e Teksti-TV Sivu 104/1 KOTIMAA YLE24 TIISTAI
Halonen kommentoi Penttilän puheita
Presidentti Tarja Halonen on
kommentoinut työmatkallaan New Yorkissa
maltillisesti hänen ulkopoliittista
linjaustaan koskevaa arvostelua.
Halonen muistuttaa, että hänen ja
hallituksen on oikeutettua toimia
voimassa olevan perustuslain mukaan.
Halonen vastasi Elinkeinoelämän
valtuuskunnan Evan johtajan Risto E. J.
Penttilän esittämään kritiikkiin.
Penttilä moitti Halosta Suomen etujen
unohtamisesta mm. köyhien maiden velka-
saneerauksen puolesta toimimisessa.
Halosen mukaan yhteistyö mm. USA:n ja
Venäjän kanssa ei ole tästä kärsiny
Halonen kommentoi Penttilän puheita
Presidentti Tarja Halonen on
kommentoinut työmatkallaan New Yorkissa
maltillisesti hänen ulkopoliittista
linjaustaan koskevaa arvostelua.
Halonen muistuttaa, että hänen ja
hallituksen on oikeutettua toimia
voimassa olevan perustuslain mukaan.
Halonen vastasi Elinkeinoelämän
valtuuskunnan Evan johtajan Risto E. J.
Penttilän esittämään kritiikkiin.
Penttilä moitti Halosta Suomen etujen
unohtamisesta mm. köyhien maiden velka-
saneerauksen puolesta toimimisessa.
Halosen mukaan yhteistyö mm. USA:n ja
Venäjän kanssa ei ole tästä kärsiny
Vastaukset 3
Vanhimmat
Halosen ja Tuomiojan ulkopolitiikan johtamistapaa USAn osalta ihmetellään ulkoministeriön korkeissa virkamiespiireissä. Kun tähän lisätään kepun touhut eduskuntavaalikampanjan aikana niin onpahan punamulta presidentti onnistunut ulkopolitiikan johtamisen saamaan epäselväksi.
No tästähän on puhuttu kuukausitolkulla, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa puuttuu kompanssin suunta ennenkaikkea Eurooppa -politiikan osalta, mutta myös suurvaltasuhteiden osalta !!!!!
Penttilä toi haastattelussa esille erittäin tärkeän seikan: kansainvälisessä kriisitilanteessa Suomella ei ole varaa testata nykyiseen perustuslakiin pohjautuvan ulkopoliittisen järjestelmämme toimivuutta, ja siksi nykyistä perustuslakia on kiireesti muutettava - toisin kuin Halonen väittää.
Sisäinen pattitilanne voi tulla siitä että esim. valtionneuvosto ja presidentti ovat eri mieltä, mitä tulisi kriisitilanteessa tehdä: nostetaanko valmiusastetta vai ei - siksi ulkopolitiikka ja turvallisuusasiat lomittuvat likeisesti toisiinsa.
On hyvä, että meillä on vielä näitä penttilöitä, jotka nostavat esille maamme kannalta elintärkeitä ydinkohtia, vaikka tietyt tahot ja mediat mielellään hiljentäisivät nämä.
Turun Sanomat, Pääkirjoitus
Evan Penttilän kalikka kalahti
Vaikka tasavallan presidenttiä ei enää ympäröi yhtä pyhä yhteiskunnallinen kajoamattomuus kuin Urho Kaleva Kekkosen vuosikymmeninä, instituution kriittinen arviointi aiheuttaa yhä yliherkkyysreaktioita. Sen sai Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtaja Risto E. J. Penttilä tuta yrittäessään avata keskustelua presidentti Tarja Halosen tavasta hoitaa korkeaa virkaa (HS 25.4.).
Kuvaava oli Sdp:n puoluesihteerin Eero Heinäluoman ärtyminen. Hän leimasi Penttilän puheenvuoron käsittämättömäksi hyökkäykseksi Halosta vastaan ja arveluttavaksi puuttumiseksi presidentinvaaliin. Rivien välistä saattoi lukea kehotuksen Evalle sensuroida palkollisensa esiintymisiä, elleivät tämän näkemykset vastaa elinkeinoelämän käsityksiä.
Penttilän esittämä arvostelu on kieltämättä suorasuokaista ja johtopäätökset osin kovin yltiöpäisiä. Poleemisuuden ja tahdikkuuden rajat natisevat liitoksissaan, kun istuvan presidentin maailmanparannusintoa aletaan pitää uhkana Suomen turvallisuudelle ja hänelle osoitetaan tylysti kahta vaihtoehtoa: joko luopua vallasta tai lähteä talosta.
Edustuksellisen demokratian kannalta Penttilän esiin nostama aihe on periaatteellisesti tärkeä ja ajankohtainen. Halosen toimikausi on ohittanut puolimatkan. On parahultaista tehdä välitarkastelu muinkin perustein kuin gallup-kyselyillä, jotka ovat suitsuttaneet Haloselle alusta pitäen tasaisen korkeaa kannatusta.
Toinen näkökohta liittyy uuteen perustuslakiin. Se tuli voimaan samana päivänä, jolloin Halonen neljä vuotta sitten astui ensimmäisenä naisena Suomessa presidentin virkaan. Nyttemmin maassa on pidetty eduskuntavaalit, ja hallitusvalta on vaihtunut. On saatu tuoreita aineksia tarkastella erityisesti presidentin ja valtioneuvoston valtasuhteiden toimivuutta.
Perustuslain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Penttilä pitää säädöstä ”valuvikana”, jonka pulmallisuus on alkanut viime aikoina realisoitua. Jos kaksoisjohtajuuteen liittyy hallituksen harjoittaman realistisen ja presidentin edustaman idealistinen ulkopolitiikan ristiriita, tilanne on todella huolestuttava.
Halonen on suuntautunut edeltäjiään aktiivisemmin kansainvälisen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ja rauhan kysymyksiin. Vähemmän häntä on nähty Suomen vientikaupan edistäjänä maailmanmatkoilla Martti Ahtisaaren tapaan tai pitämässä Mauno Koiviston tyyliin yllä henkilökohtaisia suhteita suurvaltajohtajiin.
Väärin on väittää, ettei Halosen toiminta vaikkapa ILO:n globalisaatiotyöryhmän tai YK:n vuosituhannen huippukokouksen puheenjohtajana tuottanut maallemme positiivista mainetta. Presidentin ydinvastuut liittyvät kuitenkin Suomen ulkosuhteisiin, kansalliseen turvallisuuteen ja asemaan puolustusvoimien ylipäällikkönä, ei inhimillisyyden maailmanlaajuisten ongelmien tunnistamiseen.
Kiusallinen oire perustehtävien hämärtymisestä on Halosen suhtautuminen Suomen jalkaväkimiinoihin. Jos presidentin mieltymys globalistiseen ulkopolitiikkaan alkaa tuottaa lisää kansallisesti yhtä kestämättömiä linjauksia, kertaalleen kuopattu vaatimus presidentinvallan parlamentarisoinnin loppuun viemisestä voi hyvinkin herätä henkiin.