Olen ajautunut koulutustani vastaamattomalle alalle ja ollut nyt jo 10 vuotta aivan väärällä alalla, opettajana. Tyytymättömyys näkyy ärtymyksenä työpaikalla ja kireytenä kotona. Mikään ei ole hyvin, pikkuasiatkin ärsyttävät.
Ongelma on, että olen aina ollut taiteilijasielu, hankkinut taidealan koulutuksen ja jonkin verran myös tehnyt taidealan töitä muitten töitten ohessa, ikään kuin henkireikänä. Opetusala on vain tullut siksi että pitää ansaita rahaa ja maksaa asuntolainat. En ole mikään peevelin pedagogi, vaan särmikäs ja äkkiväärä taiteilija, mutta eihän taiteilijana voi elättää perhettä pääkaupunkiseudulla, eikä yhden ihmisen sieluntuntemusten vuoksi voi pakottaa koko perhettä muuttamaan maalle jonnekkin pieneen mökkiin asumaan. Vastuuntunto perhettä kohtaan pakottaa jaksamaan päivästä toiseen, vaikka sydän on muualla ja jokainen päivä on tuskaa. Onko tämä elämä vain elintasopyörän perässä juoksemista?
Oppilaille opetan aina että älkää alkako taiteilijoiksi vaan hankkikaa kunnon ammatti. Silti taidealoille on aina eniten hakijoita ja kova tunku. Monet tulevat vielä hankkimaan rankan koulutuksen ja pettymään unelmissaan. Miksi, miksi koulutetaan ihmisiä sellaisille aloille, jotka eivät tarjoa toimeentuloa? Miksi luodaan lahjakkaille sieluille turhia unelmia ja raskaita pettymyksiä? En tiedä kaunako tätä jaksan, kaiken lopettaminen käy mieleen.
Rankkaa olla väärällä alalla
80
9226
Vastaukset
- Vuoden sapatti
Kun on ollut 10 vuotta, voi anoa vuorotteluvapaata.
- hulihali
Muka jotain törkeää hahaaa =)
mutta se ei varmasti poista sitä turhautumista/motivaation puutetta mikä tulee kun tekee työtä mikä ei miellytä. muistakaa että raha tulee ja raha menee mut elämästä pitää osata nauttia koska me ei oikeasti olla täällä kun vaan kerran.
- :::::::
Eihän opettajan tarvi olla töissä kuin muutaman tunnin.
Kyllä sen kestää.. hehehehe....
- urahaahuilija
Itselläni on hieman toisenlainen tilanne. Opiskelin neljä vuotta IT-alaa ja onnistuin pääsemään alan töihin noin puolen vuoden hakemisen jälkeen. Tällä välin tein muun alan töitä. Olen nyt työskennelly kolme vuotta IT-alalla ja nyt jo alkaa tuntumaan, että voisihan sitä tehdä muutakin. Olen vielä nuori, joten kaikki on mahdollista, mutta olisi kuitenkin jotenkin turvattava elannon saanti jotta saadaan asunto ja auto maksetuksi. Näin ollen jatko-opiskelu ei välttämättä ole se järkevin vaihtoehto, sillä maksappa lainat opintotuilla. Tuntuu että on pallo nilkassa.
En väitä etteikö IT-ala edelleen kiinnostaisi. Täältä kyllä löytyy mieluisiakin toimialoja. Mutta koneteollisuus on myös ruvennut kiehtomaan, mutta sinne ei ole asiaa ennenkuin on vähintäänkin jonkin sortin asentajan paperit plakkarissa. No eipä ole. Se pallo pysyy edelleen nilkassa.- tutkailla
Oletko miettinyt opintovapaan mahdollisuutta? Ehkä sellaisen aikana ehtisit hankkia haluamasi koulutuksen ja hakea sinua kiinnostavia työpaikkoja turvallisesti nykyisen työnantajasi palkkalistoilla sen jälkeen, kun tarpeellinen koulutus on hankittu. Sinun olisi mahdollista saada aikuiskoulutustukea, kun sinulla on työhistoriaa vähintään 5 vuotta. Elokuun alusta alkaen tuki on ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen suuruinen. Toinen vaihtoehto voisi olla iltaopiskelu. Se voisi olla hyvää vastapainoa myös nykyiselle työllesi.
- urahaahuilija
tutkailla kirjoitti:
Oletko miettinyt opintovapaan mahdollisuutta? Ehkä sellaisen aikana ehtisit hankkia haluamasi koulutuksen ja hakea sinua kiinnostavia työpaikkoja turvallisesti nykyisen työnantajasi palkkalistoilla sen jälkeen, kun tarpeellinen koulutus on hankittu. Sinun olisi mahdollista saada aikuiskoulutustukea, kun sinulla on työhistoriaa vähintään 5 vuotta. Elokuun alusta alkaen tuki on ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen suuruinen. Toinen vaihtoehto voisi olla iltaopiskelu. Se voisi olla hyvää vastapainoa myös nykyiselle työllesi.
En ole miettinyt opintovapaata, enkä itseasiassa ole siitä edes kuullutkaan. Otin pikaisesti selvää opintovapaasta, niin sehän menee niin että ollaan osan päivästä töissä ja osa opintovapaalla. Opintovapaa on palkatonta, eli käytännössä tuntipalkkalainen saisi vain puolelta päivältä palkkaa. Itse kuitenkin olen kk-palkkalainen, joten en sitten tiedä miten sitä sovellettaisiin. Täällä töissä täytyy kuitenkin olla normaalina toimistoaikana paikalla, joten opiskelu sinä aikana ei tule onnistumaan.
Mutta tuo iltaopiskelu tuntuisi mahdollisemmalta ratkaisulta. Varjopuolena tosin vain on, että sinne se vapaa-aika sitten hukkuu. Mutta ehkä minulla on sitä vähän liikaakin. Mutta vaihtoehtoja on AMK-tutkinnon suorittaminen ns. monimuoto-opintona. Eräs työkaverini suorittaa parhaillaan amk-opintoja iltapuhteinaan ja välillä hänkin valittelee vapaa-ajan menetystä. Tosin, itselläni sitä on ehkä liikaakin... - urahaahuilija
urahaahuilija kirjoitti:
En ole miettinyt opintovapaata, enkä itseasiassa ole siitä edes kuullutkaan. Otin pikaisesti selvää opintovapaasta, niin sehän menee niin että ollaan osan päivästä töissä ja osa opintovapaalla. Opintovapaa on palkatonta, eli käytännössä tuntipalkkalainen saisi vain puolelta päivältä palkkaa. Itse kuitenkin olen kk-palkkalainen, joten en sitten tiedä miten sitä sovellettaisiin. Täällä töissä täytyy kuitenkin olla normaalina toimistoaikana paikalla, joten opiskelu sinä aikana ei tule onnistumaan.
Mutta tuo iltaopiskelu tuntuisi mahdollisemmalta ratkaisulta. Varjopuolena tosin vain on, että sinne se vapaa-aika sitten hukkuu. Mutta ehkä minulla on sitä vähän liikaakin. Mutta vaihtoehtoja on AMK-tutkinnon suorittaminen ns. monimuoto-opintona. Eräs työkaverini suorittaa parhaillaan amk-opintoja iltapuhteinaan ja välillä hänkin valittelee vapaa-ajan menetystä. Tosin, itselläni sitä on ehkä liikaakin...Korjataan vähän, ettei tule väärinkäsityksiä. Siis opintovapaata voi pitää ns. vapaana jolloin suoritetaan opintoja eikä olla töissä. Ei siis pelkästään kuten aiemmin mainitsin, että puolet työajasta ollaan vapaalla. Se on vain yksi vaihtoehto. Opintovapaan aikana ei makseta palkaa. Mutta jokatapauksessa opintovapaa ei ainakaan omalla kohdallani olisi toimiva ratkaisu.
- saisit
urahaahuilija kirjoitti:
Korjataan vähän, ettei tule väärinkäsityksiä. Siis opintovapaata voi pitää ns. vapaana jolloin suoritetaan opintoja eikä olla töissä. Ei siis pelkästään kuten aiemmin mainitsin, että puolet työajasta ollaan vapaalla. Se on vain yksi vaihtoehto. Opintovapaan aikana ei makseta palkaa. Mutta jokatapauksessa opintovapaa ei ainakaan omalla kohdallani olisi toimiva ratkaisu.
Ehkä et löytänyt oikeaa informaatiota. Käy katsomassa infoa termillä "aikuiskoulutustuki". Sen avulla saat tietää, ettei sinun tarvitsisi opiskella ilman tuloja. Sinulla on siis valinnanmahdollisuus, jos tosiaankin halut pois nykyiseltä alalta. Kannattaa tutkia, ettei sitten kymmenen vuoden kuluttua harmita :)
- Työtä pelkäämätön
että taidetta tekemällä pärjäävät vain sellaiset, joilla on myös jonkinlaista bisnesälyä eli ymmärrys siitä, miten saada taiteen tekeminen kannattavaksi. Pelkkä haahuilu ja inspisten odottelu ja pikkunäpertely ei tuo leipää pöytään, vaan on tehtävä kompromisseja monen asian suhteen. Ei se taidealan koulutus avaa portteja siihen, että voisi tehdä kokopäiväisesti taidetta ja elättää itsensä sillä, vaan rankka työnteko, niinkuin kaikilla muillakin aloilla.
- Sieluntuskaa
Juuri noinhan se on. Rahallisesti ehkä pärjäisiä, jos alistaisi taiteen bisnekselle ja alkaisi teettää kaukomaila jotain matkamuistoja tai sisustustuotteita, jotka menevät hyvin kaupaksi. Mutta se ei ole taidetta vaan käsityöbisnestä, ja taiteilijan sielua riipii pahasti tehdä tuollaista kaupallista epätaidetta. Se tuntuisi prostituutiotakin pahemmalta, parittamiselta. Kyse ei ole myöskään mistään haahuilevasta inspisten odottelusta, eikä siitä, etteikö töitä voisi tehdä, ja paljon, mutta taiteen tekeminen ei tosiaan vaan Suomessa tuo sellaista tulotasoa, millä pärjäisi pääkaupunkiseudulla. Taiteessa ei myöskään ole kompromisseja. Taiteeseen kuuluu ehdottomuuus ja tinkimättömyys.
Kompromissien sijaan sitä tekee mieluummin aivan eri alan töitä, opettaa vaikka, koska on tullut opettajan opinnotkin tehdyksi eikä se niin huono homma ole. Nyt se tietysti tuntuu huonolta kun on kesälomat taas loppu, mutta ensi vuonna taas saa olla kolme kuukautta taiteen parissa. - taiteilija itse
Sieluntuskaa kirjoitti:
Juuri noinhan se on. Rahallisesti ehkä pärjäisiä, jos alistaisi taiteen bisnekselle ja alkaisi teettää kaukomaila jotain matkamuistoja tai sisustustuotteita, jotka menevät hyvin kaupaksi. Mutta se ei ole taidetta vaan käsityöbisnestä, ja taiteilijan sielua riipii pahasti tehdä tuollaista kaupallista epätaidetta. Se tuntuisi prostituutiotakin pahemmalta, parittamiselta. Kyse ei ole myöskään mistään haahuilevasta inspisten odottelusta, eikä siitä, etteikö töitä voisi tehdä, ja paljon, mutta taiteen tekeminen ei tosiaan vaan Suomessa tuo sellaista tulotasoa, millä pärjäisi pääkaupunkiseudulla. Taiteessa ei myöskään ole kompromisseja. Taiteeseen kuuluu ehdottomuuus ja tinkimättömyys.
Kompromissien sijaan sitä tekee mieluummin aivan eri alan töitä, opettaa vaikka, koska on tullut opettajan opinnotkin tehdyksi eikä se niin huono homma ole. Nyt se tietysti tuntuu huonolta kun on kesälomat taas loppu, mutta ensi vuonna taas saa olla kolme kuukautta taiteen parissa.Ei "oikeasta" taiteen teosta (mitähän sekin liene on???) tarvitse tinkiä, vaan bisnesajattelussa on nimenomaan kyse siitä, että ymmärtää, ettei ilman rankkaa työntekoa voi pärjätä. Taiteen tekohan on käsityöläisyyttä ja käsityöläiset painivat saman ongelman kanssa eli jos teet vain yhden tai pari uniikkikappaleen kuukaudessa, niin ei se elätä, koska niistä pitäisi saada sairaan hyvä hinta ja sittenkin päästäisiin vain minimielintasoon kiinni. Sitten jos teet uniikkikappaleen vaikkapa grafiikalla, niin mikäs arvo sillä taidepläjäyksellä sitten on, kun sitä "monistetaan" monen seinälle?Toki on olemassa myös tiettyjä faktoja eli se, että välttämättä kaikkien taiteilijoiden näkemykset asioista ei niinku oikein kolahda edes pieneen osaan asiakkaista eli näkemykset eivät oikein kohtaa. Silloinhan ollaan sen tosiasian edessä, että vaikka olis kuinka taiteilijasielu ja taide ois elämä ja sitä pitää tehdä ja siihen ois käyty koulutkin, niin mikään rahasampo se ei koskaan tule olemaan. Harvainainen ei nimittäin ole tilanne, että ainoa joka ymmärtää sitä "pakko saada luoda" taidetta on taiteilija itse.
- voi teitä tietäviä
taiteilija itse kirjoitti:
Ei "oikeasta" taiteen teosta (mitähän sekin liene on???) tarvitse tinkiä, vaan bisnesajattelussa on nimenomaan kyse siitä, että ymmärtää, ettei ilman rankkaa työntekoa voi pärjätä. Taiteen tekohan on käsityöläisyyttä ja käsityöläiset painivat saman ongelman kanssa eli jos teet vain yhden tai pari uniikkikappaleen kuukaudessa, niin ei se elätä, koska niistä pitäisi saada sairaan hyvä hinta ja sittenkin päästäisiin vain minimielintasoon kiinni. Sitten jos teet uniikkikappaleen vaikkapa grafiikalla, niin mikäs arvo sillä taidepläjäyksellä sitten on, kun sitä "monistetaan" monen seinälle?Toki on olemassa myös tiettyjä faktoja eli se, että välttämättä kaikkien taiteilijoiden näkemykset asioista ei niinku oikein kolahda edes pieneen osaan asiakkaista eli näkemykset eivät oikein kohtaa. Silloinhan ollaan sen tosiasian edessä, että vaikka olis kuinka taiteilijasielu ja taide ois elämä ja sitä pitää tehdä ja siihen ois käyty koulutkin, niin mikään rahasampo se ei koskaan tule olemaan. Harvainainen ei nimittäin ole tilanne, että ainoa joka ymmärtää sitä "pakko saada luoda" taidetta on taiteilija itse.
Taiteen teko on paljon muutakin kuin käsityöläisyyttä. Käistyöläinen esimerkiksi voi olla taitava ja näppärä, ja tehdä mallin mukaan todella kauniita, taiteilijan suunnittelmia tuotteita. Moni taiteilija osaa tehdä käsillään taidetta, mutta on taide muutakin, eikä taiteilija välttämättä edes ole käsityöläinen - onhan musiikkitaidetta, näyttämötaidetta jne. Toisaalta käsityö ei mitenkään välttämättä ole taidetta.
Missään tapauksessa ei tarvitse olla hyvä käsityöläinen ollakseen hyvä taiteilija - nämä ovat kyllä kaksi eri asiaa. - Hohhoijjaaa
Sieluntuskaa kirjoitti:
Juuri noinhan se on. Rahallisesti ehkä pärjäisiä, jos alistaisi taiteen bisnekselle ja alkaisi teettää kaukomaila jotain matkamuistoja tai sisustustuotteita, jotka menevät hyvin kaupaksi. Mutta se ei ole taidetta vaan käsityöbisnestä, ja taiteilijan sielua riipii pahasti tehdä tuollaista kaupallista epätaidetta. Se tuntuisi prostituutiotakin pahemmalta, parittamiselta. Kyse ei ole myöskään mistään haahuilevasta inspisten odottelusta, eikä siitä, etteikö töitä voisi tehdä, ja paljon, mutta taiteen tekeminen ei tosiaan vaan Suomessa tuo sellaista tulotasoa, millä pärjäisi pääkaupunkiseudulla. Taiteessa ei myöskään ole kompromisseja. Taiteeseen kuuluu ehdottomuuus ja tinkimättömyys.
Kompromissien sijaan sitä tekee mieluummin aivan eri alan töitä, opettaa vaikka, koska on tullut opettajan opinnotkin tehdyksi eikä se niin huono homma ole. Nyt se tietysti tuntuu huonolta kun on kesälomat taas loppu, mutta ensi vuonna taas saa olla kolme kuukautta taiteen parissa.Paljonko sinunlaiselle hölmölle pitäisi maksaa kuukaudessa että olisit tyytyväinen? Taidat olla niitä taivaanrannanmaalareita, jotka vain itse pitävät itseään taiteilijana.
Pysy opettajan ammatissa ja jalat maan pinnalla. Katuisit ennenpitkää nälkätaiteilijaksi ryhtymistä.
- M.Sc.(biotechnology)
Voisitko opettaa näille koulukkaille myös, etteivät koskaan alkaisi yliopistoon tutkijaksi tekemään väitöskirjaa. Tässä vasta paska homma ja todella alipalkattu. Minäkin olen väärällä alalla, mutta vasta viidettä vuotta.
- kassaneiti
Joo ja asiakaspalvelualaa en suosittele kenellekkään, jos ihminen ei todella erityisesti pidä siitä!
Väärässä ammatissa, kastin alemmassa ilmeisesti, saa kuulla vittuilua kaiket päivät, ja todella olen ruvennut inhoamaan ihmisiä. Tällä hetkellä haku päällä jos vain löytäisin jotain työtä missä ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä.
- -kohtaloteverisi-
ollaan. Olen ollut kauan (15 vuotta) teollisuudessa mutta nyt hoitovapaan aikana tehnyt töitä kaupallisella alalla. Ja viihtynyt todella hyvin. Tämä osa-aikainen sivutyö on mahdollistanut taloudellisesti sen että olen saanut olla kotona näinkin kauan, nuorimmainen täyttää pian 3 vee. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että minun on palattava raatmaan teollisuuteen. Vain raha ratkaisee, osa-aika työ ei elätä pidemmän päälle. Vielä kun se kaupallisen alan työ on määräaikainen, niin missään nimessä en uskalla jättää vakituista paikkaani teollisuudessa. Teollisuus ei palkkaa enää muuta kuin vuokrafirman kautta väkeä kiirehuippuja tasaamaan. Itsensä irtisanominen tietäisi heittopussina olemista vuokrafirman palkkalistoilla pienellä paikkakunnalla. Ja rahan perässä olisi mentävä, kirjaimellisesti "pyöritettäisiin kuin piru kerjäläistä"! Miehen työ ja vanhemman lapsen koulu, suku, ystävät, rakas kotimme jne ovat kaikki täällä, emmekä todellakaan ole muuttamassa mihinkään. Koulutustarjonta on myös surkeaa, sitäkin olen miettinyt. Muuta ei kouluteta kuin lähihoitajia enkä tunne minkäänlaista vetoa alalle.
Paska tilanne siis! Onneksi on harrastuksia, perhe, ystäviä jne. On vaan jotenkin yritettävä sietää ja etsiä jotain henkireikää sitten muilta elämän osa-alueilta. Alalle joutuminen on ollut enemmänkin sattumaa kuin hakemalla haettua. Koulupohjani ei ole kovin vahva ja valmistuin ammattiin juuri 90-luvun alkutaipaleella pahimpaan lama-aikaan jolloin oli tilanne ettei töitä juuri voinut itse valita. Luen myös aika paljon, ja mukavasti se vie ajatuksia muualle, samoin liikunta. Ainakin toistaiseksi olen vielä päättänyt sinnitellä... Jaksamista!- H.E.Tula
Oletko kysynyt saisiko sen nykyisen osa-aikaisen määräaikaisen laajennettua vakituiseksi täysiaikaiseksi? Jos olet pitänyt työstäsi ja suoriutunut siitä (myös pomosi mielestä) hyvin, niin on mahdollisuus, että he ottaisivat sinut vakituiseksi.
- ................
Kai opetat jotain taidealaa tai kuvaamataitoa, voit harrastuksena tehdä taidetta ja pikku hiljaa kokeilla elääkö sillä.
- Itsekkäästi
Kaikki vkl.t,kaikki kesä-,syys-ja talvilomapäivät,jos kiireiltäsi ehdit?
- ..onnea matkaan
Kirjoitat asiaa, joka on monelle tuttua...
Teknisen alan ihmisenä minä olen pystynyt "vaihtamaan ammattia" neljä kertaa, osan olin myös opettajana ja koin sen niin kuin sinä. Nyt toteutan itseäni harrastusten kautta, miettien aina välillä olisiko sittenkin pitänyt ruveta muusikoksi... onneksi ehkä kuitenkaan ei. Työ on työtä ja se luomisen vimma purkautuu nyt muualla.
Kokeile tehdä sitä omaa juttua vapaa-ajalla ja katso mitä siitä syntyy, pidä työ vain leivän tuojana ja anna taiteesi purkautua turhautumisen raivosta kaikille meille iloksi... onnea matkaan!!! - ab1
tekee hyvää opettajillekkin. Uskoakseni voit toteuttaa taiteellista sieluasi kesäisin, ja ainahan se on ollut niin ettei kaikkea saa. Olisikohan nyt aika pohtia omien haahuilujen tärkeyttä ja olla sen perheen elättäjä kuin muutkin perheelliset. Mielestäni turhaa rutinaa jota nykyteinitkin harrastaa. Kyseessä lieneen burn out tms, joten saikkua hakemaan ja elämänarvojen uudelleen miettimistä. Jotkut ei vaan kestä tätä elämää niinkuin toiset, ja aina ei voi valita, pitää vaan hoitaa homma loppuun huvitti tai ei. Sinne piilopirttiin ei kait mahdu teidän perhe joten aavistelen rivien välistä että ongelmaa saattaa olla silläkin puolella. Nyt vaan sinne lekurille ja saikulle ja taiteilijavälineet messiin ja mökille piirtelemään. Siellähän ne elämänarvotkin sitten löytyy. Tosin, tässä maailmassa on kyllä monilla asiat paljon huononminkin, riittäiskö käynti intiassa tai joillakin sota-alueilla niin voisi se normi päätyö tuntuu taas mukavalta ja antoisalta ja ehkä sitä huomaisi ettei se niin paha juttu olekkaan. Pienellä erolla perheestä voisi tuo perhe-elämäkin taas maistua myös... ja homma rulaa!
- Valekoodari
Itse ajauduin opiskelemaan IT-alaa tilanteessa, jossa olin juuri jäänyt työttämäksi, jolloin piti tehdä nopeaita paniikkiratkaisu. Tuolloin minulla oli käsitys että koodarina pääsen tekemään luovaa ja mielenkiintoista työtä. Neljän vuoden opiskelun, kymppitonnin opintolainan ja kahden vuoden työkokemuksen jälkeen voin todeta että väärässäpä olin. Työ on vittumaista puurtamista alati kehittyvän teknologian pakottaessa opettelemaan päivittäin uusia kiemuroita, jotta saan työtehtäväni tehtyä. Jos osaan tänään jotain, voin olla varma että huomenna se on niin 2010-lukulaista, että sitä ei enää käytetä. Lisäksi yrityksellä jossa olen töissä on tapana haalia erittäin haastavia asiakasprojekteja, jotka eivät ilmeisesti kilpailijoille kelpaa, ja aikatauluttaa ne optimistisimman arvion mukaan -> suunnittelija kusessa. Palautetta työstäni saan pääasiassa vain silloin kun epäonnistun. Luonteeltani en ole perusnörtti, vaan keskiverto koodaria sosiaalisempi ja kiinnostunut enemmän ihmisistä kuin teknologiasta. Minua ei kiinnosta tietokonetekniikka enkä käytä vapaa-aikaani esim. pelaten kuten monet kollegat.
Olen päättänyt että ainakaan näissä tehtävissä en pitkään jatka, mutta toisaalta olen naimisissa pankin kanssa ja jollain pitäisi laskutkin maksaa. Vaihtaisin kuitenkin koska tahansa pienempipalkkaiseen, mutta antoisampaan työpaikkaan. Jos tämä työpaikka liittyisi vieläpä muusiikin tekemiseen, tuottamiseen, kitaran soittamiseen tai vaikkapa äänentoisto- tai studiotöihin, luulisin olevani onnellisempi. Joka tapauksessa, tavoitteenani jonain päivänä on työpaikka, jonne lähteminen ei tapahtuisi kiroilun säestämänä.- Nörttikö?
Meikäläinen on myös ajautunut IT-alalle ja toimin järjestelmäkonsulttina. Eipä tämä ihmisen työtä ole, mutta mihin tästä lähtee?
- Hermolomalle
Niille, jotka ovat jo kyllin pitkään kärvistelleet palkkatyössä väärällä alalla, aikuiskoulutustuki tarjoaa oivan hengissäpysymismahdollisuuden uudelleenkouluttautumisen ajaksi. Aunstolainan lyhennykset nollaan ja kerskakulutus pois, uusi ammatti ja sitä myöten auvoisempi arki. Ei kannata odottaa että parisuhde kariutuu kärvistellessä väärällä alalla kuluttaen illat päivän aikana kertynyttä vitutustaan laimentaen milloin mihinkin ja kehenkin.
- elämänlaatu..
Jos on mahdollista vaihtaa alaa ns. oikeaan alaan, niin se ehkä kannattaa, kuin se että ahdistuu niin että mielenterveys kärsii ja kärvistelee väärällä alalla. Pääkaupunkiseudulla luulisi olevan monenlaista koulutusta varsinkin. No muuallakin.
Täysin öljyvärikuvataiteilijaksi tuskin kannattaa, mutta kuitenkin koulutustarjonnassa voi olla hyviä vaihtoehtoja. Kunhan tutkii etukäteen mikä tilanne on kullakin alalla ja tulo. On iltakoulutusta aikuisille ja päivä. - *madiera*
elämänlaatu.. kirjoitti:
Jos on mahdollista vaihtaa alaa ns. oikeaan alaan, niin se ehkä kannattaa, kuin se että ahdistuu niin että mielenterveys kärsii ja kärvistelee väärällä alalla. Pääkaupunkiseudulla luulisi olevan monenlaista koulutusta varsinkin. No muuallakin.
Täysin öljyvärikuvataiteilijaksi tuskin kannattaa, mutta kuitenkin koulutustarjonnassa voi olla hyviä vaihtoehtoja. Kunhan tutkii etukäteen mikä tilanne on kullakin alalla ja tulo. On iltakoulutusta aikuisille ja päivä.Minä irtisanoiduin eilen vakituisesta työstä johon meni kaikki voimat ja vaikka tiiän mihin tilanteeseen joudun rahallisesti niin olen todella helpottunut, jotkut uskaltaa mutta jotkut jää kärvistelemään. Ite aion punnita tarkkaan mitä tulevaisuudessa teen/pääsen tekemään. Kaikki ovet avoinna...=)=)
- Sieluntuskaa
*madiera* kirjoitti:
Minä irtisanoiduin eilen vakituisesta työstä johon meni kaikki voimat ja vaikka tiiän mihin tilanteeseen joudun rahallisesti niin olen todella helpottunut, jotkut uskaltaa mutta jotkut jää kärvistelemään. Ite aion punnita tarkkaan mitä tulevaisuudessa teen/pääsen tekemään. Kaikki ovet avoinna...=)=)
Hui, miten rohkea temppu jättää vakityö ja lähteä vaan! Jos tekisin saman, se johtaisi asunnon myymiseen ja talousahdinkoon. Kiitos kuitenkin kaikille vastaajille myötätunnosta, sekin helpottaa oloa. Muutamille epäilijöille tiedoksi, että en ole ollenkaan haahuilija enkä taivaanrannan maalari, vaane rittäin tunnollinen ihminen, ja siksi juuri leipätyössä olenkin enkä taiteilijana.
Aikuiskoulutukseen suhtaudun epäillen, koska olen hankkinut jo taidealan korkeakoulutuksen ja valmistunut hyvillä arvosanoilla. Se ei taiteilijalle kuitenkaan takaa leipää, kuten ei mikään muukaan oikean taiteen tekeminen tässä maassa. Leivän tietysti voisi hankkia perheelle käsityöbisneksellä, mutta pienyrittäjäksi ryhtyminen olisi epävarma vaihtoehto, joka ei mahdollistaisi taiteen tekemistä senkään vertaa kuin opettajan työ. Kärvistelen varmaan edelleenkin virkatyössä.
Lomat ovat ruhtinaalliset, mutta niistä kuluu aika iso osa toipumiseen ja onpa mennyt monena vuonna koko kesäkin ilman että on kyennyt luovaan työhön ollenkaan. On ollut vuosi, jolloin on tuntunut ettei loma ole riittänyt edes lukuvuoden stressistä palautumiseen. Väärällä alalla oleminen lisää työn kuormittavuutta kun työn vaatimukset ja henkilökohtaiset ominaisuudet eivät kohtaa ja joutuu pinnistelemään päivästä toiseen. - Lomille lomps..
*madiera* kirjoitti:
Minä irtisanoiduin eilen vakituisesta työstä johon meni kaikki voimat ja vaikka tiiän mihin tilanteeseen joudun rahallisesti niin olen todella helpottunut, jotkut uskaltaa mutta jotkut jää kärvistelemään. Ite aion punnita tarkkaan mitä tulevaisuudessa teen/pääsen tekemään. Kaikki ovet avoinna...=)=)
Rohkea veto, kateeksi käy. Itsekkin olen joutunut monesti harkitsemaan jatkoa, velat on kumminkin joka kerta saanut minut perääntymään ajatuksesta irtisanoitua.
Minulle tosin kävi tuuri ja olen ollut kahtena peräkkäisenä keväänä/kesänä lomautettu ja olen siis voinut vietellä kesät rauhassa lomilla jotka ovat pitemmät kuin opettajilla. Suosittelen kaikille työhön kyllästyneille että jos firmassa on tarve lomauttaa niin rohkeasti vaan esimiehen juttusille. Tosin sitä ei kannata kovin julkisesti huudella sillä päivärähat menee jos olet omasta aloitteesta lomautettu.
Tuona 5 kuukauden aikana ehtii hyvin lepäillä ja pohtia että mitä tulevaisuudelta haluaa. Itsekkin sain todella paljon uusia ajatuksia paremmasta tulevaisuudesta ja muutamia juttuja lähden viemään eteenpäinkin. Vaikka noista hankkeista ei mitään tulisikaan niin mieltä ne virkistää kummasti, ainakin toivoa paremmasta huomisesti.
Toistaiseksi lomautuksen aikana pystyt myös irtisanoutumaan töistä ja hakemaan ns.muutosturvaa, eli saat parempaa päivärähaa jos lähdet kouluttautumaan. - ...
Sieluntuskaa kirjoitti:
Hui, miten rohkea temppu jättää vakityö ja lähteä vaan! Jos tekisin saman, se johtaisi asunnon myymiseen ja talousahdinkoon. Kiitos kuitenkin kaikille vastaajille myötätunnosta, sekin helpottaa oloa. Muutamille epäilijöille tiedoksi, että en ole ollenkaan haahuilija enkä taivaanrannan maalari, vaane rittäin tunnollinen ihminen, ja siksi juuri leipätyössä olenkin enkä taiteilijana.
Aikuiskoulutukseen suhtaudun epäillen, koska olen hankkinut jo taidealan korkeakoulutuksen ja valmistunut hyvillä arvosanoilla. Se ei taiteilijalle kuitenkaan takaa leipää, kuten ei mikään muukaan oikean taiteen tekeminen tässä maassa. Leivän tietysti voisi hankkia perheelle käsityöbisneksellä, mutta pienyrittäjäksi ryhtyminen olisi epävarma vaihtoehto, joka ei mahdollistaisi taiteen tekemistä senkään vertaa kuin opettajan työ. Kärvistelen varmaan edelleenkin virkatyössä.
Lomat ovat ruhtinaalliset, mutta niistä kuluu aika iso osa toipumiseen ja onpa mennyt monena vuonna koko kesäkin ilman että on kyennyt luovaan työhön ollenkaan. On ollut vuosi, jolloin on tuntunut ettei loma ole riittänyt edes lukuvuoden stressistä palautumiseen. Väärällä alalla oleminen lisää työn kuormittavuutta kun työn vaatimukset ja henkilökohtaiset ominaisuudet eivät kohtaa ja joutuu pinnistelemään päivästä toiseen.Aikuisillekin on korkeakouluopintoja. Jos suhtautuu epäillen kaikkeen, niin kannattaiai ottaa ensin selvää.. Myös aloista, opiskelun tuista, ja jopa yrittäjyydestä. Mutta tahdot kai jatkaa samaa rataa, mikäs siinä.
- Kiitos aikuiskou.tue
Itse olen vielä opiskelujeni ohessa niin hyvässä opiskelijan duunissa, että voisi sanoa, että pärjään paremmin kuin työssäni! Ja silti nautin joka päivästä. Toisin kuin siitä stressistä työssäni.
- 8+2
Sieluntuskaa kirjoitti:
Hui, miten rohkea temppu jättää vakityö ja lähteä vaan! Jos tekisin saman, se johtaisi asunnon myymiseen ja talousahdinkoon. Kiitos kuitenkin kaikille vastaajille myötätunnosta, sekin helpottaa oloa. Muutamille epäilijöille tiedoksi, että en ole ollenkaan haahuilija enkä taivaanrannan maalari, vaane rittäin tunnollinen ihminen, ja siksi juuri leipätyössä olenkin enkä taiteilijana.
Aikuiskoulutukseen suhtaudun epäillen, koska olen hankkinut jo taidealan korkeakoulutuksen ja valmistunut hyvillä arvosanoilla. Se ei taiteilijalle kuitenkaan takaa leipää, kuten ei mikään muukaan oikean taiteen tekeminen tässä maassa. Leivän tietysti voisi hankkia perheelle käsityöbisneksellä, mutta pienyrittäjäksi ryhtyminen olisi epävarma vaihtoehto, joka ei mahdollistaisi taiteen tekemistä senkään vertaa kuin opettajan työ. Kärvistelen varmaan edelleenkin virkatyössä.
Lomat ovat ruhtinaalliset, mutta niistä kuluu aika iso osa toipumiseen ja onpa mennyt monena vuonna koko kesäkin ilman että on kyennyt luovaan työhön ollenkaan. On ollut vuosi, jolloin on tuntunut ettei loma ole riittänyt edes lukuvuoden stressistä palautumiseen. Väärällä alalla oleminen lisää työn kuormittavuutta kun työn vaatimukset ja henkilökohtaiset ominaisuudet eivät kohtaa ja joutuu pinnistelemään päivästä toiseen.Onkohan sinulta oikeasti kadonnut taiteen tekemisen palo? Kyllä lomalla ehtii ja jaksaa tehdä juuri niitä asioita, joita oikeasti haluaa.
- Panther10
Kiitos aikuiskou.tue kirjoitti:
Itse olen vielä opiskelujeni ohessa niin hyvässä opiskelijan duunissa, että voisi sanoa, että pärjään paremmin kuin työssäni! Ja silti nautin joka päivästä. Toisin kuin siitä stressistä työssäni.
Joku viisas on myös sanonut, että ihmiset, jotka ovat onnellisia työssään, menestyvät. Uskaltaisikohan kokeilla?
- Kotipsykoloogi
8+2 kirjoitti:
Onkohan sinulta oikeasti kadonnut taiteen tekemisen palo? Kyllä lomalla ehtii ja jaksaa tehdä juuri niitä asioita, joita oikeasti haluaa.
Lomalla kyllä ajan puolesta ehtii tekemän mitä haluaa, mutta aika menee palautumiseen. Taiteen tekeminen on rankkaa työtä ja jos toinenkin työ on rankkaa, kuten opetustyö, niin ei toisesta rankasta työstä lomalla ollessaan välttämättä kykene tekemään toista rankkaa työtä.
Itselläni sama tilanne. Tekemisen paloa kyllä olisi, mutta loma tarvitaan palautumiseen. Ei jää paukkuja enää tehdä taidetta, vaikka kuinka haluaisi. - -.......--.-.-.-.-.-
*madiera* kirjoitti:
Minä irtisanoiduin eilen vakituisesta työstä johon meni kaikki voimat ja vaikka tiiän mihin tilanteeseen joudun rahallisesti niin olen todella helpottunut, jotkut uskaltaa mutta jotkut jää kärvistelemään. Ite aion punnita tarkkaan mitä tulevaisuudessa teen/pääsen tekemään. Kaikki ovet avoinna...=)=)
Onnittelen. Terveys ensin:) Itsellä ei olisi riittänyt rohkeus moiseen tekoon mutta avuksi tuli yt neuvottelut ja henkilöstön vähennys. Olin tavallaan työnteon puolesta väärässä paikassa väärään aikaan ja lopputulos irtisanominen. On kyllä sanottava että nykytuntemusten mukaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vaikka tulevaisuus on hämärän peitossa niin olen viettänyt kaikkien aikojen kesän perheen kanssa. Mahtavaa.
Takana on muutaman vuosikymmen raakaa vuorotyötä ja väliin oli nuppi niin sekasin vuoroista ettei tiennyt onko yö vai päivä ja väsymys sellanen ett onko elossa vai kuollut. Jotenkin tuota kuormitusta ei toisaalta tajunnut koska oli koko ajan kiire millon minnekin. Tuntuu että lapsetkin jäi hieman paitsioon tuossa oravanpyörässä. Kesäloma antoi aina pienen tuulahduksen siitä mitä on normaali elämä ja rytmi, mutta se oli ohi hetkessä ja taas mentiin tukka suorana.
Tuuria oli siinä mielessä että lainat sain juuri sopivasti maksettua joten yksi huoli siltä osin vähemmän. Nautin nyt tästä kiireettömyydestä aikani ja katselen sitten joskus mitä tulevaisuudessa teen.
Väliin kyllä tuppaa tulemaan pientä ahdistuksen poikasta tästä työttömyydestä, ei rahallisesti vaan siitä että tämä yhteiskunta on niin työ orietointunut että on jotenkin lainsuojaton olo kun vain olet etkä tee mitään palkkatyötä. Outoa koska olen jo nyt tehnyt enemmän töitä kun moni koko elämänsä aikana tulee tekemään. Toisaalta kyllä näissä kotitöisssäkin ihan hiki välillä tulee ja nämä ei lopu koskaan:]
- oma elämä
Miten voi olla mahdollista että tuollaisista kätistään. Itse en ainakaan lähde muille aloille mihin olen kouluttautunu. Nytten on kahden asunnon velat päällä ja olen ollut 2v ja 1kk poissa työelämästä kun irtisanoivat. Sitte pääsee jos pääsee töihin sille alalle mihin on kouluttanut itsensä. ETTÄ repikää siitä>>tai sitte meen eläkkeelle...
- 97876rtydgchn
Ensinnäkin kannattaa kasvaa aikuiseksi ja lopettaa tuo turha haiku. Itse olen taiteilija ja taistellut 15 vuotta jääräpäisesti, palon pakottamana siitä, että taidettani pääsen tekemään, tehnyt hanttihommia sen verran, että taas pääsen tekemään ja nyt vihdoin ehkä jotensakin pääsemässä jonnekin. No, mikäänhän ei takaa mitään. Mutta tiedän mitä teen ja miksi. Tiedän myös mistä osasta voin tinkiä ja mitä voin myydä, mistä en tingi ja mitä en myy. Valitset olla tyytymätön, eikö ne siellä hienossa taidekoulussa muistaneet kertoa, että elämä on kompromisseja eikä taiteilijat ole KOSKAAN saaneet siinä kohtaa helpotusta? Eikö opettajat neuvoneet, että tottakai, voit olla idealisti ja absoluuttinen taiteesi joka saralla, ja et tule sillä noin 99% todennäköisyydellä elämään, joudut tekemään jonkinlaisia kompromisseja, joka tapauksessa.
Erittäin harva saa tehdä juuri sitä mitä haluaa ja mitä isompi otanta otetaan tästä pallosta, sen harvempi. Joten jos saa edes tehdä, pitää itse taiteen olla jo tyydytys, ja sinähän saat tehdä. Iniset kun et saa elintasoa minkä haluat ja minkä olette halunneet ja valinneet.
Lahjakkuus sitäpaitsi on suhteellista. Tiedän vaikka kuinka paljon lahjakkaita ihmisiä, jotka eivät pääse mihinkään ja suhteilla ja p-nuolennalla paikkansa "ansainneita" Tosi Lahjakkuuksia, koska suomessa ja muuallakin, näin se menee. On ihmisiä, jotka ovat täysiä keskinkertaisuuksia, mutta kuvittelevat olevansa jotain, koska haluavat olla "spesiaaleja".
Mutta lahjakkuudelle sielun turhia unelmia ja tuskaa: haista nyt jo...! Kyllä tässä maailmassa on ihmisillä unelmia slummeissakin, mutta he unelmoivat turhaan, niin opettajan työstä kun taiteestakin, he saavat nyhertää korkeintaa kahvikuppeja taiteeksi ja silläkin pitäisi elää. Sä olet vaan hyvinviontivaltion lellipentu wannabe-taiteilija joka on kyllästynyt hommaansa, minkä on itse valinnut, kun ei muuta uskaltanut ja kun raha painoi vaakakupissa enemmän kun taide. Ei se mitään, mutta ole edes rehellinen.
Valitsit puolisosi ja valitsitte perheenne elämän: valitsitte myös, että tuo on paikka missä asutte ja millä elintasolla haluatte elää.
Kostat siis tiuskimalla ja lapsellisuuksilla muille oman kasvamattomuutesi ja sen kun olet niin helvetin "äkkiväärä taiteilija", tiesitkö, että luovakin ihminen voi kasvaa muut huomioon ottavaksi ja aika usein on pakkokin? Luuletko että kun sä olisit taiteilija, niin sä olisit jotenkin niin helvetin erikoinen, että muut sietäisi sun törttöilyjäs... Ei sitä etuoikeutta ihan kaikilla ole, vaikka muutamalla olisikin.
(Niin, minä olen se, josta ihmeteltiin aikuisenakin, että eikö se tajua nyt jäädä jo oikeisiin töihin, se pälli, josta juorutaan, jota pidetään lapsellisena "kyllä se vielä tajuaa...", ja hoetaan "sitten kun sullakin on lapset niin et sä sitten enää" ja hymistään kaikkitietävästi: no haistakaa home, olkaa hyvä.)
Tää kyllä kuvaa sun lapsellisuuttas ihan täysin:"Rahallisesti ehkä pärjäisiä, jos alistaisi taiteen bisnekselle ja alkaisi teettää kaukomaila jotain matkamuistoja tai sisustustuotteita, jotka menevät hyvin kaupaksi. Mutta se ei ole taidetta vaan käsityöbisnestä, ja taiteilijan sielua riipii pahasti tehdä tuollaista kaupallista epätaidetta."
-> Kun tekee oikeasti kenellekään kelpaamatonta paskaa, ja ei oikeasti saa myytyä mitään, niin hokee, miten "en halua tehdä kaupallista". Koska siis, oli ala mikä tahansa, niin ööö... Muitakin vaihtoehtoja on kun teettää matkamuistoja tai liukuhihna-sisustustuotteita.
"Kyse ei ole myöskään mistään haahuilevasta inspisten odottelusta, eikä siitä, etteikö töitä voisi tehdä, ja paljon, mutta taiteen tekeminen ei tosiaan vaan Suomessa tuo sellaista tulotasoa, millä pärjäisi pääkaupunkiseudulla. Taiteessa ei myöskään ole kompromisseja. Taiteeseen kuuluu ehdottomuuus ja tinkimättömyys.
Kompromissien sijaan sitä tekee mieluummin aivan eri alan töitä"
Niin, ku mä haluun asuu hesas ja siinä se sun tinkimättömyytes todellisuudessa onkin: sähän teet jo kompromissin opettajana. Lisäksi sulla on muka niin kova taiteellinen palo, mutta hei, kehä kolmonenhan se tärkeintä siinä on, koska, muuallahan ei voi asua. Olet täysin oikeassa, kyllä siihen kannattaa taide jo uhratakin... Jaa?! Ja vielä. Taiteessa on paljonkin kompromisseja, useinkin joutuu tekemään kompromisseja. Täytyy vaan katsoa, missä kohtaa ne pystyy tekemään, että tärkein säilyy.
Sulla on ollut todella surkea ja epärealistinen koulutus jos tuo on käsitys mihin olet päässyt (ei tietenkään ole koulutuksen vika), sä et ilmeisestikään ole kovin luova, koska et ratkaisuakaan ole keksinyt tuon paremmin, sä olet turha ruikuttaja ja sulla on taiteen tekemisestä ollut vain itselläsi sellainen prinsessa&prinssisatukuvitelma. Tosin tässä osapuolina olet sinä ja sitten taide.
Sun sielun tuskas loppuu, kun tajuat kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun ihan ikiomista valinnoistasi. No voi hitto. Olen ollut nykyyisellä urallani liki 40 vuotta ja jäin pois koska urauduin. Nyt jatkan uudessa duunissa, ja pelkään jälleen urautuvani. Olen taiteellinen tyyppi. Heko heko
- Mä vaa maalta
Se että on omistautunnu taiteelle ,ei oo syy . Se on siinä ku maalta ei saa ostettuu pikku mökkejä. muista maalla kaikki on halpaa,jos muut on valmiita uhraa sun vuokses,,mun mielestä täytyy kaikkien olla valmiina ,jos sua pännii.
Mä ostin 6 v sitten maalta talon ,makso 8000 ekee 10 huonetta ,4 kk ja keittiö,mut olihan täs remonttii ,että ei se rahasta vaan muiden halusta: terv ari11 - Sight3456
Olen opiskelemassa vihdoin sitä itselleni sopivaa alaa monen mutkan kautta.
Olen kokeillut työharjoittelua lastentarhassa, hevostallilla ja eläinkaupassa. Lasten keskellä hajosi pää, hevostallilla rasittivat yksitoikkoiset rutiinit ja eläinkaupassa sitten viihdyin eläimiä hoitamassa.
Olen ehdottomasti persoona, jonka luovuus on suurin vahvuus. En sovellu ihmisten pariin. En siedä laitossteriiliä tai myyntivetoista työtä.
Vaatetusala on eräänlainen taideala sekin, sillä ompelija luo vaatteista taidetta oman visionsa mukaan tai toteuttaa muiden unelmia ja tarpeita.
Työllisyysnäkymät alallani ovat kehnot, ellei ryhdy yrittäjäksi ja se tässä maassa onkin varsin hankalaa näinä päivinä.
Siltikään en voisi tehdä mitään muuta! - taiteilijanomi
Täältä vastakkainen näkökulma: olen hankkinut pari koulutusta aloille joissa kaivataan mm. luovuutta. En siis hankkinut lukion jälkeen esim kaupallista koulutusta, koska halusin toteuttaa itseäni. Noh. Nyt en saa mistään kunnollista palkkaa, alaa vastaavia töitä ei juurikaan ole, itse pitäisi itsensä työllistää tai olla näitä yllämainittuja suhteita. Oikeasti ottaa päähän etten ole hankkinut vaikka tradenomin paperieta - sen on peruskoulutus jolla tuntuu pääsevän mihin vain - jopa niihn töihin joissa minun kalliit koulutukseni olisivat oleellisempia.
Niinpä mietinkin mitä 30 ikäisenä kannattaisi opiskella jotta saisi yli 2000€ kuussa käteen?? Ideoita? Kaupallinen ala ei oikeasti hirveän paljon kiinnosta, mutta toisaalta se on kaikkien ulottuvissa toisin kuin vaikkapa arkkitehtiopinnot.. :) Millä aloilla saa kunnollista palkkaa normaaleilla työajoilla? - uutta_suuntaa
Olen työskennellyt IT-alalla 25 vuotta ja niinkuin joku osuvasti jo tässä ketjussa kuvasi tekniikat muuttuvat ja aina pitää opetella sitä sun tätä, työ on pakkotahtista ja yhä enemmän sähläämistä sinne tänne, luovuudesta ei enää tietoakaan. 1980-luvulla ohjelmointikin oli luovaa. Vuosien myötä ajauduin yhä enemmän sellaisiin työtehtäviin, jotka eivät lainkaan itselleni sopineet, turhauduin yhä enemmän ja pikkuhiljaa työuupumus otti vallan. Sain tässä muutama vuosi sitten totaalisen burn-outin, ensin vuosi sairaslomalla ja sen jälkeen vaihtoehtona joko paluu töihin tai jotakin muuta. Päätin siinä kohtaa, että jotakin muuta. Anoin 2 vuotta (maksimi) opintovapaata ja pyrin yliopistoon opiskelemaan. Saan siis aikuiskoulutustukea. Tulot kyllä putosivat aivan totaalisesti, mutta pää alkaa pikkuhiljaa tulemaan kuntoon. En tiedä johtaako opintoni mihinkään mutta saan ainakin askarrella ihan toisenlaisten asioiden kanssa kuin oma työni on ollut ja minulla on mahdollisuus sivistää itseäni ja oppia uutta. Tämä opintovapaa on antanut myös mahdollisuudena työstää suhdettani työhon ja muihinkin elämänalueisiin. Koska harvoin paha olo ihan yhdestä asiasta on johdettavissa. Kyse oli omalla kohdallani kasautuneista pettymyksistä, joita en ollut aikanaan käsitellyt tai edes hyväksynyt omiksi tunteikseni.
Koen, että on tosi vaikeaa saada pohdituksi asioita saati tehdä jotakin korjausliikkeitä kun on kaiken pahan olon myllerryksen keskellä. Sen vuoksi ehdotan sinulle etäisyyttä esimerkiksi vuorotteluvapaan muodossa. Saisit etäisyyttä asioihin ja mietityksi uutta elämänasennetta. Itselläni meni niin, että työ oli paskaa, työkaverit ihan paskoja, puoliso oli paskaa, ystävät oli paskaa, suku oli paskaa ja itse tietysti kaikista suurin paska. Nyt on alkanut tuntua ettei tämä elämä paskempaa olekaan :). Eli aika paljonhan kyse on mielenliikkeistä, ei niinkään massiivisista olosuhteiden muuttamisesta. Ja kun näinkin vanhaksi (melkein 50) on päässyt, huomaa että eipä sitä ihan kaikkea sitten elämässä saakaan mitä on haaveillut eli on tullut myös kohtuullisuutta itseä ja elämää kohtaan.- tsirppa33
voisit minusta käydä ammatinvalintaohjauksessa. Kyllähän jokainen omat intohimonsa tuntee, tai ainakin luulee tuntevansa. Jos osittautuu, että olet vain kertakaikkiaan kypsä töihisi, kuten tässä aiemmin mainitut vuorotteluvapaa, aikuiskoulutustuki (molemmat palkallisia).
Haihattelemaan ei taida kannataa ruveta, oli mieli sitten mikä hyvänsä.
Ilman enemmän tai vähemmän säännöllistä tuloa ei sellaista tarvitseva tai siihen tottunut niin vain käänny. Ja jos on perhettä tai muuta vastuullisuutta, vapaaksi taiteilijaksi ryhtyminen on todella riskaabelia. Sillä elää aika harva. Jos vaikka aivan minimilläkin tulisi toimeen, asenne- ja elämänmuutos on iso.
Itsellä aikanaan burn out opiskelualaa(terveydenhuolto) vastaavista töistä. Menin raksalle töihin 2 v:ksi ja palasin hommiini rentoutuneena ja mielelläni. Rankkuudestaan holimatta se oli hyvää tuumausaikaa.
Jokainen tavallaan.
Lykkyä tykö!
- lottarainen
Hei!
Näin äkkiseltään taidealalla opiskelu voi tuntua turhalta, koska töitä ja rahaa sillä alalla ei oikein ole saatavilla. Kuitenkin yhtälailla kuin on muita taitoja: esimerkiksi joku on taitava matematiikassa: hän saa todennäköisesti opiskella alaa ja hänelle yhteiskunnassamme sattuu olemaan yleensä hyvin töitä ja arvostusta.
Itse yritin opiskella alussa järkevää ammattia: työ tulevaisuudessa tiedossa heti yliopisto-opintojen jälkeen: ei siis rahaongelmia. Tämä tuli kuitenkin aika kalliiksi, koska huomasin, että minulle ei pelkät järkiperäiset syyt riitä ammatinvalintaan. Ammatti on kuitenkin osa identiteettiä ja iso osa päivästä kuluu juuri työpaikalla. Niinpä opiskelin useamman vuoden väärällä alalla ja käytin siis opintorahojani ja opintolainaa väärään opiskeluun.
Päätin kuitenkin totettaa haaveeni kuvataideopiskelusta, vaikka taloudellisesti se ei ollut kannattavaa. Tämä oli tärkeä kokemus: kokeilla itse taiteilijan ammattia ja tehdä taidetta. TÄRKEÄTÄ ON SIIS ITSE LÖYTÄÄ OMA AMMATTI-IDENTITEETTI, eikä uskoa ulkopuolisten ohjeita. Minusta täysin väärä ohje on, että älä opiskele taidealalle: ihmisen on ITSE tehtävä valintansa ja käytävä asiat läpi, muuten asia jää vaivaamaan. Pelko ei ole hyvä syy jättää asioita kohtaamatta: valintoja on tehtävä, vaikka ne tuntuvat joskus pelottavilta.
On tärkeää, että on tilaa opiskella myös taidealoilla, vaikka itse töitä siellä ei paljoa ole. Itse huomasin saadessani toteuttaa taidealaa, että minulle se ei pelkästään riitä. Halusin myös olla ihmisten kanssa tekemisissä ja koen, että minulla on annettavaa lapsille. Niinpä opiskelen vielä opettajan ammattiin. Rahallisesti on tiukkaa, mutta raha ei ole minun tärkein ja keskeisin arvoni, vaikka arvostan suuresti säännöllistä rahallista tuloa. Toivottavasti löydät oman alasi ja taas positiivisuutta elämääsi! Ja kannusta ihmeessä oppilaitasi toteuttamaan itseään!- Kotipsykoloogi
Palaahan tähän viestiisi sitten sen jälkeen kun olet ollut 10 vuotta opettajana eikä sinulla enää riitä paukkuja taiteen tekemiseen, kaikesta kouluksesta ja lahjakkuudesta huolimatta.
Tässähän oli taiteen koulutus jo hankittuna. Eihän taidekorkeakouluihin edes pääse opiskelemaan jos ei ole lahjakas, eikä sieltä vasrsinkaan valmistu jos ei ole lahjakas. Ja jos on jo yhden taiteen maisterin tutkinnon suorittanut niin mitä tekee aikuskoulutuksella? Ei kannata lähteä enää opiskelemaan toisen alan taiteilijaksi.
- ab1
Arvoisa uranvaihtaja! Vielä kerran yritän sulle sanoa: Oletko ollut hereillä vai kulkenut laput silmillä elämäsi ajan? Etkö tiedä mitä ympärilläsi tapahtuu? Etkö näe oppilaidesi pahoinvointia ja turvattomuutta yms. tänäpäivänä? Sinä vielä opetat muita ihmisiä omaan elämään...!!! Itse olen maalannut ja piirtänyt tauluja, soittanut musiikkia, tehnyt puusta vaikka mitä, ja kaikkea ei tähän nyt viitsi luennoiga. Ammatteja itselläni on useampi teknisiltä aloilta ja perhettäkin on (5-henkinen perhe). Tänäänkin opiskelen uutta ammattia. Harrastuksia olisi vaikka kuinka mutta aika ei riitä kuin arjen pyörittämiseen. Silti mennään eteenpäin ja tehdään mitä täytyy eikä se aina ruusuilla tanssimista ole. Kuten mainitsin, avaa silmäsi ja katso mikä tilanne voisi olla ainunkin kohdallasi. Tressiä tänä päivänä on varmasti kaikilla jollei ryhdy elämäntapaintiaaniksi. Pieni vinkki noin lukeneelle ihmiselle täältä tekniseltä puolelta: Kun nyt sitä rahaa riittää, pistä osa sivuun ja pidä sapattivuosi. Ja jos ei jää yli, ehkä se ei olekkaan niin rahakasta hommaa ja voi vaihtaa jo senkin takia. Pankit muuten antaa maksuvapaita kuukausia mutta luulen ettei toi sun syy ihan riitä siihen, mutta mistäpä sen tietää, yrittänyttä ei laiteta. Ja saathan lisää lainaa taloa vastaan, makselet kun alat tienaa taiteilijana tai meet takas duuniin. Epäilen että elämä on kohdellut sinua niin hellästi ettei nahka ole yhtään paksuuntunut ja pelkäät muutoksia kun et ole turvallisilla vesillä. Tänä päivänä ei opettajan työ ole helppoa, tiedetään, mutta kerro mikä sitten olisi. Jos ajateltaisiin kaikki samoin kuin sinä, ryhdytään harrastelee omia ja valtio maksaisi ylläpidon ei Suomi pitkälle pötkisi. Olishan se kiva kun sais mökillä istua auringonlaskua katsella toisten piikkiin... kukapa ei haluaisi. Itseäni eniten harmittaa kun ei se lottovoitto ole osunut kohdalle mutta siitähän voisi tehdä uuden aiheen. Tiedämpä useita joilla kesälomat rajoittuu muutamaan päivään ja palautuuhan nekin siinä ajassa, miten lie juuri sunun kohdallesi elämä onkin osoittautunut niin raskaaksi ja epäoikeuden mukaiseksi. Ne monet joilla on tapahtunut vaikkapa onnettomuus tai muuta, joutuu nyt ehkä pyörätuolissa lukee sun pahaa elämää ja antaa sulle varmaan sympatiaa...! Huomenna sanot duunissa ettet enään tuu ja katot mihin se elämä vie jos uskallat. Jos et, niin piirtele sit vapaa-ajallasi ja pidä näyttely, ilmoitathan sitten ko. palstalla nii tullaan katsoo oliko se sen arvoista. Unelmia kait pitää olla mutta arjessakin pitäisi pärjätä. Sääli oppilaitasi jos olet noin pihalla tästä maailmasta!
- sssser
miettipä vähän työttömiä ja jolla ei ole lomaa ollenkaan.
että kehtaa valittaa kesät lomaa!
olen joutunut irtisanotuksi 2 x tuta syistä
ja aina pärjännyt , elän yksin
- Pakkonörtti
Itse hankin typeryyksissäni väärän koulutuksen ja olen nyt alalla, josta en tykkää yhtään. Teen ohjelmoijan työtä suurehkossa kotimaisessa ohjelmistotalossa. Minuakin kiinnostaisi enemmän taiteen tekeminen. Tykkään maalata, kirjoittaa ja laulaa. Säveltäminen ja sanoittaminenkin ovat sydäntäni lähellä. Vanhat velat pakottavat roikkumaan työssä, jossa kärsin henkisesti joka päivä. Välillä tuntuu, että ei tällaisella elämällä ole mitään arvoa. Ehkä sitten vuosien päästä, kun olen maksanut velkani pois, voin heittäytyä elämään sellaista elämää, josta voin nauttiakin.
Taidetta voi harrastaa kuten mitä tahansa, vaikka muuta työkseen tekee. Toistaiseksi maailma ja maailmanhistoria on ollut sellainen, että ihmisen on pitänyt elättää itsensä. Kun yhteiskunnissa on elintaso noussut, on haaveita "päätoimisesta harrastelustakin" alkanut putkahdella ihmisten mieliin. Se on itsekeskeisyyden ääni, joka sitä kuiskuttelee. Se ääni haluaa osoittaa luovuuttaan ja suuruuttaan, kun toissijaista on toisten ihmisten auttaminen ja palveleminen - kuten lukemattomien lasten kasvattaminen palan verran aikuisiksi.
Taiteilija, jolla on satunnaiset ja sekalaiset työajat ja työt, saattaa ajautua samaa sumppua kohden minne yksi jos toinen työtön, eläkeläinen, opiskelija tai vaikka miljonäärin lapsi ja jopa pelkästään lomalla olija. Siinä sumpussa aikaansaavuus laskee, kun ei ole pakko aamulla herätä ja mennä. Tarkoituksettomuus alkaa häiritä ja kalvaa mieltä. Taiteilijan täytyy miltei kerjätä huomiota ja yrittää saada jotain aikaan, jota myisi. Toimeksiannot silloin tällöin ovat isoja juttuja, jotka pitävät muutoin kroonisesti horjuvaa taiteellista itsekunnioitusta pystyssä. Itsensä kehuminen ja vakuuttelu nouseekin esiin.
Lukemattomat tekevät työkseen muuta kuin koulutustaan vastaavaa. Oletko varma, ettet vain ole itse ongelmaasi rakentanut jonkin sellaisen haaveilulla, mitä ei ole olemassa? Kuka vain voi haaveilla jotain, lomamatkaa, mökkiä, autoa, puolisoa ja mitä tahansa, mutta miksei voisi ottaa asiaa ihastuttavan yksinkertaisesti: nauttia elämästä tässä ja nyt? Vastaa itsellesi, mikä estää sen? Sekö, että "kiukuttelet" elämälle unelmiesi karkaamisesta? Lapset tarvitsevat aikuisia, viisaita sellaisia. Jos joku heistä on vähän boheemi, niin malli se on sekin. Oma viisautensa silläkin on annettavana, jota muut eivät anna.
Elämä on tässä ja nyt. Tarkoitus on osata nauttia siitä. Mitä opettajan ammatti opettaa sinulle? Miksi et arvostaisi sitä? Kaikki haluavat olla Teemu Selänteitä, Kimi Räikkösiä, Picassoja tai Van Haleneita, mutta miksi ette olisi "vain" oma itsenne ja siitä iloisia? Optimisti löytää ratkaisut.
Unelmat kannattaa rakentaa pala kerrallaan - ja silti olla tyytyväinen siihen mitä on, surffaten elämän aallokossa. Jos yrittää parhaansa ja jotain jää saamatta, ihan sama. Mitä väliä? Seikkailua riitti kuitenkin.- eräs.
"Siinä sumpussa aikaansaavuus laskee"
Kovat aikaansaavuusvaatimukset voivat aiheuttaa joissakin aikaansaamattomuutta, jos painetta on liikaa. Pysykäämme siis kohtuudessa, ihmiset ovat kovin erilaisia. Lisäksi on oltava motivaatio (toivon mukaan) ja itsestä lähtevä tarkoitus, silloin voi ala olla oikea. Ja kun on oikea ala ja motivaatio, niin se kuuluisa "aikaansaavuus" kohoaa, mahdollisesti. Toki jos se vanhakin ala on ok, niin mikä ettei. Sitäpaitsi eihän aloittaja sanonut kai että alkaisi taitelijaksi. Ja on muita aloja kuin taiteilija, missä voi tehdä käsillä tai käyttää luovuutta.
Opettajia ja auttajia on tarjolla riittävästi varmaan, tuskin kaikki aikovat vaihtaa alaa. - voi yksinkertaisuus
Kaikilla ei ole sisäistä kutsumusta tai taiteen tekemisen paloa. Silloin on helppo alkaa mille alalle vain ja kaikki työ kelpaa. Taidettahan voi sitten harrastaa vapaa-ajalla.
Tunnen minäkin siivooja, joka vapaa-ajallaan harrastaa posliininmaalausta. Ihan siitä tässä nyt ei tainnut kutenkaan olla kyse. - hakkaapakkaa
voi yksinkertaisuus kirjoitti:
Kaikilla ei ole sisäistä kutsumusta tai taiteen tekemisen paloa. Silloin on helppo alkaa mille alalle vain ja kaikki työ kelpaa. Taidettahan voi sitten harrastaa vapaa-ajalla.
Tunnen minäkin siivooja, joka vapaa-ajallaan harrastaa posliininmaalausta. Ihan siitä tässä nyt ei tainnut kutenkaan olla kyse.tässä on kysymys. Jos ei kykene taiteellaan leipäänsä hankkimaan, niin kyllä se on ihan oma vika. Ihan saman voisi sanoa huonolle kampaajalle, muurarille, siivoojalle, että jos et kykene ammatillasi tulemaan toimeen eikä sinua kukaan ota töihin, niin ihan oma vika, ei siitä voi muita syyttää. Taiteilijat, jotka elävät realiteeteissa hyväksyvät sen tosiasian mukisematta, että jos ei taide elätä, niin sitten vain jotain muuta tekemään ja siinä sivussa sitten voi yrittää luoda sitä taideuraa, jos jaksaa ja viitsii ja vielä inspikset sytyttävät.
- osake33
voi yksinkertaisuus kirjoitti:
Kaikilla ei ole sisäistä kutsumusta tai taiteen tekemisen paloa. Silloin on helppo alkaa mille alalle vain ja kaikki työ kelpaa. Taidettahan voi sitten harrastaa vapaa-ajalla.
Tunnen minäkin siivooja, joka vapaa-ajallaan harrastaa posliininmaalausta. Ihan siitä tässä nyt ei tainnut kutenkaan olla kyse.Minäkin opiskelin ensin väärän alan.
Sitten itse opiskeluna talouden, mihinkään business maailmaan en sovi, mutta osakemarkkinoilla ja johdannaismarkkinoilla pärjään.
Graafinen taito on ok.
Geenit, isä taiteellinen äiti business nainen.
Vallitseva ympäristö maatalousoppilaitos.
Siinäpä se
- M4zero
Samassa jamassa ollaan!? Jotain pitäisi sisältä vapauttaa...kuristava tunne (laina) kaulassa painaa töitä elatuksen murheiden oravanpyörässä....tunnollisesti.
Miksi muut istuu Pauligin kahvikuppi kädessä puusepän verstaan portailla puhumassa elämänmuutoksesta? Tai Gloriassa keraamikko vaivaa dreijaansa Vidnäsin perukoilla sisäisen rauhan virittämä hymy huulillaan. Susi maalaa tauluja Gardajärven rannoilla...ja hetken päästä Kallion sykkeessä.
Itse vaellan virkamiehenä leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Tekisi mieli vapauttaa todellinen minä vapauteen. Luoda...suunnitella...hahmottaa...tehdä...ihmetellä...rakentaa,,,maalata...kirjoittaa...
Toisaalta tuntuu ettei osaa mitään? Tai ainakaan tehdä mitään järkevää...eikä ole varallisuutta taiteen mesenaatiksikaan...
Tässä siis olen...ja käyn! Otan osaa! Ymmärrän tuskasi!
Mies40v - hjfghidjhgjg
Minä olisin iloinen jos saisin jostain töitä eikä tarttisi taiteella elää. Olen päätoiminen opiskelija, ja elän opintotuella, koska en työnantajien mielestä kelpaa mihinkään työhön. Ennemmin otetaan se sukulaisen kummin kaima, joka ei tee hommiaan kunnolla. Hain kesätöitä yli 30 eri paikasta, yritin soitella perään, tiedustella, ja sain kaveritkin vielä mua suosittelemaan, samoin opettajat. Siltikään ei mitään kuulu, joten eipä muuta kuin torille taideteoksia myymään. Jotenkuten tässä pärjäillään. En suosittele kenellekään tätä hommaa, vaikka toisaalta, onhan tässä hyvänä puolena se, ettei ole pomoa. :D
Älä ole huolissasi tollaisia työpaikkoja on pilvin pimein. Repäisi itsei siitä eroon koska koskaan ei tiedä mitä muutos tuo mukanaan yleensä hyviä asioita. Ja koskaan ei tiedä mitä huominen tuo mukanaan iloiosia asioita ei tänne olla kärsimään tultu vaan nauttimaan elämästä ja kun se on suotu niin nautitaan.!
Jutussasi karahti pahasti se, että kerrot toimivasi väärällä alalla, opettajana. opettajana !? Mitä ikinä opetatkin, jaat tietoa sitä tarvitseville. Motivoit oppimaan. Innostat tiedon hankintaan. Miten pystyt siihen, ellei itselläsi ole motivaatiota? On tavattoman väärin, jos kansankynttilänä jaat omaa tuskaasi ja pettymystäsi kuulijoillesi. Et pysty asennoitumistasi salaamaan, joten loppujen lopuksi kellään ei ole enää mukavaa.
Sinulla täytyy olla myös pedagogista koulutusta - ethän muuten voisi toimia opettajana.
Etkö voisi yhdistää näitä koulutuksiasi ja perustaa vaikka lasten/nuorten/aikuisten taidekoulun - minkä ryhmän kanssa ikinä parhaiten tulet toimeen. Vähän kuin kurssi-/kerhomuotoisena. Käsittääkseni pk-seudulla ei ole vielä sellaista (tai jos onkin, niin ei riittävästi). Luulisin, että alkuun pääsisi vaatimattomallakin investoinnilla. Nykyisin ollaan valmiita maksamaan lasten/nuorten/myös aikuisten harrastuksista.
Uskoisin, että sinulla olisi paljon annettavaa muillekin, kunhan vain pääset touhuamaan omimman alasi puitteissa. Toki siinä jäisi aikaa oman taiteesikin tekemiseen.
Vai oliko tyhmä idea? Kehittele itse parempia vaihtoehtoja! Mutta älä jää tuskailemaan!
Toivon sinulle valoisaa tulevaisuutta, mitä se sitten tuokaan tullessaan.- tosi on
tietämätön, mitä vaaditaan millekin alalle. Peruskouluihinkin otetaan opettajia vuosikausiksi, joilla ei ole pedagogista koulutusta, mutta jotka lupaavat sitä hankkia ajan myötä.
- marianneK
Minä taas en ole kouluttautunut taidealalle, mutta sen verran taitava tuolla alalla, että olen yrittäjä kuvataiteilija. Taiteilen tietenkin sitä mitä minulta tilataan! Ja tämä asiakkaiden mielialojen mukaan tempoilu ei todellakaan ole aina kivaa. Mutta vielä kamalampaa olisi se, jos asiakkaita ei olisi. Paras olisi jos voisi hakea apurahoja. Tosin silloin en kokisi ansaitsevani toimeentuloani, vaan olisin "autettava" ja "avustettava", joten en sitä sen enempää mieti.
Olen itse harkinnut lopettavani taiteilun, sillä minulla on ainainen tuska hankkia lisää asiakkaita. Muuten työt loppuu. Olisin enemmän kuin iloinen kun voisin mennä tekemään tavallista työtä ja kokea sen että ei tarvitse elannon perässä juosta jatkuvasti. Itse asiassa hain juuri opettajan paikkaa. Oman alani kolutus mahdollistaa myös opettajan paikan hakemisen.
Kaikessa on nurjat puolensa. Tosi hyvä että kerrot ihmisille, että taiteilijaksi ei kannata ruveta. Se on nimittäin ihan totta. Hyvin harvoille käy sellaista onnenpotkua, että pääsee toteuttamaan itseään täysillä tai ansaitsemaan enemmän kuin peruselämiseen tarvittavan tulon. Ja jos toimii yrittäjänä, tulevat kuviin kirjanpidot, markkinointi yms. tuohon liittyvät asiat.
Älä ole epätoivonen. Ei tämä elämä kauaa kestä. On ohi ennen kuin huomaatkaan ja sitten onkin ihan sama mitä täällä elantosi eteen teit :)- Affena
Aloittajan kirjoitus oli kuin minun suustani, poikkeuksena kymmenen vuoden sijaan kahdeksantoista vuotta oravanpyörässä.
Ei siitä pääse irti milloinkaan kun kerran on "joutunut" väärälle tielle, perhe on ihana mutta muu elämä paskaa...
Päin v.t.ua on mennyt elämän arvot tässä maailmassa isojen ahneiden toimesta.
T: Lapset pesästä=isä takaisin luontoon!
- -lippi-
Ymmärrän miltä tuntuu. Itselleni kävi samoin. Sain kaupungilta paskaduunista viran ja siinä olen ollut 3 vuotta, ihan vain elättääkseni perheeni. Äly siellä lähtee kun kokee, ettei tee merkityksellistä työtä. Sinun työsi sitä toki on ja kovin tärkeääkin. Suosittelen tekemään muutoksen, ihan oman ja perheen hyvinvoinnin vuoksi.
- Always A Dreamer
Sama tunne täälläkin...Olen luonteeltani ikuinen taiteilija, en siis maalari, vaan teen musiikkia. Toki haluaisin myös näytellä vaikka ujo olenkin, tehdä elokuvia, kirjoittaa kirjoja...pääni suorastaan pursuaa ideoita...toteuttaa en niitä voi, en ehdi. Pitää tehdä töitä töitä töitä jotta elää ja töiden jälkeen en aina osaa keskittyä "luomistyöhön". Siksi en ole lähteny edes hankkimaan mitään taiteellisen alan koulutusta koska tiedän että en kuitenkaan sillä elä.
- been there
Minusta sinun pitäisi ehdottomasti vaihtaa alaa, ottaa vuorotteluvapaata tai muuttaa vaikka ulkomaille. Tiedän, voi kuulostaa uhkarohkealta, mutta itsekin tiedät, ettet voi jatkaa enää tuossa tilanteessa, eikö?
Itse olen elänyt samat vaiheet läpi ja olen löytänyt jollen vielä paikkaani niin kuitenkin jotain suuntalinjoja tulevaisuutta ajatellen. Otin vuorotteluvapaata ja pian muutan ulkomaille vuodeksi eli ts. saan aikaa miettiä tulevaisuuttani.
Toiseksi sinun pitää tehdä se jo oppilaitasi ajatellen, ja myös perhettäsi. Ei kukaan kestä kiukuttelevaa ja ehkä huonosti työtään hoitavaa ihmistä ja opettajan ammatissa on todella tärkeää olla motivoitunut. Itse pidän opettajaa todella tärkeänä kasvattajana, eikä sitä työtä voi tehdä puolihuolimattomasti tai ahdistuneena.
Eli olet vastuussa onnellisuudesta sekä muille että itsellesi. Barak Obama sanoi mielestäni hyvin, että jokaisella ihmisellä on oikeus ja velvollisuus löytää oma paikkansa/työnsä yhteiskunnassa. Sinäkin sen vielä löydät.
Tsemppiä! - Doc Urpo
sairastut varmasti.
- ehdotr
Suomessa on videopeliala kasvussa. Jos taiteesi käsittää grafiikan, äänen tai musiikin, niin ala ihmeessä hakeutumaan videopelialalle. Kansitaide, promotaide, konseptit, grafiikat, tekstuurit, mallit, veistokset ja TYYLISUUNNAT....
- rihalatuinen
Kovaa on, vaikka töitä ja toimeentuloa tuleekin.
Hyvä kuitenkin, että kaikenlaista "turhaakin" koulutusta on
saatavilla, mutta oppilaitosten pitää selkeästi
selittää **ainakin** nuorille, että tietyissä koulutuksissa riski on kova
jäädä ilman toimeentuloa.
Kyllä innokkaita opiskelijoita silti riittäisi ja hienoa, jos
varsinkin nuori on todella selvillä siitä, mitä haluaa riskistä
huolimatta.
Hyvä kuitenkin, kun olet saanut opettajan töitä, niitäkin
piti olla pilvin pimein, kun "kaikki" eläköityy.
Kukaan ei kertonut, että opettajia MYÖS koulutetaan
aivan tarpeeksi.
ei edes opetttaja täysin turhalla tutkinnolla takia tehdä . itekki tein kaikenlaista työtä jotta saa rahaa elämiseen kaupanlihatiskillä ja rekka ja remontti työssä . sekä paperityötä tein logistiikka alaalla . tykkäsin kaikenlaisest työstä mut sitte kroppa ei anna tehdä mitään ja lopulta menetin myös ajoikeden ku poliisit syytti minua väkisin makaamisesta vaikka en edes ollu suomenrajojen sisäpuolella niin ne hakasivat minut lahdenpoliisiasemalla jain paniikki kohtauksen ja kävin poliisiin kiinni kun nämä olivat minua viiten mieheen pyöritelleet pikin lattiaa ja sanoneet olet raiksnnu tytön . no lopulta ne kiikuttivat minut psykologille ja tämä otti minulta ajoikeudon kokonaan pois koska olen kuulemma pahapäinen . no raiskukseen en ollu syyllistyny en ees tunne kyseistä ihmistä enkä ollu suomessa . no nytte en voi enääees kaivuria ajella koska ei oo korttii . ja töihin mahdotonta kulkee koska ei oo korttii asuin asuntoautossa työn lähellä aina . no poliisit eivät saaneet asiasta yhtään mitään vaikka pidättivät väkivaltaisesti minut ja hakkasivat . no miten esim koira kissa lehmä suhtautuvat kun lyödään ja pyöritellään pitkin lattiaa . ne antavat takaisin se on luonnonlaki . no mun elämä on ihan kuralla ny sitte . . . oo onnellinen että sulla on tuunia . ja nauti vapaa ajasta älä työstä . :D
- Étta-täti
miks näitä pilvilinnojen tavoittelijoita on niin pilvin pimein. Faktathan on ne, että oli työ mitä vaan, niin arki siinä vastaan pläjähtää ennenpitkää eteen. Raha ei tule ensinnäkään laiskojen tykö tai ainakaan kasaannu. Sitten on näitä, joilla on rahaa kuin roskaa ja se aiheuttaa sen, että pitää alkaa "potemaan päätä" elikkäs tehdä ongelmatiikkaa vaikka mistä. Olokaa tytyväisiä siihen mitä teillä on ja jos enempää havittelette niin yrittäkää nyt ymmärtää nämä elämän tosiasiat, vai eikö ne koulutukset autakaan ymmärtämään työelämän faktoja?
- rohkea rokan syö
koskaan kuullut että työllä rikastuisi? Ei ainakaan Suomessa.
On silkkaa typeryyttä 'tyytyä' epätyydyttävään työhön tai elämään. Aina on vaihtoehto! - Ei hukkakoulutusta!
Mielestäni ei ole mitään pilvilinnaa jos ihminen haluaisi tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Pilvilinna on se, jos ihminen haluaa vain harrastaaa jotain taiteellista eikä tehdä työtä ollenkaan.
Tässä alkuperäisen viestissä on monlle vastaajille jäänyt näköjään epäselväksi että alkuperäiselle taiteen tekeminen ei olisi mitään harrrastamista vaan työtä. Hänellähän on siihen koulutus. On tärkeää saada tehdä taipumuksiaan vastaavaa työtä. Sitä varten käydään ammatinvalinnan ohjaajien testeissä ja sitä varten järjestetään oppilaitoksiin pääsykokeita ,että saataisi oikeat ihmiset oikealle alalle. Vääränlaisen työn tekeminen on sairastuttavaa.
Suomessa on tilanne, että taidealoille koulutetaan liikaa ihmisiä eikä kaikille valmistuneille ole tarjolla oman alan töitä. - artfobia
Ei hukkakoulutusta! kirjoitti:
Mielestäni ei ole mitään pilvilinnaa jos ihminen haluaisi tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Pilvilinna on se, jos ihminen haluaa vain harrastaaa jotain taiteellista eikä tehdä työtä ollenkaan.
Tässä alkuperäisen viestissä on monlle vastaajille jäänyt näköjään epäselväksi että alkuperäiselle taiteen tekeminen ei olisi mitään harrrastamista vaan työtä. Hänellähän on siihen koulutus. On tärkeää saada tehdä taipumuksiaan vastaavaa työtä. Sitä varten käydään ammatinvalinnan ohjaajien testeissä ja sitä varten järjestetään oppilaitoksiin pääsykokeita ,että saataisi oikeat ihmiset oikealle alalle. Vääränlaisen työn tekeminen on sairastuttavaa.
Suomessa on tilanne, että taidealoille koulutetaan liikaa ihmisiä eikä kaikille valmistuneille ole tarjolla oman alan töitä.sinua reppanaa, pitääkö vääntää rautalangasta, kun et muuten tajua. Kuule, tässä maassa ei kukaan pakota kouluttautumaan yhtään mihinkään. Tuollainen kommentti "taidealoille koulutetaan liikaa ihmisiä" on niin naurettava kuin olla vain. Kukaan ei ketään väkisin vedä kouluttautumaan sellaisille aloille, mistä ei töitä löydy eikä rahaa tule. Tämä maailma on täynnä infoa siitä, mitkä koulutusalat milloinkin ovat sellaisia, että niiden kautta voi jopa löytyä töitäkin ja jopa hyvät tienestitkin. On tosi typerää ajatella, että kun minä nyt olen omasta mielestäni niiiiiiiin lahjakas että, niin kyllä muutkin sen varmaan huomaavat ja maksavat maltaita tuotoksistani, kun nyt vielä hankin jonkun sortin tutkinnon alalle.
Ottakaa pois ne korvatulpat korvistanne ja silmälaput silmiltänne ja yrittäkää käyttää niitä aivonystyröitänne avartaaksenne näkemystänne siitä, mikä on todellisuutta ja mikä ei. - mollimoodi
artfobia kirjoitti:
sinua reppanaa, pitääkö vääntää rautalangasta, kun et muuten tajua. Kuule, tässä maassa ei kukaan pakota kouluttautumaan yhtään mihinkään. Tuollainen kommentti "taidealoille koulutetaan liikaa ihmisiä" on niin naurettava kuin olla vain. Kukaan ei ketään väkisin vedä kouluttautumaan sellaisille aloille, mistä ei töitä löydy eikä rahaa tule. Tämä maailma on täynnä infoa siitä, mitkä koulutusalat milloinkin ovat sellaisia, että niiden kautta voi jopa löytyä töitäkin ja jopa hyvät tienestitkin. On tosi typerää ajatella, että kun minä nyt olen omasta mielestäni niiiiiiiin lahjakas että, niin kyllä muutkin sen varmaan huomaavat ja maksavat maltaita tuotoksistani, kun nyt vielä hankin jonkun sortin tutkinnon alalle.
Ottakaa pois ne korvatulpat korvistanne ja silmälaput silmiltänne ja yrittäkää käyttää niitä aivonystyröitänne avartaaksenne näkemystänne siitä, mikä on todellisuutta ja mikä ei.Sillehän ei tosiaankaan voi mitään, että joka helvetin oppilaitos suoltaa ulos keskinkertaisuuksia ja vieläkin huonompaa ainesta, josta sitten nyyhkivät elämän kovuutta, kun eivät pysty toteuttamaankaan unelmiaan. Olisko parempi, että pistettäisiin taideoppilaitoksiin niin kovat pääsykriteerit, ettei sinne todellakaan pääse kuin huiput ......tiedoksi tosi huiput eivät edes tarvitse taideoppilaitosten opetusta pystyäkseen tekemään taidetta ja saadakseen siitä elantonsa. Minusta on ihan hyvä, että eri taiteen aloille on olemassa muutakin opetusta kuin kansalaisopistojen väsäyskerhot, mutta ei kannata turhia luulotella, että jonkun tutkinnon suorittamalla sitä on jotenki enemmän taiteilija kuin onkaan.
- Mutta kenen syy?
mollimoodi kirjoitti:
Sillehän ei tosiaankaan voi mitään, että joka helvetin oppilaitos suoltaa ulos keskinkertaisuuksia ja vieläkin huonompaa ainesta, josta sitten nyyhkivät elämän kovuutta, kun eivät pysty toteuttamaankaan unelmiaan. Olisko parempi, että pistettäisiin taideoppilaitoksiin niin kovat pääsykriteerit, ettei sinne todellakaan pääse kuin huiput ......tiedoksi tosi huiput eivät edes tarvitse taideoppilaitosten opetusta pystyäkseen tekemään taidetta ja saadakseen siitä elantonsa. Minusta on ihan hyvä, että eri taiteen aloille on olemassa muutakin opetusta kuin kansalaisopistojen väsäyskerhot, mutta ei kannata turhia luulotella, että jonkun tutkinnon suorittamalla sitä on jotenki enemmän taiteilija kuin onkaan.
Tuo olisi pitänyt kertoa ihmiselle ennen kuin hän parikymppisenä ja intoa täynnä meni sinne koulutukseen. Sitten kun on korkeakouluputken läpikäynyt ja suurellä työllä ammatti-identiteetin muodostanut jollekin alalle, on vaikea päästä siitä eroon. Se tuottaa tosiaan inhimillistä tuskaa ja on turhauttavaa. Ei ole sen parikymppisen nuoren vika, jos hän on lahjakas ja pääsee taidekorkeakouluun eikä sitten osaa muuta uraa ajatellakaan.
Sitä paitsi minusta meillä on taidekorkeakouluihin jo nyt tosi kovat kriteerit. Ongelma on tosiaan että tässä yhteiskunnassa ei vain ole lähes ollenkaan töitä kaikkien alojen taiteilijoille. Kyllä niitä voisi olla enemmän tuettuina, koska taide parantaa meidän kaikkien elämänlaatua. On tuhlausta kouluttaa ihmiset taiteilijoiksi jos ei osata hyödyntää taiteilijoiden tekemää työtä. - Vai että tukikeppejä
Mutta kenen syy? kirjoitti:
Tuo olisi pitänyt kertoa ihmiselle ennen kuin hän parikymppisenä ja intoa täynnä meni sinne koulutukseen. Sitten kun on korkeakouluputken läpikäynyt ja suurellä työllä ammatti-identiteetin muodostanut jollekin alalle, on vaikea päästä siitä eroon. Se tuottaa tosiaan inhimillistä tuskaa ja on turhauttavaa. Ei ole sen parikymppisen nuoren vika, jos hän on lahjakas ja pääsee taidekorkeakouluun eikä sitten osaa muuta uraa ajatellakaan.
Sitä paitsi minusta meillä on taidekorkeakouluihin jo nyt tosi kovat kriteerit. Ongelma on tosiaan että tässä yhteiskunnassa ei vain ole lähes ollenkaan töitä kaikkien alojen taiteilijoille. Kyllä niitä voisi olla enemmän tuettuina, koska taide parantaa meidän kaikkien elämänlaatua. On tuhlausta kouluttaa ihmiset taiteilijoiksi jos ei osata hyödyntää taiteilijoiden tekemää työtä.kaipailet? Siis hei, sanot " Ei ole sen parikymppisen nuoren vika, jos hän on lahjakas ja pääsee taidekorkeakouluun eikä sitten osaa muuta uraa ajatellakaan" ja tähänhän voisi jatkaa, että lahjakkuus on tällaisella nuorella kovin rajoittunutta, jos hän ei pysty itsellensä työpaikkaa (siis ilman tukia) luomaan tai jos hän on niin fiksoitunut ajatukseen "eikä sitten osaa muuta uraa ajatellakaan". Tiedätkö sä kuinka paljon työelämässä on ihmisiä, joilla on kaikennäköisiä erityislahjakkuuksia. Jos kaikki heistä alkaisivat marisemaan, että "Kun minä nyt olen juuri tähän yhteen ja ainoaan asiaan niin erityislahjakas, niin minä en pysty ajattelemaan mitään muuta työntekoa",
Jokaisella ihmisellä, vaikka hän olisi jollain alueella tosi hyvä, on myös muita alueita, missä hän on aika hyvä, hyvä, kohtalaisen hyvä, suht koht hyvä jne. Kannattaisko pikkuisen ajatella avarammin ja kaivella itsestään myös niitä muita puolia esiin. Kun kaivelee näitä muita puolia esiin ja jopa pystyy valjastamaan ne johonkin työntekoon, niin saattaa jopa käydä niin, että se erityislahjakkuuskin saa ihan lisäpontta ja ideoita ihan itsestään. Sellainen takkuaminen ja jämähtäminen saman levyn soittamiseen on kyllä tosi pahasta. Mieti nyt vähän "Olen taiteellisesti lahjakas, olen hypersuperlahjakas tässä, en osaa muuta ajatellakaan kuin että olen taiteilijaluonne, en kykene muuhun, ei pysty tekemään muuta, inspiraationi kuolevat jos teen jotain muuta, itken itseni uneen jatkuvasti, kun taiteelliset sfäärit minussa eivät pääse toteutumaan, kun yhteiskunta ei auta minua tukemalla erityislahjakkuuttani."
Entäs jos tosiaan kaikki ne muutkin erityislahjakkuudet kaikilla aloilla alkaisivat marmattamaan samaa laulua, "Meidän pitää saada tukia yhteiskunnalta, että meidän erityislahjakkuutemme pääsee loistamaan." Siis ymmärrätkö sinä, kuinka surkuhupaisaa tällainen on. - köyhät kyykkyyn
Vai että tukikeppejä kirjoitti:
kaipailet? Siis hei, sanot " Ei ole sen parikymppisen nuoren vika, jos hän on lahjakas ja pääsee taidekorkeakouluun eikä sitten osaa muuta uraa ajatellakaan" ja tähänhän voisi jatkaa, että lahjakkuus on tällaisella nuorella kovin rajoittunutta, jos hän ei pysty itsellensä työpaikkaa (siis ilman tukia) luomaan tai jos hän on niin fiksoitunut ajatukseen "eikä sitten osaa muuta uraa ajatellakaan". Tiedätkö sä kuinka paljon työelämässä on ihmisiä, joilla on kaikennäköisiä erityislahjakkuuksia. Jos kaikki heistä alkaisivat marisemaan, että "Kun minä nyt olen juuri tähän yhteen ja ainoaan asiaan niin erityislahjakas, niin minä en pysty ajattelemaan mitään muuta työntekoa",
Jokaisella ihmisellä, vaikka hän olisi jollain alueella tosi hyvä, on myös muita alueita, missä hän on aika hyvä, hyvä, kohtalaisen hyvä, suht koht hyvä jne. Kannattaisko pikkuisen ajatella avarammin ja kaivella itsestään myös niitä muita puolia esiin. Kun kaivelee näitä muita puolia esiin ja jopa pystyy valjastamaan ne johonkin työntekoon, niin saattaa jopa käydä niin, että se erityislahjakkuuskin saa ihan lisäpontta ja ideoita ihan itsestään. Sellainen takkuaminen ja jämähtäminen saman levyn soittamiseen on kyllä tosi pahasta. Mieti nyt vähän "Olen taiteellisesti lahjakas, olen hypersuperlahjakas tässä, en osaa muuta ajatellakaan kuin että olen taiteilijaluonne, en kykene muuhun, ei pysty tekemään muuta, inspiraationi kuolevat jos teen jotain muuta, itken itseni uneen jatkuvasti, kun taiteelliset sfäärit minussa eivät pääse toteutumaan, kun yhteiskunta ei auta minua tukemalla erityislahjakkuuttani."
Entäs jos tosiaan kaikki ne muutkin erityislahjakkuudet kaikilla aloilla alkaisivat marmattamaan samaa laulua, "Meidän pitää saada tukia yhteiskunnalta, että meidän erityislahjakkuutemme pääsee loistamaan." Siis ymmärrätkö sinä, kuinka surkuhupaisaa tällainen on.Juuri tuon sinun ja kaltaistesi asenteen takia ei Suomessa ole erityislahjakkuuksia. Täällä kehittyy vain keskinkertaisuuksia, jotka ovat kohtalaisen hyvä tai suhtkoht hyviä jne. Ei tukia sen takia pidä saada yhteiskunnalta, että jonkun ihmisen lahjakkuus pääsee loistamaan, vaan siksi että taiteen taso ylipäätään voisi nousta ja kehittyä. Muussa tapauksessa lahjakas ihminen tarvitsee rikkaan puolison tai suvun rahat, jotta hän voi toimia taiteilijana. Sekö sitten on oikein?
- Herää unestas
köyhät kyykkyyn kirjoitti:
Juuri tuon sinun ja kaltaistesi asenteen takia ei Suomessa ole erityislahjakkuuksia. Täällä kehittyy vain keskinkertaisuuksia, jotka ovat kohtalaisen hyvä tai suhtkoht hyviä jne. Ei tukia sen takia pidä saada yhteiskunnalta, että jonkun ihmisen lahjakkuus pääsee loistamaan, vaan siksi että taiteen taso ylipäätään voisi nousta ja kehittyä. Muussa tapauksessa lahjakas ihminen tarvitsee rikkaan puolison tai suvun rahat, jotta hän voi toimia taiteilijana. Sekö sitten on oikein?
mitä muut ihmiset hyötyvät vaikkapa siitä sinun erityislahjakkuudestasi, ellet pysty tekemään sellaista taidetta, että se olisi arvoltaan sellaista, että siitä jopa maksettaisiin. Yritä nyt käsittää, että sinä itse arvotat oman erityislahjakkuutesi tosi korkealle, mutta jos suurin osa ihmisistä ei sitä halua ostaa, niin väitätkö että sinä olet oikeassa ja muut väärässä, muut eivät osaa sanoa, mikä silmää miellyttää, vain ainoastaan sinä.
- paska elämä
eikö niin että paskan Autismisäätiön pakkokuntoutuksen ei ole tarkoitus johtaa yhtään mihinkään hyvään.Kun tässä Suomessa ei ole tarjolla yhtään muuta,kun Autismisäätiön pakkokuntoutusta.
- Mahoto yhtälö
Työllä pitäisi voida rikastua, mutta kun se ei ole mahtollista.
- Hyvä_ja_vielä_parempi
Jos omalla vapaalla taiteilijatyöllään ei saa toimeentuloansa, niin todennäköisesti ei ole kovin kaksinen taiteilija myöskään. Taiteen tekeminen on silloin harrastus. On tehtävä muuta työtä tullakseen taloudellisesti toimeen. Omalla ajallansa sitten toteuttaa harrastuksena taiteellista intuitiotansa. Melko simppeliä eikös vaan.
- Baskeribaskiainen
Vapaaksi taiteilijaksi tullaan juomalla paljon punkkua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1542646- 241996
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha221991Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891786Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671540Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201306Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371202- 111198
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91171