Varasin ajan psykiatrilta ja nyt sitten olen ihan paniikissa, kun en tiedä mitä siellä lääkärissä pitää sanoa. Tällä hetkellä päällimmäinen mielikuva on se, että menen istumaan vastaanottohuoneeseen ja istun hiljaa kakat pöksyssä. Ongelma pitäisi ratkaista äkkiä, koska aika on tänään!! Perunko ajan vai mitä teen? Ihmispelko ja masennus vaivaavat. Pitääkö siellä lausua joku epistola vai miten se paska toimii? Aikaa oli varattu tunti!! En ole mikään suupaltti, joten ajatus kammottaa.
Apua, auttakaa!
ahistaa!
5255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ylös, printaa ne ja vie mennessäsi.
Älä peru aikaa, joudut maksamaan sen kuitenkin jos peruisit sen noin viime tipassa ja muutoinkin, joku syy sinulla on ollut kun olet ajan aikoinasi varannut.
Hei!
Älä vaan missään nimessä peru aikaa. Se vain pahentaa oloasi. Paikalla on ammattilainen ja se osaa kysyä oireitasi ja niiden perusteilla tehdä diagnoosin. Itselläni on sama tilanne kuin sinulla, vaikka olen ollut mielenterveys asiakas jo vuosia. Muutaman vuoden olen käynyt vain uusimassa reseptiä. Tällähetkellä tilanteeni on aivan kamala.En pysty tekemään mitää, itken jatkuvasti, häpeän itseäni. Jouduin juuri keskeyttämään koulutukseni. En pystynyt olemaan työharjoittelussa,minusta tuntuu ettei minusta ole yhtään mihinkään. Sain aamuyöstä paniikkikohtauksen.
Tiedän olosi, koska minulla on aivan sama tunne kuin sinulla,mutta pakko on vaan varata aika mt-toimistoon, yksin en pärjää. Minulla on jopa ollut itsemurha ajatuksia. Niistä en kerro kenellekkään.
Se kysyy että masentaako? vastaat kyllä. Sitten se kirjoittaa sulle reseptin ja pääset apteekin kautta kotiin.
Kuinka lääkärillä meni? Toivottavasti hyvin.
Ei se ihan noin mene. Omalla ensimmäisellä psykiatrikäynnillä annettiin kyllä resepti, sillä lääkitystä nostettiin vähän. Muu aika, noin 55 minuuttia, psykiatri kyseli niitä näitä elämästä ja vaikeimmista hetkistä ja usein kysyi, että miten koen nämä asiat.
Lopulta psykiatri antoi arvionsa tilastani ja siihen johtaneista syistä ja se oli kyllä mieltä avartava kokemus. Koin jonkinlaisen oivalluksen elämästäni ja sen tilasta. Masennushan on enemmänkin oireyhtymä kuin varsinainen sairaus. Parantumisessa olennaista on niiden ongelmien hoitaminen, jotka sitten oireilevat masennusoireina.