Tuntuu tosi yksinäiseltä. Nytkin kun on perjantai-ilta, muut pitävät hauskaa mutta minä olen yksin kotona. Onhan minulla avopuoliso, mutta hän ei korvaa ystäviä.
Kyllä minulla on joitain ystäviä, mutta he asuvat satojen kilometrien päässä muilla paikkakunnilla ja luonnollisesti yhteydet heihin ovat alkaneet hiipumaan. Minulla oli muutamia ystäviä, kun olin lapsi ja nuori. Kun muutin opiskelemaan, sain myös muutamia hyviä ystäviä. Nyt kuitenkin nuo opiskeluaikaiset ystävät ovat muuttaneet muualle, viimeinen kolme vuotta sitten. Olen yrittänyt etsiä uusia ystäviä, mutta en vain löydä sellaisia. En tiedä, mikä minussa on vikana. En ole se kaikkien kovaäänisin, mutta en myöskään hiljaisin. Minun on kuitenkin hankala luottaa ihmisiin ja uskoa, että he oikeasti pitävät minusta. En jotenkin osaa luoda ystävyyssuhteita. Töistä olen yrittänyt hankkia ystäviä. Kahdesta ihmisestä meinasi tulla jonkinlaisia kavereita minulle, mutta hekin muuttivat paikkakunnalta pois. Joskus olen yrittänyt pyytää töistä ihmisiä epäsuorasti esimerkiksi baariin. Olen tiedustellut, onko heillä mitään ohjelmaa ja sanonut, ettei minulla ole ja olisi mukavaa lähteä jonnekin. Nuo ihmiset ovat olleet vain hiljaa ja myöhemmin olen kuullut, kuinka he oivat illalla lähteneet ulos.
En ole mitenkään omituisen näköinen, vaan ihan perusnätti, pidän huolta hygieniastani ja yritän keskustella ihmisten kanssa. En kai vain ole kenenkään mielestä riittävän kiinnostava ja pelkään, ettei minusta pidetä. Masentaa tämä tilanne. Miten niitä kavereita oikein hankitaan ja mistä?
Kyllä minulla on joitain ystäviä, mutta he asuvat satojen kilometrien päässä muilla paikkakunnilla ja luonnollisesti yhteydet heihin ovat alkaneet hiipumaan. Minulla oli muutamia ystäviä, kun olin lapsi ja nuori. Kun muutin opiskelemaan, sain myös muutamia hyviä ystäviä. Nyt kuitenkin nuo opiskeluaikaiset ystävät ovat muuttaneet muualle, viimeinen kolme vuotta sitten. Olen yrittänyt etsiä uusia ystäviä, mutta en vain löydä sellaisia. En tiedä, mikä minussa on vikana. En ole se kaikkien kovaäänisin, mutta en myöskään hiljaisin. Minun on kuitenkin hankala luottaa ihmisiin ja uskoa, että he oikeasti pitävät minusta. En jotenkin osaa luoda ystävyyssuhteita. Töistä olen yrittänyt hankkia ystäviä. Kahdesta ihmisestä meinasi tulla jonkinlaisia kavereita minulle, mutta hekin muuttivat paikkakunnalta pois. Joskus olen yrittänyt pyytää töistä ihmisiä epäsuorasti esimerkiksi baariin. Olen tiedustellut, onko heillä mitään ohjelmaa ja sanonut, ettei minulla ole ja olisi mukavaa lähteä jonnekin. Nuo ihmiset ovat olleet vain hiljaa ja myöhemmin olen kuullut, kuinka he oivat illalla lähteneet ulos.
En ole mitenkään omituisen näköinen, vaan ihan perusnätti, pidän huolta hygieniastani ja yritän keskustella ihmisten kanssa. En kai vain ole kenenkään mielestä riittävän kiinnostava ja pelkään, ettei minusta pidetä. Masentaa tämä tilanne. Miten niitä kavereita oikein hankitaan ja mistä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipäs ole minullakaan mitään tekemistä. Olen tylsä eikä ketään kiinnosta mun seura. En juo, en polta enkä muutakaan sellaista harrasta. Viikonloppuna kaikki muut juovat, pitävät hauskaa, nauttivat elämästään jne... Minä olen aina yksin kotona. Mullakin on pari ystävää, mutta he asuvat suht kaukana (50km). Tällästä tämä... Taidan muutta ulkomaille...
miksi et juo? siinähän se vastaus. jossain kohti on vaan heitettävä ne ennakkoluulot hevonvittuun ja uskallettava tehdä jotain toisin, muuten mikään ei muutu. yksi vaihtoehto on aloittaa itseä edes joteknin kiinnostava harrastus ja tutustua siellä muihin.
ja ehkä tärkein pointtini: ala työstää omaa psyykettäsi. netti on pullollaan self-help kamaa, hyvää sellaista. imuroimaan vaan! tai sitten googlella liikkeelle. ongelmat löytyy kuitenkin aina sieltä omien korvien välistä. en sano tätä loukatakseni, vaan kokemuksesta. jos minäkuvasi on luokkaa "tylsä, eristäytyvä, outo", niin tulet elämään tuon profetian todeksi joka ikinen kerta. ihminen, joka on ristiriidassa itsensä kanssa hehkuu negatiivista energiaa (kehonkieli) ja saa muut kiertämään itsensä kaukaa.
sitten kun alat tykätä itsestäsi ja elämään elämää oman pääkopan ulkopuolella, kavereita tulee ihan itsestään. siihen asti; murehtiminen on energian tuhlaamista, käytä se johonkin hyödylliseen!
tsemppiä vaan
terveisin flunssan uhri
Kertomuksesi on todella surullinen! Olet todella yksin, koska sinulla on vain avopuoliso. Ajattele jos olisit toista sukupuolta, silloin sinulla ei olisi edes parisuhdetta. Olisit vain perusnätti nuorimies.
"Miten niitä kavereita oikein hankitaan ja mistä?"
Onhan sinulla jo roimasti kokemusta kun olet parisuhteeseenkin kelvannut. Samalla tavalla saat kavereita kuin seurustelusuhteesikin. Mieti sen muodostumista ja toimi samalla tavalla. Pidä kiirettä kavereiden löytämiseksi. Ei ole hyvä jäädä aivan yksin sitten kun ero tulee.
Jos yksinäisyys masentaa, mene lääkäriin. Saat sieltä hyvia tunne-elämää latistavia antidepressiivejä ja anksiolyyttejä.
nautin niin paljon yksinolosta, että en kaipaa ketään, yksinolossa on mukava vire kun sen löytää.
Nytkin viikonloppu ja ei tarvi miettiä kelle soittas tai missä kävisi, on vain yksin!