Olenko ymmärtänyt oikein, että pienille purjejollille ja suurille purjeveneille on kovaa tuulta varten perustellusti erilaiset jiippausohjeet puomin valmistelevasta siirrosta juuri ennen kuin purje vaihtaa puolta? Jos näin on niin miksi?
Jos jollalla kovalla tuulella jiipatessa vetää pääpurjeen skuuttia reilusti sisään ennen kuin puomi vaihtaaa puolta pyrkii jolla voimakkaasti kääntymään tuuleen päin eli väärään suuntaan. Ei hyvä.
Yleensä puomin annetaankin tehdä pitkä siirtyminen laidalta toiselle lähes vapaasti. Kickistä/puomista/skuuttitaljasta voidaan puomin puolen vaihdon alkua auttaa mutta vasta kuin purjeen voima on jo helpottanut.
Isommilla purjeveneillä puolestaan nimenomaan suositellaan puomin siirtämistä keskelle venettä skuutilla ja levangilla jiippiin valmistauduttaessa. Luulisin, että kovalla tuulella isokin purjevene pyrkisi voimakkaasti vastustamaan tälläistä puomin valmistelevaa siirtoa.
Jos jollalla kovalla tuulella jiipatessa vetää pääpurjeen skuuttia reilusti sisään ennen kuin puomi vaihtaaa puolta pyrkii jolla voimakkaasti kääntymään tuuleen päin eli väärään suuntaan. Ei hyvä.
Yleensä puomin annetaankin tehdä pitkä siirtyminen laidalta toiselle lähes vapaasti. Kickistä/puomista/skuuttitaljasta voidaan puomin puolen vaihdon alkua auttaa mutta vasta kuin purjeen voima on jo helpottanut.
Isommilla purjeveneillä puolestaan nimenomaan suositellaan puomin siirtämistä keskelle venettä skuutilla ja levangilla jiippiin valmistauduttaessa. Luulisin, että kovalla tuulella isokin purjevene pyrkisi voimakkaasti vastustamaan tälläistä puomin valmistelevaa siirtoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ettei se puomi sieltä mielellään tule. Sitä varten skuutissa onkin moninkertainen talja. Ja isossa veneessä tyypillisesti se ei ole ruorimies, joka kiskoo skuuttiköyttä, joten vene on helpompi pidellä käsissä. Toisaalta taas iso kölivene vastustaa muutenkin paljon paremmin sitä kääntymispyrkimystä.
Ison veneen purjeessa on ns. perkeleellinen poweri takana. Jos puomin annetaan mennä vapaasti, tulee sen pysähdyksestä pahanlainen rysäys. Vaarana on maston katkeaminen tai muut vauriot.
Yksi ero on veneen nopeudessa. Jos tuulta on merkittävästi, jolla plaanaa tai vähintään surffaa ketterästi ja juuri silloinhan jiippi tehdään suhteellisen tuulen ollessa pienimmillään. Köliveneen nopeusvaihtelut ovat paljon vaatimattomampia. Toisaalta, syystä joka ei minulle vielä ole valjennut olivat ensimmäiset kokemukset 8 mR veneen jiipeistä aivan kesyjä vielä yli 8 m/s tuulessa. Puomi tuli yli aika kevyesti skuutista kiinni ottaen ja vain humahti toiselle puolen ilman dramatiikkaa. Eikä kasin isoa ainakaan pieneksi voi mainita.
Monet "isommat purjeveneet" lähtevät käsistä, jos kovemmassa kelissä alat kiristämään skuutilla isoa keskilinjalle. Voi tietysti sanoa, että purjetta on silloin liikaa, mutta avotuulella niin käy helposti. Kesälomalla purjehdimme täydellä isolla 12-14 m/s tuulessa pahimpien puuskien ollessa yli 15 m/s. Ei mitään ongelmia, mutta jiipin tein kuitenkin vastakäännöksen kautta.
Yksi hyvä tapa jiipata kovemmassa tuulessa on kääntää venettä paljon nopeasti (~90 astetta). Tällöin isopurje menee todella vauhdilla yli, joten päät on syytä olla pois tieltä ja skuutin mennä vapaasti. Idea on se, että noin paljon käännettäessä puomi ei pysähdy skuuttiin (eikä varsinkaan vantteihin), vaan tuuli pysäyttää sen. Ei siis tule kovaa rykäisyä, joka rikkoo paikat.
Barduunojen kanssa tuo keskelle kiristäminen on lähes välttämätöntä. Ongelmakelissä on kuitenkin ehkä jo syytä olla 2 reiviä, jolloin yleensä molemmat barduunat voi pitää kireällä.
Tuo nopeasti 90 astetta kääntyminen toimii teoriassa, mutta tuskin käytännössä koska iso vene (tyypistä riippuen tietysti) ei käänny 90 astetta riittävän nopeasti. Toinen haitta on että raskaalla puomilla on suuri hitausmomentti ja se jatkaa kääntymistään purjeen estämättä, ellei kiki ole tolkuttoman tiukalla jolloin taasen mastoon kohdistuu ko. tilanteessa suuri rasitus.
Vastakäännöksen tekeminen on myös huono vaihtoehto, koska kovaan tuuleen yhdistyy yleensä korkea aallokko, minkä vuoksi kääntyminen tuulensilmän yli on hidasta ja purje joutuu lepattamaan löysänä pitkään. Kun raskas puomi hyppelee villisti sinnetänne, tulee väkisinkin mieleen millaiset voimat tuolloin on valloillaan, eikä se muutoinkaan ole hauskaa katseltavaa ja kuunneltavaa.
Tuskin minkään veneen ohjattavuus voi olla niin heikko että sen hallinta menetettäisiin purjetta sisään kiristettäessä, mutta niin voi käydä jos skuutti "unohdetaan" lukkoon purjeen mentyä yli. Eli nykäystä pitää vaimentaa laskemalla heti skuuttia reilusti, vrt. virvelin kitkakytkin kalan nykäyksen varalta.
Pyrkimys tuuleen kääntymiseen lienee kaiken kokoisilla veneillä selvästi pienempi kunhan aloittaa puomin siirron veneen keskilinjalle vasta kun on ohjattu apparentti tuuli veneen taakse tai peräti leen puolelle. Tällöinhän tuuli kohtaa ensiksi purjeen takaliikin, jolloin aerodynaaminen profiili on tuuleen kääntymisen estämisen kannalta suotuisampi. Purjeen kallistava/kääntävä voima on pienempi ja se kohdistuu lähemmäksi mastoa.