Hei
Kirjoittelen nyt tänne tarinaani, ainakin selkiyttääkseni omia ajatuksiani jos ei muuta. Olen ollut jo pitempään väsynyt, se on sellaista jatkuvaa vetämättömyyttä. Olen hoitoalalla töissä, ja työpaikkani on aika raskas osasto. Nyt viime viikkoina on väsymys vaivannut jo töissä niin, että minua on itkettänyt usein. Ensin ajattelin, että olen vain tosi väsynyt, ja että väsyneenä on herkempi kuin normaalisti, ja että itkun purkaukseni johtuvat ihan silkasta väsymyksestä, koska työ on rankkaa. Olen tunnollinen perusluonteeltani ja heti kun "omat työni" on helpommalla mallilla, niin auttelen muita työkavereitani parhaani mukaan, niin että olen pitkään ollut koko ajan tekemässä jotain. Kunnes. Eräässä työvuorossa ikäänkuin lamaannuin, enkä kyennyt tekemään mitään tilanteessa, jonka aiemmin olisin varmasti selvittänyt. Tilanne oli sellainen, että minulle tuli juuri uusi potilas, jota olisi pitänyt mennä vastaanottamaan, toinen potilas soitti soittokelloa, johon olisi tietenkin pitänyt mennä vastaamaan, ja sitten vielä yhdellä potilaalla syke tykytteli 140 paikkeilla, eli olisi pitänyt mennä häntä lääkitsemään. jotenkin lamaannuin paikalleni, ja itku tuli. En voinut kuin sanoa työkaverilleni, josko hän auttaisi, ja sitten taukohuoneeseen itkemään... Ei ihan normaalia minua. Ennen olisin tarttunut yhteen asiaan kerrallaan ja hoitanut kaikki nuo asiat. ... No jäinkin siitä sitten sairaslomalle, väsymyksestä. Työterveyshoitaja kirjoitti minulle kaksi päivää saikkua Z56.6 diagnoosilla. Sitten jäin kesälomalle, viikon mittaiselle. Loma on nyt jo yli puolenvälin, ja olen vain nukkunut väsymystäni.
Pitkään olen ollut väsynyt, aina vain olen tsempannut että jaksaa olla töissä, sitten kotona vain olen, en jaksa tehdä mitään. Tai jos jossain vaiheessa ehkä jaksaisin, niin en vain saa aikaiseksi. Kavereita en ole jaksanut tavata aikoihin. Tykkään työstäni silloin kun se ei ole niin kiireistä ja stressaavaa, mutta näitä rauhallisempia päiviä on harvassa.
Tuon viimeisen työpäivän jälkeen yritin päästä terveyskeskukseen lääkärille, mutta kukaan ei vastannut ajanvarauksen puhelinnumerossa, vaikka olin puoli tuntia jonossa. Pari työkaveriani ovat sanoneet, etttä ovat olleet minusta huolissaan jo jonkin aikaa, mutta "ketäänhän ei voi sairaslomalle pakottaa".
Taidan olla vain liian tunnollinen ja jollain tavalla perfektionisti, johtuisiko väsymys siitä. Mutta kun on paha olla lähes koko ajan! Sitä tekee töissä parhaansa ja haluaa tehdä asiat hyvin, ja tuntuu ettei sekään riitä. Ja sitten väsyy. Voisiko tämä olla masennusta? Nyt jos alkaa ahdistaa ensi viikon työhön paluu tältä kesälomalta. Työterveydestä sain ajan psykologille ja lääkärille, mutta ne ovat vasta kuun lopussa. Paha olo on nyt.
Kenelläkään samanlaisia fiiliksiä?
Kirjoittelen nyt tänne tarinaani, ainakin selkiyttääkseni omia ajatuksiani jos ei muuta. Olen ollut jo pitempään väsynyt, se on sellaista jatkuvaa vetämättömyyttä. Olen hoitoalalla töissä, ja työpaikkani on aika raskas osasto. Nyt viime viikkoina on väsymys vaivannut jo töissä niin, että minua on itkettänyt usein. Ensin ajattelin, että olen vain tosi väsynyt, ja että väsyneenä on herkempi kuin normaalisti, ja että itkun purkaukseni johtuvat ihan silkasta väsymyksestä, koska työ on rankkaa. Olen tunnollinen perusluonteeltani ja heti kun "omat työni" on helpommalla mallilla, niin auttelen muita työkavereitani parhaani mukaan, niin että olen pitkään ollut koko ajan tekemässä jotain. Kunnes. Eräässä työvuorossa ikäänkuin lamaannuin, enkä kyennyt tekemään mitään tilanteessa, jonka aiemmin olisin varmasti selvittänyt. Tilanne oli sellainen, että minulle tuli juuri uusi potilas, jota olisi pitänyt mennä vastaanottamaan, toinen potilas soitti soittokelloa, johon olisi tietenkin pitänyt mennä vastaamaan, ja sitten vielä yhdellä potilaalla syke tykytteli 140 paikkeilla, eli olisi pitänyt mennä häntä lääkitsemään. jotenkin lamaannuin paikalleni, ja itku tuli. En voinut kuin sanoa työkaverilleni, josko hän auttaisi, ja sitten taukohuoneeseen itkemään... Ei ihan normaalia minua. Ennen olisin tarttunut yhteen asiaan kerrallaan ja hoitanut kaikki nuo asiat. ... No jäinkin siitä sitten sairaslomalle, väsymyksestä. Työterveyshoitaja kirjoitti minulle kaksi päivää saikkua Z56.6 diagnoosilla. Sitten jäin kesälomalle, viikon mittaiselle. Loma on nyt jo yli puolenvälin, ja olen vain nukkunut väsymystäni.
Pitkään olen ollut väsynyt, aina vain olen tsempannut että jaksaa olla töissä, sitten kotona vain olen, en jaksa tehdä mitään. Tai jos jossain vaiheessa ehkä jaksaisin, niin en vain saa aikaiseksi. Kavereita en ole jaksanut tavata aikoihin. Tykkään työstäni silloin kun se ei ole niin kiireistä ja stressaavaa, mutta näitä rauhallisempia päiviä on harvassa.
Tuon viimeisen työpäivän jälkeen yritin päästä terveyskeskukseen lääkärille, mutta kukaan ei vastannut ajanvarauksen puhelinnumerossa, vaikka olin puoli tuntia jonossa. Pari työkaveriani ovat sanoneet, etttä ovat olleet minusta huolissaan jo jonkin aikaa, mutta "ketäänhän ei voi sairaslomalle pakottaa".
Taidan olla vain liian tunnollinen ja jollain tavalla perfektionisti, johtuisiko väsymys siitä. Mutta kun on paha olla lähes koko ajan! Sitä tekee töissä parhaansa ja haluaa tehdä asiat hyvin, ja tuntuu ettei sekään riitä. Ja sitten väsyy. Voisiko tämä olla masennusta? Nyt jos alkaa ahdistaa ensi viikon työhön paluu tältä kesälomalta. Työterveydestä sain ajan psykologille ja lääkärille, mutta ne ovat vasta kuun lopussa. Paha olo on nyt.
Kenelläkään samanlaisia fiiliksiä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli burn-out. Olet ylittänyt viivan. Konekin leikkaa kiinni, kun sillä yrittää mahdottomia, mutta ihminen ei vaan usko. Masennus tulee yleensä loppuunpalamisen vanavedessä.
On se merkillistä, että ihminen pinnistää ja pinnistää, että saa vihdoin itsensä semmoiseen tilaan, mistä paluu on hyvin epävarmaa.
Toivon, että sinulle käy hyvin ja toivut ennallesi. Mutta itseään pitää oppia kuuntelemaan.
Ai kirjoitti tth peräti 2 päivää sairaslomaa! Hänenhän olisi pitänyt ohjata sinut saman tien lääkärille. Ei sairaana olla vuosilomalla, sairaana ollaan sairaslomalla.
Eikös nuo sinun oireesi ole aivan kuin oppikirjasta masennuksen oireita?
Jos riittävän kauan laitat aina toisten tarpeet omien tarpeittesi edelle, uuvut ennen pitkää. Kuulostaa siltä, että sinä pidät huolta kaikista muista, mutta sinusta ei pidä huolta kukaan, et edes sinä itse. Jokaisen ihmisen tärkein velvollisuus on huolehtia itsestään, että itsellä on hyvä olla. Jos ei sitä itse tee, ei sitä kukaan muukaan tee. Jos et pidä huolta itsestäsi, tulet huonoon kuntoon eikä sinulla ennen pitkää ole mitään annettavaa enää kenellekään ennen kuin saat itsesi taas kuntoon.
Nyt kipin kapin lääkärille. Tehokas masennuslääke ja muutaman viikon sairasloma. Sitten alat tehdä asioita, joista SINULLE tulee hyvä olo. Ja olet itsellesi armollinen. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!
Väsyin opetustyössä tyystin. Olin perfektionisti ja tein kaiken viimeisen päälle. Eka vuotena olin järkyttävän uupunut toukokuun viimeisellä viikolla. Toka vuonna jo toukokuun alusta. Kolmantena jo syystalvesta. Siitä se sitten jatkui yhtämittaisesti. En tiennyt, mikä minulla oli. En kehdannut mennä häpeän vuoksi psykiatrille pienessä kaupungissa. Olin uupunut, ahdistunut, tympääntynyt työhön ja kakaroihin, ajatus opetustyöstä koko loppuelämäni näytti synkältä. Jatkoin siis kaikkiaan 7 vuotta. Sit oli jo päänsärkyä, käytin unilääkkeitä, vetäydyin ihmissuhteista. Naapurikaupungin homeopaatti sanoi, että sulla on masennusta ja määräsi jotain mömmöä. Siitä tuli kuitenkin niin huono olo, että nakkasin ne pois. Sitten tein Helsingin diakonissopiston stressintutkimustestin. Senkin mukaan mulla oli hälyttävä määrä masennusta.
Ajattelin vieläkin, että kyllä se lähtee, kun pääsen tästä työpaikasta eroon.
Sainkin uuden paljon mieluisamman työpaikan eri alalta. Muutin siis toiseen kaupunkiin. Olin töissä muutaman kuukauden. Sitten eräänä aamupäivänä töissä tuli vastaan täydellinen pimeys. En jaksanut enää jatkaa. Menin lääkäriin ja sain ajan terapeutille ja masennuslääkitystä.
Niiden avulla jaksoin tässä työpaikassa kokopäiväisesti, mutta sairaslomia välillä ottaen, ehkä 7 vuotta. Sit tuli isompi kriisi ja sain 3 kertaa viikossa terapiaa ja osakuntoutustuen. Terapiassa käsiteltiin paljon patoutuneita tunteita vaikeasta lapsuudestani. Olin riemuissani, kun multa ei enää vaadittu kokopäivätöitä, joka oli mulle aivan liian vaativaa.
Nyt olen jo onnistunut pääsemään/joutunut eläkkeelle, mutta olen opiskellut ja teen edelleen osapäivätöitä.
Nyt olen ajatellut ruveta katselemaan muitakin hoitovaihtoehtoja, kun ei tuo uupumus ole parantunut viimeisen 20 vuoden aikana vaan pahentunut viimeisen puolentoista vuoden aikana.
Uupumushan voi johtua myös elimellisistä syistä. Aion mennä endokrinologille tarkastuttamaan kilpirauhas-, lisämunuais- yms. arvot. He voivat määrätä ao. lääkettä, vaikka arvot olisivatkin normaalien viitteiden sisällä.
Menen myös funktionaaliselle antioksidanttilääkärille, jotta hän voisi tsekata vitamiinini yms.
Mitä näistä tuumista ajattelet?
Hei!
Oletko vielä saanut mitään vastauksia? Löytyykö väsymykseesi elimellisiä, fyysisiä syitä?
Minua kiinnostaa, kun tilanteeni on melkein sama. Muista raportoida tänne 'ruudun taakse', mitä tutkimuksissa ilmenee. Negatiiviset vastaukset yhtä tervetulleita!
Kiitos vastauksistanne!
Joo, elikkä sain aikaiseksi käytyä lääkärissä, sain saikkua, sain jutteluajat psykologille ja nyt alkoi masennuslääkitys. Väsy on kova. Nyt kun jäin saikulle ja oli pakko "pysähtyä" niin väsymys on vain koventunut. Diagnoosiksi tuli keskivaikean masennusperäinen työuupumus.
Taidan tästä taas mennä nukkuu..
Jos yrittäisit ottamaan sitä saikkua hyvällä omallatunnolla ja unohtamaan syyllisyytesi. Masennus lisää väsymystä ja väsymys lisää masennusta. Olettaisin, että sekä työ, että henkilökohtainen elämäsi on hyvin kuormittavaa. Paljon vastuuta muiden hyinvoinnin puolesta ja omaa jaksamista säästämättä. En kyllä osaa neuvoa, jos osaisinkin :( Ehkä sinulla on kuitenkin vaihtoehtoja. Käytä kaikki hyvä mitä mahdollista itseesi.
Olen aloittajan kanssa samankaltaisessa tilanteessa. Väsynyt hoitaja. Tunne itsellä on, että ei kelpaa ja on aivan loppu. Ei saa nukuttua ja väsyttää koko ajan. Tätä on jatkunut jo pitkään, en vain ole edes itselleni sitä tunnustanut. Jollain keinolla pitäisi saada taas elämänilo takaisin, en oikein edes muista mitä se on.
..väsynyt hoitaja. Olen ollut jo kolme kuukautta sairauslomalla ja lomaa on ainakin syyskuun loppuun. Tilanteeni sikäli huono, ettei minulla ole vakityötä ja työsuhteeni katkeaa syyskuun puolivälissä. Minulla ei ole siis työpaikkaa minne palata. Hoitoalalla toki on töitä, mutta asun pienellä paikkakunnalla, jossa työmahdollisuudet ovat melko vähäiset. Tämä lisää ahdistustani. Mietin uudelleen kouluttautumista kokonaan eri alalle. Tuntuu, etten jaksaisi enää raskasta hoitoalaa. Kesä meni kuin "sumussa", voimani olivat niin vähissä. Keskivaikea masennukseni vei minut kovin heikkoon kuntoon. Nyt olen jo toipumassa ja tunnen vointini paremmaksi, mutta tulevaisuus tuntuu niin harmaalta..