Finngulf 33 kovan kelin purjehdusominaisuudet

kertakaikkiaan. Mistä keksit sen?

1+1 kirjoitti:

kertakaikkiaan. Mistä keksit sen?

Edellinen vastaaja siitä huolimatta kirjoitti juuri niin kuin asia on. 10 m/s myötätuuleen on vielä leppoista, 15 m/s kohtalaisen vauhdikasta, vene kuin ven alla. FG 33 vain on niissä keleissä hieman vauhdikkaampi kuin joku alirikatumpi pullukka, mutta se on lähinnä vivahde-ero. Eroa tuskin huomaa kuitenkaan johonkin toiseen C/R-veneeseen. Avomerellä aallokko kasva sen verran suuremmaksi, että meno on pitemmän päälle jossain määrin miehistöä rasittavaa, vanhalla syvärunkoisella hieman helpompaa, mutta vastaavasti hitaampaa. Yhtä ympäripyöreää juttua kaikki.

kun... kirjoitti:

Edellinen vastaaja siitä huolimatta kirjoitti juuri niin kuin asia on. 10 m/s myötätuuleen on vielä leppoista, 15 m/s kohtalaisen vauhdikasta, vene kuin ven alla. FG 33 vain on niissä keleissä hieman vauhdikkaampi kuin joku alirikatumpi pullukka, mutta se on lähinnä vivahde-ero. Eroa tuskin huomaa kuitenkaan johonkin toiseen C/R-veneeseen. Avomerellä aallokko kasva sen verran suuremmaksi, että meno on pitemmän päälle jossain määrin miehistöä rasittavaa, vanhalla syvärunkoisella hieman helpompaa, mutta vastaavasti hitaampaa. Yhtä ympäripyöreää juttua kaikki.

Lue lisää

Piti kuitenkin korjata sen verran edellistä vastaajaa, että VSSR:ssa kotimainen myrskyraja sentään meni puhki virallisen mittauksen mukaan. Oli se enemmän kuin "reipas tuuli".

niin... kirjoitti:

Piti kuitenkin korjata sen verran edellistä vastaajaa, että VSSR:ssa kotimainen myrskyraja sentään meni puhki virallisen mittauksen mukaan. Oli se enemmän kuin "reipas tuuli".

Lue lisää

Ai, että puuskissa ylittyi myrskyraja? Tiedetään toki, oltiin merellä. Keli ei silti ollut poikkeuksellinen. (Eri veneiden tuulimittarit antoivat kovin erilaisia lukemia. Jotkut varmaankin ilmoittivat hetkellisen maksimin, ehkä apparentin. Toiset kertoivat keskituulesta - se ei ylittänyt myrkyrajaa). Poikkeuksellista oli ainoastaan se, että suurin osa veneistä keskeytti! Tuskinpa moni keskeyttää, jos kisassa on 10m/s myötätuulta tai vähän enemmänkin. Nyt sattui pitkä kryssi reipas tuuli ja Suomenlahdelle tyypillisen jyrkkä aallokko. Onko FG33 hyvä Itämerellä myötiksessä? Eiköhän aikaisemmin selitetty, että kokeneet pärjäävät kaikilla veneillä. Tarkoittikohan alkuperäinen kysyjä FG33:n kisamenestystä myötiksillä vai retkipurjehdusta Itämerellä?

niin... kirjoitti:

Piti kuitenkin korjata sen verran edellistä vastaajaa, että VSSR:ssa kotimainen myrskyraja sentään meni puhki virallisen mittauksen mukaan. Oli se enemmän kuin "reipas tuuli".

Lue lisää

http://www.tarantella.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=154&Itemid=1

Tarantellan kippari ihmettelee onko venesuunnittelussa jotain vikaa, kun kisassa oli niin paljon keskeytyksiä ja että mitä olisi tapahtunut oikeassa myrskyssä.

joo joo.... kirjoitti:

Ai, että puuskissa ylittyi myrskyraja? Tiedetään toki, oltiin merellä. Keli ei silti ollut poikkeuksellinen. (Eri veneiden tuulimittarit antoivat kovin erilaisia lukemia. Jotkut varmaankin ilmoittivat hetkellisen maksimin, ehkä apparentin. Toiset kertoivat keskituulesta - se ei ylittänyt myrkyrajaa). Poikkeuksellista oli ainoastaan se, että suurin osa veneistä keskeytti! Tuskinpa moni keskeyttää, jos kisassa on 10m/s myötätuulta tai vähän enemmänkin. Nyt sattui pitkä kryssi reipas tuuli ja Suomenlahdelle tyypillisen jyrkkä aallokko. Onko FG33 hyvä Itämerellä myötiksessä? Eiköhän aikaisemmin selitetty, että kokeneet pärjäävät kaikilla veneillä. Tarkoittikohan alkuperäinen kysyjä FG33:n kisamenestystä myötiksillä vai retkipurjehdusta Itämerellä?

Lue lisää

Ei ollut kyse purjehtijoiden ilmoittamista lukemista, vaan niistä virallisista lähimmistä mittausasemista ja niiden keskituulista. Kalbådagrund ainakin ilmoitti suomalaisen myrskyrajan ylittäviä lukemia.

virallinen... kirjoitti:

Ei ollut kyse purjehtijoiden ilmoittamista lukemista, vaan niistä virallisista lähimmistä mittausasemista ja niiden keskituulista. Kalbådagrund ainakin ilmoitti suomalaisen myrskyrajan ylittäviä lukemia.

Lue lisää

Laitoksen sivujen mukaan kesäkuussa ei ole ollut yhtään myrskyä millään Suomen merialueilla. Tästä lienee pääteltävä, että 10 min keskituuli ei ole VSSR:n aikana yltänyt 21 m/s tasolle.

suursaari race kirjoitti:

http://www.tarantella.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=154&Itemid=1

Tarantellan kippari ihmettelee onko venesuunnittelussa jotain vikaa, kun kisassa oli niin paljon keskeytyksiä ja että mitä olisi tapahtunut oikeassa myrskyssä.

Lue lisää

331:sellä Suursaari racessä?

33 kirjoitti:

Laitoksen sivujen mukaan kesäkuussa ei ole ollut yhtään myrskyä millään Suomen merialueilla. Tästä lienee pääteltävä, että 10 min keskituuli ei ole VSSR:n aikana yltänyt 21 m/s tasolle.

Lue lisää

Ote ilmatieteenlaitoksen sivuilta. Eli kyllä VSSR kisan aikana oltiin myrskyrajoissa.

Lauantaina 12. kesäkuuta läntisillä merialueilla syventynyt matalapaine aiheutti kovia puuskia erityisesti maan eteläosissa. Tuulien voimakkain vaihe alkoi hieman puolenpäivän jälkeen ja jatkui iltapäivän ajan yöksi hiljalleen heiketen. Iltapäivällä rakoillut pilvipeite ja sitä seurannut auringonpaiste edesauttoivat puuskien voimistumista.

Maa-alueiden suurin hetkittäinen puuskanopeus mitattiin lauantaina Helsingin Kumpulassa: 24 metriä sekunnissa. Kumpulassa 10 minuutin keskituulikin oli ylimmillään 15 metriä sekunnissa. Yli 20 m/s puuskia havaittiin usealla muullakin paikkakunnalla Etelä-Suomessa. Merialueiden osalta keskituuli käväisi hetkellisesti myrskylukemissa Porvoon Emäsalossa, jossa mitattiin 21 metriä sekunnissa. Puuskat merellä ylsivät lähes 26 m/s.

hanurista. Pitäkää tunkkinne. Ihme lässyttäjiä.

samalla hinnalla saisi vanhan Swaanin tai Balticin, jos uutta haluaa niin uuden X-yachtin. Kaikki nämä ovat varsin monelle parempia vaihtoehtoja.

Mutta miksi ihmeessä nostaa osaakaan isosta ylös myötäisillä? Pelkällä keulapurjeella menee samaa vauhtia ja varsin leppoisasti, oli köli minkälainen hyvänsä. Joka tapauksessa keulapurje jää ison varjoon pelkäksi harmiksi, kun tuulikulmat nousevat jonnekin yli 130-140 astetta.

ongelmia... kirjoitti:

Mutta miksi ihmeessä nostaa osaakaan isosta ylös myötäisillä? Pelkällä keulapurjeella menee samaa vauhtia ja varsin leppoisasti, oli köli minkälainen hyvänsä. Joka tapauksessa keulapurje jää ison varjoon pelkäksi harmiksi, kun tuulikulmat nousevat jonnekin yli 130-140 astetta.

Lue lisää

vain, jos keulapurje ei ole itseskuuttaava. Jos on, toimii pelkkä iso paremmin myötäisellä.

ongelmia... kirjoitti:

Mutta miksi ihmeessä nostaa osaakaan isosta ylös myötäisillä? Pelkällä keulapurjeella menee samaa vauhtia ja varsin leppoisasti, oli köli minkälainen hyvänsä. Joka tapauksessa keulapurje jää ison varjoon pelkäksi harmiksi, kun tuulikulmat nousevat jonnekin yli 130-140 astetta.

Lue lisää

kysyttiin minkälainen FG 33 on myötäisellä. Olisko pitänyt sitten kirjoittaa, että kivasti menee pelkällä keulapurjeella, mitänyt itseskuuttava hakkaa puolelta toiselle....

Toi nyt vaan on totuus monissa muissakin vastaavantyyppisissä veneissä. On muitakin kuin vain hyviä puolia.

Kovassa myötäisessä kelissä FG 33-tyyppinen vene on helposti hallittavissa. Reivin voi yhden köyden systeemissä ottaa silloin, kun se tulee tarpeelliseksi, sitä ei tarvitse tehdä ajoissa varmuuden vuoksi. Kovassa tuulessa ei ole järkevää yrittää täysmyötäiseen, vaan on helpompi mennä hieman leikaten. Tällöin puomi ei pienen ohjausvirheen takia yritä lyödä toiselle puolelle. Isossa aallokossa suunnan pitäminen on hankalampaa ja preventterin kestävyyttä ei kannata turhaan koetella.
Kovassa kelissä rullaan mieluummin keulapurjeen kokonaan pois ja käytän isoa kakkos-reivissä. Jos käyttää pelkkää keulapurjetta ilman isoa, se pitää reivata todella pieneksi, ettei keulastaagiin kohdistu liiallisia voimia. Surffi, broachi ja kölin nosto spukulaatiosi osoittaa, että sinulla ei ole kokemusta FG 33-tyyppisistä veneistä ainakaan oikein ajettuna ja kuvittelet niiden käyttäytyvän kuten 150 kg painavat jollat. Matalakölinen vene on paljon herkempi rullaamaan, joten turha sellaista on suositella enää nykyään.

cruiser/racer kirjoitti:

Kovassa myötäisessä kelissä FG 33-tyyppinen vene on helposti hallittavissa. Reivin voi yhden köyden systeemissä ottaa silloin, kun se tulee tarpeelliseksi, sitä ei tarvitse tehdä ajoissa varmuuden vuoksi. Kovassa tuulessa ei ole järkevää yrittää täysmyötäiseen, vaan on helpompi mennä hieman leikaten. Tällöin puomi ei pienen ohjausvirheen takia yritä lyödä toiselle puolelle. Isossa aallokossa suunnan pitäminen on hankalampaa ja preventterin kestävyyttä ei kannata turhaan koetella.
Kovassa kelissä rullaan mieluummin keulapurjeen kokonaan pois ja käytän isoa kakkos-reivissä. Jos käyttää pelkkää keulapurjetta ilman isoa, se pitää reivata todella pieneksi, ettei keulastaagiin kohdistu liiallisia voimia. Surffi, broachi ja kölin nosto spukulaatiosi osoittaa, että sinulla ei ole kokemusta FG 33-tyyppisistä veneistä ainakaan oikein ajettuna ja kuvittelet niiden käyttäytyvän kuten 150 kg painavat jollat. Matalakölinen vene on paljon herkempi rullaamaan, joten turha sellaista on suositella enää nykyään.

Lue lisää

Niin kovaa keliä ei olekaan, että etustaagiin kohdistuisi avotuulessa liiallisia voimia keulapurjeesta. Jos ainoa keulapurje ei ole vallan säälittävän kokoinen itsesuutaava, se on aina helpompi ja veneelle sekä miehistölle kevyempi ratkaisu.

liiallisia kirjoitti:

Niin kovaa keliä ei olekaan, että etustaagiin kohdistuisi avotuulessa liiallisia voimia keulapurjeesta. Jos ainoa keulapurje ei ole vallan säälittävän kokoinen itsesuutaava, se on aina helpompi ja veneelle sekä miehistölle kevyempi ratkaisu.

Lue lisää

se purje vedossa ollessa kuormita sitä etustaagia liikaa. Mutta ed. kirjoittaja tarkoittanee varmaankin sitä, että keulapurje pääsee lenssillä isossa aallokossa usein hakkaamaan (tyhjentymään ja täyttymään), jolloin keulastaagiin kohdistuu kovia nykäyksiä.

Tänä kesänä paluumatkalla Gotlannista sattui kohtalainen myötäinen tuuli. Päätin ottaa ison alas yöksi ja ajaa pelkällä genoalla, koska tuuliperäsin ohjasi venettä koko yön. Jo tuossa tuulessa keulapurje pääsi lyömään välillä todella kovin, niin että keulastaagi taipui ja koko vene tärisi. En haluaisi kokeilla samaa kovemmalla tuulella. Seuraavalla kerralla valitsisin pelkän ison, kun sattuu platlenssi avomerellä. Spiirapuomi keulapurjeelle auttaisi tietysti asiaa.

HR kirjoitti:

se purje vedossa ollessa kuormita sitä etustaagia liikaa. Mutta ed. kirjoittaja tarkoittanee varmaankin sitä, että keulapurje pääsee lenssillä isossa aallokossa usein hakkaamaan (tyhjentymään ja täyttymään), jolloin keulastaagiin kohdistuu kovia nykäyksiä.

Tänä kesänä paluumatkalla Gotlannista sattui kohtalainen myötäinen tuuli. Päätin ottaa ison alas yöksi ja ajaa pelkällä genoalla, koska tuuliperäsin ohjasi venettä koko yön. Jo tuossa tuulessa keulapurje pääsi lyömään välillä todella kovin, niin että keulastaagi taipui ja koko vene tärisi. En haluaisi kokeilla samaa kovemmalla tuulella. Seuraavalla kerralla valitsisin pelkän ison, kun sattuu platlenssi avomerellä. Spiirapuomi keulapurjeelle auttaisi tietysti asiaa.

Lue lisää

Tuuliperäsimen ohjatessa on mielestäni paras pitää sekä iso- että keulapurje vetämässä. Se on tuuliperäsimellekin yleensä hyvä yhdistelmä, koska silloin vene pyrkii säilyttämään kurssinsa parhaiten (ainakin pitkäkölinen). Ison voi reivata yöksi, jos siltä tuntuu. Varsinkaan tuuliperäsimen ohjatessa reivausta ei kannata lykätä niin myöhäksi, että ohjaus tulee vaikeammaksi hallita. Tuulen yltyessä kovaksi, voi genuan sitten rullata kokonaan sisään. Sitä vartenhan ei tarvitse edes mennä kannelle irrottamaan puomia mastosta, jos ei halua. Myös pelkällä spiiratulla keulapurjeella voi hyvin ajella kovassa myötiksessä. Ilman spiirapuomia tulee kyllä hurjiakin paukkuja, kun keulapurje mäiskii puolelta toiselle. Se on huonompi vaihtoehto kuin pelkkä reivattu isopurje (puomissa tietysti on preventeri kiristettynä).
En tiedä miten modernit kevyen-keskituulen veneet, kuten ilmeisesti FG 33 on, käyttäytyvät samoissa olosuhteissa. Niissä tuskin on tuuliperäsintä. Preventteri sentään lienee joka veneessä.

HR kirjoitti:

se purje vedossa ollessa kuormita sitä etustaagia liikaa. Mutta ed. kirjoittaja tarkoittanee varmaankin sitä, että keulapurje pääsee lenssillä isossa aallokossa usein hakkaamaan (tyhjentymään ja täyttymään), jolloin keulastaagiin kohdistuu kovia nykäyksiä.

Tänä kesänä paluumatkalla Gotlannista sattui kohtalainen myötäinen tuuli. Päätin ottaa ison alas yöksi ja ajaa pelkällä genoalla, koska tuuliperäsin ohjasi venettä koko yön. Jo tuossa tuulessa keulapurje pääsi lyömään välillä todella kovin, niin että keulastaagi taipui ja koko vene tärisi. En haluaisi kokeilla samaa kovemmalla tuulella. Seuraavalla kerralla valitsisin pelkän ison, kun sattuu platlenssi avomerellä. Spiirapuomi keulapurjeelle auttaisi tietysti asiaa.

Lue lisää

Mistä nyt on kyse? Minä olen ajanut tänäkin kesänä pari pitkää päivää kaikkia suuntia tiukahkosta slööristä plattikseen pelkällä genualla nimenomaan selvästi yli keskituulissa. Joskus olen ajellut 50 mpk päivän keskituulen ollessa noin 18 m/s. Yli 14 m/s tuulilla käytän varmuuden vuoksi kakkosgenuaa, jolloin ei tarvitse murehtia purjetta satunnaisilla ylemmäskään nousevilla osuuksilla. Ei se ikinä ole paukkunut yksinään ylhäällä ollessaan, ison kanssa kyllä yhtenään. Laidalle skuutattuna etupurje sietää melkoisesti nurjallekin puolelle ajoa. Spiiraaminen on täysin turha toimenpide ja spiiran purku silloin tällöin oikeasti hankalaakin. Jos keulapurjeen ajaa niin kauas plattiksen yli, että se jiippaa, notkahtaa etustaagi tietenkin näkyvästi, mutta takuulla pienemmälle notkolle kuin kryssillä. Kryssillä notko vain staattisena jää huomaamatta. Pahimmillaan paukkumassa on lopulta vain purjeen massa, joka on oleellisesti pienempi kuin iso puomi ja liiketilaakin on paljon vähemmän. Mitä hyvänsä tapahtuu, se on rikin rasitusten kannalta lasten leikkiä verrattuna kovan tuulen kryssiin. Ja ohjaaminenhan tosiaan menee pelkällä keulapurjeella rallatellen, tuuli mitä hyvänsä. Jos se ei suju tuuliperäsimellä, on ehkä vääränlainen tuuliperäsin käytössä. Ainakin omat kokemukset vuorokauden mittaisista legeistä Hydrovanella ja genualla ovat olleet aivan piece of cake.

parempi lenssillä kirjoitti:

Tuuliperäsimen ohjatessa on mielestäni paras pitää sekä iso- että keulapurje vetämässä. Se on tuuliperäsimellekin yleensä hyvä yhdistelmä, koska silloin vene pyrkii säilyttämään kurssinsa parhaiten (ainakin pitkäkölinen). Ison voi reivata yöksi, jos siltä tuntuu. Varsinkaan tuuliperäsimen ohjatessa reivausta ei kannata lykätä niin myöhäksi, että ohjaus tulee vaikeammaksi hallita. Tuulen yltyessä kovaksi, voi genuan sitten rullata kokonaan sisään. Sitä vartenhan ei tarvitse edes mennä kannelle irrottamaan puomia mastosta, jos ei halua. Myös pelkällä spiiratulla keulapurjeella voi hyvin ajella kovassa myötiksessä. Ilman spiirapuomia tulee kyllä hurjiakin paukkuja, kun keulapurje mäiskii puolelta toiselle. Se on huonompi vaihtoehto kuin pelkkä reivattu isopurje (puomissa tietysti on preventeri kiristettynä).
En tiedä miten modernit kevyen-keskituulen veneet, kuten ilmeisesti FG 33 on, käyttäytyvät samoissa olosuhteissa. Niissä tuskin on tuuliperäsintä. Preventteri sentään lienee joka veneessä.

Lue lisää

heinäkuun Itämeren purjehduksella tuuli oli siis täysmyötäinen. Koitin aluksi myös leikata reilusti, mutta kurssia sai nostaa paljon, ennen kuin keulapurje pysyi isopurjeen kanssa kunnolla vedossa, kun veneen kurssi aallokossa kuitenkin heiluu. Parempi oli ajaa lähes täysmyötäiseen vain toisella purjeella, ja matka edistyi siis nopeammin näin. Ongelmana oli siis keulapurjeen ajottainen paukuttelu. Spiirapuomi ensi kaudeksi on suunnitteilla...

Sinänsä tuuliperäsin ohjasi niissä olosuhteissa erittäin hyvin pelkällä keulalla. Muutenkin veneeni tuntuu olevan hyvin tasapainossa pelkällä keulapurjeella purjehdittaessa. Usein mielellään pidän kovemmalla tuulella genoan kokonaan auki ja reivaan sitten isoa, jolloin vene on hyvin tasapainossa ja tuuliperäsin toimii hyvin. Tuuliperäsin on sillä tavalla opettavainen kapistus, että jos se ei tasaisessa tuulessa pysy suunnassa, niin vika löytyy purjebalanssista.

tunnista... kirjoitti:

Mistä nyt on kyse? Minä olen ajanut tänäkin kesänä pari pitkää päivää kaikkia suuntia tiukahkosta slööristä plattikseen pelkällä genualla nimenomaan selvästi yli keskituulissa. Joskus olen ajellut 50 mpk päivän keskituulen ollessa noin 18 m/s. Yli 14 m/s tuulilla käytän varmuuden vuoksi kakkosgenuaa, jolloin ei tarvitse murehtia purjetta satunnaisilla ylemmäskään nousevilla osuuksilla. Ei se ikinä ole paukkunut yksinään ylhäällä ollessaan, ison kanssa kyllä yhtenään. Laidalle skuutattuna etupurje sietää melkoisesti nurjallekin puolelle ajoa. Spiiraaminen on täysin turha toimenpide ja spiiran purku silloin tällöin oikeasti hankalaakin. Jos keulapurjeen ajaa niin kauas plattiksen yli, että se jiippaa, notkahtaa etustaagi tietenkin näkyvästi, mutta takuulla pienemmälle notkolle kuin kryssillä. Kryssillä notko vain staattisena jää huomaamatta. Pahimmillaan paukkumassa on lopulta vain purjeen massa, joka on oleellisesti pienempi kuin iso puomi ja liiketilaakin on paljon vähemmän. Mitä hyvänsä tapahtuu, se on rikin rasitusten kannalta lasten leikkiä verrattuna kovan tuulen kryssiin. Ja ohjaaminenhan tosiaan menee pelkällä keulapurjeella rallatellen, tuuli mitä hyvänsä. Jos se ei suju tuuliperäsimellä, on ehkä vääränlainen tuuliperäsin käytössä. Ainakin omat kokemukset vuorokauden mittaisista legeistä Hydrovanella ja genualla ovat olleet aivan piece of cake.

Lue lisää

avomerellä tulee silloin, kun tuulta ei ole riittävästi suhteessa aallokkoon. Viime heinäkuun purjehduksella tuuli ei siis ollut voimakasta (alle 10 m/s), mutta aallokkoa oli kuitenkin jonkun verran vanhastaan. Kovemmalla tuulella purje olisi pysynyt varmasti paremmin vedossa. En nyt varsinaisesti vielä ollut huolissani rikin kestävyyden suhteen, mutta mietin vaan, että jos jossain 15 m/s tuulessa keulapurje pääsisi jiipin/aallokossa rullaamisen seurauksena lyömään samalla tavalla, niin kuormitus keulastaagille voisi olla melkoinen. Sen verran se riki kuitenkin helähteli siinä, että ei siellä sisällä pystynyt oikein nukkumaan.

Tuuliperäsin (Windpilot Pacific) ohjasi hyvin venettä ko. kelissä ja keulapurje ei kertaakaan päässyt esim. jiippaamaan. Tuuliperäsimen ohjauksessa en huomannut (negatiivista) eroa suhteessa ohjaukseen käsipelillä.

HR kirjoitti:

avomerellä tulee silloin, kun tuulta ei ole riittävästi suhteessa aallokkoon. Viime heinäkuun purjehduksella tuuli ei siis ollut voimakasta (alle 10 m/s), mutta aallokkoa oli kuitenkin jonkun verran vanhastaan. Kovemmalla tuulella purje olisi pysynyt varmasti paremmin vedossa. En nyt varsinaisesti vielä ollut huolissani rikin kestävyyden suhteen, mutta mietin vaan, että jos jossain 15 m/s tuulessa keulapurje pääsisi jiipin/aallokossa rullaamisen seurauksena lyömään samalla tavalla, niin kuormitus keulastaagille voisi olla melkoinen. Sen verran se riki kuitenkin helähteli siinä, että ei siellä sisällä pystynyt oikein nukkumaan.

Tuuliperäsin (Windpilot Pacific) ohjasi hyvin venettä ko. kelissä ja keulapurje ei kertaakaan päässyt esim. jiippaamaan. Tuuliperäsimen ohjauksessa en huomannut (negatiivista) eroa suhteessa ohjaukseen käsipelillä.

Lue lisää

No nyt ymmärrän hieman paremmin. Niissä oloissa ainoa mukava vaihtoehto on spinnu. Alle 10 m/s tuulessa aallokon ollessa isompaa kuin tuuli edellyttäisi, ei mikään ole varsinaisesti mukavaa. Toppi heilahtaa tuon tuosta eteenpäin tuulen nopeutta suuremmalla nopeudella. Kovemmalla tuulella sellaista ei tapahdu. Epämukavuuden jonkinlainen huipentuma on pläkässä mainingissa keikkuminen. Pauke on kauhea ja voi siinä purjekin revetä, mutta paukkeesta huolimatta riki ei ole niinkään vaarassa, elleivät sokkatapit putoile.

Ja Windpilot on tosiaan asiallinen vehje, sitä ei voi syyttää. Ei käsipelillä sitä voita.

HR kirjoitti:

avomerellä tulee silloin, kun tuulta ei ole riittävästi suhteessa aallokkoon. Viime heinäkuun purjehduksella tuuli ei siis ollut voimakasta (alle 10 m/s), mutta aallokkoa oli kuitenkin jonkun verran vanhastaan. Kovemmalla tuulella purje olisi pysynyt varmasti paremmin vedossa. En nyt varsinaisesti vielä ollut huolissani rikin kestävyyden suhteen, mutta mietin vaan, että jos jossain 15 m/s tuulessa keulapurje pääsisi jiipin/aallokossa rullaamisen seurauksena lyömään samalla tavalla, niin kuormitus keulastaagille voisi olla melkoinen. Sen verran se riki kuitenkin helähteli siinä, että ei siellä sisällä pystynyt oikein nukkumaan.

Tuuliperäsin (Windpilot Pacific) ohjasi hyvin venettä ko. kelissä ja keulapurje ei kertaakaan päässyt esim. jiippaamaan. Tuuliperäsimen ohjauksessa en huomannut (negatiivista) eroa suhteessa ohjaukseen käsipelillä.

Lue lisää

Tuuliperäsimen ohjausteho heikkenee, kun apparentti (eli suhteellinen) tuulen nopeus on pieni. Tämän huomaa erityisesti spinnuajossa heikossa tuulessa tai tilanteissa, joissa myötäaallokko yhdistyy heikon puoleiseen tuuleen. Sen takia purjebalanssin pitäisi olla mahdollisimman hyvä juuri HR:n kuvaamissa heikon tuulen olosuhteissa. Kovissa tuulissa tuuliperäsimellä on hyvä ohjausvoima, jollaiseen oma raymariinin autopilottikaan ei pysty. Itse olen pitkillä (pasaatituuli)lensseillä huomannut, että paras purjeyhdistelmä on sittenkin ollut "virsari" eikä pelkkä keulapurje. Keulapurje kyllä poukkoilee ilman puomia ajettaessa etenkin silloin, kun seilataan isommassa aallokossa. Sellaista on isoilla vesillä lähes aina, toisinaan Itämerelläkin. Olen käyttänyt spiirapuomia myös pelkällä myrskyfokalla ajaessani. Se pysyy paljon vakaampana puomin avulla kuin ilman puomia. Kovissa tuulissa muodostuu usein sekavaa ristiaallokkoa, joka johtunee matalapaineen liikkeistä ja tuulen suunnan muutoksista sen mukana. Aallot kääntelevät veneen kurssia ohjasipa käsin tai tuuliperäsimellä (itselläni on monivuotinen kokemus Hydrovanesta). Jos myrskyisellä lenssillä ei halua käyttää puomia, mielestäni m-fokka kannattaa pitää tiukasti skuutattuna. Jos se on vähänkin löysällä, tulee rajuja tempauksia. Ne pamahtelevat kuin tykin laukaukset. Kokeilkaa itse kovilla myötäisillä, jos ette usko.