Onko täällä muita, jotka aikovat jäädä yksilapsiseksi perheeksi? Jos on, niin miksi näin? Itse odotan esikoista ja tuntuu, että hän jää myös ainoaksi... On niin huonoja kokemuksia omasta lapsuudesta, pelkkää tappelua sisarusten kanssa. Niin se ei ollut kivaa meille lapsille, eikä varmaan varsinkaan vanhemmille. Toisaalta olis kiva, että olis kaksi, mutta luulen, etten jaksaisi kahden kanssa... Oon jo yli 30 v. ja tottunu riippumattomaan elämään. Tuntuu, että yhden kanssa selviää helpommalla. Miten te monilapsiset, kuinka paljon isompi työ useammassa lapsessa on?
Esikoinen = ainokainen
pikkuykkönen
10427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Me jäädään todennäköisesti yksilapsiseksi perheeksi taloudellisista syistä ja siksi, että mies ei oikein kestä lapsia... Sisarukset ovat itselleni olleet tuki ja turva ja sisko joka 2 v. vanhempi on todella läheinen. Haluaisin lapsellemme sisaruksen, sillä tiedän miten mahtava asia se on. Ja haluaisin vielä melko pienellä ikäerolla (2v.) jotta olisi toisistaan leikkiseuraa. Mutta mahdottomalta näyttää meidän lisääntymiset :(
Mitä olen muiden perheitä seurannut, niin yksilapsisessa sitä lasta pitää itse viihdyttää. Useampilapsisissa leikkivät keskenään.
Meillä oli tarkoitus että kolme "tehtäisiin", mutta nyt alkaa tuntua, että ollaan tyytyväisiä siihen yhteenkin. Jos nyt sitten saadaan edes se yksi hoidoilla. Lapsia kun ei tehdä vaan saadaan jos saadaan.
Yksi on tavallaan helpompi, kuin kaksi tai kolme lasta. Mutta jos on kaksi lähes samanikäistä, niin viihdyttävät toisiaan ja jos taas on isompi ikäero, niin vanhemmat lapset voi vähän katsoa pienempien sisarusten perään. Näin ainakin meillä oli sisarusteni kesken aikoinaan.
Jos perheessä on yksi lapsi niin todella usein lapsesta tulee todella itsekäs ja mustasukkainen kun ei ole koskaan tarvinut jakaa mitään kenenkään kanssa.
Olipa hienosti yleistetty! Ehkä nämä itsekkyys ja mustasukkaisuus eivät liity sisarusten puuttumiseen, vaan kasvatuksella voi olla osa syy...
jaa...meillä on yksi lapsi ja hän on todella sosiaalinen ja ystävällinen muille, siitä tulee koulustakin positiivista palautetta...
Täällä ilmoittautuu yksi. Ja syy on yksinkertaisesti se, että mies ei suostu enempää hankkimaan :-) Yhdessäkin on kuulemma hommaa ihan tarpeeksi. Itse olisin voinut ehkä toisenkin tehdä, mutta olen todella onnellinen tästä yhdestäkin. Tämänkin aikaan saaminen oli pitkällisten keskustelujen ja harkinnan takana. Nyt mies on kyllä ihan täysillä mukana ja odottaa innolla tätä esikoista/kuopusta.
Nimimerkille "gfdfgdg" voisin todeta, että ei se nyt ihan noin mustavalkoista ole... kyllä sen yhdenkin saa opetettua toiset ihmiset huomioivaksi yksilöksi. Eiköhän se ole ihan siitä kiinni, että miten ne vanhemmat lapsensa kasvattavat. Meillä ainakin on suunnitemissa viedä lapsi sellaisiin harratuksiin, että oppii olemaan pienestä saakka toisten lasten kanssa tekemisissä. Ja kyllä niitä itsekkäitä ja mustasukkaisia lapsia tulee myös monilapsisista perheistä :-D
itse olen ainoa lapsi, ja se on syy miksi ehdottomasti toivoin itselleni useampaa kuin yhtä lasta. Lapsuuteni ei missään nimessä ollut yksinäinen ts. kavereita riitti, mutta mitä vanhemmaksi tulin/tulen, sitä enemmän sisaruksia toivoin. Meille syntyi kerralla kaksoset, joten sisarusasia oli sillä selvä =), mutta jollain tavalla olen kateellinen (jos siten voi sanoa) omille lapsilleni, että heillä on nyt "JO" toisensa (eivät kylläkään ole identtiset). Kaksi ei missään nimessä mene siinä kuin yksikin, mutta en ole kokenut tätä mitenkään ylivoimaiseksi...ehkä enemmän tarvitsee varata aikaa toimintoihin/lähtemisiin ja rennompaa otetta elämään (onneksi löytyy jo synnyinlahjana =). Useamman eri-ikäisen kanssa elämisestä en osaa kertoa mitään ts. olisiko helpompaa vai vaikempaa kuin samanikäisten.
Itse olin yli kolmekymppinen lapset saatuani, opiskellut ja matkustellut..."helppoon elämään" tottunut ja siitä nauttinut...Nyt lasten kanssa, en päivääkään vaihtaisi (ehkä muutaman valvotun yön). Kyllä se totta on, että lapset ovat elämän suurin rikkaus, vaikka pitkään olin epäileväinen haluanko edes lapsia.
Nimim. kolmas vielä ?
Täälläkin odotellaan esikoista yli 30 v. Miehen kanssa oli "asia puhuttu selväksi" aikoinaan, ettei lapsia hankittaisi, mutta kuinkas kävikään. Toisessa ketjussa joku epäili, riittääkö rakkautta yhtälailla toiselle lapselle. En epäile hetkeäkään, etteikö rakkautta riittäisi, mutta jotenkin ajatus yhdestäkin lapsesta vaati pitkän kypsyttelyn. Oma veljeni on ollut aina minulle erittäin läheinen ja lapseni jäisi kyllä siitä paitsi...
Jätimme tämän ensimmäisen lapsen yrityksen niin myöhään ja lisäksi siinä hommassa meni pari vuotta. En usko, että heti perään haluan toisen lapsen. Ja sitten alkaa jo ikää olla liikaa. Ja sama juttu, että totuttu riippumattomaan elämään ja jotenkin sitä ajattelee, että yhdessä on ihan tarpeeksi. Ja olen ihan onnellinen, jos yhdenkin saan.
Onhan sitä joskus ajatellut, että tyttö ja poika ois kiva. Ois sitten molemmat. Mutta siihen sukupuoleen kun ei voi kauheasti vaikuttaa...
Itselläni on 2 pikkusiskoa ja ovat todella tärkeitä näin aikuisiälläkin, joten haluan että lapsillani
on myös sisaruksia tukena ja turvana.
Esikoista nyt odotan ja toinen saa kyllä tulla niin perään kuin itse haluaa :)
Tietenkin on aina mahdollista ettei enempää jostain syystä tule mutta ainakin sitten on yritetty.
Serkkuni on perheen ainut lapsi ja on sitä aina kovasti surkutellut kun ei ollut ketään jonka kanssa riidellä ja jakaa asioita, mutta riippuu se tietenkin aina siitä miten paljon vanhemmat on kotona ja mukana lapsen elämässä. Paljon työtä tekevät vanhemmat ei kerkeä lapsen kanssa viettämään niin paljon aikaa, joten sisarus/sisarukset olisivat seurana kun tullaan koulusta kotiin.