Aina sanotaan sitä että yksinäisen kannattaa lähteä ihmisten ilmoille ystäviä hankkimaan. Entäs sitten jos asuu sellaisessa kaupungissa, jossa on aina hiljaista. Tämä kaupunki missä asun on niin hiljainen ärsyttävä pikkukylä, ettei ihmisiä ja seuraa saa mistään. Oikea paratiisipaikka mielenterveyspotilaalle tai erakoituneelle yksilölle. Muutto vilkaaseen kaupunkielämään pyörii joka päivä mielessä, mutta kun ei saa työtä vuodet vaan vierii eteenpäin ja työttömänä en halua muuttaa vieraaseen kaupunkiin. 2 korkeakoulututkintoa on jo suoritettu, mutta työnantajat vain halveksuvat kun ei ole sitä vaadittavaa vähintään 5 vuoden työkokemusta. Ei ole mitään keinoa päästä tästä paskasta pois. En keksi mitään ratkaisua miten pääsisi ihmisten ilmoille kun tuhlasin elämäni TURHAAN opiskeluun. En olisi ikinä käynyt peruskoulun jälkeen yhtään koulua, jos olisin tiennyt että töitä ei saa insinöörinä ei diplomi-insinöörinä ei minään. Työkokemuksella ja ihmissuhteilla saadaan nykyään työtä. Jos on vaikka joku siskon poikaystävän veli niin saa työtä kun sisko on huippu firmassa. Tää on niin paskaa ja turhaa koko elämä ja niin täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja epäinhimillistä kärsimystä. Haluaisin niin luoda ihmissuhteita, tehdä työtä ja elää tavallista elämää, mutta nämä suorittamani tutkinnot estävät näköjään työnsaannin ja uuden elämän aloittamisen tyhjältä pöydältä. On tämä sairas maa!!!
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
äärimmäisen kaunis (hengellinen) laulu:
http://www.youtube.com/watch?v=K20898-yqWc
Siunausta ja levollista yötä.
olisi joku teollisuustyö, jossa ei koulutusta ja kokemusta kyselläkkään?
Talouden tila ei kyllä ole paras mahdollinen työllistymiselle, mutta parempi kuin vuosi sitten. Ainahan kysellä voi. Teollisuus- ja rakennushommissa ainakin usein löytyy tehtäviä, joihin untuvikko äkkiä perehdytetään.
Ja korkeammin koulutetulle yksi keino edetä voisi todellakin olla juuri sieltä 'ruohonjuuritasolta' organisaatioon sisään.
Olen ollut opiskeluaikanani haalarihommissa paskan seassa koko kesän. Oli pakko koska jostain sitä rahaa on saatava. Kerran olin Nokialla töissä ja paljon luvattiin että ensi kesänä voisi päästä parempiin hommiin. Ei edes päästetty töihin koko firmaan enää. Yritykset eivät vaan palkkaa enää entiseen malliin mitä joskus on hommiin päässyt. Nykyään löytyy muutama hyvä työpaikka sieltä täältä mutta aina vaaditaan se raudanluja kokemus. Superihmisiä firmat etsii. Rehellinen työtä haluava ihminen ei pärjää suomessa. Rikolliset, keinottelijat ja valehtelijat menestyvät aina elämässään.
Yksi idea on että haet vaan töitä jotka eivät vastaa koulutustasi,töissä ollessa on parempi hakea sitten niihin jotka ovat koulutusta ja kiinnostusta lähimpänä ja mahdollisuudet hiukan paremmat.
Hyväksyttävää on joskus työhaastattelussa vähän värittää vastauksia/kertomuksia,siitä voi olla hyötyä
Asun pääkaupunkiseudulla ja minä en tunne yhtään työtöntä diplomi-insinööriä. Lähipiirissä kaksi valmistui keväällä ja vakituiset työpaikat löytyivät heti. Ja eräällä opiskelevalla on jo vakipaikka vaikka diplomityö puuttuu.
Mitä kirjoitat itsestäsi hakemukseen? Älä anna itsestäsi tylsää kuvaa mutta älä myöskään liioittele. Ja vältä tuota nimimerkkiäsi. Kerro cv:ssä aikaisemmista kesätöistä ja sano jotain positiivista vaikka ne olisivat olleet tylsiä, vaikkapa "opin rankkaan fyysiseen työhön".
Mainitse harrastuksia sopivassa määrin, ei liikaa mutta jos ei ole mitään niin sinusta saa saamattoman nyhverön kuvan.