jos ihminen on ns. hapannaama ja ei rakasta itseään niin löytyykö , oikeasti, joku joka rakastaisi häntä
minä en pystyisi
tai täynnä itseään...ei, ei sellaista voi tai mihin silloin rakastutte? johonkin kuvitelmaan hänessä?
minä en pystyisi
tai täynnä itseään...ei, ei sellaista voi tai mihin silloin rakastutte? johonkin kuvitelmaan hänessä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hapannaama ei ole koko totuus. Sieltä löytyy jotain kaunista jos vähän yrität.
Hapannaamaan voi rakastua, koska pessimismi on opittua. Eri elämänkokemusten tulos. Erilaisuus voi viehättää, jos on itse positiivinen. Voi olla kokemuksia synkkyydestä ja pystyy samaistumaan. Suhtautuu toiseen empaattisesti. Jos jonkun parhaat puolet (halu piristää, tasata oloa, lohduttaa, tukea, naurattaa) tulee esiin tilanteessa, jossa toinen murjottaa, niin sehän on ihan hyvä juttu.
Ulkopuolisena tarkkailijana sanoisin että jos mies on joku hapannaama niin joku hoivaviettinen nainen voi haluta parantaa kyseisen henkilön. Luulee voivansa rakkaudella tehdä miehestä iloisen. Luulen.
En kyllä tiedä tapausta missä mies rakastuisi hapannaama-naiseen. Kyllä kai äkäinen nainen kelpaa kodinhoitajaksi miehelle. Luulen.
En minäkään voisi rakastaa sellaista ihmistä joka ei rakasta itseään, koska minusta ei ole kenenkään itsetunnon pönkittäjäksi (=mahdotonta).
Kai noita outoja rakastumisia on joku joskus tutkittukin. Itseään täynnä olevat miehet kyllä vetoavat naisiin, ainakin jos mies on komea ja/tai menestynyt, varakas. Luulen. Siis jos tuolla nyt tarkoitetaan jotain öykkäreitä. Kyllä heillä naisia näyttää riittävän.
En minä itsestäni tässä puhu lainkaan. Nuo ovat ihan ulkopuolisia havaintoja.
aina hapannaama? Luulisin että hapannaamaan rakastutaan silloin, kun hapannaamalla on ns. "parempi päivä/aika", nähdään sen nurjan naaman taakse. Ehkä rakastunut toivoo, että saisi pidettyä toisen nurjaa naamaa loitolla ja parempaa näkyvissä. En usko että erilaisuus tällaisessa tilanteessa kiehtoisi. Postitiivisuus/pessimismi ovat kuitenkin niin äärilaitapiirteitä ihmisissä, että luulisin, että halu muuttaa toista on se joka kiehtoo tai laittaa rakastumaan.
Miksi rakastutaan itseään täynnä/ei täynnä oleviin? Ehkä itseään täynnä olevat vaikuttavat itsevarmoilta, joka sinänsä on hyvä piirre ihmisessä. Heikko itsetunto taas on inhimillistä, eikä mielestäni este rakastumiselle. Uskon, että hyvä parisuhde vahvistaa myös itsetuntoa ja kehittää toisen "itsensärakastamista" ilman eri ponnisteluja.
aika näyttää,mutta sitä odotellesaan yritä opetella enempi hymyilemään.