Olen 17-vuotias tyttö. Olen sosiaalinen ja melko itsevarma persoona, mutta kaikesta huolimatta pelkään syödä ison ihmisjoukon keskellä. Pahin paikka on koulun ruokala.
Pystyn ihan hyvin käymään pizzalla tai kahvilla kaupungilla ilman sen suurempia ongelmia. Kavereitten seurassa pystyn syömään myös täysin normaalisti. Jos kuitenkin olen vaikkapa kaverini luona ja heidän tuttavaperheensä tulee kyläilemään ja syödään yhdessä samassa pöydässä, niin tulee ahdistava olo.
Kaikista pahin paikka on koulun ruokala. Varsinkin alkuvuodesta ruokala on ihan täynnä ja ihmisiä on joka puolella. Otan ruokaa aina mahdollisimman pienen määrän ja yritän istua paikkaan, jossa vastapäätä istuu tuttu ihminen tai selkäpäin muihin ihmisiin.
Esimerkkinä tämän päiväinen kouluruokailu. Jouduin istumaan niin, että vastapäätäni ei istunut ketään ja näin suoraan kaikki muut ihmiset. Tuntu siltä, että kaikki tarkkailee syömistäni. Ruoan pystyin jotenkuten syömään ongelmitta, mutta yrittäessäni juoda maitoa käsi tärisi niin järjettömästi, että ihme ettei lasi tippunut. Leivän jätin suosiolla syömättä.
Pahin ruoka on keitto, koska käden tärinä häiritsee syömistä.
Miten ihmeessä pääsisin eroon tästä pelosta? En edes tiedä, mistä tämä johtuu.
Pystyn ihan hyvin käymään pizzalla tai kahvilla kaupungilla ilman sen suurempia ongelmia. Kavereitten seurassa pystyn syömään myös täysin normaalisti. Jos kuitenkin olen vaikkapa kaverini luona ja heidän tuttavaperheensä tulee kyläilemään ja syödään yhdessä samassa pöydässä, niin tulee ahdistava olo.
Kaikista pahin paikka on koulun ruokala. Varsinkin alkuvuodesta ruokala on ihan täynnä ja ihmisiä on joka puolella. Otan ruokaa aina mahdollisimman pienen määrän ja yritän istua paikkaan, jossa vastapäätä istuu tuttu ihminen tai selkäpäin muihin ihmisiin.
Esimerkkinä tämän päiväinen kouluruokailu. Jouduin istumaan niin, että vastapäätäni ei istunut ketään ja näin suoraan kaikki muut ihmiset. Tuntu siltä, että kaikki tarkkailee syömistäni. Ruoan pystyin jotenkuten syömään ongelmitta, mutta yrittäessäni juoda maitoa käsi tärisi niin järjettömästi, että ihme ettei lasi tippunut. Leivän jätin suosiolla syömättä.
Pahin ruoka on keitto, koska käden tärinä häiritsee syömistä.
Miten ihmeessä pääsisin eroon tästä pelosta? En edes tiedä, mistä tämä johtuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se menee kyllä ohi jossain vaiheessa. Pyydä aina joku tosi läheinen kaveri mukaan, sano että et voi syödä yksin. Ei siinä mitään häpeämistä jos kädet tärisee. Ota molemmin käsin lasista kiinni. Pidä vaikka lautasta hieman kallellaan, aloita keskustelu kaverisi kanssa ja pidä huolta että kaverisi on äänessä, silloin sinun ei tarvitse kaveriasi jännittää. Reilusti vaan tunnustat että "minulla on tuommoinen juttu että haluat kaverin mukaan ruokailuun. Kiinnitä huomiosi vaikka tapahtumiin kauempana. Minulla oli nuorena sama juttu. Menee ohi!! Voimia!
En syö koskaan ruokalassa yksin, vaan aina kaveriporukalla. Eli ei tarvitse ketään erikseen pyytää seuraan syömään, koska aina on seuraa. Syödessä myös jutellaan, mutta kaikesta huolimatta kiinnitän huomiota muihin ihmisiin, joka aiheuttaa ahdistuneisuutta ja käsien tärinää.
En vaan ymmärrä, mistä tämä pelko johtuu ja miks se ei lähde pois. Voin aivan helposti mennä pitämään puheen koko koululle ilman mitään ongelmia, mutta täysin luonnollinen asia (syöminen) ei onnistu.
Tuo kahvikuppineuroosi johtuu sosiaalisesta jännityksestä, eli pelkäät, että muut huomaavat tärinän ja sitä kautta hermostuneisuutesi. Tästä tietenkin syntyy kierre, eli pelkäät tärinän alkamista ja tämä pelko itsessään riittää aiheuttamaan stressireaktion, josta taas seuraa tärinä. Sanoit, että olet sosiaalinen ja etenkin siksi kannattaa muistaa, että sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole pelkästään ujojen vaiva, vaan voi myös vaivata hyvinkin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä. Erityisen tärkeää on painottaa itselleen, että kyseessä ei ole "syömisen pelko" tai "käsien tärinän pelko", vaan pelko, että "näytän hölmöltä ja muut huomaavat". Hakisin ongelmaan heti apua jo tuossa vaiheessa, koska erittäin usein käy niin, että "hölmöltä näyttämisen" pelko tuuppaa laajenemaan muihinkin sosiaalisiin tilanteisiin, jolloin kyseessä on todella pirullinen vaiva.
Tuo "kyllä se menee ohi" on äärimmäisen huono vinkki siinä mielessä, että joillakin vaivasta kehityy yleinen sosiaalisten tilanteiden pelko, joka on jo reilusti vaikeammin hoidettavissa. Eli mieluummin apua heti, jolloin vaiva saadaan välittömästi eliminoitua.
Hassu juttu, minullakin oli tuossa iässä samantapainen "neuroosi". Ilmaantui yhtäkkiä jostakin kumman syystä. Esiintyi ennemminkin silloin jos joukossa oli tuttuja ihmisiä - omin päin tai tuntemattomien seassa julkisella paikalla syödessä ei ollut mitään ongelmia. Se vain meni aikanaan itsestään ohi. En osaa sen kummemmin neuvoa, mutta kannattaisiko pyrkiä syömään tilanteissa joissa mokomaa ei esiinny - näin siihen kiinnittää luonnollisesti vähemmän huomiota ja menee ehkä nopeammin ohi. Tai jos on liikaa vapaa-aikaa, niin fyysisesti rasittavat ja väsyttävät urheiluharrastukset tai muuten vain aikaa kuluttavat harrastukset jotka pitävät kiireisenä saattavat hyvinkin pitää ajatukset poissa mokomasta.
voi alkaa missä i'äs vaan, mut sosiaalisista peloista on kyse. oisko ahdistusta takana, joku traumaatt tapahtuma tai vaikka muutto.
hae ihmeessä apua. käyt koulua, joten kai voit mennä juttelemaan terkkarille? kouluruokailu oli itselleni yhtä tuskaa ei niinkään johtuen syömisestä vaan pitkistä matkoista tarjottimen kanssa - tiskiltä pöytään, pöydästä palauttamaan astiat tiskikärryyn. en kiinnittänyt asiaan huomiota, ja nykyään tilanne (osin muistakin syistä) on se, etten kykene syömään kuin vanhempieni kanssa ja silloinkin toivon, etteivät he näkisi minua. tilanne voi helpottaa tai siitä voi tulla paha rajoite sosiaaliselle elämällesi.