa (juhlissa) niin, että en käy istumaan ollenkaan, vaan samoilen lasi tai mikä lie kädessä sinne tänne. Silloin on helppo poistua jos kohdalle osuu joku papupata. Mielestäni jokaisen kyllä pitäisi tajuta se, että ei heitä uutta juttua kehiin, ennen kuin aikaisempi on käsitelty. Suomalaiset eivät osaa mitään 'small talkkia', eivätkä opi.