Meillä tyttö 1v4kk ja viimeisen 2kk ajan ei ei-sana ja kiellot tehoa millään, esim. raapii tai läpsii minua ja muita ihmisiä eikä millään usko että toisia ei saa raapia tai lyödä! Vaikka kiellän 100 kertaa, niin ei mene perille...kiipeää pöydälle, sohvalle seisomaan heti kun silmä välttää eikä millään usko! En voi myöskään antaa huutaa ja potkia omassa sylissä, sillä itse olen 8. kuulla raskaana! Eilen kun mikään muu ei kieltojen ja uhkailujen jälkeen tehonnut, niin mies vei raivostuneen taaperon omaan huoneeseen jäähylle 1 minuutiksi, jonka jälkeen hain tytön huoneesta ja kysyin häneltä, osaako hän olla lyömättä ja raapimatta meitä ja tämän jälkeen oli ihan kiltisti (eli näyttäisi tepsivän paremmin kun ei usko sataa kieltoa). Voiko mielestänne tämän ikäisen siis jättää minuutiksi jäähylle jos ei mitkään kiellot toistuvasti auta? Lisäksi saa hirveitä raivareita ja heittäytyy lattialle makaamaan jos ei saa tahtoaan läpi, voiko tämä jo olla sitä uhmaa (huoh)?
minkä ikäiseltä lapselta voi vaatia tottelemista?
xcgsrtr
131294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuon ikäinen ei vielä ymmärrä juurikaan tottelemisesta. Ainakaan mun poika 1v 10kk ei tottele ollenkaan, ikinä, missään. Ei olla kuitenkaan viety jäähylle tms, koska en usko, että noin pienellä siitä olis vielä hyötyä. Ehkä sitten kaksi vuotta täytettyä voisi jo odottaa jonkinlaista tottelemista, ehkä, saapa nähdä miten käy :) Meillä alkoi uhman ekat merkit suurinpiirtein tuossa vajaa puolitoistavuotiaana ja lisääntyy koko ajan. Ei pahoja raivareita vielä, mutta lienevät edessä kyllä sitten 2-3 -vuotiaana!
Meillä juuri vuoden täyttänyt todella aktiivinen poika, joka kyllä ymmärtää ei-sanan.
Pitkiä "keskusteluja" on käyty paikoista ja asioista, joihin ei saa koskea - esimerkiksi television koskeminen tai tv-tasolle kiipeäminen. Istuin vieressä ja kilsin ja hän itki loukkaantuneena ja kokeili, uudelleen ja uudelleen. Kun tilanne oli ohi, oli asiasta muistijälikin. Kokeilee aina välillä, mutta tottelee, kun kieltää.
Mitään jäähyjä en vielä kyllä ole edes harkinnut käyttäväni, mutta pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti toimimalla on saatu jo monta "typeryyttä" karsittua.
Meidän tempperamenttinen tyttö (2v 2kk) on istunut jäähypenkillä 1v lähtien, aluksi juuri sen minuutin. En ole vienyt omaan huoneeseen jäähylle, vaan etsin talosta sellaisen istuimen (kodinhoitohuoneessa yksi pyyhelaatikko, sen päällä) joka toimii jäähypenkkinä. En laittanut omaan huoneeseen jäähylle sen takia, koska en halunnut hänen ainakaan rupeavan vierastamaan omaa huonetta jäähyn takia.
Moni on sanonut, ettei 1v voi tajuta jäähypenkkiä, mut meilläpä tajus. Alussa oli enemmänkin käytössä, mutta nykyään pelkkä varoitus riittää. Eli aluksi annan ensimmäisen varoituksen ja kerron mitä hän tekee väärin. Esim. sohvapöydällä istuminen. Toinen varoitus jos ei auta ensimmäinen ja seuraavaksi jäähylle jos ei ala mennä jakeluun :). Ainut asia mistä vien hänet suoraan jäähylle on pikku-siskon lyöminen/potkiminen/satuttaminen. Se on välitönjäähy.
Aluksihan se meni silleen, että itse suurinpiirtein istuin vieressä jäähyilemässä ja monesti piti viedä uudestaan istumaan se minuutti loppuun, mutta nykyään jätän hänet sinne ja touhuilen sen kaksi minuuttia omiani. Sit selitän hänelle miksi hän oli jäähyllä ja hän pyytää anteeksi, halit ja pusut ja asia unohdetaan.
Ja meillä alkoi uhmailut jo 1v ikäisenä, vai mikä esiuhma lienekkään :)
Lisäys...
Tietty varoituksen sanomisen yhteydessä aluksi otin lapsen pois sieltä sohvapöydältä ja kielsin Ei-sanalla.
ja aluksi oli näitä varoituksia useampi, mut nyt kun hän jo 2v niin niitä on kaksi ennen "virallista"jäähyä.
Toistoa, toistoa ja loogisuutta. Jos kerran olet jonkun asian kieltänyt, pidä siitä kiinni.
Jos ihminen on osannut opettaa koiran, niin hän päräjää myös lapsen kanssa.
Parivuotiaan kanssa ei keskustella, vaan hänelle annettaa yksinkertaisia käskyjä. Jos toimii määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, niin se toimii.
Tuota meilläkin on käytetty, jäähy voi olla minuutin per ikävuosi ja esimerkiksi eteisen nurkassa istuen. kaksivuotiaalle riittää kahden minuutin rauhoittumienne ja kymmenvuotiaalle 10 minuuttia.
Ensin varoitus ja sitten jäähy.
"Parivuotiaan kanssa ei keskustella, vaan hänelle annettaa yksinkertaisia käskyjä"
Kaksi vuotiaalle nimenomaan puhutaan ja selitetään miksi ei, koska lapsen tulee ymmärtää; miksi ei, ja eihän hän ikinä tule ymmärtämään mitään puhetta jos aina ajatellaan, että olet niin tyhmä ja pieni että et tajuaisi kuitenkaan, ongelmat tostakin seuraa! Ei välttämättä mielipide-erossa vedetä kauheen verbaalisesti lahjakkaita vuoropuheluita, mutta puhua ja selittää pitää aina, viim. kun tilanne on ohi... jo nuoremmallekin!
ensin varoitus ja sitten jäähy. Kyllä pienikin lapsi ymmärtää jäähyn rangaistukseksi, sehän on sama kuin laumasta eristäminen.
ihmislapsipa ei ole mikään koiranpentu. Kumma juttu, kun toisten mielestä lapsia kasvatetaan samalla tavalla kuin elukoita.
Onhan se nyt hyvänen aika selvää, että 1-vuotias tarvitsee vielä satoja toistoja. Aikuisen tulee jaksaa monta kertaa kieltää samoista asioista, niin se vain on. Jäähypenkki on aivan naurettava idea 1-vuotiaalle. Voi ehkä toimia jollekin lapselle, niin ettei enää tee kiellettyä asiaa, mutta ei se silti tarkoita, että se on hyvä keino. Mielestäni alistaminen ja nöyryyttäminen ei ole minkäänikäiselle oikea kasvatuskeino.
Jos lapsi koskee esim. televisioon, mennään siihen lähelle lapsen tasolle ja sanotaan että ei saa koskea. Tarvottaessa lapsi nostetaan pois ja tämä sitten toistetaan niin kauan kuin tarve. Voi myös keksiä muuta hommaa, niin se kielletty asia unohtuu. Kärsivällisyyttä.
Lasta ei ole tarkoitus alistaa ja saada tottelemaan käskyjä. Vanhemmat ovat lapsen ohjaajia, tukijoita ja kannustajia hänen uudessa ihmeellisessä maailmassaan.
On vanhemmuuden taitoa ohjata lasta hänen ikäänsä sopivalla tavalla. 1-2 -vuotialle hyvää ohjausta on nostaa tai ohjata hänet epätoivotusta tilanteesta pois ja kertoa rauhallisesti, kiihkottomasti ja ystävällisesti samalla, että sinne ei voi mennä (esim. pöydän päälle) tai tuon kanssa pitää olla varovainen (kynttilä), ja antaa muuta tekemistä tai viedä mielenkiinto toisaalle innostaen häntä tekemään muuta kuin ei-toivottua asiaa. Lapsi oppii ihan normaalisti siitä asioita ilman, että tarvitsee alkaa alistamaan ja lyttäämään lapsen omanarvontuntoa vihaisella kieltosanojen ärjymisellä.
Kaikenlainen vanhempien aggressiivisuus, joka kohdistuu lapseen, näkyy lapsen omassa käytöksessä (siis siirtyy lapseen). Lapsi ei vielä ymmärrä mistä moinen raivonpuuska hänessä johtuu ja mistä kummasta se on peräisin, joten mikä voisi olla älyttömämpää kuin jättää lapsi yksin tunteidensa kanssa ja opettaa, että tietyt tunteet eivät ole sallittuja ja niistä rangaistaan!
Me kokeiltiin jäähypenkkiä ensimmäisen kerran alle 2,5 vuotiaan kanssa. Lapsi ei selvästikään ymmärtänyt mistä siinä on kyse, joten sen käyttö lopetettiin. Nyt kun poika on 2v 8kk otettiin jäähypenkki uudestaan käyttöön ja nyt tuntuu jollain tavalla ymmärtävän sen idean ja siitä on apuakin. Hetkeksi. Luulenpa että niitä kieltoja saa toistaa vielä satoja ja tuhansia kertoja ennen kuin murrosikäkin on ohi. ;) 1-vuotias lapsi on vielä ihan vauva. Hänen paikkansa tuskin on jäähypenkillä! Muistan että itsekin olimme silloin jo kovin ankaria ja pidimme hänen tekojaan tuhmina ja typerinä, mutta eihän se sitä ole. Lapsi on vain utelias ja oppii kokeilemalla. Oikeastaan vasta kun kuopus syntyi osasimme suhteuttaa tuota esikoisen ikää ja kykyä tajuta asioita, pidimme häntä jotenkin jo niin isona. Kaduttaa kuinka monet kerrat tuli huudettua, kun tilanne olisi täytynyt hoitaa aivan toisin.
Toisaalle ohjausta kirjoitti:
"Kaikenlainen vanhempien aggressiivisuus, joka kohdistuu lapseen, näkyy lapsen omassa käytöksessä (siis siirtyy lapseen). Lapsi ei vielä ymmärrä mistä moinen raivonpuuska hänessä johtuu ja mistä kummasta se on peräisin, joten mikä voisi olla älyttömämpää kuin jättää lapsi yksin tunteidensa kanssa ja opettaa, että tietyt tunteet eivät ole sallittuja ja niistä rangaistaan! "
Tää on niin totta ja olen tämän kantapään kautta oppinut.
Meillä on 1v 3kk tyttö enkä kyllä osaa kuvitellakaan, että laittaisin häntä jäähypenkille. En usko, että hän ymmärtäisi sen tarkoitusta tai sitten minä vain pidän häntä liian pienenä vielä. Meillä on käytössä kieltäminen nätisti (ja selittäminen miksi ei niin saa tehdä), kieltäminen hieman tiukemmin ja jos ei vieläkään usko minä olen kieltänyt kovasti ja nostanut hänet pois. JOs yhä alkaa tehdä jotain pahuutta niin sama homma uudelleen, mutta nostan hänet pois ja kiinnitän huomion johonkin muuhun. Tämä on kyllä tähän saakka tepsinyt hyvin. JOs jankkaan vain ei, ei, ei niin tyttö nauraa ja jatkaa samaa hommaa ihan innoissaan. Suuttuu tietysti, kun nostetaan pois ja jätetään selittelyn jälkeen lattialle, mutta sanon, että saat huutaa nyt ihan rauhassa, koska noin ei voi tehdä. (Olipa taas vaikeasti selitetty, mutta ehkä sait ideasta kiinni)
Musta riippuu myös vähän asiasta, miten kielletään. Meillä 1,7 v uhmis, eikä kyllä kieltoja tottele. Strereoiden räplääminen tms. ei kuitenkaan ole vaarallista, joten siinä käytetään enemmän kesketys-selitys-muuta puuhaa taktiikkaa. Mutta on asioita, kuten JATKUVA autotielle juokseminen pihalta, josta täytyy kieltää ja todella kovasti. Oikein sydämestä itellä ottaa kieltää (ja huutakin) niin etä toinen itkee, mutta tämä on aika pieni murhe siihen verrattuna, että juoksisi sinne auton alle. En todellakaan ole keksinyt muuta keinoa; lapsi ei asian vaarallisuutta ymmärrä mutta ymmärtää vanhempien reaktion, eli seurauksen.